Miha - Jatkuvaa syöttöä

Jatkuvaa Syöttöä muuttanut jälleen

2010-09-20T12:59:00.000-07:00

Uudet sivut löytyvät osoitteesta: www.jatkuvaasyottoa.com.

TERVETULOA!

Maisema vaihtuu

2008-11-11T03:22:00.000-08:00

Tästä päivästä lähtien blogia voi lueskella Pääkallosta. Banneri löytyy sivun vasemmasta laidasta. Vanhat jutut säilyvät täällä, sillä niitä ei varmasti tule siirrettyä. Liian iso homma tällä taitotasolla, ehkä joku muu osaisi sen.

Vierailkaa myös uudessa blogissa!

Kiitos kaikille lukijoille ajasta bloggerin alaisuudessa. Matka jatkuu, maisema vaihtuu.

Paha poika

2008-11-04T23:18:00.001-08:00

Katselinpa tilastoja ja törmäsin mielenkiintoiseen yksityiskohtaan. "Pahat pojat"-listalla, eli jäähyjä ottaneiden Top 10 komeili nimi Tuomo Reponen. Enpä muista, että aikaisemmin olisin missään vaiheessa kautta ollut noin korkealla jäähytilastoissa.

Pelityyli on ilmeisesti muuttunut todella rikkovaksi. Nyt on ainakin todistettu, että jalka on vieläkin huonompi kuin ennen. En mielestäni kyllä ole silti paha.

Samaisessa listassa komeili kärjessä pistepörssissäkin kärkeä havitteleva Henri Johansson. Miehellä oli yksi 10 minuutin jäähy, joka nosti osakkeita.

Mistäköhän se on tullut? Ehkä Johansson on suuttunut, kun joku on sotkenut hänen huolitellun kampauksensa? Tai sitten mekko on repeytynyt kesken pelin. Who knows.

Arvoja

2008-11-03T22:57:00.000-08:00

Kotimuistutus ala-asteella: 0 euroa ja vihaiset vanhemmat.

Parkkisakko Lappeenrannan keskustassa: 35 euroa ja pieni harmi.

Huumori otteluraportissa: 150 euroa ja hyvät naurut.

Blogissa avautuminen: Korvaamatonta.

Talous kuntoon

2008-10-30T00:21:00.000-07:00

Jatkuvaa Syöttöä sai mielenkiintoisen vedonlyöntivihjeen. Tai oikeastaan pelatun sellaisen.

Hävinneenä osapuolena oli tällä kertaa Erän valmentaja Petteri Bergman, joka rehtinä ja urheilevaa nuorisoa arvostavana miehenä päätti budjetoida ulkopuolisena sijoittajana 50 euroa NST:n kassaan.

"Hommahan meni siten, että työkaverini oli käynnyt paikan päällä seuraamassa NST:n kotivoittoon päättynyttä mittelöä Josbaa vastaan ja mainosti NST:n olevan hurjassa iskussa. Pienen spekulaation jälkeen totesimme seuraavan pelin olevan SSV:tä vastaan, ja kun hänellä tuntui olevan varauksetonta luottoa Lappeenrantalaisiin, niin eihän pientä vetomahdollisuutta kertakaikkisesti voinnut jättää käyttämättä", Bergman kommentoi Jatkuvalle Syötölle.

Veto sisälsi sen, että Bergmanin hävitessä hän ostaa viisi lippua NST - Erä otteluun omasta pussistaan.

"Mitä itse tulokseen tulee niin eipä se hirveän suuria tunteita herätä vielä tässä vaiheessa kautta. Voiton myötähän NST toki karkasi entisestään kasvattaen eroa Erän suhteen sarjataulukossa. Sovitun mukaisesti veto tulee kuitata seuraavan NST-Erä pelin yhteydessä ostamalla 50 eurolla lippuja kyseiseen otteluun." Bergman kertoo.

Jatkuvaa Syöttöä tiedusteli Petteriltä muita mahdollisia vetokohteita, johon hänellä olisi haluja.

Jännitystä kaipaavana miehenä hän kommentoi seuraavasti: "Ehdotuksia hyvistä vetokohteista otetaan luonnollisesti myös jatkossa vastaan!"

Jatkuvaa Syöttöä lupaa laittaa Petterille vielä jonkun vedonlyönnin kauden aikana. Siitä raportointi on kuitenkin vähän niin ja näin, sillä Salibandyliitto lätkäisi jo allekirjoittaneen otteluraportista johtuen 150 euron sakot. Lause, josta muistutus tuli, koski juuri vedonlyöntiä. Onko huikeampaa kuultu?

Voi kyynel

2008-10-29T01:43:00.001-07:00

Pääkallossa oli tilitystä Porin suunnasta huonoista olosuhteista pukukoppien suhteen. Aihetta varmasti on ollut, mutta eipä siellä Porissakaan niin huipputilanne ollut, että olisi varaa avautua tuossa mittasuhteessa.

Tiistai-iltana käydyssä kamppailussa vierasjoukkue NST sai yhden kopin käyttöönsä, joka ei sekään ihan riittänyt kaikille pelaajille. Lattiallakin kamoja vaihdettiin. Hyvät olosuhteet?

Yleisöä oli kyllä hyvin paikalla ja meteliäkin sieltä lähti. Pisteet Poriin.

Pelistä ne yleisön harmiksi ja NST:n onneksi lähtivät Lappeenrantaan.

Varmalla putoajalla on nyt kasassa 8 pistettä. Kuka olisi uskonut?

Nainen katsomossa

2008-10-27T00:17:00.000-07:00

Seuraava tilanne lienee monelle miesurheilijalle tuttu. Deittailet jotain tyttöä ja pyydät häntä katsomaan ottelua, jossa itse viiletät kentällä. Nainen suostuu tietenkin tulemaan, kehtaamatta myöntää ettei tiedä lajistasi muuta kuin sen, että pallo tai kiekko pitää saada maaliin. Tästä johtuen ottelun jälkeinen aika on hyvinkin mielenkiintoista. Kukaan ei voi olettaa, että kaikkien pitäisi tietää urheilusta sen saloja, mutta urheilua seuraamattomalle naiselle seuraavat kommentit ovat tyypillisiä. Niinä hetkinä miettii usein varmasti itse: "Oothan sä kaunis ja mukava, mutta voisitko olla hiljaa".

Jatkuvaa Syöttöä keräsi kokemusten ja kuulopuheiden pohjalta joitakin "kuolemattomia", joita nainen voi laukoa naama peruslukemilla pelin jälkeen.

1. Joukkue on voittanut harjoitusottelun kauden alla Peräkylän Keijoja (PeKe) vastaan 19-2. Pelaajalle juttu on selvä kuin pläkki. Tuntuu samalta kuin harjoituksissa tehty maali.
Nainen: "WAAUUU!! ONNEKS OLKOON!!! VÄHÄNKÖ HIENOO!!!!!! WOOOOOOUUUU!"

2. Joukkue on hävinnyt tärkeän sarjaottelun. Pelaaja on allapäin, eikä oikeastaan halua puhua ottelusta juuri mitään.
Nainen: "Älä välitä. Elämä jatkuu. Sie olit kuitenkii miun suosikki"

3. Pelaajan oma peli on mennyt päin sitä tärkeässä sarjaottelussa.
Nainen: "Sie olit miun mielestä teidän joukkueen paras"

4. Joukkue on hävinnyt SM-finaalin tms. kauden pääottelun, jossa voittaminen on urheilijalle kaikki kaikessa.
Nainen: "Mitä työ niinku nyt hävisitte? Oliks tuo tärkeä peli?"

5. Normaali sarjaottelu, voitto tai tappio, ei väliä.
Naisen huomiot ottelusta: "Vähän sillä vastustajan #14 oli ärsyttävä se hymy. Mistä se Esa on saannut ne siniset rannenauhat. Vähänkö törkeet. Miten Lars sai pysymään sen pallon kiinni lavassa vaikka se oli ilmassa?"

Siinäpä niitä. Joskus näin vain käy. Onko sinulla hyviä kommentteja? Laitathan kommenttiosastolle. Onneksi nykyisessä suhteessa vastaavia ei tule eteen.

Jatkuvaa Syöttöä ei aio tehdä samanlaista vedosta miesurheilijan katsomossa olevista poikaystävistä. Kokemus ja kuulopuheet puuttuvat.

Saanks miekii?

2008-10-22T07:28:00.000-07:00

jUHo

Re: Ylex-Cup

22.10.2008 14:09

Alla oleva viesti löytyy useimpien pohjois-karjalaisten seurojen vieraskirjoista. Taitavat järjestää ihan kunnon tapahtumaa!

Nimi : Cremu
Löytyi : Viikingit ovat aina kiehtoneet minua.

Viesti : Daavid vastaan Goljat ensi lauantaina Intersport liikuntakeskuksella kello 19.00!

YleX Cupin neljännen kierroksen ottelussa kohtaavat vitosdivisioonan EC Cremasters sekä Josban viime viikolla voittanut NST Lappeenrannasta. Ottelun lisäksi illan ohjelmassa mm. rangaistuslaukaus- sekä tarkkuusammuntakilpailut! Liput tapahtumaan maksavat 3 euroa, ennakkoliput ovat jo myynnissä Intersport liikuntakeskuksella!

Tekeekö EC Cremasters historiaa, vai loppuuko Cupin tuhkimotarina tähän otteluun? Kuinka suuri on ero vitosdivisioonan höntsyporukan sekä liigaseuran välillä? Tule ja totea omin silmin niin ei tarvitse ensi viikolla kavereilta kuulla!

Tuollaista löytyi NST:n vieraskirjasta. Luvassa on siis huikea tapahtuma. Pääsisköhän itsekin ampumaan tutkaan niin ois heittää varma vastaus junnuille, jotka salibandyleirille kyselevät "Paljon vedät tutkaan?" Ei meinaan tuu varmasti edes kolminumeroista tulosta, jos pilkun takana olevaa lukua ei lasketa mukaan.

Barbaarit liigaan?

2008-10-22T04:59:00.001-07:00

Lappeenrannan salibandy on saanut taas mukavasti palstatilaa ns. säbämediassa, kun Avokatsomo sekä Pääkallo ovat noteeranneet Antti O. Arposen blogikirjoituksen. Ajattelinpa itse suurena salibandymedian edustajana liittyä joukkoon värikkääseen spekuloimaan asiaa, kun taustatietoakin saattaa olla piirun verran enemmän kuin jo kirjoittaneilla tahoilla.

Barbaarit on todellakin aloittanut 1. divisioonan huikeasti. Rehellisesti sanottuna se yllätti minut, ja on myös hieman yllättänyt ainakin osan Barbaari-laumasta. Pelejä olen käynyt seuraamassa kolme kappaletta ja sen perusteella täytyy sanoa, että ykkösketju Pyysing - Lievonen - Kokkonen on todellakin rautaa 1. divisioonassa. Näin siitäkin huolimatta, että pojat suorastaan kävelevät suurimman osan pelistä.

AOA vertaa kirjoituksessaan ketjua NST:n liigajoukkueen hyökkäykseen. Jälkimmäiseen rykmenttiin kuuluvana olen hieman jäävi kommentoimaan asiaa, mutta siitäkin huolimatta asia ei mielestäni ole kovinkaan vertailukelpoinen. Pelejä katsomassa olleena olen laittanut merkille 1.divisoonan tason, joka on temmoltaan ja fyysisyydeltään jossei nyt valovuotta, niin ainakin pari päivää liigaa jäljessä. Taitojensa puolesta ketju kyllä mahtuisi varmasti liigaan, se on aivan selvä.

Pelasin itse viime vuonna "Lievosena", eli ketjun kolmantena lenkkinä Kokkosen ja Pyysingin kanssa. Nautin. Kaverit ovat hienoja pelimiehiä, joiden kanssa oli ilo pelata. Mielelläni pelaisin tälläkin kaudella samassa joukkueessa.

Tästä pääsenkin kätevästi aasinsiltaa pitkin AOA:n lausahdukseen. "Miksi Petri Pyysing, Toni Kokkonen ja Mikko Lievonen eivät pelaa NST:n liigajoukkueessa? Tähän osaavat tietysti vastata vain pelaajat itse, ja NST:n valmennusjohto."

Hän kirjoittaa myös: "Toni Kokkonen on kokeillut liigassa ja menestyi sielläkin. Menestyisi varmaan vieläkin, mutta se vaatisi sekä miehen itsensä että NST:n valmennusjohdon yhteisymmärrystä. En halua sotkeutua pelaajavalintoihin, mutta minä kaipaan muiden katsojien tapaan lähikausillakin maalintekijöitä liigapeleihin."

Tiedän tasantarkkaan, että miehiä on kyselty NST:n liigarinkiin, kuten olettaa saattaa. Tiedän myös senkin, että pelaavat mielummin alemmalla sarjatasolla. Motivaatio ei riitä liigatason treenaukseen, minkä ymmärrän myös hyvin.

Mielestäni asialla on muutenkin turha spekuloida, kun ovat nyt Barbaareissa. Totta on, että Toni menestyisi liigassakin. Siitä ei ole epäselvyyttä.

Barbaarit liigassa? Rehellisesti sanottuna yllätyn, jos ensi kaudella niin on. Ykköskentällinen on kova. Mutta, niinkuin 12-4 päättyneessä M-Team pelissä vieruskaveri totesi: "Peli olisi tasan, jos ykköskentän maalit otettaisiin pois". Taso ja tehokkuus putoaa roimasti, eikä Barbaarien treenimäärällä ja kunnolla pysyttäisi kahdella kentällä liigavauhdissa. Jos ja kun Lappeenrannassa olisi kaksi liigajoukkuetta, riittäisikö tasokkaita pelaajia kolmeen kenttään niihin molempiin? En usko.

Lisäksi yksi tärkeä pointti: Haluaako Barbaarit edes liigaan? Pojathan pelaavat lähinnä omaksi huvikseen. Salibandy ei ole ihan tärkein asia elämässä, that´s it!

Kommenttiosastoille on tullut Avokatsomoon ja NST-blogiin mielenkiintoisia tekstejä. Pyysingin fysiikkaa haukkunut "Olli" on henkilöllisyydeltään tunnistettu ainakin Jatkuvassa Syötössä. Kirjoitustyyli paljastaa. Hauskaa.

Loppuun vielä kommentti, joka tiivistää mielestäni hyvin sen, onko aiheesta edes järkevää puhua ja lietsoa enempää.

"eikös barbaarit alunperin perustettu jotta niille jotka ovat yli-ikäisiä a-junioreihin ja harjoittelu viisi kertaa viikossa edarin mukana ei juuri nappaa. no reenataan pari kertaa viikossa ja pelit päälle. porukka on niistä ekoista vuosista vaihtunut ja niin on sarjatasokin. mutta ei kai se barbaarien vika ole, että on niin hyviä jätkiä joukkueessa, että pärjään kahdella kentällä reenaten kaksi kertaa viikossa!? antaako lajille arvotusta se, että kaikki joukkueesta juoksee cooperissa 3400? "joo hei me pelataan tätä ns. suunnistuspalloa. juostaan päättömästi ja sillai"? lepo vaa!"

Olen samaa mieltä kuin Akura: Lepo vaa!

Näin Lappeenrannassa

2008-10-20T03:14:00.000-07:00

Pallo vaparista alakulmaan ja puhelimeen.

Kuvat: Markku Taurama (vas.) ja Lauri Heino (oik.)

Näin Vantaalla

2008-10-20T02:59:00.001-07:00

Vasen kuva: Ilme kertoo kaiken oleellisen kyseisen tuomarin toiminnasta. Liitolle kysymys: Pelaajilla ei ole oikeutta kommentoida tuomareita edes huumorilla, mutta onko tuomareilla oikeus haukkua pelaajia "paskoiksi" pelin aikana? Kyseinen herra teki niin. Terveisiä.

Oikea kuva: Punamusta#4 on ymmärtänyt lauseen "Pelaa palloa, älä miestä". Tällä kertaa kohteena olivat väärät pallot. Terveisiä.

Jatkuvaa Syöttöä kiittää kuvista niiden isähahmoa Olli Laukkasta.

Hulluja nuo Roomalaiset

2008-10-17T00:03:00.000-07:00

Lentävä lause Asterix-sarjakuvasta. Venäläislehdet ovat puineet sitä, kuinka suomalaiset ovat outoja, koska tekivät itseasiassa kaikki kolme maalia omiin. Edellisessä tekstissä mietin, että onneksi ei olla Kolumbiassa niin kukaan ei kuollut oman maalin takia.

Avasinpa tänään Ilta-Sanomien nettisivut. Sieltä paljastui tällaista.

Melko sanattomaksi vetää. Urheilu on näemmä niin raakaa, että kun oma maali syntyy, joku kärsii. Itse tein elämäni ensimmäisen pari viikkoa takaperin Classicia vastaan. Toivottavasti missään ei kärhämöity maalista johtuen.

Väärä maali

2008-10-15T22:42:00.000-07:00

Olin eilen tiukan aikataulun uhri, jonka vuoksi en päässyt seuraamaan odotettua Venäjä - Suomi MM-karsintaottelua alusti asti. Hyppäsin peliin 30 minuutin kohdalla ja television tulostaulu näytti pahinta mahdollista: Rus 1 Fin 0.

Puoliajalla näin, kuinka Petri Pasanen puttasi pallon maalin edestä omaan rysään. Maali ei mitenkään peruspessimistisenä suomalaisena jalkapallon seuraajana säväyttänyt. Noitahan on sattunut joka karsinnoissa, joskus tärkeissäkin paikoissa. Vielä puoliajan loppuun, vai olikohan se seuraavan alussa, joukkue meinasi puttailla paniikkinappulan ollessa pohjassa toisen oman, mutta ei osunut.

Myöhemmin Veli sitten osui. Kyseessä ei ollut Arttu-veli, vaan Lammen Veli, joka teki Suomen toisen osuman. Valitettavasti taas omaan päähän. 2-0, pari manausta ja kanavan vaihto.

Vaikka maalit tulivatkin puolustuksen avustuksella, on tosiasia se, että ansaittuja olivat. Suomi olisi tarvinnut Bubi-huuhkajan ja 4 serkkua maalitolpille torjumaan. Lisäksi the real Bubi olisi tarvittu kentälle selittämään venäläisten päät sekaisin, ja välttämättä sekään ei olisi riittänyt.

Mikä takaisku MM-haaveille. Odotettu sellainen toki. Onneksi ei olla Kolumbiassa. Siellä oman maalin tekijöitä on kohdeltu aika rumasti. Suomessa moiseen on jo totuttu.

En mie ainaskaa

2008-10-13T07:39:00.000-07:00

Tirsa kyselee blogissaan Kouvolaan menijöistä? Lyhyen, mutta sitäkin värittömämmän oman Kouvolan historian aikanani voin todeta, että opiskelijan poikaystäväkään ei siellä viihtynyt. Eikä itse opiskelija. Siksi ymmärrän Ramsayn vaimoa erittäin hyvin ja toivotan hyvää jatkoa Kanadassa, joka on Kouvolasta ylempänä listalla: "Paikat, jossa haluaisin käydä".

Ottelun hahmot

2008-10-08T07:24:00.001-07:00

Toni Pekkinen:

Saavutukset: Kaksi vihellettyä rangaistuslaukausta, joista toisen syytä tuskin tietää itsekään. Tuomitsee monien mielestä väärässä sarjassa. Ylimielisen kävelytyylin kruunaamaton kuningas.

Tuomo Reponen:

Saavutukset: Neljä täkyä pakkasen puolella, yksi maali, jonka tosin puttasi kärkkärillä omaan päähän. Pelaa monien mielestä väärässä sarjassa. Netissä itkemisen ja huonon huumorin kruunaamaton kuningas.

Lappeenrannan urheilutalo 5.10.2008: NST - Classic 7-8

Kuvat napsi: Markku "Magic" Taurama

Varustesota

2008-10-02T13:11:00.001-07:00

Liiga on saatu ainakin netissä käyntiin vauhdilla. Pyry Luukkosen housut ovat varastaneet shown ja palstatilat. Pimp my Pants- ohjelmaan housunsa lähettänyt Luukkonen sai takaisin hyvin peittävät pöksyt, jotka kehiteltiin monen ex-maalivahdin miehittämällä verstaalla.

Yksi syy, miksi housut ovat olleet esillä on tietenkin se, että NST sai pisteet juuri kyseessä olevien housujen ansiosta.

Tasuria ei pelistä tullut, ja kaikki eivät olleet tyytyväisiä, kuten itse ehdin toisaalla hieman mainostaa. Kuuleman mukaan karjalainen huumori ei ole uponnut jokaiseen lukijaan, ja tuostakin raportista saatetaan kuulla vielä. Lisää palstatilaa NST:lle. Mutta hei, ei se huumori uppoa täälläkään kaikkiin.

Lupaan kirjoittaa asiasta lisää tänne, jos joku ehtii tehdä sen ensin jossain muussa paikassa.

Myös Jarkko Rantala kärsii samasta ongelmasta. Mies heittää viekkaita kommentteja joka väliin, mutta aina löytyy niitä, jotka ovat mollaamassa, kuten NST:n sivujen keskusteluosastolla.

Varusteista puhuminen on johtanut siihen, että kuuleman mukaan jotkin puolustajapelaajat suunnittelevat mailojensa sisään rautaputkia, jotta poikittaisesta mailasta olisi enemmän hyötyä. Varustetehtailijoiden mukaan kyseessä ei ole virallinen maila, mutta toisaalta säännöissä on paljon tulkitsemisen varaa, sillä liigassa "poikkaria" saa tarjota surutta ilman rautaputkeakin.

Jatkuvaa Syöttöä listasi varusteista Top listat:

Laskussa Top 4
1. Puuhelmet
2. Geeli
3. Rannenauha
4. Mihan huumori

Nousussa Top 4
1. Lisäkankaat
2. Rautaputket
3. Luistimet
4. Jofa-kypärät

Älä seiso kehityksen tiellä.

Kiviäkin kiinnostaa

2008-09-29T11:24:00.000-07:00

Eilen pelatussa Salibandyliigan ottelussa Josba - Erä veljekset Rein ja Raul iskivät yhteen. Ottelu oli Kivien suvun kannalta huhujen mukaan erittäin kiinnostava, ja sitä seurattiin ison joukon voimin rantamaisemiin viritetystä screenistä. Pidemmän korren vei Reinin edustama Erä, hänen maalatessa kertaalleen.

Ennätystasainen liiga

2008-09-29T04:41:00.001-07:00

Puheet ennätystasaisesta salibandyliigasta eivät olleet tuulesta temmattuja. Sen osoitti jo ensimmäinen viikonloppu.

NST Lappeenrannasta on rankattu monessakin ennakossa (niissä, joita itse en saanut valmiiksi) suoraksi putoajaksi.

SPV ilmoittautui mestaruustaistoon, G-Kooveen tavoitteena on käsittääkseni play-offpaikka.

G-Kooveen valmentaja Myllyniemi ehdotti muiden muassa NST:tä suoraksi putoajaksi.

G-Koovee - NST 7-8.

SPV:n leirissä NST:stä ei tiedetä juuri mitään. Ei edes ottelun jälkeen. Vai mitä sanotte seuraavasta? Otos SPV:n raportista.

NST:n valmentaja Aki Molis totesi joukkueensa hävinneen huonon toisen erän ja omien virheiden seurauksena.

- Hiivimme avauserässä ja peli passivoitui myös toisessa erässä. Hieman oli sekavaa ja tuli paljon harhasyöttöjä, harmitteli Molis.

Kyseisellä Moliksella on varmasti jotain yhteyksiä Aki Kolikseen, joka kuuluu NST:n valmennustiimiin. Mies oli ottelun aikana n. 460 km:n päässä tapahtumapaikasta. Mukana olivat päävalmentaja Jarkko Rantala sekä valmentaja Simo Ruuskanen. Ehkä heiltä olisi kannattanut kysellä kommentteja?

Mestariehdokas kyykytti suoran putoajan 4-3.

No, kyseessä olivat avauskierrokset. Jokaisen joukkueen peli kehittyy vielä isoja askeleita eteenpäin, mutta kyllä liigasta on tulossa todella tasainen, jos erot pysyvät tällaisina. Harjoituspelit ovat harjoituspelejä, mutta nämä pisteet lasketaan keväälläkin. Täällä Lappeenrannassa jännitämme jo, milloin otamme sen kauden toisen voittomme. Enempään ei varmasti nimettömällä joukkuella ole rahkeita.

Loppuun vielä terveiset eräälle G-Kooveen pelaajalle, joka kehoitti pelin aikana "menemään kirjoittelemaan sinne nettiin". Tässä tätä tarinaa, pääset taas lukemaan ;)

Sitten omat veikkaukseni:

1. Kommenttiosastolle tulee joku avautumaan.

X. Pian nähdään Pääkallopaikalla.

2. Salibandy on peli meille kaikille, myös kädettömille.

Kausiennakoista

2008-09-28T00:33:00.001-07:00

Olen poistanut jo julkaistut kausiennakot, sillä kuluneella viikolla en erinäisistä syistä pystynyt/motivoitunut kirjoittamaan kaikista joukkueista ennakkoja valmiiksi. Pahoittelen asiaa, ja pyydän anteeksi jos asia jäi kaivelemaan. Tekstejä tulossa taas ensi viikolla.

Tietoisku

2008-09-16T04:53:00.000-07:00

Classicista tehty ennakko löytyy heinäkuun kirjoituksista. Tämä siksi, että kirjoitus on tallennettu heinäkuun aikana. Sieltä lukemaan, ken on kiinnostunut.

Huikea näytelmä

2008-09-11T02:40:00.000-07:00

Jalkapallon MM-karsinnat alkoivat. Taas toivotaan ja toivotaan. Joko tällä kertaa? Pääsisikö Suomi vihdoinkin maailmalla niin arvostettuihin ja seuratuihin kisoihin.

EM-karsinnassa kaatui Puola heti kärkeen ja toiveet olivat korkealla. Sitten kämmättiin Azereille ja mitä vielä. Perus-suomalaista toimintaa.

Nyt lohko on kova. Kaksi maata Euroopan neljän parhaan joukosta, jos EM-kisojen tuloksia on uskominen.

Ensimmäinen vastustaja Saksa. Suomi pääsee johtoon "Tintti" Johanssonin osumalla. Stadion räjähtää. Nyt puolustuksen pitäisi kestää. Klose tulee ja tasoittaa pelin hetken päästä. Kotikatsomosta seurattuna tuli se kuuluisa fiilis: "Siinä meni johto, kohta tulevat ohi". Perus-suomalaista toimintaa.

Mitä tekee Suomi? Menee uudestaan johtoon, menettää johtoasemansa vieläkin nopeammin. Taas maalintekijänä joku Klose. Uskomatonta, mutta tulee vielä kolmas osuma. Vaihtomies Daniel Sjölund pelasi kenties elämänsä ottelun. Ensin syöttö ja nyt maali.

Reilu 80 minuuttia kellossa ja saadaan taas yksi pätkä siihen kategoriaan, jonka voisi otsikoida: "Suomen urheiluhetket, niin lähellä mutta niin kaukana"

Epäonneakin on matkassa, kun tämä Klosehan se oli...? tasoittaa ottelun kolmannen kerran.

3-3 tulos tietää pistettä. Se on loistava suoritus Saksan kaltaista futisjättiä vastaan. Niin monet olivat kuitenkin pettyneitä. Minä muiden joukossa. Saksa olisi paikkojen puolesta voinut voittaakin, mutta kun me johdimme loppuhetkille asti. Todella ristiriitaista. Kolme maalia futisottelussa on Suomelle harvinaista herkkua. Vielä erikoisempaa on tehdä se Saksaa vastaan.

