sunnuntai 31. elokuuta 2008

Onnistumisen iloa

Kävinpä työni puolesta tutustumassa Trap-ammuntaan. Lajiin, joka tuli Suomen tietoisuuteen Satu Mäkelä-Nummelan olympiavoiton kautta. Pääsin itsekin ampumaan, ja jouduin toteamaan ettei lajinvaihto ole paikallaan. 2/50. Kiva oli kokeilla. Haulikolla kun en ollut koskaan ampunut.

Rytmiryhmään kuului myös Vartti Etelä-Karjalan päätoimittaja Ari Toivonen, joka ampui 12 osumaa toisessa sarjassa. Hän kirjoittaa lehdessä näin: "Jotkut aloittelijat ovat minunkin rinnallani todellisia aloittelijoita. Mukana ollut toimituksen avustaja Tuomo Reponen ampui kanssani samat sarjat. Tulos oli tosin paljon heikompi. 50 kiekkoa, kaksi vahingossa rikki. Vaatii todennäköisesti hiukan enemmän aikaa, ennenkuin Reponen edustaa maatamme missään ampumakisoissa."

Ari paitsi muistutti minua kaksi päivää asiasta, halusi kirjoittaa ampumisestani lehteen. Mietin hieman minkätakia, sillä itse lähdin kokeilumielessä ampumaan. Toki oma saamattomuus alkoi turhauttaa, mutta en tainut olla radalla yhtä kovassa kilpailuhuumassa kuin Herra Päätoimittaja.

Hetken mietittyäni totesin, että Herra Päätoimittaja ei luultavammin ole koskaan voittanut mitään. Ellei mukaan lasketa sitä isoa Daim-suklaalevypahvia, jota Herra Päätoimittaja on koko kesän autossaan kuljettanut. Niitä saa Linnanmäeltä "Daim-pyörää" pyöräyttämällä. Sapattivapaalle jäävä Toivonen kertoo pääkirjoituksessa tekevänsä mitä eteen tulee, jos ei tule mitään, hän ei tee mitään.

Minulla on ehdotus: Kun on höykyyttänyt nuoremman ammunnassa, voi vapailla suunnata bingoon. Siellä on todennäköisesti vanhempia vastustajia ja taatusti enemmän haastetta kuin tässä kaverissa. Jos voitto tulee, voi kotimatkalla poiketa toimituksessa kirjoittamassa jutun. Se kun sijaitsee melkein Lappeenrannan bingopaikan vieressä.

No, kuitit pitää kuitata. Niin kortilla maksaessa, kuin verbaliikan maailmassakin. Sen onneksi molemmat tiedämme.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Onko hän Mr. Salibandy?


Jatkuvaa Syöttöä sai mielenkiintoisen sähköpostin, jossa äänestettiin jo keskustelupalstallakin ääniä saannutta Johnny Kotroa muodikkaimmaksi pelaajaksi.

Lähteen mukaan Josbassa pelaava Kotro käy hakemassa rusketuksensa solariumista, laittaa tukkansa viiteen eri kertaan ennen ottelua ja käyttää erilaisia rasvoja. Paikoista ei varmuutta.

Sain Johnnyn kiinni kesken Kreikan loman ja kyselin hieman kaverin mielipiteitä asiasta. Mies oli puhelinlinjojen välitykselläkin silminnähden tyytyväinen, että oli saanut useampia ääniä.

- Kiitos vaan paljon! Odotinkin jo milloin monien tuhansien tuntien työ palkitaan, Kotro kommentoi viitaten hiustenlaittoon mennyttä aikaa.

"Wonderboy" valoitti Jatkuvalle Syötölle enemmänkin hiustenlaitosta. - Hiukseni laitan pelipäivinä ennen aamupalaa, ennen hallille tuloa, ennen verryttelyä, ennen esittelyyn tuloa sekä tietysti molemmilla erätauoilla. Se ei ole mielestäni paljon, kun miettii kuinka hyvin ne ovat kokoajan.

Jatkuvaa Syöttöä oli myös tietoinen Johnnyn tavasta käydä suihkussa juuri ennen ottelua.
- Suihkua en enää harrasta, kun unohdin aina föönin kotiin, Kotro kommentoi.

Ei siis ihme, että tätä Lappeenrannan lahjaa Joensuun salibandylle pidetään muodikkaana. Näkeehän sen kuvastakin, oli urheilulaji mikä tahansa.

maanantai 25. elokuuta 2008

Mr. Salibandy?

Salibandyotteluissa on ensisijaisen tärkeää olla hyvä. Yleisölle jää mieleen SE kaveri, joka paukuttaa neljä uunia ja johdattaa joukkueensa voittoon. Otsikoihin voit päässä myös tappelemalla. Jäät varmasti myös yleisön mieleen, jos hankaat nyrkillä vastustajaa naamakarvaan, rintakarvaan tai vastakarvaan.