Tietäisikö joku niilo muuten, milloin viimeeksi Saksan maajoukkueelle on tehty kolme uunia virallisessa maaottelussa? Veikkaisin, että vuosia saadaan mennä taaksepäin...

Huikea näytelmä se kuitenkin oli. Tästä puhutaan vielä.

Voi mahoton

2008-09-07T22:23:00.000-07:00

Viikonloppuna pelattiin Imatralla YleX-cupia. Heartbreakers oli mukana väännöissä ja odotuksia jatkopaikasta oli, vaikka vastustajatkin olivat kovia.

Toisin kuitenkin kävi. Turpiin tuli rumasti Hatsinalta ja Rajulta ensimmäisenä päivänä ja homma oli siinä. Korian Ponsi sentään kaatui. Pääkallossakin hehkutettu varma nousijajoukkue ei pelannut kuulopuheiden mukaan mitenkään erityisen hyvin.

Itse olen tottunut voittamaan HB:n rosterissa, toivottavasti se tahti alkaa heti 5. divarin käynnistyessä. Ihme on, jos näin ei tapahdu.

Onnistumisen iloa

2008-08-31T02:25:00.000-07:00

Kävinpä työni puolesta tutustumassa Trap-ammuntaan. Lajiin, joka tuli Suomen tietoisuuteen Satu Mäkelä-Nummelan olympiavoiton kautta. Pääsin itsekin ampumaan, ja jouduin toteamaan ettei lajinvaihto ole paikallaan. 2/50. Kiva oli kokeilla. Haulikolla kun en ollut koskaan ampunut.

Rytmiryhmään kuului myös Vartti Etelä-Karjalan päätoimittaja Ari Toivonen, joka ampui 12 osumaa toisessa sarjassa. Hän kirjoittaa lehdessä näin: "Jotkut aloittelijat ovat minunkin rinnallani todellisia aloittelijoita. Mukana ollut toimituksen avustaja Tuomo Reponen ampui kanssani samat sarjat. Tulos oli tosin paljon heikompi. 50 kiekkoa, kaksi vahingossa rikki. Vaatii todennäköisesti hiukan enemmän aikaa, ennenkuin Reponen edustaa maatamme missään ampumakisoissa."

Ari paitsi muistutti minua kaksi päivää asiasta, halusi kirjoittaa ampumisestani lehteen. Mietin hieman minkätakia, sillä itse lähdin kokeilumielessä ampumaan. Toki oma saamattomuus alkoi turhauttaa, mutta en tainut olla radalla yhtä kovassa kilpailuhuumassa kuin Herra Päätoimittaja.

Hetken mietittyäni totesin, että Herra Päätoimittaja ei luultavammin ole koskaan voittanut mitään. Ellei mukaan lasketa sitä isoa Daim-suklaalevypahvia, jota Herra Päätoimittaja on koko kesän autossaan kuljettanut. Niitä saa Linnanmäeltä "Daim-pyörää" pyöräyttämällä. Sapattivapaalle jäävä Toivonen kertoo pääkirjoituksessa tekevänsä mitä eteen tulee, jos ei tule mitään, hän ei tee mitään.

Minulla on ehdotus: Kun on höykyyttänyt nuoremman ammunnassa, voi vapailla suunnata bingoon. Siellä on todennäköisesti vanhempia vastustajia ja taatusti enemmän haastetta kuin tässä kaverissa. Jos voitto tulee, voi kotimatkalla poiketa toimituksessa kirjoittamassa jutun. Se kun sijaitsee melkein Lappeenrannan bingopaikan vieressä.

No, kuitit pitää kuitata. Niin kortilla maksaessa, kuin verbaliikan maailmassakin. Sen onneksi molemmat tiedämme.

Onko hän Mr. Salibandy?

2008-08-27T12:49:00.000-07:00

Jatkuvaa Syöttöä sai mielenkiintoisen sähköpostin, jossa äänestettiin jo keskustelupalstallakin ääniä saannutta Johnny Kotroa muodikkaimmaksi pelaajaksi.

Lähteen mukaan Josbassa pelaava Kotro käy hakemassa rusketuksensa solariumista, laittaa tukkansa viiteen eri kertaan ennen ottelua ja käyttää erilaisia rasvoja. Paikoista ei varmuutta.

Sain Johnnyn kiinni kesken Kreikan loman ja kyselin hieman kaverin mielipiteitä asiasta. Mies oli puhelinlinjojen välitykselläkin silminnähden tyytyväinen, että oli saanut useampia ääniä.

- Kiitos vaan paljon! Odotinkin jo milloin monien tuhansien tuntien työ palkitaan, Kotro kommentoi viitaten hiustenlaittoon mennyttä aikaa.

"Wonderboy" valoitti Jatkuvalle Syötölle enemmänkin hiustenlaitosta. - Hiukseni laitan pelipäivinä ennen aamupalaa, ennen hallille tuloa, ennen verryttelyä, ennen esittelyyn tuloa sekä tietysti molemmilla erätauoilla. Se ei ole mielestäni paljon, kun miettii kuinka hyvin ne ovat kokoajan.

Jatkuvaa Syöttöä oli myös tietoinen Johnnyn tavasta käydä suihkussa juuri ennen ottelua.
- Suihkua en enää harrasta, kun unohdin aina föönin kotiin, Kotro kommentoi.

Ei siis ihme, että tätä Lappeenrannan lahjaa Joensuun salibandylle pidetään muodikkaana. Näkeehän sen kuvastakin, oli urheilulaji mikä tahansa.

Mr. Salibandy?

2008-08-25T05:08:00.001-07:00

Salibandyotteluissa on ensisijaisen tärkeää olla hyvä. Yleisölle jää mieleen SE kaveri, joka paukuttaa neljä uunia ja johdattaa joukkueensa voittoon. Otsikoihin voit päässä myös tappelemalla. Jäät varmasti myös yleisön mieleen, jos hankaat nyrkillä vastustajaa naamakarvaan, rintakarvaan tai vastakarvaan.

Yleisön mieleen voit myös jäädä näyttämällä hyvältä, tai muuten erikoiselta. Otteluissa näkeekin jos jonkinlaista tukkaviritystä ja ns. sählysälää aina varpaista korviin ja takaisin päin.

Olin edustamani joukkueen kanssa turnaamassa Tampereella reilu viikko sitten. Jouduin pieneen sanaharkkaan erään vastustajajoukkueen pelaajan kanssa, jossa puututtiin myös ulkonäkööni.

Näytin venäläiseltä ja amikselta, jonka olisi syytä vaihtaa hikipanta uuteen. Itse kehoitin kaveria pitämään viimeisen päälle laitettua tukkaa kuosissa jatkossakin.

Kieltämättä viikset olivat jääneet ajamatta. Silti kommentit huvittivat. Ajoin ne illalla ja kävin näyttämässä seuraavana päivänä kyseiselle pelurille. Mukava mies oli. Rauhoittui jo ensimmäisen erän jälkeen ja hymyili seuraavana päivänä.

Paljon on puhuttu, miten monelle on tärkeää näyttää kentältä hyvältä. Ehdotankin, että voisimme järjestää Mr. Salibandy-kilpailun. Kyseessä ei todellakaan ole kisa, jonka voittaa 20 vuotta lajin eteen hallit,pallot,elämäntyönsä ja kaikkensa tehnyt kaveri. Etsitään muodikkainta pelaajaa, sillä "komiat pärjää aina".

Jos SINULLA on ehdotus Salibandyliigan muodikkaimmasta pelaajasta, ole hyvä ja lähetä se perusteluineen. Jatkuvaasyöttöä-blogin omistamaan sähköpostiosoitteeseen Tuomo9@hotmail.com. Hyviä ehdokkaita tarvitaan!

Tilannetta seurataan viikko tai kaksi, kukaties läpi kauden.

P.S. Kuva ois kiva

Kirjoittaja on muodista tietämätön, enemmän erikoiselta kuin hyvältä näyttävä "höntyilevä junnu", joka saa parhaimmat fiilikset kentällä onnistuessaan hämmentämään pakkaa.

Kyselijöille ja kiinnostuneille

2008-08-13T06:24:00.001-07:00

Tässä on vastaus.

Into on pitkästä aikaa kohdallaan, katsotaan mihin rahkeet riittää. Maitojuna-mahdollisuus on ainakin poissuljettu, mikä tietenkin huojentaa mieltä.

Mustat donkkaa tykimmin

2008-08-11T05:56:00.000-07:00

On tullut aika palata blogin pariin. Lapsellisen huonosti mennyt kesä blogin merkeissä on nyt takanapäin ja juttua pyritään suoltamaan vanhaan malliin.

Mitään kesätarinoita on turha odottaa, sillä kiersihän Arska Suomen maan kiitettävän hyvin. Syksy alkoi jo hyvissä ajoin kesäkuussa ja elokuu toi mukanaan olympialaiset.

Katselin eilen USA:n ja Kiinan välistä korismatsia. Nautittavaa touhua. Kobe Bryant ja kumppanit järjestivät pallosirkuksen, jossa pelleinä toimivat Kiinan maajoukkueen pelurit. Hyvinhän isäntämaa laittoi alussa kampoihin, mutta tasoero oli loppujen lopuksi aika huima. Kimmoisaa porukkaa nuo jenkit, sen verran hienoja donkkeja näkyi.

Huumoria sain thaimaalaisnaisen kustannuksella. Painonnoston tuore olympiavoittaja tottelee nimeä Prapawadee Jaroenrattanatarakoon. Nainen oli vaihtanut nimeään ennustajaeukon suosituksesta. Liekö nimi syynä menestykseen, tiedä häntä, mutta en haluaisi toimia pappina kyseisen urheilijan häissä. Jos kikka todella toimii, voisin kokeilla esimerkiksi Miha Etuvaitakamasamullettilettiä. Jospa se siivittäisi edes yhteen ehjään kauteen ilman maitojunia ja potkuja vai mitä ne oli...

Kotimaan urheilukatsastuksessa huomasin Antti O. Arposen kirjoittaneen NST-blogissa salibandareiden huonosta asenteesta ja harjoittelumotivaatiosta. Itse en ole niin huolestunut, sillä kotikadullani käyty n. 60-vuotiaan entisen huippu-urheilijan ja NST:n liigapeluri Vili Rahkosen välinen juoksukilpailu päättyi jälkimmäisen voittoon. Uhoa oli tullut hävinneeltä osapuolelta koko kesän. Miehet kun ovat samassa rakennustyömaalla hommissa...

Nykyajan nuorista on sittenkin johonkin?

Onni yksillä, kesä kaikilla

2008-07-10T08:04:00.000-07:00

Bloginpitäjä ei ole lomilla, ja oikeastaan juuri siksi blogi taitaa olla. Aikaa on ollut aika niukasti kirjoitella, ja silloinkin kun sitä olisi, blogi ei ole ensimmäisenä mielessä. Laantunut päivitystahti ei tarkoita kuitenkaan lopettamista, joten (kiitos kommentoijalle!) kyllä niitä ennakkoja on luvassa lisää, kuten muitakin tekstejä!

Jatkuvaasyöttöä toivottaa lukijoille loistavaa ja aurinkoista (tämä ei ollut vitsi) kesää!

Älkää suinkaan päivittäkö suosikkilistaanne uuteen uskoon, vaan pitäkää se samana!

Tästä jatketaan...

Laulu sadepäivän varalle

2008-06-15T23:03:00.001-07:00

Suomalaiset lauluntekijät puhuvat pohjimmiltaan paljon paskaa. Tai näin ainakin oletan, sillä usein laulut tehdään elävästä elämästä ja kuulijan pitäisi pystyä sisäistämään niitä ja samaistumaan oman elämänsä pohjalta niihin. Viime viikolla näin ei ainakaan omalla kohdallani käynyt.

Käytännössä joka aamu lähdin 6:40 polkemaan kohti työpaikkaa aivan järkyttävässä kaatosateessa. Vaatetus oli viikon edetessä aina parempi ja parempi, mutta alkuviikosta hupparissa ja verkkareissa poljettu matka ei paljon naurattanut.

Mieleen tuli jostain syystä Leijonamielen tekemä "Laulu sadepäivän varalle"-biisi. Siinä lauletaan näin: "Tää on mun lauluni sadepäivän varalle, tiedän etten yksin jää". Itse olin kuitenkin yksin. Todella yksin. Siitäpä tuli mieleeni Samuli Edelmanin sanoitus: "Mä oon yksin, ja se tuntuu hyvältä. Oon viisas, mun sydämmel on kypärä". Täyttä paskaa tämäkin. Yksinolo ei todella tuntunut hyvältä. Aivotoiminta ei myöskään siinä tapauksessa riittänyt selvittämään onko sydämmellä kypärää, kun sitä ei ees ollut päässä, vaikka tietysti polkiessa pitäisi. Näiden kahden artistin ajatusmaailma poikkeaa omastani näköjään melkolailla. Onneksi Mikko Alatalo on levyttänyt aina varman "Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä". Siltä näyttää. Ja hei, luonto saa vettä!

Lauantaina aurinko sitten paistoi. Todistuksena rusketusraja keskellä otsaa. Syyllinen on hikipanta, joka on hieman paksumpi kuin normaali. Oli siinä kavereilla hauskaa. Katusähly oli tapahtumana mitä mainioin. Tie tyssäsi välierään, josta lisää saatte lukea Heartbreakersin kotisivuilta lähipäivinä. Puran luultavasti tuohtumustani Henri Johanssoniin, joka teki törkeät oharit, kuten hänen tapoihinsa kuuluu. Toisaalta Tirsa McYnen osoitti oivaa urheiluhenkeä pukemalla pelipaidan päälleen, mutta siitä lisää myöhemmin...

Nettiä odotellessa

2008-06-11T01:15:00.000-07:00

Joku saattaa ihmetellä, kun tekstiä ei ole tullut vähään aikaan. Tai sitten ei. Jokatapauksessa niille, jotka ihmettelevät kerron syyn. Kotiosoitteen muuttuessa olen saannut odotella nettiä, joten blogin päivittäminen näin ruokatunneilla ei ole ollut mikään houkutteleva vaihtoehto.

Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, joskin tekstiä ei tämän enempää tule. Katsellaan, jos sitä pääsisi johonkin kirjoittelemaan jossain vaiheessa...

Syöttötuolissa osa 11: Miha Rebolj

2008-05-29T06:02:00.000-07:00

Syöttötuolissa sotketaan paikkoja jo 11. kertaa. Tällä kertaa valinta on salibandyväelle tuiki tuntematon kaveri. Mies kun pelaa jääkiekkoa Slovenian Jesenicessä ja edustaa samaista maata myös MM-kisoissa. Sain hullun idean pyytää lempinimeni isän Miha Reboljin haastatteluun. Se kävi yllättäen helposti, sillä Facebookissa ovat näköjään kaikki. Lisäsin miehen kaverikseni ja kirjoitin pienen tarinan itsestäni ja siitä, että lempinimeni on Miha. Lappeenrannan Saipaakin edustanut slovenipuolustaja otti ilomielin kutsun vastaan. Tällaista oli sydämmellä.

1. Hei Miha! Pelasit jääkiekkoa Lappeenrannassa, SaiPan joukkueessa. Millaisia muistoja sinulla on niiltä ajoilta?

- Muistoni SaiPasta ovat positiivisia. Siellä olo oli hienoa aikaa ja olin todella pettynyt ja surullinen, kun minun piti lähteä pois. Kiekko on sellaista...

2. Ehditkö maistamaan jotain suomalaista perinneruokia?

- Täytyy sanoa, että en. Pidän kyllä kaikista ruoista, joten Suomessa ollessani päivälliset ja lounaat maistuivat.

3. Pystytkö sanomaan Suomesta tai Lappeenrannasta 3 hyvää asiaa?

- Kiva kaupunki, ystävällisiä ihmisiä ja hienoja maisemia. Hienoa aikaa!

4. Mitä mieltä olet suomalaisista naisista?

- Mielestäni he ovat todella kauniita. He ovat avoimia ja heihin on helppo tutustua. Eivät ollenkaan ujoa porukkaa.

5. Saitko uusia ystäviä Lappeenrannasta?

- Kyllä. Olen edelleen yhteyksissä Jesse Wellingin kanssa, joka myös pelasi siellä.

6. Millaisia ajatuksia herättää se, että joku on saanut sinun mukaasi lempinimen?

- En voi uskoa, että sinulla on lempinimi minun mukaani. Varsinkin kun olin epäonnekseni niin pienen ajan siellä. Kuinka oikein sait sen?

7. Miltä tuntuu pelata samassa kaukalossa Venäjän ja Kanadan supertähtien kanssa?

- Huikea tunne. Mikään ei voisi motivoida enempää. Toisaalta, nekin ovat vain pelejä, joissa on annettava parhaansa kuten missä tahansa ottelussa.

8. Slovakia oli hieman niskan päällä putoamiskarsintaotteluissa. Pystytkö lupaamaan, että Slovenia palaa takaisin A-sarjaan?

- Varmasti! Pelaamme 2010 taas A-sarjassa.

9. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää suomalaisille?

- Haluan sanoa, että nautin todella ajastani Suomessa ja Lappeenrannassa. Paljon terveisiä Sloveniasta!

Sitten nopeat:

All-Stars

Nabokov (Kristan)
Rebolj - Kaberle
Oveckin - Kopitar - Nash

Saku Koivu vai Anze Kopitar? -Saanko valita molemmat?....Anze
SaiPa vai Acroni Jesenice? Jesenice, isosti höystettynä SaiPalla.
Taklaus vai Maali? Taklaus
Tumma vai Vaalea? Vaalea
Jääkiekko urallani aion... -Tehdä parhaani jokaisessa vaihdossa ja katsoa mihin se minua vie tulevina vuosina.
Seuraavissa MM-kisoissa Slovenia...-Rökittää Latvian ja säilyy A-sarjassa.

Näin siis Miha Rebolj. Täytyy todeta vähäisien kokemuksien ja juttutuokioiden perusteella, että ystävällinen ja hieno mies on kyseessä. Niinhän me kaikki Mihat.

Julmaa touhua

2008-05-22T13:18:00.000-07:00

Viime tekstissä mainitsin jotain ihmisten aikoihin nukkumaankäymisestä. Heitti häränpyllyä nekin suunnitelmat. Tulihan eilen töllöstä Mestareiden Liigan finaali. Toinen Mestareiden Liigan finaali käytiin samaan aikaan eräässä kerrostaloasunnossa Tuomarilassa, Espoossa. Siellä allekirjoittanut taisteli kaiken nähnyttä ja kokenutta ns. hallitusta vastaan. Seurataanko televisiosta futboolia vai komisario Beckin murhamysteeriä.

Hallitus päättää viime kädessä, mutta liigafinaaliakin pääsin seuraamaan. Tulos tasan 1-1. Kaikille hyvä mieli ennen rankkareita, joita Tuomarilassa ei kuitenkaan nähty, sillä toinen osapuoli nukahti.

Olisi kai itsekin pitänyt. Kello lähemmäksi puolta yötä ja seuraavana aamuna 6:30 herätys, sekä pääsykokeet. Ei jatkoaikaa kuitenkaan voinut jättää väliin. Rankkareista nyt puhumattakaan.

Rankkarit. Yleisön rakastamat, pelaajien vihaamat. Paitsi, jos olet voittajien puolella. Muistan yhden rankkarikisan, jossa olen ollut. Krokotiilinkyynel, suolaa haavaan ja sitä rataa. Se siitä kisasta. Käyty läpi.

Jalkapallorankkareissa on sitä jotain. Suosikkijoukkue voitti, mutta sääliksi kävi John Terryä. Liukastuminen ratkaisevassa rankkarissa. Vaikka tappio ei siinä hetkessä varmistunutkaan. Kuvattiin jostain syystä murtunutta Chelsea-kapteenia pelin jälkeen. Koville otti, syystäkin. Vastaavan tilanteen muistan vuodelta 1994. Roberto Baggio lataa maalin yli. Brasilian juhlat alkoivat. Sekä Baggio että Franco Baresi, Italian jalkapallolegendat itkivät vuolaasti. MM-kulta meni sivusuun.

Pidän itsekin rankkareista. Kummasti sitä vain alkaa kääntyä sen puolelle, että annetaan poikien pelata loppuun. Heitetään noppaa kasinolla jos siltä rupeaa tuntumaan...

Julmaa on touhu. Liian julmaa.

Kisat ohi

2008-05-18T13:00:00.000-07:00

Parin viikon periodi on nyt takana päin. Mitalikolmikko oli juuri se mitä kaverin tekemään kisaveikkaukseen rustasin. Tosin 1. ja 2. sija jaettiin väärinpäin.

Mitä pidemmälle kisat etenivät, sitä vähemmän homma kiinnosti. Käytännössä Suomi - USA 3-2 oli viimeinen mukava muisto. Välieräpeli Venäjää vastaan oli sellaista näytöstä, että huh huh. Pronssipeli nyt piti tietenkin katsoa, ei voinut väliinkään jättää. Silti suurin syttyminen oli jo takanapäin. Finaalista jaksoin katsoa 2. erää. 3. eräkin olisi tullut varmaan katsottua, jos Taavetin Pitkän Shellin veikkauskoneen kello olisi ollut samassa ajassa kuin seinäkello. Lapussa luki Kanada - Venäjä 4-4. Jokseenkin harmitti, että myöhästyin 20 sekuntia. Näitä sattuu.

Kisoja seuratessa oli tehtyä havainto Suomen kiekon "vallanvaihdoksesta". Siinä missä "Teukka" surffaili selkä suorana, muuan Pihlström taklasi ja painoi maaleja. Voisi tulla takaisin SaiPaan, mutta uskallan veikata, että saa paremmat viikkorahat jostain muualta...

Nyt vain jalkapallon EM-kisoja odottelemaan. Siihen asti on aikaa nukahtaa niin kutsuttuihin ihmisten aikoihin iltaisin...

Historian ensimmäinen sivu

2008-05-11T08:16:00.000-07:00

Ensi kaudella Suomen Salibandyliiton alaisessa sarjassa nähdään taas uusi joukkue Lappeenrannasta. Heartbreakers, jonka itse olen saanut kunnian perustaa, lähtee taistelemaan virallisiin peleihin ensimmäistä kertaa.

Joukkueella on pitkä historia Lappeenrannan puulaakipeleistä, ja rosteri on pitänyt sisällään mitä hienoimpia miehiä. Meriittilistalla kirkkaimpana helmenä löytyy Storvreta Innebandy Cupin voitto Uppsalassa. Se ei unohdu ikinä.

Idea joukkueen lähtemisestä sarjaan oli Lasse Kurrosen. Tosin "HB:n" nimellä lähtemiseen vahva painostus tuotiin Aki Sairan toimesta. Molemmat HB:n alkuperäisjäseniä. Pitkän linjan pelimiehiä.

Seuran Presidentin titteli langetettiin kohteliaasti perustajalle. Tunnekuohu on suuri. Kieltämättä polte oli suuri kuulua myös pelaajalistaan, mutta toisenlaiset suunnitelmat ottivat kuitenkin voiton siitä touhusta.

Sarjaan lähteminen tietää nettisivujen päivitystä pitkästä aikaa. Saattaa jäädä jonkun toisen harteille. Tai kuka sitä tietää. Heartbreakersin sivuilla kannattaa kuitenkin vierailla. Joukkuekin on taas vireillä jonkinlaisessa kokoonpanossa 14.6 Lappeenrannan Satamassa, kun katusählymestaruuksia jaetaan.

"HooBee, HooBee!!!!"

Kisatunnelmia

2008-05-08T23:50:00.000-07:00

Lätkää on tullut katottua siihen malliin, että aamulla tekisi mieli sanoa jokaiselle vastaantulijalle: "Ole hiljaa!". Väsymys on melkoinen, eikä kisojen kyseenalainen taso ole tuonut sitä tyydytystä mitä sen odotin tarjoavan.

Kotimaa Suomi on MM-kisoissa paremmalla joukkueelle kuin pitkään aikaan, josta osoituksena 3-2 voitto umpisurkeasta Slovakiasta sekä 3-2 jatkoaikavoitto Norjasta, joka ei maailmalla ole tunnettu ainakaan jääkiekosta.

Tosin tämä Norjan joukkue on saanut sympatiat puolelleen. Eilen se taisteli VAIN 2-1 tappion mestarisuosikkia Kanadaa vastaan. Sumputuspeli on suoraan sanottuna tosi perseestä, mutta tulosta tulee. Pikaisen laskutoimituksen perusteella Norja tulee selviytymään puolivälieriin.
Lajille tekee kaiketi ihan hyvää.

Myös oma edustajani Miha Rebolj on ollut kehissä Slovenian joukkueessa. Mies on ollut syöttäjänä puolissa joukkueen maaleissa. Jatkuvaa Syöttöä onnittelee The Real Mihaa maalisyötöstä. Slovenia on tehnyt 2 maalia.

Kisojen parasta antia on ollut tähän mennessä USA - Kanada peli. Simo Ruuskasen sanoja lainaten: "Good old-time hockeya". Sitähän se oli. USA olisi tosin ansainnut voiton, mutta työvoittoja ei tunneta kuin urakkahommissa. Maalintekokilpailussa kiekkoa pitää laittaa pömpeliin enemmän kuin kaveri.

Tänään Suomi kohtaa Latvian. Jokohan Saku Koivun tuleminen sytyttäisi joukkueen pelaamaan niinkuin se osaa. Kohta nimittäin olisi pakko.

H-hetki lähestyy

2008-05-02T09:13:00.000-07:00

45 minuuttia vielä. Sitten se tapahtuu. Jääkiekon MM-kisat polkaistaan käyntiin. Teemu Selänteen liittyminen Suomen rosteriin tuotti tietysti mielihyvää paitsi joukkueenjohdolle, myös jokaiselle kansalaiselle. Mitalitoiveet voidaan taas kaivaa toivomuskaivon syövereistä.

Tutustuinpa hieman muihinkin joukkueisiin. Osasta pystyy toteamaan, kuin Kummelin rallitiimin huoltaja "Stories"-elokuvassa: "Ne on ihan pellejä!".

Mieltä kuitenkin lämmitti paitsi monien huippupelaajien läsnäolo kisoissa, myös Latvian aina varmat Aleksander Macijevskis, joka SaiPassa väänsi aikoinaan kiekkoa. Unohtamatta jäähykuninkaaksi ilmoittautunutta Martin Cipulista, jonka Cipuli ei ole kuulemma kestänyt koskaan.

Mitä huomaankaan selaillessani Slovenian kokoonpanoa?!?! Puolustaja: Miha Rebolj. Uskomatonta! Mies, jonka mukaan tämänkin miehen lempinimi väännettiin. Slovenian lahja SaiPalle, SaiPan killeri seuraavalle omistajalle. Miha itse. All-Stars kenttää valitessani vasemmaksi puolustajaksi saa ilmottautua vaikka legendaarinen Bobby Orr. Ei mahdu.

Jussi Bloggaa

2008-05-02T03:14:00.000-07:00

Blogit ovat yleistyneet. Kaikenlaisia tarinoita saa netistä lukea. Yksi hyvä tarinaniskijä lisää saatiin, kun hyvä ystäväni Jussi Viljakainen aloitti bloggaamisen. http://mokottaja.blogspot.com osoitteessa kannattaa vierailla.

Vaan miksihän Jussi mokottaa, eli mököttää? Vastauksia odotellessa.

Valintojen maailma

2008-04-30T04:10:00.000-07:00

Mika Hilska linkkasi Avokatsomoon otoksen Antti O. Arposen tekstistä. Asia koski monesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella askaruttaneeseen juttuun. Millä perustein NMJ:hin valitaan? Toisaalta, millä perustein niin moni lupaava juniori jää rannalle. Tähän väliin pitää jo sanoa, että itsekin olen Pohjola-Cupeissa pyörinyt, mutta en ole valinnoista katkera, vaikka joskus on itseni ja muutaman kaverin kohdalla miettinyt: Miksi?

Nuorten maajoukkuevalmentaja Lasse Eriksson on vetänyt pikkuhiljaa uppoavaa laivaansa usean vuoden. Ensimmäinen ikäluokka oli -84 syntyneet, joilla MM-kisoja ei järjestetty. Projekti tähtäsi -85 syntyneiden MM-kisoihin, joissa Suomi voitti ensimmäistä kertaa munallisten puolella MM-kultaa. Jo silloin mietittiin, onko joukkue oikea. Monien mielestä monta kovaa pelimiestä jäi rannalle. Viimeisin taidonnäyte saatiin Sveitsissä järjestetyistä kisoista. Suomi pokkasi vaivoin pronssin. Ennen kisoja todettiin, että "Nuorisomaajoukkueeseen pääsee suhteilla" eikä "Suomi valitse parhaita poikiaan".

Tulos muuttui neljässä vuodessa suvereenista Ruotsi-voitosta tiukimmassa mahdollisessa paikassa, sanoisin jopa täydelliseksi leviämiseksi. Olin molempina vuosina paikan päällä seuraamassa kisoja. Ero länsinaapuriin oli huomattava Sveitsissä. Sen lisäksi Tsekki kiilasi edelle, eikä Sveitsinkään voitto pronssiottelussa olisi ollut mikään vääryys. Nokankoputtajat saivat tuulta purjeisiinsa, ja uusia joukkueita julkaistaessa 4-5 varmaa kaveria jää monen mielestä pois.

Vastuu ei ole yksin Lassen. Aluejoukkuevalmentajien apua tarvitaan, jotta parhaat saadaan näytille Pohjola-Cupiin. Lisäksi he suosittelevat pelaajia maajoukkuevalmentajalle. Kehitystä tapahtuu, mutta fakta on, että aluejoukkueisiinkin valmentajat löytyvät yleensä sen alueen "isoista seuroista", jotka tasan tarkkaan tuovat esille mielummin sen oman joukkueensa puolustajan, kuin jonkin pikkuseuran Paavon, jonka isä on lähettänyt näyttämään taitojaan. Näin silti, vaikka Paavolla olisi kykyjä.

Liiton resurssit eivät varmasti ja valitettavasti riitä kustantamaan poikamaajoukkuevalmentajan reissuja ympäri Suomen. Näin ollen, useimmilla pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevalle ainoa näytönpaikka on Pohjola-Cup, tai joukkueen ollessa tarpeeksi hyvä A-junioreiden pudotuspelit, joita varmasti maajoukkueportaassa seurataan. Liigapelaajat ovat sitten jo erikseen, mutta heidän otsassaan on jo ennen kauden alkua useimmiten ruksi sen merkiksi, että joukkueessa ollaan.

Arponen on kirjoittanut asiasta monta kertaa. Yhtä monta kertaa muista kaupungeista on tullut vastaavanlaisia huomioita, joita sitten on uskallettu kirjoittaa Antin tekstin perään kommenttiosastolle. Helsingistä tulee yleensä "Älkää landespedet itkekö" kommentteja. Minkäs sille mahtaa, jos harmittaa?

-85 ja -89 joukkueita vertailtaessa on sanottava, että -85 ikäluokka oli noin 10 kertaa lahjakkaampi kuin -89 ikäluokka. Väitän, että mestarijoukkueesta olisi helposti voinut vaihtaa kentällisen, mutta tulos olisi ollut sama. -89 ikäluokassa taas 2-3 nimeä, jotka olisivat monen mielestä kuuluneet joukkueeseen, eivät olisi kultaa Suomeen tuoneet. Eivät mitenkään. Välierässäkin Tsekki nimenomaan oli parempi, eikä mestari Ruotsi.

Muistan, että eräs ikäluokkani pelaaja kertoi minulle valinnoista keskusteltaessa seuraavaa: "Lasse näkee täällä Helsingissä kaikkien pelaajien huonot päivätkin, ei pelkästään hyviä". Totta joka sana. Vaikka pelaaja kuuluisikin joukkueeseen, hänellekin tulee huonoja päiviä. Varmasti myös paljon hyviä. Entä jos pystymetsästä tulevan sählypelaajan "huonot päivät" osuvat ainoaan näytön paikkaan Pohjola-Cupiin. Ei varmasti auta, vaikka aluevalmentaja vinkkaa hieman, että "tuota kannattaa katsella jos siitä olisi johonkin".

Yksinkertaisesti parhaan mahdollisen joukkueen valinta Suomessa on tällä hetkellä mahdotonta. Syitä voidaan etsiä joka suunnalta. Raha, ammattimaisuus, panostus. Siinä muutamia. Ei paljon viimeeksi julkaistu joukkue itseänikään naurattanut, joitakin pelaajia kun sieltäkin satun tietämään. Jos siinä oli Suomen parhaimmisto, onko taso todella niin huono tänä päivänä? Vai ovatko ne paremmat jossain muualla?

Kirjoittaja on 50 hengen maajoukkueleirityksestä ulosjäännyt pelaaja -85 ikäluokassa, jonka "parhaat päivät" silloinen valmennusjohto näki Pohjola-Cupissa.

Vuoden kohokohtia...

2008-04-27T10:42:00.000-07:00

Tunnustan olevani kova penkkiurheilija. Urheilijana tilanne on toisenlainen, mutta siitä lisää joskus toiste. Tällä hetkellä odotan innolla toukokuun alkua. Syynä ei ole se, että on kiva seurata valkolakki päässä heiluvia ihmisiä. Silloin alkavat jääkiekon MM-kisat.

Pelasin itsekin lätkää 13-vuotiaaksi asti. Laji loppui, kun harjoitukset alkoivat muokkaamaan viikko-ohjelman. Sitä ei laiskaksikin luonnehdittu harjoittelija siinä(kään) iässä kestänyt. Väittivät, että edellytyksiä eteenpäin olisi kiekossakin ollut. Ei ole kaduttanut kuitenkaan, että seuraavana vuonna kaukalo vaihtui salibandymalliseen. Kiekko kiinnosti ja kiinnostaa yhä.

Minulla meni monta vuotta, etten käynyt katsomassa salibandypelejä kuin 1-2 kaudessa. Ei vaan kiinnostanut olla katsomon puolella. Sen sijaan SaiPan peleissä tuli vierailtua sitäkin useammin.
Nykyään suhdanne on vähän päin vastoin.

Perheessä on kuitenkin sen parin kappaleen verran lätkäjätkiä, jotka osaltaan myös vaikuttavat siihen, että kiekkoa tulee seurattua paljon.

Maailmanmestaruuskisat sekä Olympialaiset ovat penkkiurheilijan kohokohta. Pate Mustajärvikin tietää kertoa, että Suomen pelatessa lätkää, se iskee joka jätkään. Totta puhuu. Menee valvomiseksi toukokuu, mutta mistä muualta saa samanlaisia fiiliksiä suomalaisena, kun Antero Mertarannan hehkutuksista kiekon painuessa verkkoon. En tiedä.

Toivottavasti mitalipelit kutsuvat Suomea, vaikka Ruotsi usein tuppaakin saamaan kauhunhetkiä aikaan. Onneksi syykin on nyt selvillä ja jotain on ehkä opittu.

Kuka lähtee, kuka jää

2008-04-17T07:55:00.000-07:00

Huhtikuu on hienoa aikaa. Kausi on paketissa, vieraskirjat täyttyvät teksteistä, joissa spekuloidaan minkälaisia joukkueita nähdään ensi kauden Salibandyliigassa. Uutisointia uusista pelaajasopimuksistakin esiintyy, joista sitten seuraa luonnollisesti keskustelua.

Pienen paikkakunnan vieraskirjoissa jännitellään:"Kake ku lähti ni veikkaisin, ettei mitää saumoja pleijareihin ens vuonna". Tai sitten jonkun perinteisen seuran sivuilla mainitaan: "Kyllä nyt on sellainen joukkue kasassa, että noussaan viidessä pelissä ylemmälle sarjatasolla ja siellä budjetti on miljoona, joten Ruotsin maajoukkue on käytännössä meidän ensi kauden joukkueemme".

Kauden jälkeen sitten ihmetellään, kuka floppasi tyylillä. Oskari Frösen vai mestarisuosikki? Toistaiseksi tilanne on tasan.

Salibandyssahan joukkuevalintoihin vaikuttavat muutkin kuin pelilliset tekijät. Koska ammattilaisen palkkaa ei tietääkseni makseta kuin kouralliselle pelaajia koko maailmassa, vaikuttavat valintaan mahdollinen työ- tai opiskelupaikka sekä perhe-elämän tilanne. Tästä syystä monet huiput lopettavat, kun mittari näyttää 30.

Lappeenrantalaisena salibandypelaajana ei huhuilta voi välttyä. Sveitsistä tullessani minua vietiin joka suuntaan. Huumorillakin toki, mutta yksi vitsi on äijäkin. Tänään luin myös melko hauskan tarinan ensi vuotta koskien. NST:n vieraskirjasta, tottakai.

Huhuilija nimimerkkiä lainatakseni: "Nuoret miehet ei vielä huhtikuussa tiedä missä tyttöystävä asuu tai opiskelee syksyllä. Naisten perässä sitten mennään. Miha menossa Kouvolan Susiin?"

Huhuilijalla on jäänyt kuulematta tai näkemättä se, ettei Kouvola kuulu niihin kaupunkeihin joihin muuttaisin. Helpotukseksi tiedän myös, missä tyttöystävä asuu syksyllä. Naisetkin näyttävät suuntaa, mutta Kouvolan Susiin? Kirjoittaja ei selkeästi ole lähipiiriin kuuluva, mutta Miha ei ole menossa Susiin pelaamaan. Ei edes Kouvolaan, muuta kuin ehkä käymään. Sekin ennen kesää.

Tekstareiden vallankumous

2008-04-15T00:48:00.000-07:00

Jos etsitään nykypäivien kuuminta puheenaihetta, ei vastausta tarvitse kauan miettiä. Tietenkin tekstiviestit. Lähetä 160 merkin mittainen runolausunto, hymiöllä varustettu ehdotus tai vaikkapa vihamielinen "Lopeta hei se mitä puuhaat, tai..." ja sinut huomataan! Ainakin jos olet julkisuuden henkilö. Itse en valitettavasti ole, joten olen jäänyt paitsi kaikesta kivasta henkilökohtaisella tasolla.

Viime viikkojen aikana Ilta-Sanomien otsikot pyörivät vain ja ainoastaan "tekstareiden" ympärillä. Ilkka Kanervan tekstiviestit julkaisi Hymy. Matti Vanhasen tekstiviestien julkaisijaa arvuutellaan vielä. Suomen kansan (jostain käsittämättömästä syystä) suosiman tanssikilpailun sylkykuppi "Kanki-Kaikkonen" on nyt saanut uhkailuviestejä, koska Suomen kansa äänesti hänet jatkoon.

Uutiskynnyksen ylittämiseen tarvitaan vain tekstari. Siksi olen itsekin jättänyt sähköpostin pois kysellessäni Syöttötuoliin osallistujia. Isken suoraan arimpaan paikkaan, puhelimeen ja toivon kovasti, ettei kukaan haastetuista paljasta mitä olen viestissäni kysellyt.

Tekstarit ovat nykypäivää. On erittäin noloa ottaa yhteyttä toiseen soittamalla. Se on niiiiin 90-lukumaista.

Salibandymediassa ei toistaiseksi ole vielä mehevillä tekstiviesteillä herkuteltu. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki toimittajat kyttäävät silmät kovana mahdollista iskun paikkaa. Itse ainakin avustavana höylänä näin teen. Mikä olisi hienompaa, kuin paljastaa esimerkiksi Mika Kohosen tekstiviesti veljelleen Mikolle. Toki aineksia on jo koossa. Pääkallo.fi on jo avannut pelin, puhumalla tekstiviesteistä, joita Ari Vehniäinen lähetti Erälle. Salibandyn 7 päivää aikookin joidenkin huhujen mukaan repäistä mehevän "Vehniäinen kommentoi: Ehkä lähetin viestin, ehkä en" otsikon ensi lehtensä kanteen. Suuret rahat käärii se, joka uskaltaa paljastaa paljon puhuttaneiden viestien salaisuuden.

Piip piip, piip piip.

Fanikulttuuria

2008-04-11T05:46:00.000-07:00

Urheiluun kuuluu olennaisena osana yleisö. Yleisön joukkoon taas olennaisena osana fanit, jotka kannattavat joukkuetta sen hienoilla, jotkin jopa heikoilla hetkillä.

Itse olen seurannut Lappeenrannassa kolmen eri joukkueen pelejä katsomon puolelta. Jääkiekko, koripallo ja salibandy ovat saaneet joukkueensa liigakartalle Lappeenrannassa. Pelaahan siellä Veiteräkin, mutta vanhan sanonnan: "Jääpallo, enemmän pakkasta kuin katsojia" vuoksi en ole pystynyt miehittämään tekojääradan reunustaa leutojen talvien vuoksi. Tuskin olisi muutenkaan tullut lähdettyä.

Etelä-Karjalaisen yleisön syvimpään olemukseen pääsee SaiPan peleissä. Joukkueella on pitkät perinteet, menestys on kiertänyt "Sputnikit" yhtä kaukaa kuin Sputnik aikoinaan maapallon. Yleisöä riittää, nuori joukkue taistelee itsensä kalkkiselle play-offviivalle ja tippuu play-offviivan alapuolelle usein kalkkiviivoilla. Menestystä halutaan ja kun joukkueella kulkee, katsomossa on kivaa. "Nyt on ihan huikea meininki. Snellman hirveessä liekissä. Aijaijai..." Kehuja tulee ja vieruskaveria läpsytellään selkään. SaiPa, SaiPa! Takkia on yhtä helppo kääntää kuin kirjan sivua. On huvittavaa, kuinka edellisen tiistain voittopelin sankari, jolle pitäisi lykätä ainakin viiden vuoden jatkopahvi käteen, voisi seuraavassa tappiollisessa pelissä "suksia kuuseen". Toiveet korkealla, pudotus kovaa.

Koripallossa menestystä tulee. Vankka kannattaja/katsojaryhmä pysyy kauden aikana lehtereillä, mutta playoffien alkaessa urheilutalo täyttyy ääriään myöten. Glory Huntereita löytyy joka kuopasta. Joskus se on niin läpinäkyvää tiettyjen ihmisten kohdalla, että ihan naurattaa. Eipä silti, kiinnostavat koripallofinaalit minuakin.

Varsinkin jääkiekossa fanikulttuuri on maanlaajuisesti jo melko hienoa. Finaalipelejä katsellessani Espoossa ja Oulussa ainakin osataan. Tunnelman aistii kotisohvalle. Salibandyssa orastavaa fanikulttuuria näkyy. Iittalat ja Seinäjoet ovat joka ottelussa äänekkäitä, muissa herätään kevään kynnyksellä. Pasilassa ei välttämättä silloinkaan, jos ei yksinäistä rumpalia oteta lukuun, joka käsitykseni mukaan rummuttelisi vaikka treeneissäkin. NST:n otteluissakin oli jo vähän meininkiä SSV:n vieraillessa Lappeenrannassa. Pieni on laji, pienet on faniryhmätkin. Alku on kuitenkin hyvä. Kannustusta olisi toki hienoa nähdä muissakin kuin lauantai-iltojen otteluissa. En ollut paikalla seuraamassa välieriä tai finaaleja, mutta Erä - Classic sarjassa taisivat olla äänekkäimmät fanit? Se oli harvoja kertoja, kun molempia joukkueita kannustettiin toden teolla.

Idea kirjoitukseen lähti, kun katselin eilen Zürich Lionsin ja Geneve Serveten välistä Sveitsin kiekkofinaalia. Soihdut paloivat, yleisö lauloi koko ottelun ajan. Mitä tapahtui, kun kotijoukkue varmisti mestaruuden rankkareilla? Tuhansia ihmisiä hyppäsi kentälle juhlimaan pelaajien joukkoon. Milloin Suomessa? Itse sain todistaa Sveitsin reissullani yhtä hikistä tiistai-illan paikallisvääntöä Lions vs Kloten. Halli oli yhtä suuri kuin Hartwall Areena, mutta meteliä riitti. Pelin taso oli niin ja näin, mutta yksi erä meni mukavasti ihmetellessä faneja.

Euroopan jalkapallo on ihan omissa oloissaan tässä aihepiirissä. Siitä ei sen enempää. Kuitenkin olen ihmetellyt miten Ruotsissakin osataan nämä hommat paremmin. Onko urheiluhullu Suomi kuitenkin niin ujoa kansaa, ettei kunnon tunnelmaa ja raikuvia aplodeja saada kuin Raipen läksiäisissä.

Mikään ei ole muuttunut

2008-04-03T11:53:00.000-07:00

Tämän vuoden Salibandyliiga näytti mielenkiintoiselta ennen kauden alkua. SSV:n jälkeen. Vahvistunut joukkue oli ainoa mestarisuosikki kauteen lähdettäessä. Muiden joukkueiden osalta kaikki oli auki, ja alkukierroksilla nähtiinkin yllätyksiä niin yksittäisissä peleissä kuin sarjataulukossakin.

Runkosarjan voitti SSV. Silti se kompasteli kauden aikana Suomen Cupissa ja perään vielä Euroopan Cupissa, mikä oli joukkueelle jopa päätavoite kauden aikana? Mediaan puhuttiin "triplan" hakemisesta. Suuria puheita, mutta perusteltuja. Joukkue oli paperilla yhtä vahva kuin musta tussi.

Classic ylsi EC-pronssille. Se oli muutenkin kauden aikana ollut ainoa joukkue, joka horjutti SSV:tä toden teolla. Play-offeissa NST sai ainoana joukkueena SSV:ltä voiton, mikä tietenkin näin lappeenrantalaisena lämmittää mieltä. SPV:kin laittoi kampoihin todella tiukasti, mutta voittoon asti hekään eivät päässeet. Lähellä olivat joka kerta.

Classicin peli takkuili kautta play-offien. "Passo" Peltola otti mokat omaan piikkiinsä. Pöytää vasta katettiin illalliselle, jossa ruokaseurana olisi SSV. Sami Nyman ja Ville Lahdensuo loukkantuivat. Okei, kaksi kovan luokan pelimiestä, mutta silti...

SSV - Classic 14-2. 14-2......14-2!!!! Pelataan Suomen mestaruudesta. SSV oli finaaleissa niin hyvä, kun sen pitikin olla koko kauden. Tai sitten Classic niin huono. Mene ja tiedä. Kovin hyvin valmistelut eivät ilmeisesti kuitenkaan olleet tamperelaisleirissä menneet.

Itse katsoin peliajasta n. 15 minuuttia. Blues - Jokerit kiinnosti enemmän.

Veikkasin aikaisemmin, että Classic pystyisi todella haastamaan SSV:n. Ei todella pystynyt. Vuosi ollaan taas viisaampia. Muut joukkueet ovat ottaneet Classicia kiinni. Erot ovat tasoittuneet, sen osoitti jo runkosarja, mutta eritoten playoffit. SSV on pitänyt eron samana. He ovat juuri niin ylivoimaisia kotimaan kentällä kuin haluavat. Nimenomaan silloin, kun panoksena on Suomen Mestaruus. Mikään ei ole muuttunut.

Syöttötuoli osa 10: Lasse Kurronen

2008-03-27T14:15:00.000-07:00

Juhlanumero 10. Moni odotti varmaan vähintään Mika Kohosta, Väänäsen Jussi jopa Jari Litmasta. Ei. Lappeenrannassa kasvaneena ja pelanneena yksi ihminen on kohonnut ylitse muiden. Niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Tämän miehen kanssa taival alkoi kymmenisen vuotta sitten SaiPan junnuissa ja jatkui NST:ssä. Barbaareissakin vielä hetken vedimme tällä kaudella rinta rinnan, kunnes "velimies" laittoi kengät naulaan. Vaikka peliura on tältä kaverilta ohi, taival jatkuu edelleen. Monet kutsuivat tätä herrasmiestä ja minua tutkapariksi. Rohkeimmat (tai tietämättömimmät) veljeksiksi. Kai se touhu on siltä välillä näyttänyt. Oma salibandyurani lähenee 10 vuotta pikkuhiljaa. Ilman tätä kaveria se olisi ollut puolet tylsempi, eikä tehosarakekkaan olisi koskaan näyttänyt niitä numeroita, joita se on näyttänyt. Tällä miehelle sattuu ja tapahtuu, joten haastattelukin on normaalia pidempi. Hyvät naiset ja pahat naiset, herroja unohtamatta: Lasse "Pouttu" Kurronen

Hei Pouttu! Lopetit melko pitkän salibandyurasi kevätkauden alkupuolella. Mitä siitä kaikesta jäi käteen? Vieläkö veri vetää kentille ensi kaudella?

- ”Urasta” jäi käteen kyllä hyvät eväät pelivuosien jälkeistä aikaa ajatellen. Kiitos kentällä tapahtuneiden ohjeistuksien, osaan melko hyvin arvioida, koska on syytä mennä parturiin ja kuka on milloinkin homoseksuaali. Veri varmaan vetäisi vielä kentille, mutta jalat, pää ja kädet eivät.

Ensi kaudella veren voimalla. Olet eritoten lappeenrantalaisessa salibandyssa tunnettu kaveri. "Pode" nimi vilahtelee tuon tuosta mm. Arposen Antin kirjoituksista. Oletko pettynyt, kun pelinumero ei ole noussut vielä minkään hallin kattoon?

- En suinkaan. En koe olevani läheskään sillä tasolla, millaisia kavereita olen Lappeenrannan halleissa nähnyt pelaavan. Minulle riittää, että nämä oikeat legendat morjestelevat hallien käytävillä.

Kukapa ei morjestaisi. Pelikentillä sinut tunnettiin maalintekijänä. Voisitko kertoa nykyjunioreille, jotka osaavat vain kärkineppejä ja ilmaveivejä, miten maali tehdään. Säilyy mitalikanta NST:ssä jatkossakin.

- Totta kai. Ensinnäkin on syytä varmistaa, että pääsee riittävästi kentälle, jotta maaleja pystyy tekemään. Suosittelisin hakeutumaan valmentajan kaveriksi. Pieni tekonauru valmentajan vitsille on aina paikallaan, jos sen osaa oikein tehdä. Toiseksi on syytä hankkia hyvät ketjukaverit. Suosittelisin jo nuorena alkamaan hengailemaan sellaisten kavereiden kanssa, jotka osaavat pelata. Valmentajat yleensä ainakin kokeilevat ketjuihin kavereita, joilla kulkee kaukalon ulkopuolella. Kolmanneksi suosittelisin laukomaan, jos et osaa syöttää. Näillä eväillä ainakin itse painelin aikanaan.

Nyt vaan juniorit kirjaamaan. Antti O. Arponen kirjoitti NST - IC Akatemia finaalista NST:n blogiin. Itsekin kyseistä finaalia olen täällä spekuloinut. Kismittääkö tuo finaali vielä sinua tänä päivänä? Millä mittapuulla?

- Kyllähän se vielä vähän kismittää. Mittapuuna voisi olla sellainen NHL-viivoitin, johon mahtuu kaikkien joukkueiden logot. Eli melko hyvin olen päässyt ottelusta yli. Itse olin kyseisessä ottelussa kuumeessa ja koutsi Ruuskasella oli hyvä syy ottaa filaan pelin puolivälissä. Toki olin aina ajatellutkin lopettavani tosipelit penkin päässä.

Jotkin pitävät sinua todella hitaana, mutta huhujen mukaan sinulta löytyy Suomen 3 nopeinta askelta. Kertoisitko miten asia on?

- Asia todella on näin, kuten sinullekin on huhuiltu. Sääli, että minut usein otettiin niin iholta, että harvoin pääsin niitä kolmea askelta ottamaan. Sen vuoksi monet pitävät minua todella hitaana, mutta tämä siis ei pidä paikkaansa. Hienoa, että tämänkin asian pääsee oikaisemaan.

Kivi varmasti putosi sydämmeltä. Olet kentän ulkopuolella ja kentälläkin huumorimies, jolle sattuu ja tapahtuu. Kovin kommelluksesi lienee pudotus viidestä metristä laiturille, jonka paikallislehtikin noteerasi. One more time, mitä oikein tapahtui? Onko jotain muuta huonon onnen tempauksia, joita haluat valottaa lukijoille?

- Tapauksessa oli kyse nuoren henkilön huonosta fysiikan tuntemuksesta. Näin ollen jalkapohjan ja alustan kitka oli arvioitua pienempi, joka johti liukastumiseen. Tuloksena Joona Puhakan tyyliin kierteellä pää edellä laituriin. Alkuperäinen tarkoitus oli siis veteen. Tämä tuntee olevan sinun lempijuttujasi, voimme tästä keskustella joskus yön pimeinä tunteina kun ei tule uni silmään. Mitä muihin kommelluksiin tulee, niin todennäköisesti niitä kertoilen joskus rippileirejä kierrellen.

Keskustelu kuulostaa hyvältä. Terävän kielesi ansiosta olet osannut ärsyttää monet vastapelaajat sekä kentällä että siviilissä raivon partaalle. Mitä juttuja viljelet? Ovatko seuraamukset olleet kovia?

- No se riippuu ihan vastustajasta. Kuuleman mukaan olen aika ärsyttävän (eli typerän) näköinen, mikä on tietysti plussaa kuumennus hommissa. Lisäksi pelityylini, jolla ei siis ole taidon kanssa mitään tekemistä, on ilmeisesti aika ärsyttävä. Tiedät itsekin, että harmittaa kun joku lyö mailalla nilkkaan. Seuraamuksista sen verran, että vastapuolelta ei ole hirveästi kentällä kavereita löytynyt. Juttuja viljelin lähinnä yleensä vain tuomareille.

Eihän niitä kavereita kentältä etsitäkään. Erään tarinan mukaan olet todennut jollekin paikalliselle, ettet suinkaan ole Lappeenrannan kovin jätkä "kettuilemaan", mutta ihan kärkipäässä, kun tämä hieman vihamielisesti sitä tuli sinulta kyselemään. Pitääkö legenda paikkansa? Mitä tapahtui?

- Pitää paikkansa. Tapahtuma juontaa juurensa myöhäisuhmaikään(minulla noin 15v), jolloin olin viettämässä iltaa teinien ja hitaasti kypsyvien(kuten minun ja sinun) kantapaikassa Lappeenrannassa. Olin taas länkyttänyt leukoja jollekin, joka oli tilanteesta sitten saanut pienen pienen herneen nenäänsä. Kaveri oli kertonut ISOMMILLE, ja noin kaksi kertaa minun kokoinen kaveri tuli tiedustelemaan, olenkohan mahdollisesti Lappeenrannan kovin kettuilemaan. Vastasin, että tuskin kovin, mutta varmaan ihan kärkipäässä. Kaveri jäi suu auki tuijottamaan ja kun muutama kärpänen oli suuhun lentänyt, niin päätti ratkaista tilanteen heittämällä minut vesilätäkköön. Sen jälkeen meni herne minun nenään ja lähdin vaatteet märkänä kotiin mököttämään.

Ikävä päätös illalle. Takaisin salibandyyn. Miten on mahdollista, että NST:ssä kovana maalintekijänä tunnettu "Pouttu" Kurronen on saanut Helsingin reissullaan nimityksen "Kiikari-Kurronen"?

- Tämä johtuu siitä, että muuttaessa Helsinkiin jätin tehot kuitenkin Lappeenrantaan. Pelikaverit Helsingissä leimasi ekojen treenien noin seitsemännellä minuutilla Kiikari-Kurroseksi. Sen jälkeen oli niin iso apina selässä, että nimitys kulki matkassa koko kauden ja ilmeisesti sen jälkeenkin.