Yleisön mieleen voit myös jäädä näyttämällä hyvältä, tai muuten erikoiselta. Otteluissa näkeekin jos jonkinlaista tukkaviritystä ja ns. sählysälää aina varpaista korviin ja takaisin päin.

Olin edustamani joukkueen kanssa turnaamassa Tampereella reilu viikko sitten. Jouduin pieneen sanaharkkaan erään vastustajajoukkueen pelaajan kanssa, jossa puututtiin myös ulkonäkööni.

Näytin venäläiseltä ja amikselta, jonka olisi syytä vaihtaa hikipanta uuteen. Itse kehoitin kaveria pitämään viimeisen päälle laitettua tukkaa kuosissa jatkossakin.

Kieltämättä viikset olivat jääneet ajamatta. Silti kommentit huvittivat. Ajoin ne illalla ja kävin näyttämässä seuraavana päivänä kyseiselle pelurille. Mukava mies oli. Rauhoittui jo ensimmäisen erän jälkeen ja hymyili seuraavana päivänä.

Paljon on puhuttu, miten monelle on tärkeää näyttää kentältä hyvältä. Ehdotankin, että voisimme järjestää Mr. Salibandy-kilpailun. Kyseessä ei todellakaan ole kisa, jonka voittaa 20 vuotta lajin eteen hallit,pallot,elämäntyönsä ja kaikkensa tehnyt kaveri. Etsitään muodikkainta pelaajaa, sillä "komiat pärjää aina".

Jos SINULLA on ehdotus Salibandyliigan muodikkaimmasta pelaajasta, ole hyvä ja lähetä se perusteluineen. Jatkuvaasyöttöä-blogin omistamaan sähköpostiosoitteeseen Tuomo9@hotmail.com. Hyviä ehdokkaita tarvitaan!

Tilannetta seurataan viikko tai kaksi, kukaties läpi kauden.

P.S. Kuva ois kiva

Kirjoittaja on muodista tietämätön, enemmän erikoiselta kuin hyvältä näyttävä "höntyilevä junnu", joka saa parhaimmat fiilikset kentällä onnistuessaan hämmentämään pakkaa.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Kyselijöille ja kiinnostuneille

Tässä on vastaus.

Into on pitkästä aikaa kohdallaan, katsotaan mihin rahkeet riittää. Maitojuna-mahdollisuus on ainakin poissuljettu, mikä tietenkin huojentaa mieltä.

maanantai 11. elokuuta 2008

Mustat donkkaa tykimmin

On tullut aika palata blogin pariin. Lapsellisen huonosti mennyt kesä blogin merkeissä on nyt takanapäin ja juttua pyritään suoltamaan vanhaan malliin.

Mitään kesätarinoita on turha odottaa, sillä kiersihän Arska Suomen maan kiitettävän hyvin. Syksy alkoi jo hyvissä ajoin kesäkuussa ja elokuu toi mukanaan olympialaiset.

Katselin eilen USA:n ja Kiinan välistä korismatsia. Nautittavaa touhua. Kobe Bryant ja kumppanit järjestivät pallosirkuksen, jossa pelleinä toimivat Kiinan maajoukkueen pelurit. Hyvinhän isäntämaa laittoi alussa kampoihin, mutta tasoero oli loppujen lopuksi aika huima. Kimmoisaa porukkaa nuo jenkit, sen verran hienoja donkkeja näkyi.

Huumoria sain thaimaalaisnaisen kustannuksella. Painonnoston tuore olympiavoittaja tottelee nimeä Prapawadee Jaroenrattanatarakoon. Nainen oli vaihtanut nimeään ennustajaeukon suosituksesta. Liekö nimi syynä menestykseen, tiedä häntä, mutta en haluaisi toimia pappina kyseisen urheilijan häissä. Jos kikka todella toimii, voisin kokeilla esimerkiksi Miha Etuvaitakamasamullettilettiä. Jospa se siivittäisi edes yhteen ehjään kauteen ilman maitojunia ja potkuja vai mitä ne oli...

Kotimaan urheilukatsastuksessa huomasin Antti O. Arposen kirjoittaneen NST-blogissa salibandareiden huonosta asenteesta ja harjoittelumotivaatiosta. Itse en ole niin huolestunut, sillä kotikadullani käyty n. 60-vuotiaan entisen huippu-urheilijan ja NST:n liigapeluri Vili Rahkosen välinen juoksukilpailu päättyi jälkimmäisen voittoon. Uhoa oli tullut hävinneeltä osapuolelta koko kesän. Miehet kun ovat samassa rakennustyömaalla hommissa...

Nykyajan nuorista on sittenkin johonkin?