Onneksi vain Helsingissä. Matkaileva mies kun olet, lienet kokenut reissuillasi kaikenlaista. Paljasta joltain peli- tai "pelireissulta" muistelo, joka on jäänyt ikuisesti mieleen, tai joka on muuten vaan mainitsemisen arvoinen.

- Näitä muisteloita on paljon, osa sellaisia, joita ei edes tämän palstan kaikille lukijoille (joita spekulaatioiden mukaan siis on) kehtaa paljastaa. Voisin kertoa eräästä B-nuorten SM-välierästä, mutta AOA on kertonut siitä niin monesti, niin koitan keksiä jotain vähemmän tunnettua. Yksi mielenkiintoinen pelireissu tulee mieleen viime keväältä. Lähdimme helsinkiläisten pelikavereiden kanssa (vahvistettuna liigatykki Tuomo Reposella) kohti Ahvenanmaata voittamaan jotain mitä Suomessa eikä Ruotsissa voi voittaa. Laiva lähti illalla kohti Tukholmaa, meidän pysäkki oli siis puolivälissä ja noin klo 04 piti olla skarppina valmis hyppäämään laivasta. Kello oli noin 02 kun havahduin, että koko joukkue laulaa karaokea, kuin olympiakultaa voittaneet. Pelaajia oli mukana pari kentällistä ja veskari. Arvelin, että saamme ekaan matsiin noin 3 pelaajaa kasaan. Kuitenkin kaikki pääsivät onnelliset oikealla pysäkillä pois laivasta ja nautimme parin tunnin unet Maarienhaminan terminaalissa. Auringon noustessa käppäilimme hallille ja taisimme voittaa finaalia vaille kaikki pelit. Hopeaa siis sieltäkin. Poistulomatka onkin sitten toinen tarina

Siitä lisää myöhemmin. Peliuran jälkeen ja sen aikanakin olet toiminut myös nakkibisneksessä. Tuotemerkki Pouttu on hyvin suosittu Suomessa. Kerrotko hieman lisää siitä?

- Itse asiassa kyseinen tuotemerkki ei ilmeisesti ole aivan niin suosittu kuin luulet. Ainakin omassa lähikaupassa Pouttu-merkillä varustetut makkarat on varustettu punaisella alennustarralla. Itse suosin kyseistä merkkiä ja suosittelen sitä lämpimästi myös muille.

Pakko oli mainostaa. Salibandyliiton sivujen mukaan yksi harrastuksistasi on moukari. Valoita tuon uran taustoja.

- Tämä tieto oli minulle varmasti yhtä kova yllätys kuin sinulle. Moukari ei suinkaan ollut syy salibandyn lopettamiseen. Uskon, että salibandyssä olen kuitenkin parempi kuin moukarissa, vaikka ruumiinrakenteeni on enemmän ehkä moukariin sopiva. Pitää kesällä kokeilla paljonko nykyään ”moukku” lentää.

Tulen paikalle nauramaan. Sitten mielikuvitusta peliin. Tosielämän tilanne. Olet Madison Square Gardenin lavalla mikrofoni kädessä. Oikealla vetää Marilyn Manson ja vasemmalla Kari Tapio. Mistä löytyy selitys?

- Huh huh. Tässä saa tosiaan laittaa mielikuvitusta peliin. Luulen, että homma juontaa juurensa vuoteen 2012, jolloin vedän tangomarkkinoiden karaoketeltassa Neon kakkosen Kemiaa, johon syttyvät Kari Tapio ja Samuli Edelman. Samana syntyy yhtye Elämän Sankarit. Olemme Yhdysvalloissa kiertueella ja ”Samppa” tekee läheistä tuttavuutta alkoholin kanssa. New Yorkin keikan Samuli joutuu jättämään väliin. Marilyn Manson värvätään hoitamaan Samun osuudet biisissä ”Tuhannen Yötä”. Minä siis soitan keskellä kitaraa Marilyn hoitaa Samulin osuuksia ja vasemmalla Kari Tapio laulaa Sanin säkeistöt.

Selkeää kuin mikä!

Loppuun vielä nopeita!

All-Stars kenttä

Lasse Kurronen-Toni Kokkonen-Tuomo Reponen
Ilari Heikkinen-Timo Kupsanen
Ossi Lahti

Kiikari vai Moukari? -Moukari!
Uppsala vai Tahko? -Nykyisin Tahko
Puikot vai Maali? -Ehdottomasti puikot.
Sähly vai Karaoke? -Karaoke

Valmentaja jota arvostan... Simo Ruuskanen
Salibandyssa muuttaisin... Tasurin sattuessa rankkarit. Sama systeemi kun nykyisin lätkässä.
Syöttötuolissa haluaisin nähdä...Nyt on taas Lappeenrantalaisia ollut viimeaikoina, niin kysäseppä vaikka Salutskijn Tedyä.

Ei huono vaihtoehto ollenkaan! Näin tarinoi aina hauska mies Lasse "Pouttu" Kurronen. Syöttötuoli saavutti 10 henkilön rajapyykin, muttei suinkaan jää siihen. Uutta odotellessa...

Syöttötuolissa osa 9: Jussi Väänänen

2008-03-19T01:38:00.000-07:00

Syöttötuolin yhdeksäs uhri on varsinkin lappeenrantalaiselle salibandy-yleisölle tuttu mies. Väänänen#23 on löytänyt tiensä urheilutalon seinälle. Ensimmäisenä jäädytettynä pelinumerona NST:n seurahistoriassa. Nykyään tämä tuore tyttölapsen isä lätyttelee Barbaareissa, jotka nousivat ykkösdivisioonaan. Mutta nouseeko Jussi mukana? Mitä muuta mies mietiskelee?

Terve Jussi! Onneksi olkoon myös Jatkuvansyötön kautta lapsen syntymästä. Monet ovat sanoneet sen mullistavan koko elämän. Oletko itse huomannut jo mullistuksen aallon? Millä tavalla?
- Kyllähän se hieno tapahtuma oli. Ainakin kaveri on ainut tässä maailmassa joka tykkää miun laulamisesta, tai sitten se on jo tajunnut, että lopetan laulamisen heti kun hän lakkaa itkemästä.

Fiksu kaveri, tullut äitiinsä? Lupauduit haastatteluun "sitten jos noustaan ykköseen". Kuinka paljon harmittaa nyt, kun nousu toteutui ja jouduit Syöttötuoliin?
- Ei haastatteluun joutuminen mutta tuo nousu…pitää taas etsiä uusi joukkue tai alkaa tosissaan reissaamaan. Muutenhan nousu on jo pelkästään alueen salibandylle hieno juttu.

Totta. Olet erikoislaatuinen pelaaja. Harva kaveri on saannut salibandyssa jäädytettyä pelinumeroa. Lappeenrannan Urheilutalolla komeilee kuitenkin seinällä "Väänänen#23". Millaisia tunteita tuo plakaatti herättää sinussa? Lesottaako?
- Itse tilanne herätti mukavia tuntoja ja onhan se hienoa, että seurauskollisuutta arvostetaan. Vaikka Lesottaa on hieno sana, niin täytyy sanoa, että ei.

Hieno ja hieno. Liiton sivujen mukaan sinulla on hyvät kädet, huonot jalat ja kohtalainen keskivartalo. Millainen harjoittelu pitää käydä läpi, että näinkin sopusuhtaiseen lopputulokseen päässään?
- No, kaikkihan lähtee pihahöntsyistä… mutta sen jälkeen panostamalla erilaisiin lajiharjoituksiin, välttelemällä punttisaleja ja liiallista fysiikkareeniä (Jos salille kuitenkin eksyy kannattaa kuunnella musaa, turista ukkojen kanssa ja tehdä huolella vatsoja.). Eli niillä keinoilla millä saattaa tulla hyviä salibandyn pelaajia mutta huonoja urheilijoita.

Siinä neuvo joka junnulle! Olet spekuloinut sitä, kun käsiesi ansiosta pääset vastustajan ohi, mutta jalkojesi ansiosta sama vastustaja tulee vielä uudemman kerran vastaan ennen maalintekosektoria. Tuntuuko, että työmäärä on kohtuuton? Oletko muuten koskaan päässyt läpiajoon?
- Todellakin, joskus joku on kysynyt onko rankkaa pelata koko ajan ylämäkeen – kyllä on. Jos sellaisia ns. puolittaisia ei lasketa, niin ei muistu mieleen. Luulisi, että jo näilläkin pelimäärillä olisi joskus päässyt edes vahingossa.

Jos olet nähnyt Jussin läpi, ilmoita! Sait hieman palautetta Imatran suunnasta blogin kommenttiosastolla, kun olin käyttänyt lausahdustasi tekstissä. Rupesiko harmittamaan?
- Lukeeko sitä blogia joku? Ainahan sitä tappion tuskassa tulee heiteltyä vaikka mitä mutta eipä juuri.

Epäilen vahvasti, mutta joskus joku on lukenut. Olet pitkän peliurasi aikana nähnyt kaikenlaista hiihtäjää ja pelaajiakin. Pistetään samanlaista kuin Matille edellisessä syöttötuolissa. Kenen pelikaverisi ottaisit mukaan autiolle saarelle. Entä mitkä kaksi tavaraa haluaisit hänen tuovan mukanaan?
- Kyllä sinne tulisi vanha kunnon lökäpöksy Juha ”Anttu” Haapalainen (Kaverin kanssa ei ole koskaan tylsää). Mukaan hän ottaisi golfsetin, palloja ja ajettavan ruohonleikkurin. Tässähän on tavallaan kolme ”tavaraa” mutta luin Tiilin haastattelun ja hänhän taisi jättää yhden esineen seuraavalle. Edellytän muuten tässä, että autiosaari on jossain lämpimässä paikassa kuten aina leffoissa.

Voidaan sopia, että on. "Antun" kanssa pelailet myös jääpalloa. Huhujen mukaan taskussa on nyt 3. divisioonan voitto tältä kaudelta. Kumpi on hauskempaa puuhaa, jääpallo vai salibandy? Pärjäätkö jäällä samoilla eväillä kuin parketilla tai matolla?
- Kyllä pitkän tauon jälkeen oli jääpallo ehkä mukavampaa. Pärjään/en pärjää juuri samoilla keinoilla, eli ennakoinnilla ja pikkuvilpillä.

Pikkuvilppi on pelin suola. Vaimosi Anne on myös pelannut salibandya NST:ssä. Puhutaanko teillä kotona muusta kuin salibandysta? Onko kritiikki suuntaan tai toiseen ollut kovaa pelien jälkeen? Jos on, millaista?
- Välillä eksymme muihinkin aiheisiin. Kritiikkiä ei ole kotona jaettu, siis siitä asiasta.

Ei lisäkysymyksiä tuosta. Olet mies joka sanoo mielipiteesi ja asiasi suoraan. Nyt sinulla on tilaisuus täräyttää viiltävä mielipide johonkin valitsemaasi ajankohtaiseen tai vähemmän ajankohtaiseen asiaan. Anna palaa!
- Ei kukko käskien laula. Mutta haluaisin todellisena penkkiurheilijana nostaa esiin sykähdyttävän urheiluhetken kun Raimo Helmistä palkittiin viimeisessä maaottelussa, kerrankin näytti siltä kuin Suomessa olisi jotain oikeanlaista urheilukulttuuria. Lisää sellaista.

Oli todella upea hetki! Loppuun vielä muutamat nopeat.

All-Stars kenttä (itsesi mukaan): - Minä, Matti Tiilikainen, Jarno Heiskanen, Johnny ”boy wonder” Kotro, Aki Seppälä ja Mikko Sinkko. Ollaan yksi takana, taas, ja veskari on otettu pois.

Jääpallo vai Salibandy? -Kaikki pallopelit käy.
Mailannosto vai Maali? -Kyllä kunnon ”Huuli” Sandell vie voiton.
Bure vai Fedorov? -Fedorov
Vastalause vai Hyväksyntä? -Ehdottomasti vastalause.

Salibandyssa muuttaisin...Paljon asioita jotka liittyvät lajikulttuuriin mutta hiljakseen ne kai korjaantuvat.
Syöttötuolissa haluaisin nähdä...Jari Litmasen, ei taida vain olla kovin realistinen, vaikka en täysin tiedäkään sinun suhteitasi.
Seuraavalla kaudella pelaan...vaikea sanoa kun nousukin toteutui mutta jossain sählätään.

Näin siis Jussi Väänänen! Numerolla 10 Syöttötuoliin minun salibandyurani huikein kaveri. Tutkaparinakin tunnettu Lasse "Pouttu" Kurronen.

Aijaijai...

2008-03-17T01:17:00.000-07:00

Papas - Barbaarit 10 -4. Sitä ei taulukossa vielä näy, mutta tuntuupa silti mukavalta.

Nyt on aika.

Pieniä piirejä, ja pelikieltospekulaatioita

2008-03-15T15:37:00.001-07:00

Tämän tekstin aihepiiriin olen saannut inspiraatiota toisilta ja kolmansilta osapuolilta. Kun pitää korvat tarkkana ja nauraa samoille vitseille kuin muut, uskaltaa niitä luetella itse ääneenkin. Vaikka nyt varsinaisesti ääniversiota en blogiini saanutkaan.

Salibandystahan koitetaan kovaa vauhtia saada arvostettu laji niin yleisön kuin mediankin keskuudessa. Suunta on oikea, mutta onko totuus vasemmalla? Entä jos vedetään suoraan, eli kultaista keskitietä. Muutama todistus salibandyn pienistä piireistä ja sen parissa toimivista ihmisistä tulee tässä. Tulee jotain muutakin.

Pienessä piirissä on spekuloitu, kuinka pienet piirit voivat vallita myös isommissa ympyröissä. Minusta jo sinänsä oli hauskaa, että Salibandyliiton valmennuspäällikkö Jari Oksanen avautui, kuinka poikamaajoukkueen valintoihin vaikuttaminen vaarantaisi hänen työnsä. Tarve avautumiseen tuli, kun Michael Keinänen oli ensin sohaissut ampiaispesää kirjoituksellaan.

Tuskin monessa muussa lajissa vastaavaa nähtäisiin. Lehdistö kirjoittelee milloin mitäkin. Kolumnistit räksyttävät irvailevia leukojaan tuon tuosta, ja tämänkin salibandyblogin kirjoittaja on ylistänyt Imatraa. Urheiluseurojen pomot ja pelaajat antavat kirjoitusten olla omissa oloissaan ja arvoissaan. Salibandyssa, eeeeei välttämättä.

Huipennuksessa olevan salibandykauden alkuvaiheessa Antti O. Arponen arvioi NST:n blogissa, että Oilers sijoittuu 10. sijalle. Playoffeihin ei ole asiaa. Hexi Arteva päätti ottaa yhteyttä Anttiin ja lyödä asiasta vetoa. Näin se homma käy. Ajatus siitä, että Hannu Aravirta ottaisi yhteyttä Jääkiekkolehden toimittajaan sanomalla: "Olit sitten veikannut meidät sijalle 7. runkosarjassa. Pelikaantipaisti vetoa, että ollaan viiden sakissa." huvittaa melkoisesti. Eihän niin vaan kukaan toimi. Hexi päätti toimia.

Tulipa kuuleviin korviini myös surkuhupaisa tarina. Erään liigajoukkueen pelaaja on neuvottelemassa ensi kaudeksi sopimusta uuteen joukkueeseen. Ilmeisen asiantuntevat vanhemmat olivat ottaneet yhteyttä yhden kiinnostuneen joukkueen valmentajaan ja kertoneet, että "meidän poika on kova sana. Lyökää hyvä sopimus kouraan, saa varmasti sellaisia monesta seurasta". En tiedä, onko tällaista toimintaa missään lajissa? Ei voi olla! Tämähän ei varsinaisesti kuvasta salibandya lajina, enemmänkin vanhempien nallekarkinjakotilaisuutta, jossa vuoronumero oli jossain miljoonan jälkeen. Näinkin voi käydä. Ja siltikin... Huippu-urheilustako puhutaan?

Sitten vielä pakollinen kannanotto Tarmo Kirjoselle langetettuun pelikieltoon. Mies lepäili hyvän aikaa sairastuvalla. Tervehtyessään liiga langetti hänelle pelikiellon syksyllä tapahtuneesta pääpuskusta. Okei, pelikielto oli varmasti ansaittu. Puskuthan kuuluvat jalkapalloon (joka muute on huippu-urheilua), tosin silloinkin kohteena on hyvä pitää pallo. Kurinpitäjät eivät osuneet ihan napakymppiin, tuolla toiminnalla. Kauden tärkeimmät pelit edessä ja vanhojen kaivelulla kaverilta mahdollisuus pelata niitä pois. En itsekään välttämättä kuulu Kirjosen fanikerhoon, mutta oikeudenmukaisuutta hänellekin vähän suotakoon.

Huhujen mukaan Peik Salminen ei tule pelaamaan SM-finaaleissa, jos SSV sinne selviää. Viimeisten MM-kisojen finaaleista lähtien Ruotsin Parturi&Hiustenkunnossapitoliitto on nimittäin saamassa päätökseen selvitystään, joka langettaisi törkeään kampauksen sotkemiseen syyllistyneen Salmisen vähintään 10 ottelun pelikieltoon. Kielto tulee voimaan heti, kun pelataan mitaleista MM tai SM-tasolla.

Miksi itse pelaan salibandya, jos sitä en mielestäni huippu-urheiluna pidä ja sen ympärillä tapahtuvat asiat naurattavat? Onpa mahdottoman mukava peli. Ei kai sitä muuten Kajaanin asti huomenaamulla taas lähtisi...

Kierretään sitä puukkoa...

2008-03-12T01:01:00.000-07:00

Antti O. Arponen kirjoitti NST-blogissa viikko-pari takaperin jutun ikimuistoisesta rankkarikilvasta. Siitä rankkarikilvasta, jossa Oksmanin Santtu viimeisenä upotti maalin ja NST:n juhlat alkoivat.

Tänään näin jutun toisesta ikimuistoisesta ottelusta. Siinäkin oli rankkarikilpa. Anttia lainatakseni: "Simo Ruuskasen luottomies Tuomo Reponen" laukoi siinä kilvassa ensimmäisenä. Eipä upottanut Tuomo maalia. Ei upottanut NST:stä kukaan muukaan. IC Akatemian juhlat alkoivat.

Hopeaa tuli. Tulos kismittää varmasti myös vahvasti mukana elänyttä Anttia. Voitte kuvitella, kuinka paljon se kismittää vieläkin joitain pelaajia. Tuomas "Bobi" Arposen kanssa tulee joskus juteltua näin internetin välityksellä niistä ja näistä. Välillä noistakin. Kyseinen ottelu esiintyy keskusteluissa vieläkin. Kahden vuoden jälkeen. Hoh-hoijaa, aina kismittää yhtä kovin.

Tuo kausi piti olla NST:n A-junnujen. Kuten Antti nimilistaa luetteli, se ryhmä oli loistava. Hienoja miehiä. Kentällä ja sen ulkopuolella. Joukkuehenki oli huipussaan, ja pitkälti sen ansiosta menimme niinkin pitkälle. Löytyi joukkueesta toki ripaus taitoakin, vaikka tuurilla ne laivatkin seilaa. Ja Gunnersin piti kävellä finaaliin NST:n yli.

Olin tuon kauden myös armeijassa pelikaveri Lasse "Pouttu" Kurrosen kanssa, joka muuten on Syöttötuolin#10, kuten joku saattoi jo arvatakin. Loppusodasta lähdettiin Espoon Oilersin kaatoon. Jätkät huutelivat lähtiessämme: "Koittakaa venyyttää kolmeen matsiin, niin ei enää tarvitse tulla mettään". Oltiin vähän samoilla linjoilla Poutun kanssa.

No, kävi niin, että Oilers kaatui 2-0. Sunnuntaina tultiin Espoosta. Ei hirveesti huvittanut lähteä takaisin sotimaan. Yksi puhelinsoitto, jonka pitkän arvonnan ja väittelyn jälkeen suoritti Pouttu. "Miul on sormi paskana ja Reponenkin on aika hapoilla."

Huumori- ja urheilumiehenä tunnettu Vänrikki Mikko Saarinen oli tilanteen tasalla. "Kyllä mä ymmärrän, että pelit ottaa voimille. Tulkaa ajelee autoilla tänne. Soittelen huomenna." Koko aamu odoteltiin, että soitto tulisi. Ei tullut. Illalla Saarinen soitti. "En mä mitään kyytiä teille saanut. Ootelkaa siellä".

Ai että oli mukavaa. Seuraavana viikonloppuna oli Gunnersia vastaan välierät. Loppusodan suorittaneet saivat kaksi kuntoutuslomapäivää torstaiksi ja perjantaiksi. Kuinka ollakaan, Reposelta ja Kurroselta löytyivät samat lomat. Olimme sentään metsässä yhden yön. Kiitoksia, kiitoksia.

Gunners ei sitten tosiaan kävellyt finaaliin. Tiukassa välieräsarjassa olimme parempia. Finaalisarjasta onkin spekuloitu jo tarpeeksi. Mitä enemmän spekuloidaan, sitä syvemmälle puukko uppoaa...

Karjalasta kajahtaa

2008-03-04T23:43:00.000-08:00

Kuten aikaisemmassa blogitekstissäni aavistelin ja toivoin, lappeenrantalaisille salibandyjännäreille on luvassa mielenkiintoinen kevät. Oikeassa olin. Toki siihen tarvittiin Barbaarien onnistuminen karsinnoissa sekä NST:n onnistuminen viimeisillä liigakierroksilla. NST selvisi nipin napin "pleijareihin". Kuuluin niihin "Aksun" mainitsemiin tietoniiloihin, jotka veikkasivat NST:tä ulos kolmessa ottelussa. Syynä ei ollut se, ettenkö luottaisi viime kauden joukkueeseeni. Oletin SSV:n olevan liian kova pala tässä vaiheessa kautta. Mitä vielä! En muista milloin viimeeksi on ollut näin siistiä olla väärässä.

Ensimmäistä ottelua jännitin Suomen parhaassa kaupungissa, vai oliko se päinvastoin...
Tietokoneen "äfvitonen" sai yhtä kovaa runtua kuin Mike Tysonin vastustajat, silloin kun Mike vielä nyrkkeili eikä kokeillut hampaidensa pitävyyttä. Ottelun seurantaa toki sotki seurustelusuhteen vuosipäivä, joten ihan reaaliajassa tulos ei sitten loppujenlopuksi tullut. Tuli kuitenkin. Voitot tällä hetkellä 1-1. NST:llä kaikki mahdollisuudet. Toivon parasta.

Barbaarien kanssa kävimme Savonlinnassa. Tällä kertaa kotimatka sujui rattoisammin. 4-3 voitto oli yhtä maukas kuin kesän ensimmäinen Vety Lappeenrannan satamatorilla. Maistui. 6 joukkueen lohkossa pitäisi selviytyä neljän joukkoon. Vaikeaa, muttei mahdotonta. No ei edes kovin vaikeaa. Todennäköisyydet ovat puolellamme. Pyöreesti 67 % joukkueista pelit kuitenkin jatkuvat. Ollapa siinä joukossa.

Loppuun vielä havainto. Liigassa on melkosen paljon kovempi vauhti kuin 2. divarin kärkipäässä. Totesin sen eilen. Treeneissä käydessäni mailan ja kenkien lisäksi olisi pitänyt ottaa mukaan "I Love Spain"-paita, rantahattu sekä vyölaukku. Ainakin sellainen olo jäi.

Oli miten oli. Salibandyjännärit: Löytäkää tienne katsomoon! Lappeenrannassa on nyt paljon tarjontaa! Toivotaan, että Karjalasta kajahtaa...enkä puhu nyt Josban mestaruushaaveista.

Vieraskirjojen henkilöhahmoista

2008-03-02T22:36:00.000-08:00

Salibandyaiheisten sivujen suola: Vieraskirja. Pura kaikki vanhat tai juuri tulleet patoutumasi kirjoittamalla ensin itsellesi naseva nikki, eli nickname tai pysy täysin anonyymina. Omaa nimeähän netissä ei saa antaa. Ei varsinkaan tuntemattomille. Äiti on kieltänyt.

Seuraava vaihe. Katso aihe mistä vieraskirjassa/keskustelupalstalla keskustellaan. Kun olet varmistanut, ettei sinua tunnisteta. Hauku joku aivan paskaksi tai kerro miten asiat voisi tehdä paremmin.

Jos joku erehtyy kritisoimaan näkökantaasi, vastaa siihen tyyliin: "Kiviä taskuun idiootti. Et osaa itsekään ees kävellä. P.S. Porvoo on paras, te muut ootte huonoja!"

Seuraavassa esittelen hieman erilaisia vieraskirjojen/keskustelupalstojen käyttäjiä.

1. Munalliset
"Kirjoittavat AINA omalla nimellään tai tunnistettavalla nimimerkillä, jonka takana tiedetään olevan juuri sen Pekan. Uskaltavat antaa kritiikkiä ja ottaa sitä vastaan. Kehtaavat käyttää omaa nimeään sanojensa takana, jos vaikka puheenaihe olisi jostakin henkilöstä. Eivät sorru asiattomuuksiin tai keskustelupalstan sabotointiin."

2. Semi-munalliset
"Kirjoittavat samalla aina nimimerkillä. Teksti pysyy asialinjoissa, mutta kukaan ei kuitenkaan tiedä, kenestä on kysymys. Tahtoo noudattaa äitin neuvoa, mutta ottaa kuitenkin reilusti osaa keskusteluihin."

3. Mukahauskatjätkät
"Kirjoittavat erilaisilla nimillä vieraskirjoihin, useimmiten jotain inside-läppää. Kirjoitukset painottuvat pe-la-su välisiin öihin. Tekstien laatu on yhtä "hauskaa" kuin Ostos-TV:n "Aromipesä"-vitsit"

4. Traktorinsa hukanneet
"Joku asia harmittaa näitä ihmisiä. Kello ei muutenkaan lyö jokaisen tunnin kohdalla, ja tulos on tehokasta. Tekstien laatu painottuu jonkin asian tai jonkun ihmisen haukkumiseen tai muuten vaan todelliseen hölmöilyyn. Nimimerkkinä "Persenaama" tai ihan perus "Jorma" hyvin käytettyjä."

5. Anonyymit
"Esiintyvät palstoilla, joissa vaaditaan tunnistautuminen. Muunmuassa tässä blogissa. Tekstien laatu vaihtelee. Joskus positiivista, mutta nimen "anonyymi" taakse on ihanaa piiloutua ja haukkua esim. kirjoittajan naamaa, jos ei muuta tule mieleen."

Siinäpä heitä. Tunnistitko itsesi? Itse olen sitä mieltä, että jos johonkin asiaan ottaa kantaa, varsinkin jonkin henkilön tekemisiin, on reilua kirjoittaa sillä tunnistettavalla nikillä tai sitten omalla nimellä. Siihen olen itse pyrkinyt. Äitikin antaa varmasti anteeksi.

Taistelu jatkuu

2008-02-25T14:52:00.000-08:00

Taistelu alueellisen jatkosarjan osalta on tauonnut. Joensuun reissu toi 2 pistettä. Suureksi ihmetyksen aiheeksi koitui vastustaja PyU, joka ei pelannut ainakaan sillä tasolla, jota voisi odottaa lohkovoittajalta.

Sunnuntaina LeBa-96 saapui Lappeenrantaan. Voittaja jatkoon Top Teamin seuraksi. Saimaan Salibandykeskus sai jäähyväiset kotivoiton siivittämänä. Selkeät 8-3 numerot eivät jättäneet arvailun varaa, kumpi joukkueista ansaitsi jatkopaikan. Hyyryläisen Ville sai kiitokset niin Barbaareilta, kuin NST:ltäkin. Molempien kausi jatkuu, mikä on hieno homma. SBK:lla ei harjoituksia tai pelejä nähdä. Ei enää koskaan.

Jatkolohkokin selvisi. Mikä hienointa, samassa lohkossa ovat joukkueet Oulusta ja Kajaanista. Runkopelipäivätkin ovat selvillä, ja mikä hienointa, molemmat joukkueet ovat ottaneet yhden viikonlopun Helsingin keikkaa varten. Sikäli ymmärrettävää. Me joudumme näillä näkymin tekemään kaksi erillistä reissua pohjoiseen. Lievästi ilmaistuna harmittaa.

Jäljellä on vielä 12 joukkuetta, jotka haluavat divariin. Kovia pelimiehiä löytyy tältäkin tasolta, ja ennakkoon on mahdotonta sanoa, ketkä läpäisevät seuraavan vaiheen.

Sekin on mahdotonta sanoa, missä pelaamme kotiotteluita. NST meni jatkoon, joten Urheilutalolta "salibandyvuorot" ovat jotakuinkin jaettu. Eipä silti, olen yhtä innoissani NST:n menestyksestä, kuin omastamme.

Toivoa sopii, että mattokenttiä löytyy pohjoisesta. Saisimme edes jonkintason "kotiotteluita", vaikka matka kotiin olisikin 700 kilometriä.

Syöttötuolissa osa 8: Matti Tiilikainen

2008-02-24T04:54:00.000-08:00

Moni tätä lienee jo toivonut. Onhan uransa lopettanut mies pysytellyt poissa mediasta. Jatkuvaasyöttöä ei valtakunnan tasolla mediaksi nyt voi edes hyvällä tahdolla välttämättä kutsua, mutta mielenkiintoinen mies on taas kerran Syöttötuolissa. Pidätin haastattelun julkaisuajankohtaa kalenterista johtuen. Hyvät naiset ja herrat, Matin päivän kunniaksi: Matti Tiilikainen

Hei Matti! Päätit peliurasi kesken tämän kauden. Olisi typerä kysymys tiedustella "Miltä nyt tuntuu?". Kysynkin, oletko suunnitellut jatkoa alasarjoissa tai kenties valmennuspuolella?
-Hieno ettet lähtenyt tuolla em. typeryydellä liikkeelle, olisi voinut haastattelu kuivua heti alkuunsa.. Enpä ole juurikaan jatkoa miettinyt, tarpeeksi tuli vaivattua päätä tuossa vuodenvaihteessa, joten kesän aikana varmaan jatkan painia itseni kanssa.

Take your time. Kentällä sinut tunnettiin kovana maalintekijänä. Toissa kaudella teit maalin pelaamatta vaihtoakaan. Lisäksi viime kaudella lupasit tehdä 2 maalia ja toteutit lupauksesi. Onko maalinteko sinulle todellakin noin helppoa? Kerro tarinasi.
-Kyllä se maalinteko on itselle helpompaa ollut kuin syöttöpisteiden keräily, niitä ei ole tullut kuin päätylankusta kimmonneista ohivedoista.. Maalintekijän rooli tuli itselle jo junnuvuosina (oisko ollut jotain -93 /-94). Silloin(kaan) ei ollut taitoa kuin takatolpalla seisoskeluun. Rooli luotiin siis tahtomattani, ja mukavampaahan tuo maalinteko on kuin vasempana puolustajana safetailu!

On varmasti. Terveisiä vasemmille pakeille. Olet viime kausina ollut joukkueesi kokeneempaa kaartia. Voitaisiin puhua jopa isähahmosta nuoremmille. Lisäksi olet tyttövauvan isä. Koetko olevasi isähamo kentällä, entä sen ulkopuolella?
-Enemmän kentän ulkopuolella. Tosin ollaan me muutaman kerran Ilun ja Vilin kanssa tuopin ääressä mietitty elämän tärkeitä asioita... silloin sitä tuntee itsensä vanhaksi ja viis... vanhaksi.

Edellä mainitussa seurassa ehkä myös viisaaksi? Myös hyvä ystäväsi Antti "Öre" Karttunen sai lapsen. Joitakin kuukausia ennen sinua. Oliko tämä kaverusten kesken sovittu juttu tai kenties jonkinlainen kilpailu?
- Joo, hommahan lähti ihan perinteisestä vitsinheitosta, tyyliin ”et muuten uskalla! No jos uskallat niin minä perässä!” No ei vaan, kyllä tämä myös liittyy vanhaksi tulemiseen. Sattumankauppaa, sanon minä.

Pitää ehkä kysyä myös Ören mielipidettä. Olet Imatralta kotoisin. Itse otin kosketusta blogissa myös Imatraan. Olenko sinun pelikirjassasi mies, jolle pitäisi tulla noutaja kuin Pesosen Jussille SM-liigassa joitakin vuosia sitten.
- Kuten meillä on korttipöydässä tapana sanoa, ”Villissä lännessä olisit jo kuollut!!” Korjataan alkuun; Imatrassa ei mitään vikaa, mutta olen Ruokolahdelta, Leijonien pitäjästä. Eli kyllä se Noutaja tulee tuosta erehdyksestäsi, ei nuo Imatra-pilkat niin omaan nilkkaan osu. Muuten, ostin pelireissulla hienon nalli-revolverin kohentamaan hieman jäykkää tunnelmaa korttipöydässä. Ei toiminut.

Hyvä tietää, että uskallan jutella taas sinulle kasvotusten. Olet NST:n sivujen pelaajakortin mukaan "kävelevä lääkärikirja". Kertoisitko Jatkuvansyötön lukijoille. Mitä kaikkia loukkaantumisia todellisuudessa olet kokenut ja kuinka usein. Monelle se kuitenkin on epäselvää.
- Joo, kyllähän sitä on tullut telakalla oltua. Salibandyn parissa itseasiassa ei ole suurempia loukkeja tullut kuin 1xpolven ristiside ja 1xkierukka. Sitten lumilaudalla teloin toisen ristisiteen ja kevätjäillä lätkässä murtui ranne. Anestesialääkäri on kyllä tullut tutuksi, laskin äkkiseltään että parin viime vuoden aikana olen päässyt kemialliseen uneen kuusi kertaa! Huimaa, eikö totta.

Kyllä. Tiedän tosin ihmisiä, jotka lähtevät kemiallisille reissuille harva se päivä. Loukkaantuneena ollessasi teit paljon harjotteita toisen telakalla olleen Ville Aapron kanssa. Kummalla nousee enemmän penkistä? Oliko harjoitusmotivaationa olla parempi kuin "Santtu"?
- Njaa, nyt tuli paha. Ollaan Villen kanssa ”sulassa sovussa” käyty ilman keskinäistä kilpailua salilla, lähinnä Vainikaisen Arton kehonrakennusopeilla on touhuttu. Villen puntti kyllä saattoi loppua viime perjantaihin, kun hänkin siirtyi ”miesten kerhoon” eli nousi markka penkistä. Ehkäpä otamme leikkimielisen kisailun joku päivä, ilmoitan sitten blogisi sähkeisiin, kuinka penakisassa kävi!

Ilmoita jo etukäteen, niin tule kameroiden kanssa paikalle. Sitten jatketaan siitä, jota edellisessä haastattelussa kysyin. Paljasta itsestäsi tai jostain joukkuetoveristasi jokin salaisuus (esim. Salarakas-epäilyt) koko Suomelle.
- Tämä paljastus koskee vanhaa joukkuekaveria, edelleen Maailman Vahvimman Salibandypelaajan viittaa harteillaan kantavaa Jarno ”Ahma” Arposta. Hän aikoinaan uhkasi tuplapeliviikonlopun huonosti menneen ekan matsin jälkeen, ettei pelaa toista peliä, jos ei tyttöystävä suo hellyyttä illalla. No, aamulla Ahma käveli leveä hymy huulilla vastaan, pelikamat mukana. Oli kuulemma uusi sänkykin hajonnut tunteiden myrskyssä.

Tilanne meni siis ikäänkuin 50-50. Tosielämän tilanne. Joudut autiosaarelle. Ystäväsi Henki Lamppu ilmestyy ja kertoo, että saat 3 toivomusta. Ensimmäinen pitää käyttää siihen, että saat jonkin NST-pelurin saarelle. 2 seuraavaa tavaroihin, joita henkilön mukana tulee. Valitse, ja perustele valintasi.
-1. kyssäriin valinta on helppo. Ossi Lahti, maalivahti. Siinä ei aika käy pitkäksi kun tämän veijarin kanssa touhuilee. Hauska mies maalivahdiksi, terkkuja vaan Ossille. 2. kyssäriin: retkikeitin lisukkeineen on kova juttu. Kun Ossi sen kanssa puuhailee, sitä seuraillessa aika menee kuin iltamissa! Ja kyllä tämä riittää, toisen tavaran jätän seuraavalle Syötettävälle käytettäväksi.

En epäile hetkeäkään valintaasi. Kyselit jo sunnuntaina minulta NST - AC Haki ottelussa, "joks on 10 kovaa tulilla" tai jotain sinnepäin. Jännittikö tämä haastattelu paljonkin vai tarkoititko kenties jotain muuta asiaa?
-Joo, jännitti. Ei se ihan jokapäiväistä ole maalaiskylän kasvatille, että tällaiseen mediaan pääsee. Joten arvasit ihan oikein, kyllä se oli jännitys mikä suupieliä väänsi.

No nyt onneksi sekin paha on ohi.

Loppuun vielä nopeat:

All-Stars

Väänäsen Jussi – Johnny”Weismüller”Kotro – allekirjoittanut
Jappe Arponen – Kapteeni Kupsanen
Rauski Ryynänen

Vessa vai Sauna?
-Kyllä sauna vie voiton (en ymmärrä kysymystä:)
Raju vai Hellä?
-Raju on aina Raju
Tiilitalo vai Puutalo?
-Tiili on rock
Syöttötuolissa haluaisin nähdä... Jarno ”Amisviiksi” Heiskanen
Haluan sanoa... miksi maalivahdit on aina paremmin varusteltuja kuin muut?

Sitä sopiikin jokaisen miettiä. Tässä siis kauan kaivattu, Matti Tiilikainen. Syöttötuoli jatkaa, ja juhlanumerolla 10 tuolissa istuu minun salibandyurani huikein kaveri. Numero 9 toki siihen väliin. Niitä odotellessa!

Savonlinnasta susirajalle ja takaisin

2008-02-22T14:22:00.000-08:00

1. divisioonan karsinnat alkoivat. Ensimmäinen ottelu pelattiin keskiviikkoiltana Savonlinnassa. Ottelu kesti osapuilleen kaksi tuntia. Paluumatka osapuilleen saman verran. Paluumatka tuntui 5 kertaa pidemmältä. Syy siihen löytyy taas ottelusta, joka siis oli jotakuinkin samanmittainen.

Paikallinen Top Team pyristeli 6-4 tappioasemasta väkisin rinnalle. Jatkoajalla tekivät vielä temput ja laukoivat voittomaalin. Yleisö sai varmasti haluamansa kotijoukkueen ohella, mutta itseäni ei paljon naurattanut.

Tuomarityöskentelystä on pakko taas sanoa pari valittua sanaa. Tämä ei johdu millään lailla inhostani tuomareihin, eikä edes siitä, että olisin katkerana itkemässä, kuinka tuomarit pilasivat meidän pelimme. Näin ei todellakaan ollut, sillä voiton avaimia tarjottiin kolmannessa erässä, kun saimme 5 minuutin ylivoiman. Lahja otettiin vastaan, mutta pakettia ei koskaan avattu.

Mutta ne tuomarit. Toivoisin, että liitto löytäisi peleihin tasapainoisen tuomariparin, joka tajuaa pelin hengen. Vai onko oikein antaa käytösrangaistus pari minuuttia ennen ottelun loppua. Ottelun, jonka panokset ovat korkealla. On varmasti, mutta se syy? V**tu. Siinäpä se. Tuo sana pääsi joukkuetoverini suusta ja nalli napsahti. Suivaantuneena siitä kaveri heitti mailan, josta nyt 2+10 min on ihan oikea tuomio. Mutta se ensimmäinen pikku kakkonen. Ransukin häpeäisi.

Niin taisi hävetä myös toinen tuomari, joka muuten oli kuulemani mukaan Hatsinan valmentaja. Mies painoi päätään alas, kun toinen pillipiipari puhalteli sulosäveliään ilmaan ottelun tuoksinnassa. Hyvä kysymys on myös se, miten Hatsinan (joka karsii myös paikastaan ehkä Top Teamia tai Barbaareja vastaan) valmentaja voi olla viheltämässä tätä peliä?

No, oli miten oli. Lauantaina painellaan kohti Joensuuta kohtamaan PyU, joka kyykkäsi ilman ylöspääsyä ensimmäinen ottelunsa LeBaa vastaan. 9-0. LeBa tulee sitten sunnuntaina lähes nostalgisissa merkeissä Lappeenrantaan. Kyseessä on Saimaan Salibandykeskuksen viimeinen virallinen sarjaottelu. Tunneskaala käydään varmasti läpi laidasta laitaan. Tai sitten ei, ihan sama. Kunhan 4 pistettä tulee taskuun ja karsinnat jatkuvat. KAIKKI SBK:LLE klo 19 SUNNUNTAINA!

Emme ole hävinneet kotikentällä vielä kertaakaan. Samassa tilanteessa edustamani joukkue oli, kun alkamassa oli kauden viimeinen peli pari vuotta sitten. A-junioreiden finaali NST - IC Akatemia. Ja kuinkas sitten kävikään...

Syöttötuolissa osa 7: Jussi Kosola

2008-02-17T22:12:00.000-08:00

Syöttötuoli iski tällä kertaa Helsingin suuntaan. Tätä kaveria on kerran jo ehditty toivoakin Syöttötuoliin, joten hakemus laitettiin vetämään Mosahallin kupeeseen. Siellä se tavoitti maajoukkuetason puolustajan Jussi Kosolan, joka muutaman päivän miettimisen jälkeen löysi kuin löysikin vastaukset aina niin kiperiin kysymyksiin.

1. Hei Jussi! Erän slogan kuluvalle kaudelle oli/on: "Future is now". Koetko olevasi osa tulevaisuutta vai pidätkö itseäsi jo tulevaisuutensa kadottaneelle liigajyränä. Kausiahan sinulla on jo monta miesten sarjoissa.

-Toi on paha. Jos huomenna vielä aamulla herään niin koen olevani osa tulevaisuutta,muuten oon tulevaisuuden kadottanu.....Ennen toi slogan muuten kuulu "Ficture is now" ja nyt siitä viime kesän aikana joku hullu vääns että "future is now", ja sen mukaan ollaan yritetty mennä eteenpäin.

2. Kiitos täsmennyksestä. Olet näiden kausien aikana tullut tutuksi taitavana puolustajana, jolla pallo pysyy mukana upeasti. Omien kokemuksieni perusteella yksi suosikeistasi on ns. 360 spin-around, jota olet suosinut vuosien ajan. Opitko ensin spinnaamisen vai kävelytaidon?

-Joo, mutta enää se pallo ei vaan jotenki tunnu tottelevan niin kuin ennen vanhaan ja viime spin-aroundistakin on aikaa pari kautta. Koulusta spinnaamisen opin jo aika ajoin Ruhtinas Parkkisen opeilla suht koht samoihin aikoihin kuin kävelytaidonkin.

3. Niin, ala-asteellahan vielä konttasit kouluun. Spinnaukset ja siinä sivussa jotain muutakin on huomattu kovemmissakin piireissä. Maajoukkuevalinta tuli jo ollessasi 20-vuotias. Oliko polvi oikeasti kipeä, kun matka peruuntui vai jännittikö niin paljon, että päädyit tsekkiläisloukkaantumiseen?

-Jännitti muistaakseni silloin niin paljon, että polvi puutui niin pahasti jännityksestä, että olin aivan pelikelvoton.

4. Näinhän siinä herkästi käy. Nuorempana poikana harjoittelit niin paljon sählyä, ettei aikaa muulle jäänyt. Ei edes koululle. Miten nyt, kun ikä alkaa jo painaa. Onko salibandyn rinnalle löytynyt koulua tai töitä?

-Joo no mulla on sellanen ikuisuusprojekti just ehkä loppumassa vihdoin tuolla yhessä merkonomikoulussa. Viitisen vuotta se on jo kestänyt ja muutama kuukaus ois vielä jäljellä, mutta siinäkin ajassa kyllä ehtii tapahtua vaikka mitä. Tai kun kattelin tossa koulujuttuja niin siinä ajassa pitäis ehtiä tapahtua vaikka mitä, jos haluun hyvällä mielellä juhlia koulun päättäjäisiä.

5. Kaikki aikanaan. Sinut esiteltiin Tirsamaan jutussa uuden paitamallin mannekiinina. Kuva ei juuri voisi rumempi olla. Kertoisitko tämän paidan ominaisuuksista enemmän? Miksi suostuit malliksi ja paljonko sait?

-Joo totta...se oli ruma! Kaverisuhteet siinä paloi Tirsaan ja Ruhtinas Parkkiseen, kun näin sen kuvan Tirsamaan sivuilla. Yhtenä iltana kyseiset kaverukset kehottivat kokeilemaan Erän ensi kauden paitaa eli piti riisua paita pois ja sitten he levittivät siirappia iholleni ja alkoivat puhaltaa jonkun junnun karvoja iholleni ja taisivat siinä samassa ottaa jonkun kuvan. Sanoivat, että kuva ei mene kauemmaksi heidän makuuhuoneen katostaan. Tässä sitä ollaan, naurunalaisena mihin vain menee. Kylmää vettä niskaan.

6. Tällaista voi tapahtua. Olet hyvän ystäväsi Tommi Aron pakkiparina liigan yhdessä kovimmista kentistä. Kuinka paljon se harmittaa, että vieruskaveri on tehnyt kovemmat pisteet. Onko keskinäinen kuittailu kovaa?

-Jos totta puhutaan eli ei puhuta, niin ei me paljon toisille kuittailla..Ja pisteistä puheen ollen nii jos jatketaan samaa linjaa nii ei harmita ku vähän. Yleensä se menee enemmän siihen, että ollaa "Toman" kaa meiän hyökkääjii vastaan purnaamassa ja ne meitä vastaan.

7. Mosahalli on sinulle tuttu paikka, eräläinen kun olet. Miltä tuntuisi, jos kävisi kuten Mika Häkkiselle, eli mahdoton tapahtuisi. Ero Mosasta tulisi, ja uusi kotiareena olisi esim. Pasila.

-Ei ikinä. Jos niin kävisi, niin pelaisin varmaan silloin sulkapalloo siellä Pasilassa.

8. Sulishan on hieno laji. Mitä ihmiset eivät tiedä sinusta, tai jostain muusta salibandyliigan tähtipelaajasta. Paljasta itsesi (sanallisesti) tai joku muu Jatkuvansyötön kautta ja ole vihattu ja rakastettu persoona! Ole hyvä!

-Simon Riihelä punnitsee aina pelireissuilla kaupassa ollessaan pullapitkojen painoja ja Reiska (Rein Kivi) avaa kolme kertaa sanaisen arkkunsa pelireissujen aikana, jolloin yleensä kaikki jostain kumman syystä alkaa nauramaan.

9. Voimme vain arvailla miksi. Tulevaisuudessa sinulla varmasti tavoitteita riittää. Kumpi on päällimmäisenä mielessä Suomen mestaruus Erän kanssa vai pelipaikka seuraaviin MM-kisoihin. Entä kumpi on todennäköisempää?

-Tähän on helppo vastata. Ehdottomasti Suomen Mestaruus Erän kanssa ja todennäköisyydet on paremmin kohdalla tässä asiassa.

10. Selviö. Mistä lempinimesi Luimu on lähtöisin?
-Joskus junnuna meitä Erän 85:sia valmensi Isoahon Joni ja Tiaisen Jake. (silloin muuten hävittii teille katkerasti jyväskylän monnarilla 2-1 ja jälkipeleissä muistaakseni jotku teiän lätkäpelaajat Lappeenrannasta oli tulossa hakkaaman Lehtosen Henkan ku se oli pelissä "ajellu törkeesti" Arposen. ) Mutta niiin...Silloin ku noi veti ekat treenit meille nii Joni oli katellu ja kyselly pelaajilta et onks toi aina noin flegun olonen ja alko haukkuu Luimuks ja sit on levy jääny päälle.

Joo, jälkipelit on parhaita pelejä. Itsekin muistan kyseiset jälkipelit. Tekijöitä en tiedä.

Nopeat:

All-Stars kenttä
Lauri Lehtonen-Panu Isoaho-Henri Lehtonen
Lasse Iskanius - Luimu
Ulkomaan diili vai Jori Hiili?
-Jori Diili
Tapanilan Erä vai keräilyerä?
-Tapanilan Erä
Aro vai Savanni?
-Aro <3
Spinaround vai Yläpelti?
-Spinaround
Inhottavin vastustaja?
-Tuomo Reponen. Raastaa vapaa-ajallakin vielä kyssäreillään.
Kommenttisi johonkin haluamaasi asiaan
-...ööö...haastattele seuraavaks Ilua (Ilari Heikkinen) koska haluun tietää miten saa niin hyvät hartiat.

Kiitos ja anteeksi! Näin siis Jussi Kosola. Seuraavaksi Syöttötuoliin istahtaa myös yleisön toivoma mies. Jännityksellä siis odottamaan...

Taistelua ystävistä ja kahvipaikoista

2008-02-14T23:52:00.000-08:00

Sinäkin olet varmaan jo Facebookissa. Kukapa ei olisi. Nettisivustolla saat lisätä omat yhteistietosi ja luoda käyttäjäprofiilisi muiden nähtäviksi, sekä pyytää kavereita lisäämään sinut ystäviksesi, jotta koko Suomi ja maailma saa nähdä teidän olevan ystäviä.

Facebookissa näkee julkisuuden henkilöitä Hillary Clintonista Hanna Pakariseen. Alun perin pidin ideaa perin tyhmänä. Ihmiset, joita hädin tuskin tunnen, ovat lisänneet minut ystävikseen. Onhan se hienoa, kun on 200 kaveria, mutta rajansa kaikella. Lisäksi Facebookissa voit nipistellä ystäviäsi, lähettää heille ruusuja. Periaatteessa, voit tehdä siellä MITÄ TAHANSA.

Typeränä pidän paikkaa vieläkin, mutta yhteen villitykseen olen jäänyt koukkuun. "Friends For Sale"-nimisen pelin tarkoitus on ostaa ystäviäsi. Ostanpa vaikka Tuomas Arposen, kunnes Tommi Puustinen menee ja ostaa Tuomaksen takaisin. Tuomaksen arvo nousee. Seuraavalla kerralla, kun joku hänet ostaa, saan taas vähän enemmän rahaa. Hauskaa kuin mikä? Näköjään. Monet kavereistani pelaavat myös peliä. Loppupeleissä, en tiedä mitä hauskaa siinä edes on. Kaverit, kun eivät jätä vaikka Facebookissa en heitä omistaisikaan. Jotain todella koukuttavaa pelissä kuitenkin on. Kunnianhimo saada kallein omista kavereistani on kova.

Taistelu on kovaa myös tosielämässä. Lappeenrannan Coffee House on todella suosittu kahvipaikka nuorison, ja ilmeisesti myös vanhojen ihmisten keskuudessa. Koffin järjestämät parhaat paikat kalpenevat, kun kilpaillaan "Coffarin" ikkunapaikoista. Keskellä kahvilaa, kun on ahdistavaa istua, sillä pään pitää pyöriä kuin pöllöllä ihmisten mennessä ohi ja morjestellessa. Muutama päivä sitten näin kovan kaksinkamppailun. Istuin itse juurikin keskellä kahvilaa. Luin päivän lehteä, kunnes eräs mummo tuli ja laittoi tavaransa yhdelle vapaista penkistä. Riisui päällysvaatteensa ja häipyi kahvilasta. Hetken kuluttua hän tuli kauppakassin kanssa takaisin. Juuri silloin ikkunapöytä vapautui. Yksi näistä kuudesta halutusta. Mummo otti määrätietoisen liikkeen. Kamat kasaan ja kohti kultaa. Hän laski mandariininsa ja voinsa juuri pöydälle, kun pari hanskoja lensi pöydälle. "Hanskat oli ekana!!" totesi arviolta 25-27 ikävuoden omaava mies. Mummo ei jäänyt Pekkaa, Markoa tai Simeonia (mikä nimensä lie) pahemmaksi. "Minä olin ensin!!". Seurasin huvittuneena tilannetta. Mummon sisääntulo ja tavaroiden levittely oli jo sinänsä hauskaa, mutta tämä vei voiton. Kuten vei mummokin paikasta auringosta.

Lisää kahviloita Lappeenrantaan!!! Tai ikkunapaikkoja edes...ja salibandyhalleja...

Kevät tuo, kevät tuo menestyksen?

2008-02-11T02:18:00.000-08:00

Lappeenrannan salibandy elää ja voi hyvin. Kenties paremmin kuin koskaan, jos menestystä mitataan ainoastaan miesten sarjoissa. Liigajoukkue, Lappeenrannan salibandyn lippulaiva NST on menossa vahvasti kohti pleijareita. Paikallislehti Etelä-Saimaalle antamassaan haastattelussa valmentaja Jarkko Rantala laskeskeli 24 pisteen riittävän play-off paikkaan. Lähellä ollaan. Toivottavasti urheilutalolla nähdään pudotuspelejä.

Samaisesta Etelä-Saimaasta luin järkyttävän uutisen. Ville Hyyryläinen aikoo sulkea Saimaan Salibandykeskuksen ovet. SBK toimii kotiluolana kakkosdivisioonan Barbaareille, jotka juuri raivaavat tietään kohti 1. divisioonaa. Paikka alkulohkosta eteenpäin varmistui komeasti perjantaina, kun sarjakärki Top Team kaatui 11-6. SBK on yksi parhaimmista paikoista, missä Suomessa olen salibandya pelannut. Tieto tuli täytenä yllätyksenä, ikävänä sellaisena. Lisäksi ns. kotietu lähtee Barbaareilta pois hallin poistumisen myötä. Matolla joukkueemme on ollut suvereeni. Yksikään porukka ei ole lähtenyt Lappeenrannasta pisteiden kanssa.

Miten jatkossa? Kotiottelut pelattaneen Sammonlahden pomppulinnassa. Se siitä kotiedusta ja vahvuuksien käyttämisestä. Bisnes on bisnestä. Kuten "Hysse" itsekin totesi, ei hän koe olevansa vastuussa Lappeenrannan hallitilanteesta. Asiaa ajateltuani tulin tulokseen: Ei hän olekaan.

Uskoisin, että salibandyyn erikoistuneen areenan tarve Lappeenrannassa korostuu entisestään, kun se ainoakin on maaliskuun alun jälkeen historiaa. Kaupungin urheilutoimet, päätäntävalta, hallitus, palokunta, poliisi...ketä teitä vielä on??? NYT HEREILLE! Matto talteen Salibandykeskukselta ja uutta teollisuushallia etsimään.

Halleja tai ei, sarjatilanteet pysyvät ennallaan. Parhaimmassa tapauksessa NST raivaa tiensä mitaleille asti. Historiallinen miesten sarjan mitali ja koristeeksi kakkuun Barbaarien nousu. Lappeenrantalaiset joukkueet kahdella ylimmällä sarjakaudella 2008-2009. Se olisi minun tietojeni mukaan ensimmäinen kerta. Hienoa se olisi myös. Ehkä turhaa toiveajattelua, ehkä täyttä utopiaa.

Jos nyt ensin saataisiin ne pleijarit, ja Barbaarit ensimmäisestä karsintavaiheesta läpi. Silloin pöytä olisi katettu lappeenrantalaisille salibandyjännäreille kevättä varten.

Upee kuten Super Bowl

2008-02-05T01:16:00.000-08:00

Sunnuntai-maanantaiyönä tapahtui taas jotain, mitä niin monet olivat odottaneet. Amerikkalaisten suuressa suosiossa oleva Super Bowl pelattiin. En ole amerikkalaisen jalkapallon ystävä, mutta joka vuosi olen kuulunut niiden 40 000 suomalaisen joukkoon, jotka tuon massiivisen tapahtuman katsovat.

Näistä 40 000 suomalaisesta monet luultavammin vetävät samalla periaattella kuin minäkin. Super Bowl on klassikko. Se on tapahtuma "jota ei voi missata", vaikka se on ainoa kerta vuodessa, kun kyseistä lajia katsoo.

40 000 suomalaisen joukosta löytynee myös seuraamistavaltaan samanlaisia ihmisiä kuin minä. Lähes poikkeuksetta puoliaika on liikaa, uni tulee silmään ja peli on siinä. Tänä vuonna tosin heräsin ottelun loppusekunneilla, kun 9-henkisen kisastudion hereillä olleet räjähtivät huutoon New Yorkin touchdownin merkiksi. Käsittääkseni hereillä oli tuolloin 4-5 henkilöä. Tämä tukee sitä luuloani, että 40 000 suomalaisesta vain n. 20-25 000 katsovat ottelun suorana alusta loppuun. Itse olen suoriutunut urakasta vain kerran. Armeijan yövartiossa, jossa ei ollut muuta tekemistä kuin telkkarin katsominen. Valvoa piti kuuteen asti. Tulihan siellä joskus nukuttuakin, mutta ei sinä yönä.

Tänä vuonna uni kuitenkin voitti juoksukisassa loppuvihellyksen ja tuli ensimmäisenä maaliin. Onneksi on internet ja YouTube, josta voi kätevästi katsoa ratkaisuhetket aamulla.

Ensi vuonna aion katsoa ottelun alusta loppuun. Toivottavasti seuraavana päivänä ei ole töitä...

Kolme askelta karsintoihin on

2008-02-01T05:56:00.000-08:00

Tänään salibandyliiton sivuja, ja niiltä sivuilla olevien linkkien kautta päädyin ihmettelemään Kaakkois-Suomen alueen 2.divisioonan alkusarjan taulukkoa, jossa edustamani Barbaarit pelaa.

Tilannehan oli tietojeni mukaan mitä kutkuttavin. Top Team varmistanut paikkansa jatkokarsintoihin kohti 1.divisioonaa. Kakkossijasta taistelevat Barbaarit, SBandy ja BB-88. Kaksi edellä mainittua operoivat 15 ottelun jälkeen 21 pisteellä. BB-88 20 pisteellä.

Edellinen ottelumme oli juurikin BB:tä vastaan. Vanhan ja kuluneen sanonnan mukaan sysmäläiset olivat luuttujen roolissa. Pyyhimme heillä lattiaa. Emme toki kirjaimellisesti.

Etukäteisennakkojen mukaan kaikki ottelut pitäisi voittaa, sillä SBandy jää taakse keskinäisten ottelujen takia, jos tasapisteisiin päätyisimme. Telakan Urheilijat Imatralta teki kuitenkin miehen työn. Fanfaarien soidessa taustalla kiitosta Imatran suuntaan tällä palstalla. He kaatoivat pahimman kilpailijamme SBandyn 6-4.

Jopa liiankin kokenut joukkue(?) kuritti jo meitä jatkoajalla. Se oli ruma temppu, mutta annetaan tämän tapauksen myötä anteeksi. Kokeneet kaverit osaavat yhtä sun toista. Nuoret sen sijaan eivät aivan kaikkea. Karhuherra kertoo blogissaan TPS:n kiekkojunnusta, jonka haastattelu ei ollut se kaikkein sujuvin, mutta kuitenkin kelpo. Toimittajana työskentelevä turkulaismies tietää mistä puhuu spekuloidessaan junnujen pientä koomailua haastatteluissa.

Tässä niistä yksi. Ensi kerralla jo ehkä paremmin?

Peli meille kaikille?

2008-01-29T05:45:00.000-08:00

Otsikon viittaama lausahdus liitetään salibandyn mainontaan. Tosin ilman kysymysmerkkiä. Onhan lauseessa toki perää. Vuonna 2007 harrastajia lajilla oli peräti 354 000. Siihen ihmismassaan mahtuu monen ikäistä,kokoista ja näköistäkin "sählääjää".

On hyvin hellyyttävää nähdä, kun 5-vuotiaat lapset opettelevat lajin alkeita. Liikkumisen riemu ja ilo maksimoidaan onnistumisten kautta. Kaikilla on kivaa. Mennään muutama vuosi eteenpäin ja pelit alkavat. Kentän laidalla olevat 30-50 vuotiaat vanhemmat kannustavat omaa lastaan, ehkä siinä sivussa naapurin Jari-Pekkaakin. Jotkin eläytyvät peliin niin rajusti, etteivät aina muista mistä pelistä on kyse. Ylilyöntejä nähdään huutojen muodossa. Sellaista se vaan on, mutta siitä ei sen enempää.

Entäpä kun nämä saman ikäryhmän vanhemmat saadaan itse kehiin. Monethan käyvät työpaikkavuoroilla ja eri harrasteryhmissä liikkumassa. Kaikilla on kivaa? Paskan marjat.
50-vuotias äitini käy myös liikunnalisena ihmisenä pelaamassa salibandya. Lappeenrannasta löytyy ainakin kaksi porukkaa, jossa tämänikäiset, hieman nuoremmat tai vanhemmat naiset käyvät pelaamassa. Olin lupautunut ystävyysotteluun tuomariksi, joissa nämä kaksi joukkuetta ottaisivat toisistaan mittaa.

Ottelun alussa alkoi kuulua jo pientä närää. "Ei tässä oo mitään järkeä. Meitä on 7 ja noi on vielä ottanu vahvistuksia tonne"-kommentti kuului toisen joukkueen vaihtopenkiltä. Siinä sitten peliä vietiin eteenpäin. Eläytyminen ja yritys oli kyllä ihailtavan näköistä. Joillakin pallo totteli omistajaansa kuin Mika Kohosella konsanaan. Hauskaa ei silti kaikilla ollut. Äitini edustama joukkue nakutteli taululle 8-0 lukemat jossain vaiheessa toista erää, kun taas alkoi kuulua. "Nyt alkaa jo pikkuhiljaa v*tuttamaan tää touhu". Sitten alkoi selitys pienemmästä pelaajamäärästä, johon vastapuoli vetosi kommentilla: "Meilläkin oli viime pelissä saman verran ja silti pelasimme". Hyvä huomio.

Tuomari sai onneksi olla suht rauhassa. Ehkä 1-2 "Etkö nää mitään, se oli meidän sisäänlyönti"-katsetta otin vastaan. Muuten kaikki hyvin. Peli päättyi 19-2. Kiitokset hyvästä linjasta otin vastaan, peliin kuuluvia jälkispekulaatioita ei onneksi tarvinnut kuunnella.

Syöttötuolissa osa 6: Henri Johansson

2008-01-28T10:06:00.000-08:00

Uskomatonta, mutta totta! Hän on täällä, ei toki fyysisesti, mutta mustaa on valkoisella. Aavistelin viime kirjoituksessa, että Henri Johansson välttelee Jatkuvaasyöttöä, mutta mitä vielä. Tekstiviestillä tiedusteltu pyyntö oli täysosuma. Akku oli päällä tällä kertaa ja tämä Classicissa pelaava taiturimainen hyökkääjä suostui haastatteluun.

Hei Henri! Pääsit tammikuun alussa niiden harvojen suomalaispelaajien joukkoon, joilta löytyy Euroopan Cup-mitali. Millainen kokemus oli? Onko jossitteluun aihetta?

-Erittäin hieno kokemus. Ruotsalaiset vaan jäi vielä kaatamatta, joten ei se pronssi ihan hirveästi kyllä lämmitä. Mutta hurrit olivat meitä hivenen parempia, joten pronssia enempää ei oltaisi ansaittukkaan.

No, ehkä ensi vuonna sitten. Olet mahdottoman näppärä kaveri pallon kanssa. Toisinaan saatat tehdä maalin tai kaksi, parhaimpina päivinä yhdeksän. Kuinka paljon lesottaa se, että salibandyliigan yhden ottelun maaliennätys on sinulla?

-Eipä sillä kauheasti voi lesoilla jos jakaa ennätyksen Riitesuon Lassen kanssa. Jos se olisi kokonaan omissa nimissä, niin sitten ehkä vähän lesottaisi.

Tee sitten kymmenen seuraavassa matsissa? Voititte NST:n 11-1. Jostain kummasta syystä en nähnyt tehotilastoissa Henri Johanssonin nimeä. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut?

-Kauden ensimmäisessäkin kohtaamisessa NST:tä vastaan oli kiikarit, joten ehkä siellä tunnetaan mun pelityyli jo liiankin hyvin?

Niin, kuten siinä viime vuoden TV-ottelussa, jossa kaadoit edustamani joukkueen tehden viisi maalia. A-junioreiden SM-finaalissa ratkaisit myös ottelun ICA:n eduksi. Miksi pilaat aina kaiken kivan?

-Tuomo, kaikilla ei voi aina olla kivaa. Ja itse kyllä nautin todella paljon molemmista otteluista.

Tiedän missä asut. Kyseistä TV-ottelua ennen yritin saada sinua haastatteluun otteluennakkoa varten. Akkusi kuitenkin loppui todella mystisesti juuri ennen haastattelua. Tähänkin tuoliin jouduin lähes pakottamaan sinua. Onko aikasi todella niin kortilla, ettet jaksa AINA lähteä haastateltavaksi.

-Siis akkuhan loppui ihan oikeasti, en vain jaksanut ladata sitä heti uudestaan koska tiesin että sieltä olisi joku haastattelu tulossa, ja sinut tuntien suhtaudun tälläisiin pienellä varauksella. Mutta muuten kyllä ehdin vastailemaan ihan hyvin haastatteluihin, koska oikeastihan niitä tulee todella vähän.

Kiitos, että tähän kuitenkin uskaltauduit. Olit jo nuorena miehenä tehokas. Pohjola-Cupissa voitit pistepörssin, ja kuulemani mukaan siitäkin huolimatta, ettei 5-6 pistettäsi edes merkattu. Oletko katkera turnausjärjestäjille?

-Itse kuulin myös jotain sellaista huhua että kaikkia pisteitäni ei tuonne pörssiin laitettu, mutta olen sen ainakin toistaiseksi ihan hyvin kestänyt. Ja pelithän pelattiin turussa, joten järjestäjillekkään ei voi vihainen olla.

Itse kuulin huhun sinulta itseltäsi. Olet saannut julkisuutta myös tekemällä alustavan sopimuksen Nokian KRP:n kanssa. Kommentoisitko hieman tätä sopimusta. Onko esitetty kritiikki mielestäsi aiheellista?

-Sanotaan näin että paljon riittää puhetta, mutta kuinka moni sitten oikeasti tietää miten asiat menee, onkin sitten toinen juttu.

Näinhän se usein menee. A-junioreiden finaalipeleissä hurmasit sankoin joukoin lappeenrantalaisia tyttöjä. Monet 15-kesäiset muistavat varmasti elämänsä loppuun saakka "söpö-Henrin". Oletko jo joutunut vaihtamaan sähköpostisi ja puhelinnumerosi salaisiksi hurjan kysynnän takia?

-Heh, en ole joutunut vaihtamaan. Mutta jos sain 15 kesäisistä tytöistä ihalijoita, niin sain kyllä vastapainoksi vihamiehiä muutamasta räkänokasta, joilta sain kuulla vikassa finaalissa lähes kokoajan että "vituuuuuu homoooo". Mutta eihän sitä aina voi keksiä järkevää huudeltavaa,kuten itsekin olet huomannut.

Ei. Itseasiassa huutelu katsomossa on usein vaikeampaa kuin itse pelaaminen. Maantietoon...asut Toijalassa. Legendaarisessa lastenohjelmassa Hugo oli menossa Toijalaan jos persaus kestää. Onko oma persauksesi kestänyt kaiken matkustamisen? Mikä Toijalassa on parasta?

-Kyllä oma persaus on kestänyt tähän asti, mutta välillä jotain puutumisen merkkejäkin on ollut havaittavissa. Parasta ja Toijalaa ei voi mainita samassa lauseessa, mutta sanotaan nyt vaikka että Adam Kebab, mistä saa Suomen parhaimmat isktrrr kebabit.

Nimi on vähintään mielenkiintoinen. Lappeenrannan erikoisuus on Vety. Toteutatko tänä kesänä viime kesäisen lupauksesi, ja tulet pelaamaan kanssamme katusählyä Lappeenrannan maineikkaalle Satamantorille?

-Soittele, jos vaikka akku kestäisi :)

....Niin......

Loppuun nopeat:

All-Stars kenttä (itsesi mukaan lukien)
-Johansson-Mattila-Jarmo Ahola (Tutkapari TFT:n höntsyistä)-Nieminen-Mika Hakala (TFT)
Toijala vai Tampere?
-Tampere
Nuorten MM vai miesten SM?
-Miesten SM
Akku vai Maila?
-Maila
Torres vai Nyman?
-Vänttinen
Haluaisit seuraavaksi syöttötuoliin....?
-Ilu Heikkisen

Hyvät naiset ja pahat naiset: Henri "Jönssi" Johansson. Seuraavana syöttötuolissa näemme kaverin, joka Lappeenrannasta kylläkin on. Ilari Heikkinen ei kuitenkaan nimeltään. Ehkä tulevaisuudessa näemme myös Ilarin! Sitä odotellessa.

Statistiikka ja havaintoja

2008-01-22T03:08:00.000-08:00

Blogini on ollut voimissaan osapuilleen 2,5 kuukautta. Blogger.comissa en valitettavasti nää, kuinka monta kävijää sivuillani käy, sillä näen ainoastaan kirjautuneiden käyttäjien vierailut. Niitä on vähän alle pari sataa.

Blogiini on tullut yhteensä 21 kommenttia, joista arviolta 14 kommenttia imatralaisilta. Nopeasti laskettuna imatralaisten osuus on n. 66,6%.

Tekstejä olen syöttänyt jatkuvasti, tai sitten en. Ennen tätä tilitystä, olen kirjoittanut 29 blogimerkintää. Jokainen merkintä on siis saannut 0,7241379 kommenttia. Se on masentava luku. Peiliin katsominen ja täydellinen itsensä tutkistelu ei ole kaukana. Ilmeisesti pitää kirjoittaa enemmän kritiikkiä, ja pyydellä sitten anteeksi, jotta kommentteja saataisiin. Toki, jos ei ole kommentoitavaa, ei sille minkää mahda. Ottakaa kantaa ja kommentoikaa!

Syöttötuolin kovin jätkäkin on löytynyt. Se ei vaan ole kukaan tuolissa istuneista. Titteliä pitää nimissään Sami Strömsten, joka on nimetty kahden eri henkilön All-Stars kentälliseen. Toki "Suntulta" All-Stars kentällinen unohtui kysyä, joten lukema voisi olla vieläkin huimempi. Syöttötuoliin-istuneista siis 40-60% arvostaa Strömstenin omaan tähtikuusikkoon tai viisikkoon. Jokainen ei muistanut laittaa maalivahtia. Ehkäpä "Sunttu" luuli, että minä jotenkin poistan maalivahdit vastauksista, sillä laitoin kyllä All-Stars pyynnön hänelle, hieman jälkikäteen tosin.

Jatkuvaasyöttöä on noteerattu minun tietojeni mukaan kolmessa eri paikassa internetin ihmeellisessä maailmassa. Tirsamaassa (peräti kahdesti), NST:n vieraskirjassa ja jopa etusivulla, sekä lisäksi Rajun vieraskirjassa. Rajun vieraskirjassa näkynyt maininta oli ilmeisesti kaikkein tuottavin, nimenomaan kommenttien kannalta.

Jatkuvansyötön kovin välttelijäkin on löytynyt. Hän on Classicin maaliahne laituri Henri Johansson, joka ei syystä tai toisesta (luultavammin syystä) uskalla tulla Syöttötuoliin istumaan. Henri pelkää, että haastattelija kaataa vanukkaat syliin, mutta hei, eihän Tirsaltakaan palanut kuin pylly.

Loppuun vielä pieni kommenttikoukku, eli kysymys, jonka tarkoituksena on saada keskustelua aikaan. Mistä SINÄ haluaisit lukea Jatkuvassasyötössä? Onko henkilöä, jonka ehdottomasti haluaisit istuttaa Syöttötuoliin?

Entä oletko sinä tehnyt jonkin tilastollisen havainnon, joka ehdottomasti olisi pitänyt mainita tässä tekstissä?

Paras tilastollinen havainto palkitaan. Lähetä havaintosi osoitteeseen Tuomo9@hotmail.com. Lisää mukaan nimesi ja yhteystietosi. Voittaja ilmoitetaan 1.2.2008.

Syöttötuolissa Osa 5: Markus Suntila

2008-01-21T03:17:00.000-08:00

Viidentenä uskaliakkona Syöttötuoliin istahti Josbasta Trackersiin siirtynyt Markus Suntila. Vuosia Suomen parhaimpiin maalivahteihin kuulunut "Sunttu" pitää paljon matkustelusta ja nauttii silloin tällöin makkaran tai kaksi. Omaakin sivustoa pitävä sanavalmis herrasmies ei epäröinyt ottaa haastattelupyyntöä vastaan. Tällaista saatiin aikaan.

1. Hei Sunttu! Olit isossa henkilökuvassa Salibandylehdessä, ja nyt olet jo Syöttötuolissa. Mediahuomio ei juuri voisikaan tässä lajissa olla korkeammalla sinun kohdallasi. Legendaarisesti: Miltä nyt tuntuu?

-No, mitäs, mukavaahan se on erilaisissa kuvissa ja jutuissa pyöriskellä kun on kauniit kasvot ja hauskat jutut.

2. Kasvot eivät kuitenkaan vaikuttaneet tähän valintaan. Salibandylehden mukaan olet kova matkustelemaan. Matkakohteet ovat tavallisesta tallaajasta poikkeavia. Kuinka paljon sinulle pitäisi maksaa, että lähtisit Teneriffan lomalle, jos vaihtoehtona olisi pääsy esimerkiksi johonkin Aasian maahan?

-Ei ole 7päivää vielä pyytänyt. Kyllähän totuus on se, että tässä ja tällä hetkellä en välttämättä vaihtaisi kohteitani Teneriffaan. Kavereiden kanssa sitä kuitenkin olen valmis lähtemään vaikka Ruotsiin kesäksi, jos kaikki sitä mieltä ovat. Ja se se on sentään kohtaloista kauhein.

3. Matkasi ovat varmasti antoisia. Mitä niiltä on tarttunut käteen, tai mahdollisesti muihin paikkoihin?

-Niistä on tarttunut käteen suuri määrä tunteita; iloa, naurua, joskus myös harvoin pelkoa ja muuta negaa. Siis kaikkea mitä elämässä tarvitaan. Maailman paskin laulaja Tero Vaara, on yhdessä ja vain tässä yhdessä säkeessä ollut oikeassa. "Ne kaikki tietää sen, ei pidä jäädä paikoilleen, ne kaikki tietää sen, ei pidä pysähtyä." Ja siis vain tässä yhdessä ainoassa! Levottomana sieluna pitää kokoajan tehdä, nähdä, elää ja ennen kaikkea pitää hauskaa ja röhnötellä kaikelle mitä on sattunut ja tapahtunut. Elän kuitenkin yhdessä asiassa myös suojaten itseäni, joten käsi on ainut mihin on voinut tarttua.

4. Aivan niin. Sitten salibandyyn. Lappeenrantalaisena pakko kysyä tätä. Olit toinen osapuoli valtakunnan suurimmassa "Makkarajupakassa". Maistuuko makkara paremmin kirjoitettuna vai syötynä? Jaken kanssahan söitte ns. sovintomakkaraa liigaottelun jälkeen.

-Sovintomakkarat tulee aina syödä jupakan jälkeen. Kyllähän siinä hiukan taisi olla turhan kohun aineksia, mutta tuollaista sattuu.

5. Jostain otsikot on revittävä. Mikä oli suurin syy siihen, että vaihdoit menestystä hamuavan Josban Trackersiin, joka toki myös on kovassa nousussa ja mitaliehdokas. Pelottiko, että Väänäsen ja Jussilan paluun myötä sinulle aletaan tekemään maaleja treeneissä?

-Kyllä Tuomainen nöyryytti mua aina niin pahasti treeneissä, että siinä ei Jussilan ja Väänäsen sutaisut enää tunnu miltään. Syy lähtööni oli kyllä puhtaasti halussa päästä Etelä-Suomeen, jossa suuri osa läheisimmistä ihmisistäni majailee. Moni spekuloi, että tulin Hämeenlinnaan osittain siksi, kun se oli entuudestaan tuttu, mutta kyllä suurin syy oli se, että tiesin sen olevan noususuhdanteisin ja myös ehdottomasti potentiaalisin tulevaisuuden kestomenestyjäjoukkue.

6. Hyvältä ainakin näyttää. Kuten todettua, Trackers on vahva mitaliehdokas. Kuinka realistisena pidät sitä, että joukkue menee päätylankkuun, tappiin, loppuun, eli mestaruuteen saakka?

-Turhaa oikeastaan edes spekuloida tuota. Katsotaan mitä tuleman pitää.

7. Spekulointihan on elämän suola! Omat otteesikin ovat olleet vuosien varrella todella vahvoja. Maajoukkuekutsut eivät kuitenkaan löytäneet susirajalle saakka. Kuinka pettynyt olet valintoihin? Rehellisesti sanottuna, tunnetko kokeneesi vääryyttä?

-Monesti olen ihmetellyt. Ainut aidosti katkera paikka lienee ollut se, kun pari kuukautta ennen MM-kisoja liigavalmentajat äänestivät minut liigan parhaaksi maalivahdiksi niukasti yli Toivoniemen ja Tilander oli jo minulle ykkösveskarin paikkaa kisoihin ehdotellut. Sitten salibandyliigan finaalien jälkeen en kuitenkaan yhtäkkiä mahtunut edes kolmen parhaan joukkoon MM-kisoihin. Tällöin oli vaikea uskoa sitä, että toiminta olisi ollut objektiivista. Olinhan muiden lajin parhaiden asiantuntijoiden eli liigan päävalmentajien mielestä ollut paras. En kuitenkaan syytä asiasta pätkääkään Tilanderia. Tilastot ja objektiivisit näkemykset ovat muutenkin vielä salibandyssä lasten kengissä. Kokoajan kuitenkin mennään eteenpäin ja uskon, että minunkin vuoroni kisakoneessa vielä tulee.

8. Salibandysta elämän tärkeisiin asioihin. Sivuillasi olet maininnut Tuomas Arposen tatuoinnista. Olen itse nähnyt "Bobilla" vastaavan jo aikaisemmin. Tuliko miehestä Joensuun aikoina todellinen gangsteri? Mitä oikein tapahtui?

-Bobista tuli gangsteri sinä päivänä, kun lupailin hänelle erinäisiä bonuksia, jos hän tekee tv-pelissä maalin. No Pappa A, joksi itse Bobia kutsun, teki maalin ja siitä alkoivat miehen kissan päivät Joensuussa. Pappa A aloittaa arkipäivän nykyään yleensä shampanjalla ja viinirypäleillä. Taustalla vähäpukeinen hakaa uutta tatskaa hauberiin.

9. Ilmankos mies onkin pikkupöhnässä. Markus Suntila saa päähänsä kirjoittaa elämänkerran. Mikä olisi kirjan nimi? Voisitko myös mahdollisesti kirjoittaa pienen katkelman, jonka varmasti mielenkiintoinen opus pitää sisällään.

-Eikös elämänkerran kirjoita yleensä joku muu kuin itse. Ainiin, no siinä tapauksessa, jos sitä kukaan muu ei kirjoita, niin se on kai pakko väsätä itse. No tehdään sitten itse, otsikkoa en keksi! "Herään yltiötörkyisen, mutta toki myös halvimman bungalowin sängystä epämääräiseen kolinaan ja vaimeaan apuapyytävään huutoon. Kuumemittari osoitti nukkumaan mennessäni kolmatta päivää 39.5:tä ja epäilemättä se on pysynyt edelleen samassa. Nousen nopeasti avaamaan oven kaverilleni. Hän sulkee valon ja sanoo, että nyt ollaan ihan hiljaa, ne jahtaa ja niillä on pistooli. Kysyn ketkä, pohtien samalla, onko kuumeiset painajaisuneni kuitenkin paremmat kuin vallitseva todellisuus näissä vuosisatoja alistetuissa maissa."

10. Tuo oli todella syvällistä. Heräät ilman kamojasi reissussa ollessasi viidakon keskeltä. Päälläsi on "I love Sunny Beach" t-paita, ja taskusta löytyvässä puhelimessasi taustakuvana itsesi poseeraamassa aurinkorannalla. Matkaseurueesikin on huolissaan. Tekstiviestissä lukee "Minne katosit?" Mitä oikein on tapahtunut?

-Tuo on niin lähellä todellisuutta, että en jaksa edes kommentoida.

Loppuun nopeat:

Josba vai Trackers?
-Trackers
Punttisali vai nuotio?
-Punttisali viikolla, notski viikonloppuisin
Suomessa vai kaukomailla?
-Kaukomailla
Otto Moilanen vai Mika Savolainen?
-Molemmat, mutta eri aikaan.
Yhden käden liimaus vai läpiheitto?
-Läpiheitto.
Pikkusikaa vai kunnon blokki liian lähellä olevalle hyökkääjälle?
-Kunnon bloggi
Salibandylehti vai Syöttötuoli?
-Pääkallo

Näin siis Markus Suntila! Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa mies, jolta onnistuvat hyökkäyspään niksit.

Harmittava tappio

2008-01-17T13:57:00.000-08:00

Odotin jopa innolla Imatralle suuntautuvaa reissua. Blogissa kirjoitinkin jo edellisestä reissusta. Otsikon mukaan kerran vuoteen riittää, mutta joukkuevalinnan myötä toinen reissu koitti.

Vastustaja ei ollut Raju, vaan se uudeksi seuraksenikin spekuloitu Telakan Urheilijat. Olimme alussa todella huonoja, ja vaikka peli paranikin ajoittain ei tuloksena ollut muuta kuin jatkoaikatappio. Kismittävä sellainen, sillä nousuhaaveet ykköseen kokivat pahan kolauksen.

Tunnetta pelissä taas oli, eikä tuomaripari Pirhonen - Pekkinen ollut aivan tilanteen tasalla. En suinkaan tarkoita, että hävisimme tuomareiden takia, sillä melko tasapuolisesti pillipiiparit toivat päänvaivaa joukkueille. Siltikään en ymmärrä, että käsittääkseni imatralainen Toni Pekkinen pystyy toimimaan kentällä niin erikoisesti. Pilli soi poikkeuksetta, kun kotijoukkueen vaihtopenkki älähti, vaikka ns. tilanne oli jo ohi. En tiedä, onko tuomarin työhön kuuluvaa tiedustella kesken kolmannen erän onko Telakan puolustaja ollut ryyppäämässä edellisenä iltana. En vaan ymmärrä.

Sainpahan myös joitain huutoja. Niitä odotinkin, jotain ilmeisesti vielä jäi hampaankoloon. Vastustajan vaihtopenkiltä kuului epäonnistuneen harhautuksen jälkeen jotain "Reponen oot niin loistava, ihan liigatasoa". Pelin jälkeen ilmeisesti ison lihankimpaleen hampaankolossaan omistava katsoja tiedusteli kovaan ääneen paljonko jäin pakkaselle? Tyydyin hymyilemään. Vastausta en ehtinyt esittää. En ole siitä edes aivan varma. Yhden miinuksella tai nollissa. Toivottavasti kaikki nukkuvat nyt yönsä hyvin.

Euroopan paras selvillä

2008-01-14T00:18:00.000-08:00

Niinhän siinä sitten taas kävi. Ruotsalaiset menivät menojaan Euroopan Cupissa ja ottivat kaksoisvoiton. Puheet ruotsalaisten ylivoimaisuudesta ovat taas valmiit. Epätoivo hiipii pelihousujen sisään, eikä lähde pois. Keskustelut ovat esillä siitä, että Suomeen pitäisi saada 10 joukkueen liiga ja ruotsalaisvalmentaja maajoukkueen perämiseen.

On totta, että 10 joukkueen liigassa taso on väistämättä kovempi kuin 14 joukkueen liigassa. Nopeasti heitettynä 80 heikointa pelimiestä putoaa siinä vaiheessa pois, kun liigaa ruvetaan supistamaan. Tämä toki takaa kovempia pelejä lahden toisella puolella ympäri kauden, mutta oliko siinä syy suomalaisten taaperrukseen. Tai pikemminkin SSV:n.

Maajoukkuepeleissä on nähty, että suomalaiset ovat täysin tasavertaisia ruotsalaisten kanssa. Nytkään erot eivät olleet suuria. Ruotsalaiset toki osaavat noussa aina tasoihin asti, ja lopulta ohikin. Classicilta ja SSV:ltä tämä jäi tekemättä, mutta taistelu oli kunniallinen.

Euroopan Cupin perusteella uskaltaisin veikata, että näiden suomalaisten marssijärjestys on sama myös keväällä. Sitä uumoilin jo hieman edellisessä kirjoituksessanikin. SSV:n joukkue on nimellisesti Suomen maajoukkueesta seuraava, suurilta osin jopa identtinen. Classicissa on kuitenkin kansainväliset mitat täyttäviä pelimiehiä, joilta maaotteluita puuttuu vyöltä. Hyökkäykseen nojautuva pelityyli on näyttävän näköistä ja useimmiten tehokasta. Nälkääkin joukkueella tuntuu olevan. SSV:ssä on monen Suomen mestaruuden miehiä, Classicilla ei. Eurooppa cupiin ei luulisi olevan vaikea syttyä, tuskin homma siitä oli kiinnikään. Jokin kuitenkin mätti.

Syitä SSV:n taaperrukseen voi hakea kahdelta kantilta. Joko joukkue oli niin varma itsestään, että se meni yli ja kostautui pahimmalla mahdollisella tavalla tosipaikassa. Tai toisaalta, paineet menestymisestä olivat niin valtavat, että nuppi ei sitä kestänyt. Huolimatta siitä, että joukkue on kokenut. Classicillahan ei turnauksessa ollut kuin voitettavaa. Karsintojen kautta sisään ja lohkossakin uumoiltiin kolmatta sijaa. Joukkue kuitenkin näytti osaamisensa ja venymiskykynsä. SSV:tä vastaan viimeisellä minuutilla kahden maalin takaa tasoihin, ja välierässäkin melkein tasoihin. Harmi, että vastassa oli ruotsalaisjoukkue, joka todennäköisesti olisi tehnyt voittomaalin vaikka väkisin.

Finaalihan oli siitä erikoinen peli, että ruotsalaista takaa-ajoa ei voitu nähdä, koska vastassa oli oman maan miehiä. Sen sijaan ratkaisu tehtiin mahdollisimman ärsyttäväksi niille, jotka odottivat jo maukkaita rankkareita. Ruotsalaiset osaavat olla siis ilkeitä suomalaisille, vaikka suomalaisia ei vastassa olisikaan. Toinen erikoisuus nähtiin siinä, että kentän ainoa suomalainen poistui kaukalosta voittajana. Ehkä turnauksen paras maalivahti Pekka Nieminen pelasi upeasti EC-rupeaman ja kruunuksi sai kannatella voittopokaalia. Onneksi jatkoaika on salibandyssa äkkikuolemaperiaatteella. Alle minuutissa ruotsalaiset ovat tehneet ennenkin ihmeitä nimenomaan suomalaisia vastaan...

Vaikka kaksi ensimmäistä sijaa Ruotsiin nyt menivätkin, Suomen ja Ruotsin tasoa vertaillessa, en silti olisi niin huolissani. Maajoukkueesta puhuttaessa taistellaan edelleen MM-kullasta. Se on täysin realistista. Nuorten maajoukkue floppasi komeasti omissa kisoissaan, mutta nuoria lahjakkuuksia on aina. Kultaisesta -85 ikäluokasta 4-5 pelaajaa ovat kunnossa pysyessään kisaehdot täyttäviä miehiä. Joukkueena Suomi on jäljessä nuorissa, mutta miesten kisoissa saa - onneksi - pelata kaikenikäisiä. Uskon itse vahvasti, että MM-kulta on seuraavissa kisoissa mahdollinen.

Kisoista puheenollen, valitsijat voisivat lisätä listaan yhden Niemisen.

Aina ei voi voittaa

2008-01-11T13:29:00.000-08:00

Salibandykauden suurin yllätys Suomen joukkueita ajatellen on nyt nähty. Triplaa hakenut SSV kompastui ensin oman maansa cupissa. Paljon oli satsattu aina puheista kuntopohjaan nyt meneillä olevaan Euroopan Cupiin. Tuliko paska vaippaan vai kirjailija Kjell Westön luoman romaanin "Leijat Helsingin yllä"-ilmiö. Mene ja tiedä.

SSV pelaa sijoista 5.-6. Tappio Warbergille varmisti joukkueen toisen tavoitteen menemisen pannukakuksi. Sen sijaan nääsvillen ylpeys Classic porskuttaa kohti kirkkaimpia mitaleita kahden länsinaapurin, sekä ehkä jopa pienoisen yllättäjän Tatranin seurassa.

Herää väistämättä kysymys, johon halukkaat saavat vastata: Onko SSV:ssä käynyt sama ilmiö, kuin Jokereille muutamia vuosia sitten? Liikaa kultamunia samassa korissa.

On ymmärrettävää, ettei keskiviikkoillan Happee-peli sytytä tähtiä pelaamaan täysillä, mutta ylivoimaiseksi ja voittamattomaksikin leimattu joukkue on suihkinut 66,666666% tavoitteistaan tehopesulla ja linkouksella viemäriin.

Urheilu on siitä hieno asia, ettei otteluja nimillä voiteta. Uskoisin silti, että vähintään 99% salibandyväestä odotti SSV:n olevan neljän joukossa.

Ainoa jäljellä oleva mahdollisuus täyttää edes se yksi tavoite, on kotoinen Salibandyliiga. Sielläpä on joukkueita, joilla Euroopan Cupia ei ole. Joukkueita, jotka eivät tavoittele kuuta taivaalta, vaan satsaavat täysillä juuri kotoiseen sarjaan. Urakka ei todellakaan ole helppo. Materiaali SSV:llä on edelleen ylivertainen nimillä katsottuna, mutta onko motivaatio kohdallaan pelastamaan edes sen "vähän" mitä pelastettavissa on?

Classic (tai tarkemmin IC-Akatemia) on tuhonnut aikoinani minun unelmani "Tuplasta". A-junioreiden Storvreta Cup oli jo taskussa, kunnes SM-finaalissa Henri Johanssonin johdolla tamperelaiset veivät kirkkaimmat mitalit. Pilaakohan sama mies SSV:n kevätjuhlan? Kevät sen näyttää.

Syöttötuolissa osa 4: Simo Ruuskanen

2008-01-07T12:49:00.000-08:00

Kohtalaisen lyhyen, mutta sitäkin värikkäämmän urani aikana olen tavannut hienoja ihmisiä ja jopa valmentajia. Yksi heistä, jos ei nyt ylitse muiden, mutta ehdottomasti palkintopallilla kukkapuskaansa heiluttava mies on Simo Ruuskanen. Mies, joka tällä hetkellä valmentaa NST:n liigajoukkuetta. Istutin lievästi sanottuna hauskan veikon Syöttötuoliin. Tulos oli juuri niin tehokasta, kuin oletinkin.

Terve Simo! Viime talvena olit tässä vaiheessa kautta mielissäsi siitä, että treeneihin on ollut kiva ajella vähäisen lumen takia. Onko tänä vuonna tullut enemmän ilon aiheita?

- Terveppä terve, Miha. Ja juu, tottakai, mut nastat ois kivat, nastat.

Eli parannettavaakin löytyy. NST söi kesän makkaraa, ja peli kulkee yllättävän hyvin. Kertoisitko omin sanoin makkaransyöntikilpailuista ja mahdollisista tuloksista? Olet kuitenkin Jaken kanssa niitä järjestellyt.

- Jaahas, tällä kertaa sitä makkaraa syödään ihan kilpaa. Ok sitten, makkaransyöntikilipaaluissa on 3 lajia: 1.Kuka syö eniten(klassikko), 2.Makkaratuijotus(eli makkara nokan alla kaveria tuijottaen, kumpi lankeaa ensimmäisenä, tuttu juttu) ja 3. Piilota makkara(t). Tämä viimeinen on hieman harvinaisempi, lähinnä kauden päättäjäisiin sijoittuva laji. Sanotaan näin, että kyllä Kososen Eero ottaa ainakin ensimmäisessä lajissa kirkkaimman mitalin. Jakke on pirun velmu tuossa kakkosessa. Kolmannesta ei ole mitään hajua, viimevuotista kisaa puidaan vieläkin. Olisiko Rahkosen Vili voittanut..?

Vili ainakin oli vahvasti esillä. Voittajasta en ole itsekään varma. Salibandyn lisäksi olet harrastanut monia muita lajeja. Mm. hiihtoa ja jääpalloa. Olet menestynyt ja saanut huhujen mukaan yli 50 hopeamitalia. Kerrotko, mitä hopeaa arvostat eniten ja SEN hopean tarinan.

- No tuosta hiihdosta tulikin mieleen, että kohtuullisen kovaa sivakointia oli tuossa 80-luvulla ja menestystä tuli…Ei tosin minulle. Löysin jostain vanhan kuvan, jossa olin reppanan näköisenä (niin kuin aina) lähtövaatteen alla starttia odottamassa. Jotenkin toivoin, että enhän minä tuossa kuvassa voi olla. Totuus kuitenkin paljastui kääntöpuolen tekstistä: ” Simo, -87, hiihtokilpailut, sijoittui 31. Oijoi…Hopea olisi maistunut. Muut pojat sai palkinnoksi kasettinauhuria ja muuta kivaa.

Toivottavasti mehukojussa oli edes kuumaa juotavaa. Salibandyssa olet ollut menestynyt junnuvalmentaja ennen siirtymistäsi liigajoukkueeseen. Sait yllättäen viimeiseksi juniorivalmennusmitaliksi Hopean. Kuinka paljon rankkarikisatappio kismittää sinun mieltäsi tänä päivänä?

- Tolppa sisään – tolppa ulos…Äh, ei tuollasia olekkaan. Eli ihan sama. Kuitenkin kaikki mitalit himmenee, viimeistään kun laitetaan valot pois. Tuomo, joko sinun haavasi ovat umpeutuneet?

Kyseisen ottelun kohdalla. Eivät kai koskaan. Huhujen mukaan harrastat tätä nykyä juoksua. Haluaisitko kertoa lisää sprinteistäsi, joita teet useimmiten kaupunkimaisemissa.

- Juu, meillä on muutaman hyvän kaverin (tilanne 7.1.2008) kanssa sellainen tiimi, ns. Kuuma Ryhmä. Tällä sakilla sitten sprinttaillaan, ehkä kotimaisemissa yhä harvemmin. Kadut (naamat) kun alkaa olemaan jo sen verran kuluneita.

Olet Prismassa töissä, joka asiakkaiden onneksi ja suruksi laajeni noin Forssan kokoiseksi alueeksi. Löydätkö enää omalle osastollesi? Itsehän en löydä sieltä enää juuri mitään.

- Kyllä löydän. Voin tulla oppaaksesi, jos sitä tarvitset. Tiedät numeroni. Myös edes auttava lukutaito on osoittautunut helpotukseksi kaupassa asioidessa. Voit pysäköidä traktorisi(muista lukkoketjut) minun vastaavan viereen. Siitä on ovelle max 20m, et voi eksyä.

Kiitos, oloni on jo turvallisempi. Olet kokoelmajoukkueiden miehiä. Olet pelannut Heartbreakersissä sekä toiminut Finnsta IBK:n taustalla. Kumpi on sinulle läheisempi, entä kumman joukkueen voittoa toivoit, kun Finnsta IBK ja Heartbreakers ottivat yhteen Uppsalan turnauksen finaalissa.

- Paha. Hienoja ja maineikkaita joukkueita molemmat. Toivoin vuorotellen molempien voittoa, mutta en kummankaan häviötä, ok. Käsittääkseni molemmilla oli myös hienot taustaryhmät mukana, eli miten kävi spektaakkelissa taustaryhmät vs keltatakkiset??

Kentällä olleena vaikea sanoa näin äkkiseltään. Finnstasta puheenollen, heidän reissunsa ovat tietääkseni melko värikkäitä. Mikä on Physio Supervisor Simo Ruuskasen vastuu niillä reissuilla?

- Monihan kuvittelee, että reissut olisi pelkkää lomailua ja turistikohteiden pälyilyä, mutta ei. Kyllä se on kovaa duunia hienon joukkueen kanssa viikon verran. Harmi että se turnaus on myös jäänyt voittamatta, hopeaa siis sieltäkin…Oma duuni oli ihan perushuoltajan hommia, pullojen täyttämistä ja tyhjentämistä. Ja jos opas oli joskus hukassa, niin piti miettiä halleille kulkua, parkkipaikkojen löytymistä ym.

Iso rooli pienellä miehellä. Moni ihminen ei varmasti tiedä, että juuri sinä olet henkilö, joka keksi Miha-lempinimen kaverille, joka tätäkin blogia kirjoittaa. Kuinka paljon häpeät, että olet näin kyseenalaisen kaverin lempinimen isä?

- Pakko myöntää, että se oli sekavaa aikaa se. Kaikkea ne C-juniori-ikäiset nassikat uskovatkin. Sori.

Viimeeksi tänään joku C-juniori-ikäinen huusi minua Mihaksi työmaallani. Se toki söi miestä, mutta muuten olen asian kanssa sinut. Viimeiseksi kysymykseksi tulevan kevään tilanne. NST voittaa Suomen mestaruuden. Happee taipuu jatkoajalla 3-2 viidennessä ottelussa. Voittomaalin tekee Jari-Pekka Lehtonen Simo Ruuskasen syötöstä, joka pelaa ensimmäistä otteluaan tällä kaudella. Mitä matkan varrella on tapahtunut?

- Happee on ainakin pelannut hemmetin kovan kevätkauden. Sillä selittänee myös nuo kaksi tappiotamme finaalisarjassa. Muuten ok.

Loppuun nopeat:

Unelmakentällinen (itsesi mukaan laittaen)

-Tähän meni aikaa, mutta sain lopulta oikean vastauksen:
Simo Kopsa – Ville Perälä – Manu Laurikainen
O-P Englund – Simo Ruuskanen
MV Janne Okko

Höntsäten vai Täysillä?
-Riippuu seurasta
Kouvola vai Lappeenranta?
-Mikä juttu tää on? Lappeenranta
Kentällä vai penkin takana?
-Ei ainakaan kentällä. Joko penkin päässä tai takana.
Paini Tinken kanssa vai paini Karhun (Ei Jari) kanssa?
-Ok, eli Tinkeä en ainakaan, eli karhu.
Makkaranpaisto vai kova treenaus?
-Tällä sapluunalla se olisi sitten tuo jälkimmäinen…
Siru vai Rusi?
-Kiitos

....Kiitos itsellesi! Näin siis Simo Ruuskanen. Seuraavaksi syöttötuolissa näemme liigapelurin, jonka nimeä en tässä vaiheessa vielä paljasta.

Avausottelu pelattu

2008-01-05T05:44:00.000-08:00

Sveitsin pölyt ovat karisseet jaloista kuukauden Suomessa asustelun jälkeen. Salibandykin on siinä sivussa jäänyt vähemmälle, mutta eilen oli aika palata tositoimiin. Pelilupa myönnettiin siirtopapereiden löydettyä mutkien ja jännityksien kautta oikeaan osoitteeseen.

Uusi joukkue ei ollut TSV, eikä se ollut Telakan Urheilijatkaan, vaikka jotkin NST:n keskustelussa niin tahtoivatkin arvailla. TelU:n kanssa kohtaaminen tosin on edessä jo puolentoista viikon kuluttua. Uudeksi joukkueeksi tuli Barbaarit, joka pelaa 2. divisioonassa.

Ensimmäinen ottelu oli PoNoVoa vastaan, jossa taas pelasi matkaseuralaiseni Ville Pulli. Kiihkeä paikallisvääntö keräsi lehtereille mukavasti yleisöä. Maaleja tarjottiin 20 kappaletta, jotka jakautuivat suotuisasti edustamalleni tiimille 12-8.

Peli oli kuin olikin erilaista mitä NLB:ssä oli tottunut. Liekö siinä syy, että itse koki välillä olevansa väärässä paikassa. Tosin niitä tuntemuksia tulee välillä kentän ulkopuolellakin. Anyway, ihan parhaassa terässä ei "ulkomaanvahvistus" ollut. Yksi säälisyöttö vaparista, kipeät jalat sekä joukkueelle tärkeät 2 pistettä. Siinä ottelun summaus.

Muutaman vuoden tauon jälkeen sain myös rinnalleni vanhan ja niin kunnollisen tutkaparin Lasse Kurrosen. Ei mennyt ihan niinkuin viimeisillä junnukausilla, mutta "Poden" sanoin: "Meilläpäin ruvetaan pelaamaan vasta keveemmällä".

Kahden viikon totaallinen tauko näkyi, mutta tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Onneksi salibandy on joukkuelaji, eikä yhden miehen tarvitse ratkaista ottelua.

Syöttötuolissa osa 3: Juha Leinonen

2008-01-04T05:51:00.000-08:00

Kolmantena syöttötuoliin tuli ruokittavaksi Juha "Leiska" Leinonen, joka valmentaa kuluvalla kaudella Zug Unitedia Sveitsin NLB:ssä. Intohimoisimmat säbäfanit saattavat muistaa Juhan sieltä 70-80 luvun taitteesta, jolloin salibandy oli vielä aitoa ja miehet todella rautaa. Mies pelasi salibandyliigaa AC Hakissa, sekä Kirkkonummen Rangersissa. "Silloin kun mä ja J-P..." tarina on kuultu monet kerrat. Usein niin epäasiallinen ja huumorintajuinen mies menetti kaiken sen mitä omisti, ja vakavoitui haastatteluun. Miksi? Minä en tiedä.

Asut nyt neljättä vuotta Sveitsissä. Viihdytkö maassa niin hyvin, vai etkö ole löytänyt reittiä Suomeen takaisin?

- Toimittaja tarkoittaa varmaan että asun kolmatta vuotta Sveitsissä. Sveitsi on kyllä hieno maa jossa on puhdas ja kaunis luonto, mahtavat maisemat, hyvät laskettelu mahdollisuudet ja ihmisillä uskomaton huumorintaju ;). Lisäksi olemme avopuolisoni Sannan kanssa saaneet koulutusta vastaavat työpaikat, joten toistaiseksi olemme pättäneet asettua tänne. Reitin Suomeen kyllä tulen aina muistamaan.

Joo, kolme tai neljä. Sama se. Valmennat Zug Unitedia, jossa myös pelasit. Joukkue pelaa NLB:ssä. Tämä kausi on ollut vähän vaikeampi joukkueelle, jonka itsekin olen kokenut. Kommenttisi kuluneesta kaudesta ja salibandysta yleensä Sveitsin maalla?

- Niin, kauteen lähdettiin aika isoin odotusten, olimmehan saaneet vahvistuksia niin NLA:sta sekä Suomesta (Reponen&Pulli). Sarja osoittautui kuitenkin erittäin tasaiseksi. Monet loukkaantumiset sekä suomalaisten paluu takaisin kotimaahaan marraskuun lopulla heikensivät joukkuetta. Hävisimme tärkeitä pelejä maalin erolla, ja niinpä majailemme tälle hetkellä 7. sijalla. Täytyy kuitenkin todeta että sijat 5-8 kaikki ovat yhden pisteen sisällä, joten tulevat 3 peliä ovat erittäin tärkeitä jotta pääsisimme 6 parhaan joukkoon eli Masterroundille. Nuori joukkue, jossa paljon paljon potentiaalia. Muutenhan tämä salibandy-kulttuuri on vähän erilaista kuin Suomessa. Kovia ovat juoksemaan, mutta taktinen puoli sekä yksilötaito ovat vielä työn alla täällä. Erityisesti aluksi täällä häiritse syöttötaidon puute.Kuuluisa A.Ahtiainen totesi joskus: "25 ikävuoden jälkeen et voi kehittyä enää salibandyssä". Onneksi meillä on nuori joukkue, niin voimme vielä kehittää sitä taitoa.

3. Toivottavasti näin. Siviilitöinäsi opetat yksityiskoulussa. Huhujen mukaan oppilaat puhuttelevat sinua "Sir" nimellä. Tavallisesta tallaajasta se voisi tuntua oudolta, entä sinunlaisestasi päälliköstä?

- Päälliköstä en tiedä mitään, mutta pitihän siihen vähän aikaa korvan totuteltava, kun Suomessa kuitenkin kutsuttiin tuttavallisesti "ope". Kulttuurierostahan siinä on vain kyse. "Sir" on oppilaille täällä yhtä luonnollista kuin Suomessa opettajan kutsumista "opeksi", joten ei siitä egobuustia voi ottaa.

Ja siitäkin huolimatta olet kuitenkin ottanut. Monet suomalaiset lähtevät Sveitsiin ja tuovat sieltä auton. Aiotko sinä toimia samoin? Monta autoa meinasit tuoda, sillä sinullahan on huhujen mukaan autotalli niitä täynnä. Kertoisitko vähän enemmän omin samoin keräilyharrastuksestasi.

- Niin, keräilyharrastukseni aloitin jo 6-vuotiaana. Erityisesti tykkäsin kaikista pelastusajoneuvoista ja rekka-autoista. Niillä sitten leikin mummoni matolla ja liikennekartalla. Nyttemmin olen sitten kyllä päätynyt "vain" yhteen autoon ja eiköhän se tule mukana sitten joskus kun muutamme takaisin. Monet tosiaan käyttävät sen edun hyväksi täällä pelatessa, että ostavat verovapaan auton. Ja miksi ei, onhan se melkein puolet halvempi verovapaana ostettaessa.

Sinullahan homma ei kuitenkaan jää rahasta kiinni. Suomen kentillä pelasit HNMKY:ssä, Kirkkonummen Rangersissa ja AC Hakissa. Liigaottelujakin sinulla on muutama tuhat vyölläsi? Vieläkö kaipuu vie Kirkkonummelle ja huutavatko pelikengät: "Laita meidät jalkaan". Ikäsi puolesta voisit hyvin vielä pelata.

- Olihan se mukava pelata ko. joukkueissa ja sain sieltä paljon hyviä ystäviä, mutta kun luoja loi tällaiset ranteet, joilla voisi virtsata mielummin muuntajaan kuin pelata salibandyä, niin viime vuotinen lopettamispäätös on ollut ihan oikea. Välillä tietenkin käy mielessä, että mitä jos vielä...

Ajatteluleikit ovat aina kivoja. En suosittele muuntajaan virtsaamista. Olet myös musiikkimiehiä. Vannot Kissin ja Gene Simmonsin nimeen. Mitä kommentoisit takaisin, jos sanoisin, että Kiss on syvältä ja kysyisin perään: Kuka Gene Simmons?

- Vaikka en olekaan väkivaltainen ihminen niin kommenttisi ja kysymyksesi jälkeen löisin erittäin terävän avokkaan poskelle ja sanoisin: "poika!" :)

Onneksi en suorita tätä haastattelua live-versiona. Soitat itse rumpuja ja suuta. Keikkaakin olet tehnyt. Onko suurimmat meriittisi salibandysta, musiikkialalta vai koulumaailmasta? Mitä ne mahdollisesti ovat?

- Tuohon täytyy vastata, että musiikkialalta, olenhan soittanut Paula Koivuniemen bändissä tamburiinia yhden biisin ajan ("Aikuinen nainen").

Lähetän mitalin suorituksen johdosta myöhemmin. Sinulla on myös tyttöystävä, jonka kanssa olet viihtynyt vielä pidempään kuin Sveitsin maassa. Milloin häitä tanssitaan?

- Kunhan löytyy sopiva sormus...

Kutsua postiin. Millaisia terveisiä haluaisit välittää Jatkuvansyötön kautta Suomen salibandyväelle?

- Nuorille pelaajille suosittelen ulkomailla pelaamista. Vaikkei salibandya voikkaan pelata ammatikseen, niin kannataa käyttää tilaisuus hyväkseen, jos aukenee mahdollisuus pelata ulkomailla. Joukkueen hoitaessa asiat kuntoon etukäteen muuttaminenkin on helpompaa. Näistä reissuista jää ainakin hyviä muistoja, joita on sitten kiva muistella kiikkustuolissa ja kertoa tarinoita lapsenlapsille. Niin, opetelkaa syöttäämään ennen kärkiveivejä!!

Viimeisenä kysymyksenä ennen nopeita. Olen lukenut monta kertaa, että ihmiset tietävät totuuden kahden nuoren miehen Sveitsin reissusta. Juha, Kerro oma totuutesi Sveitsin reissusta.

- Nuorten miesten reissu oli lyhyt, mutta antoisa. Pojat nousivat tuhkasta joukkueen kantavaksi palkiksi ja juuri kun talo oli valmis tuli sade rankka ja pojat vei. Parempia poikia ei voisi toivoa joukkueelleen, niin taidollisesti että ihmisenä. Sopivalla huumorintajulla varustettuja hyvän työmoraalin omaavia poikia, joiden tulevaisuus ei tule kulumaan saksan kielioppia opiskellen. Jos olisivat tehneet sen pari vuotta sitten niin kukapa tietää missä pojat olisivat nyt... Ja kuten tiedämme Sveitsistä ei matkusteta junalla pois. Täältä lennetään pois.

Mietin kahdesti julkaisenko tuon.

Sitten nopeat:

Laita järjestykseen 4 kotikaupunkiasi: Helsinki, Lappeenranta, Kirkkonummi ja Zug.

- 1. HKI 2. Lappeenranta 3. Zug 4. Kirkkonummi

Unelmakentällinen (itsesi mukaan laittaen)

- Juha Leinonen-Sami Strömsten-Klaus Justander-JP Lehtonen-Henri Huhtala

Massi vai Kauppakassi?
- Massi
Skotti vai Hurri?
- Skotti
Suomi vai Sveitsi?
- Suomi
Keijo vai Gärtner?
- Mikä ero?
Varma diili vai saletti koijaus?
- Varma diili

Näiden sanojen siivittämänä poistui Juha Leinonen. Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa NST:n liigajoukkueen valmentaja Simo Ruuskanen.

LOL

2008-01-03T01:04:00.000-08:00

Seuraavan tekstin ideaa olen pyöritellyt jo jonkin aikaa päässäni, mutta lueskellessani erästä suosikkiblogiani ja huomatessani kirjainlyhenteitä siellä, päätin nostaa kissan pöydälle.

Kommunikointi on elämän suola. Ihminen on viestittänyt asioita toisilleen jo vuosisatojen ajan. Huhujen mukaan, jopa eläimet osaavat kommunikoida toisilleen. Kommunikoinnin tarkoituksena on viestittää haluttu asia vastapelurille, kanssapelurille tai vaikka kaupan tädille. Tapoja on monia. Kun ei olla Facebookissa (Kasvokirja), vaan keskustellaan kasvoista kasvoihin (From Face To Face), käytetään puhetta. Mielellään Suomea, jos molemmat ovat suomalaisia, suomea äidinkielenään puhuvia ihmisiä. Helppoako? Ei aina.

Internetissä kommunikoidaan myös. Koska aika on rahaa, ja ihmisen aika rajallinen, on monia lauseita ja sanontoja korvattu kirjainyhdistelmillä. Miksi tuhlata 2 sekuntia kirjottaessaan: "Ei vois vähempää kiinnostaa", kun sen voi muotoilla alle 1 sekunnissa muotoon EVVK. Siinäpä se. Nuorison keskuudessa erittäin suosittua, tai oikeastaan teini-ikäisten. Vaikka räkä nenästä valuukin, koen olevani siirtynyt teini-iän ohi. En ole koskaan syttynyt kirjainyhdistelmiin, enkä ymmärrä niistä puoliakaan. Älytöntä esimerkiksi kirjoittaa numeroilla. Jos vaikka 0 on o ja 7 on t. Kirjoitan nimeni 7u0m0. Olenko nyt muodikas?

Olen itsekin törmännyt monesti yhdistelmiin. Yläaste-iässä kysyin ystävältäni jotain asiaa. Sain vastauksen EVVVK. Ihmettelin vastausta ja kysyin asiaani uudestaan. Vastaus oli sama EVVVK. Tässä vaiheessa jo hieman tuohtuneena kysyin, voisiko hän valottaa tuon viisikirjaimisen "sanan" syvintä olemusta. EVVK:n esittelin jo aikaisemmin. Ylimääräinen V saadaan väliin, kun lisätään jotain genitaalialueesta tuttua tuohon lauseeseen. Nauroin. Typerää.

Edellinen tapahtui tietokoneen välityksellä. Mikä kauheinta, nämä yhdistelmät esiintyvät myös puhekielessä. Lukiossa ollessani jouduin keskustelurinkiin ystäväni kautta. Joku ringissä sanoi jotain, mikä ilmeisesti hieman järkytti vasta -tai kanssapeluria. Hän kommentoi asiaa näin: "OMFG". Mietin hetken mitä ihmettä moinen voisi tarkoittaa. Sitten muistin, että OMG on "Oh my God". F-kirjain saataneen väliin, kun pidetään kielenä englanti ja kaivetaan se genitaalialueilta tuttu sana väliin. Tällä kertaa repesin niin paljon, että jouduin lähtemään pois keskustelusta.

Entäpä jos toinen osapuoli ei ymmärrä lyhenteiden merkitystä. Tuloshan voi olla mitä kamalinta. Vai mitä luulette, jos italialainen ja kiinalainen koittavat kommunikoida molemmat omilla äidinkielillään. Näinköhän asia saadaan perille?

Esimerkki:

X: Moi, mitä kuuluu?
Y: THX g00d. U?
X: Mitä oikein selität?
Y: OMFG, et tajuu? LOL!!
X: Joo en, voitko selventää?
Y: 5un p17ää 73lv3ntää 53 1h4n 173.
X: Ootko vetäny jotain?

Näyttääkö typerältä?

LOL!! (LOL on ääneen nauramista tarkoittava lyhenne (akronyymi), joka tulee englannin kielen sanoista laughing out loud tai lots of laugh (suomeksi ”nauraa ääneen” tai ”paljon naurua”).)

Lähde: Wikipedia.org

HND (Have a Nice Day/Hereille Nyt Dingot)

Syöttötuolissa osa 2: Timo Mäkynen

2008-01-02T03:43:00.000-08:00

Toisena henkilönä syöttötuoliin istahti Timo "Tirsa" Mäkynen. Mies on kotoisin Helsingistä ja vaikuttaa salibandypiireissä mm. Pääkallo.fi:n toimituspäällikkönä. Unelias kaveri viihtyy myös Tirsamaassa, (toim. huom. suosittelen) joka on miehen henkilökohtainen projekti, tarkemmin sanottuna blogi. Seuraavassa lisää tästä lähes kaksimetrisestä entisestä liigapelurista.

Hei Timo! Olet kärsinyt loukkaantumisista, joiden johdosta salibandyurasi kentällä on päättynyt, onko elämää salibandyn jälkeen?

- Onhan sitä, vaikka pelaaminenkin vielä houkuttaisi aika paljon. Kynä kuitenkin sopii meikäläisen käteen paremmin kuin mela.

Peliurallakin ehdit saada tulosta aikaan. Kumpi on henkilökohtaisesti kovempi meriitti, "miesmalli”-kuva salibandyliigan etusivulla vai Pääkallo.fi:n toimituspäällikön titteli?

- Kuittailujen perusteella varmaan se kuva, mutta Pääkallo.fi:n mennessä eteenpäin tulevaisuudessa todennäköisesti jälkimmäinen. Ei ihme, että yleisö ei löydä katsomoon, kun lajia promotaan jollain meikäläisen kuvalla. Onneksi poistivat kuvan sieltä liigan sivuilta, niin salibandylla on paremmat saumat nousta suurten urheilulajien joukkoon.

Ei niin kauan, kuin oma kuvani on salibandyliigan etusivulla vaihtuvassa kuvasarjassa. Olet tosiaan Pääkallo.fi:ssä vahvasti mukana. Miten toiminta on lähtenyt käyntiin omasta mielestäsi?

- Erittäin hyvin. Lehdelle ja nettisivustolle on selkeästi ollut Suomessa salibandyn parissa tarvetta. Alhaisesta 15 euron vuositilaushinnasta huolimatta lehden tilaajia saisi tietysti aina olla enemmän. Huomaa että salibandyväki on tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi. Mitä maksat mulle tästä haastattelusta?

Saman verran kuin sinä minulle Pääkallo.fi kirjoituksista. Pidät majaa internetin maailmassa myös Tirsamaassa. Olen huomannut, että Erän pelaajat saavat puukkoa silloin tällöin. Oletko katkera heille menneistä ja tulevista vuosista, vai missä syy?

- ”En ole katkera, hän toteaa katkerasti.” Eräläisistä on helppo heittää huulta, kun tietää jo kokemuksesta, ettei ne ota läppiä liian vakavasti ja tule kaupungilla halaamaan puukko kainalossa. Osasyy on myös se, että kuvatoimittajani, Dubbelandian Ruhtinas Jari Parkkinen on erikoistunut eräläisiin, ”Specialised for periods”.

Se selittää paljon. Hyvät ystäväsi Tom Strömsten ja Saku Lehti siirtyivät SSV:hen. Ajatusleikki: Finaalissa kohtaavat SSV ja Erä. Kumman puolesta Timo Mäkynen heiluttaa lippua?
- Puolueettomana toimittajana en voi heiluttaa oikein kummankaan lippua. Jos on Erän kotipeli ja Erä on myynyt pääsylipun, niin varmaan Erän lippua. Samalla logiikalla SSV:n kotipelissä SSV:n lippua.

Odotin sinun pystyvän parempaan. Jos on Bobi mielestään alimittainen, on sinulle siunautunut senttejä ainakin jonnekin. Mikä on pituutesi salaisuus?

- Suosikkinäyttelijäni, Erä-hyökkääjä Pasi Laitilan mukaan olen syönyt nuorena paljon spagettia seisaaltaan. Elopituuden jälkeen muista pituuksista osaa parhaiten vastata naapurissa kiikarien takana lymyilevä naishenkilö.

Puhut varmaan showsta, jonka järjestät naapureille juuri ennen nukkumaanmeno aikaa. Olet tehnyt pitkän työn salibandyn eteen netissä juttuja kirjoittamalla. Kuinka usein olet saanut "Hyvä Timo!" kommentin ja taputuksen selkään. Tunnetko, että työtäsi arvostetaan?

- Oliko painotus sanassa PITKÄN työn? Kieltämättä kirjoitusmäärään nähden aika vähän sitä palautetta tulee. Normaali kommentti ensin kiivaan utelun jälkeen on ”ihan hyvä juttu”. Rakentavimmat kommentit kuulee silloin kun vastapuoli on humalassa, Se on ihan ymmärrettävää, eivät naisetkaan uskalla tulla juttelemaan minulle muuten kuin kännissä. En koe että duuniani mitenkään erityisemmin arvostettaisiin, mutta en minä mitään ”Kaikki kirjottaa” –pokaalia kaipaakaan.

Joo, ei se pokaali ole mitenkään erikoinen. Miltä salibandyliiga näyttää silmiisi tällä hetkellä? Oletko yllättynyt jostain, toisaalta, mistä et ole yllättynyt?

- Tietyt joukkueet ovat tietysti yllättäneet positiivisesti ja (hiv)negatiivisesti. Muutamissa peleissä wauhti on yllättänyt menneisiin vuosiin verrattuna sen verran, että kirjoitin sen kaksoisveellä. En ole yllättynyt siitä, etten ole yllättynyt yllättymättä olemisesta.

9. Sitten takaisin todellisuuteen. Heräät railakkaan illan jälkeen Matti Nykäsen ja Tarja Halosen välistä. Mitä on tapahtunut?

- Päällekkäin välistä vai vierekkäin välistä? Olemme olleet Linnan juhlien jälkeisillä jatkoilla juhlistamassa kirjoittamaani menestyskirjaa: ”Maailman ympäri 75 päissään”. Molemmat ovat lähteneet puuliiterille mukaan Matille yllyttämästäni ideasta nykästä halosta.

Loppuun nopeat:

Unelmakentällinen?
- Sami Strömsten – Saku Lehti, Lauri Kapanen - Timo Mäkynen – Jani Kukkola
Univiidakko vai Tirsamaa?
-Tirsamaa. Ainoastaan su-ma liskojen yöt vietän univiidakossa.
Oilinki vai Ojala?
-Ojala. Ei kasva nännit poskissa.
Fila vai Loukki?
-Fila. Minua on kielletty reagoimasta lauseisiin, missä esiintyvät sanat loukki tai pelillä.
Kynä vai Maila?
-Kynä ja näppiz.

Kiitos haastattelustasi Timo! Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa Juha "Leiska" Leinonen.

Olen otettu

2007-12-29T03:18:00.000-08:00

Tänään koin todellisen yllätyksen. Antti O. Arponen kirjoitti NST:n blogissa, jotain mitä en olisi hänen heti uskonut kirjoittavan. Juttu koski NST-persoonia, joita Antti on esitellyt aikaisemmin 10 kappaletta. NST:n persoonista kirjoittaminen ei sinänsä ole minulle yllätys. Se, että juttu koski tällä kertaa itseäni sen sijaan oli.

En voi muuta kuin arvostaa saamaani tunnustusta. Sellaiseksi tekstin kai voi laskea. Huvittuneena luin tekstiä, jossa Antti kertaili jalkapallourani vaiheita. Ei menneet metsään ne arviot. Samalla olin kyllä erittäin otettu tavasta, josta minusta kirjoitettiin.

Vastustaja Tsadista oli toki ehtinyt toteamaan leijaksi. Eipä haitannut yhtään. Rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. Kaikkia ei voi miellyttää, minkä viime päivinä olen jopa täällä netissä itkiessäni huomannut. Parempi kuitenkin, että erottuu sitten edes sillä, että on leija. "Ei ne paskoille huutele..." totesi joku palloilija aikanaan...

Kiitos arvostuksestasi Antti.

Taisi mennä yli

2007-12-22T04:58:00.000-08:00

Palautteen ja kommenttien perusteella minulla lienee anteeksipyynnön paikka.

Jatkuvaa syöttöä sai ensimmäistä kertaa kommenttia jatkuvalla syötöllä. Kommenttien laadusta päätellen, kirjoittajalla lähti mopo käsistä. Kyseessä oli "Kerran vuodessa riittää..." kirjoitus, joka käsitteli Raju - Barbaarit matsin tapahtumia.

Toki sen verran puolustaudun, että "vaihtopenkin älämölö" tai "Mee takas Sveitsiin"-kommentit olivat vain havaintoja. Se, että kommentin heitti joku toinen, kuin henkilö jota oletin, oli oma mokani. Kättä pystyyn virheen merkiksi täällä.

Ei tässä tarkoitus ollut kenellekään riitaa ruveta haastamaan. Kaikkea ei tarvitse ottaa ihan kirjaimellisesti. En silti ymmärrä ihan täysin, miksi jengi tulee arvostelemaan ulkonäköäni, joka ei liity asiaan mitenkään tietääkseni. En ilmeisesti itsekään ketään arvostellut...?

Provosoinnista puheen ollen, kentällä tehty on todellakin kentällä tehtyä. Kai sitä itsekin silloin tällöin moiseen sortuu. Jos siitä nyt mainitsee netissä, olkoon se minun heikkouttani. Jostain ne tekstin aiheet on revittävä ja lukijat saatava ;) Vertauksen Antti O. Arposeen otan kuitenkin kunnianosoituksena. Kyseessähän on sentään Suomen salibandypiirejä viikosta toiseen kuohuttava kirjoittaja.

Summa summarum, anteeksipyyntö ihan oikeasti jos tuli mentyä liian pitkälle. Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! Viime aikoina on ollut muutenkin hiljaisempaa, mutta tekstiä tulee taas joulupyhien jälkeen.

Kunnioittaen,

Miha

Kerran vuoteen riittää...

2007-12-16T01:05:00.000-08:00

Jos ei Bobi syöttötuolissa tykännyt Imatrasta, en voi itsekään mennä vannomaan, että se suosikkipaikkani olisi. Menneenä perjantaina lähdin katsomaan 2.divisioonan ottelua Raju - Barbaarit. Juurikin Imatralle.

Iskote-talo oli aivan yhtä synkkä kuin ennenkin, joskin viereen oli ilmestynyt iso Neste, josta löytyi jos jonkinlaista kauppaa ja ravintolaa. Oli kuulemma ollut siinä "jo vaikka kuinka kauan". Enpä ole huomannut.

Rajulaisista en ole oikein koskaan pitänyt. Syitä on monia, mutta jäljet juontavat jo kaukaa juniorivuosista. Valmentaja Henri Pakarinen sen sijaan tuli juttelemaan ja kysymään kokemuksia Sveitsin reissusta. Hänen kanssaan olen aina tullut toimeen.

Jo alkuminuuteilta ns. rajulaisuus paistoi läpi, Jos kentällä tapahtui jotain typerää imatralaisten toimesta, vaihtopenkki reagoi heti niin sanotulla älämölöllä tilanteeseen.

Simo Kettunen esitti surkeimman filmin mitä olen koskaan nähnyt. Sanoin erätauolla hänelle, kuinka tyhmä se oli. "Mee sie takas sinne Sveitsiin" oli vastaus. Ihan hyvä kuitti. En tiennyt itkisinkö vai nauraisinko. Only in Imatra.

Väänäsen Jussi tiivistikin osuvasti pelin hengen: "Porukka on tyhmää, ja ylpeitä siitä".

Niinpä. Muistin juuri, miksi itsekin lähden lomalla muualle kuin Imatralle. Puhumattakaan siitä, etten siellä muutenkaan kovin usein käy.

Anteeksi, mutta vanhat näytöt painavat. Eivätkä tuoreimmatkaan muuttaneet tilannetta, kun pohdin sitä, ketkä pelaavat minun managerissani...

Syöttötuolissa osa 1: Tuomas Arponen

2007-12-13T05:35:00.000-08:00

Ensimmäisessä blogissani uhosin, että salibandy tulee olemaan blogiaiheena. Monessa kirjoituksessa se onkin ollut mukana, mutta nyt se ottaa askeleen eteenpäin. "Syöttötuolissa" on uusi haastattelusarja, jossa esiintyy salibandypersoonia ympäri Suomen ja maailman. Ensimmäisenä vuorossa on Josban Tuomas "Bobi" Arponen, joka tunnetaan pelikentällä kovana taistelijana.

Terve Bobi! Pelaat nyt toista kautta kivikovassa Josban miehistössä. Miltä tuntuu pelata sellaisten starojen kuin Esa Jussilan ja Tatu Väänäsen kanssa samassa joukkueessa?

- Rentoja äijiä molemmat, mutta samalla kivenkovia ammattilaisia. Mukavampihan se on että ne on omalla kun vastustajan puolella. Varsinkin Jussilan, kun ei tämmönen alimittanen yllä 2 metrisen kanttiin kiinni millään.

Olet siis selkeästi ongelmissa pitkien pelaajien kanssa. Haluaisitko, että salibandyssa tehtäisiin oma sarja ns. "alimittaisille"?

- No en nyt varsinaisesti, tykkään haasteista. Yleensäkkin tykkään isosta.

Kommentoisitko mieltymystä isoihin. Näkyykö tämä esimerkiksi myös siviilielämäsi valinnoissa?

- No ainahan me pienet miehet ihaillaan kaikkea isompaa, mutta ei todellakaan kadehdita. Ihan tyytyväisiä ollaan siihen mitä ollaan. Kyllä se ehkä tietyissä valinnoissa näkyy. että en lähteny lomalle Imatralle vaan New Yorkiin.

Loma Imatralla on verrattavissa painajaisuneen. Lappeenrantalaislähtöisenä pelaajana olet Imatrallakin vieraillut useamman kerran. Tuleeko Imatralta mitään hyvää?

- Hmm..........................Ei tule kyllä mitään hyvää mieleen, ainakaan ihmisiä tai asioita. NO! Moottoritie. Joensuusta tänäänkin illalla Lappeenrantaan ajellessa Imatran ohittaa suht nopeasti. Ehkä mainittava, että eräs nykyisen seuran johtohenkilö taitaa olla imatralaislähtöinen. Ettei tule potkuja heti tämän julkaistua, täytyy sanoa ,että se on ihan hyvä tyyppi.

Eli Imatrallakin on toivoa. Sitten takaisin salibandyyn. Josban peli on ehkä ollut odotettua vaisumpaa alkukaudesta. Miten itse näet asian?

- Nojoo, eipä tässä loppujen lopuks oo hävitty ku 4 matsia tähän mennessä kautta mikä on vissiin ihan ok.. ja aika hankala spekuloida ees sarjataulukkoa katellen kun meillä on 2-4 peliä vähemmän kuin muilla. Vanhemmat äijät, joista porukka aika pitkälti koostuu taitaa syttyä pikkusen hitaammin susirajan kylmyydessä. Kevätpuolella punakone jyrää aivan varmasti!

Kevättä odotellessa. Hävisitte kasvattajaseurallesi NST:lle, jossa teit pitkän päivätyön, ja jokusen illankin. Kuinka hyvältä, tai kuinka pahalta se tuntui?

- No oma peli oli sillon suht mätä 2. erää, sentään 0-0. eli tasurin oisin ansainnu! Vähän toki ristiriitaset tunteet on aina nst:tä vastaan pelatessa... se syksynen tappio nyt vaan lähinnä oli kruununa medän vähän semmoselle paskemmalle jaksolle. Tappio ois voinu tulla ihan kenelle vaan. Yltiöpositiivisesti ajateltuna onneksi ne menetetyt pisteet meni nst:lle. Kivempihan se on sitten tammikuun alussa nöyryyttää poikia Joensuussa ;)

Niin kai sitten. Olet toiminut vanginvartijana viime kesän. Opitko duunistasi kovuutta, jota tarvittaessa toteutat myös salibandykaukalossa?

- Sanotaanko nyt vaikka niin että enemmän kovuutta oppi haastattelijaa vastaankin pelatessa, eli onneksi ei tullut suurempia kahinoita kesäduunissa, vaikka riskejä ehkä oli jotain muita duuneja enemmän.

Kiitoksia puukosta. Isäsi Antti kirjoittaa tekstejä NST-blogiin, ja vähän muuallekin, jotka saavat paljon keskustelua aikaan. Joudutko itse kuulemaan teksteistä?

- Ainahan noista jotain kuittia tulee, mutta yritän ottaa ne vaan positiivisessa mielessä. Hemmetin hyvä juttuhan se on, että joku viittii kirjottaa ja herättää keskustelua.

Totta puhut. Sitten loppuun nopeita.

Unelmakentällinen?
-Lasse Kurronen - Tuomas Arponen - Tuomo Reponen (kiintiöpaikalla)
Ilari Heikkinen - Timo Kupsanen
Markus Suntila
Joensuu vai Lappeenranta?
-Lappeenranta
Rantala vai Kettunen?
-Molemmat loistavia
Syöttötuoli vai Piinapenkki?
-Syöttötuoli
Lätty vai Lämäri?
-Lämäri ehdottomasti!
Vankila vai Vapaus?
-Vankilatyö, muuten vapaus.

Kiitoksia Bobi!

- Jep. Nyt mäkiloikille ja vedoille. Tuollahan on kylmä talvi....."#¤%¤!...

Näin Joensuussa! Seuraava syöttötuoliin istutettava henkilö paljastuu piakkoin.

Mitäs nyt...

2007-12-10T16:20:00.000-08:00

Viikon verran on Suomessa nyt vietetty. Suuri pahoitteluni niille, jotka tätä sivustoa lukevat, sillä lähes saman verran on ollut taukoa blogikirjoituksissa. Syitä on monia. Pitää nähdä kaikki kaverit. Tavata vanhempia, tyttöystävän miellyttämisestä nyt puhumattakaan. Siinä on yhdelle miehelle niin paljon, ettei tietokoneella tule vietettyä aikaa. Suurin syyllinen on tietysti monivuotinen luottomies, tutkaparinakin tunnettu Lasse Kurronen, jonka kanssa on ehtinyt touhuta yhtä sun toista. Pääasiassa PESsiä (Pro Evolution Soccer, jos et ole sivistynyt).

Työkuvioitakin on pikkasen joutunut selvittelemään, ja se joka väittää "ettei ne sulle kotiin soita, että meillä ois töitä..." syököön hatullisen paskaa tai hävetköön edes tietämättömyyttään. Minulle soitettiin. Jes. Kuvio nyt ei tietenkään ole satavarma, mutta ei se ollut Sveitsissäkään, joten tilanteeseen on tottunut. Tosin tämä soittaja on osoittautunut sveitsiläisiä pätevämmäksi kaveriksi jo silloin kuin Sveitsissä ei edes tiedetty Tuomo Reposesta, saati että mies on sinne vielä jonain päivänä tulossa. Joten luotto ja usko on kova.

Elämä alkaa normalisoitumaan. Toki tulee niitä hetkiä, kun kauppaan mennessä on tervehtimässä sveitsinsaksan sointuvalla kurkkuäänteellä suomalaisittain. Miltä lie kuulostaakaan. Väliäkö tuolla. Pelihommatkin varmaan selkenevät pikkuhiljaa. Jos ja kun töitä Lappeenrannasta nyt löytyy, niinkuin näyttää, uskoisin ettei tuleva seurani ole Taipalsaaren Veikot, eikä Telakan Urheilijat, kuten jotkin todelliset huumorimiehet NST:n keskustelussa spekuloivat.

Spekulointi on elämän suola. Siitä ei pääse mihinkään. Huonon huumorin viljelijät voisivat painua...minne mieli tekee. Paikkaa en halunnut kirjoittaa, koska joku väistämättä kommentoisi tyyliin: "No mene itse sitten sinne ku itse viljelet huonoa huumoria..."

Osuisivat asian ytimeen.

Elämysten lentomatka

2007-12-05T01:32:00.000-08:00

Eilen se tapahtui. Näin sen kaiken, mitä en ollut vielä tänä talvena nähnyt. Valkeat maat, lumituiskun ja pakkasen. Olin palannut kotimaahan. Päivä oli todella pitkä, eikä sujunut ongelmitta, mikä tietysti kuvastaa osuvasti koko Sveitsin reissua.

Zurichin päässä olimme jo kymmenentenä jonossa, joka tarkoitti puolen tunnin viivästystä alkuperäiseen lähtöaikaan. Kapteeninamme toiminut Wannabe-Kimi Räikkönen (kuulutusten perusteella, äänestä ei saanut selvää. Koomista kuunneltavaa) ilmoitti myös, että "lnmme vstatuulessa, mmm, ssmnn...", jolla hän ilmeisesti halusi viestittää lentävämme vastatuulessa ja että myöhästymme lisää. Lentokoneessa tunnetusti on yhtä hauskaa kun armeijan 30 kilometrin marssilla. Nukkuminenkaan ei oikeen luonnistunut, joten sitä sitten odotteli että Suomi kutsuu. Sitten se ilmoitettiin, laskeutuminen edessä. Kotimaan kamara alkoi jo siintää todella lähellä, kun ensimmäistä kertaa jouduin jännittämään lentokoneessa ollessani.

Matkustamoon alkoi kerääntyä savua. Kaikki matkustajat ihmettelivät mistä on kysymys. Mieltä ei korottanut se, että miehistö ei ilmoittanut tilanteesta yhtään mitään. "Keskusradiosta" tosin kuului heidän keskinäinen keskustelu, jossa lentoemännän ääni sanoi: "Kyllä täällä pystyy olemaan". Edessäni istunut mies totesi osuvasti "Onko meillä vaihtoehtoja?".

Kun maahan oli luultavammin 10 metriä näin kuinka hälytysajoneuvoja tuli oikealta ja vasemmalta. Siinä vaiheessa kyllä mietti, että mitä jos samat savut olisivat olleet koneessa 10 minuuttia aikaisemmin. Koneen pysähdyttyä odoteltiin vielä, että päässään ulos. Kukaan ei tässäkään vaiheessa viitsinyt kertoa mistä on kysymys. No, ulos päästiin ja tässäpä sitä ollaan...

Ilta-Sanomat kertoi sitten minullekin mistä on kysymys. Ei näköjään mistään.

Suomi kutsuu

2007-12-02T07:17:00.000-08:00

Nyt se on sitten virallisesti varmistettu. Vakituista työsuhdetta ei löytynyt koskaan. Viime hetkille saimme jännittää, pääsemmenkö kuitenkaan Suomeen, koska oli tapahtunut "vähän" erehdyksiä lentolippujen tilaamisen, tai tilaamatta jättämisen kanssa.

Viisi minuuttia sitten kuitenkin pamahti sähköpostiin viesti, mistä aukeni lennon tiedot. Zugin kaksikko on tulevaisuudessa taas lappeenrantalainen kaksikko. Lisää tilitystä tulossa tänne kunhan saan selvitettyä itselleni mitä kaikkia käänteitä tässä todella tapahtui...

Olo on kyllä helpottunut. Se sanottakoon loppuun. Kirjoituksia odotellessa voi vaikka fiilistellä tätä biisiä...

Toimituspäällikkö painajaisena

2007-11-28T05:06:00.000-08:00

Kuten Tirsa jo blogissaan asian ilmaisi, minun on helpompi kirjoitella omassa blogissani. Täällä sananvapaus on voimissaan, kukaan muu ei pääse väliin. Vain yksi mies määrää, mitä blogiin eksyy, ja se olen minä.

Aina asiat eivät näin kuitenkaan ole. Pääkallo.fi- kirjoituksiani odottaessaan toimituspäällikkönä häärivä Tirsa on jo valmiiksi kirjoittanut tukun salibandyyn liittyviä lauseita, joilla mahdollisesti voisi korvata omani. Kun kirjoitan Sveitsin NLA:sta ja NLB:sta, jutut ovat aina täysin erilaisia, kun ne julkaistaan. Tuloksiakin on väritelty miten sattuu ja joskus Sveitsin NLA:n ottelu Tapanilan Erä - Alligator Malans on päättynyt 10-0. No joo.

Tässä kuitenkin hieman esimerkkejä, miten teksti muuttuu asiantuntijan käsissä, kun tällainen amatööri sen ensin on kirjoittanut.

1. "Sveitsin liigassa nähtiin todella tasainen kierros, jossa suomalaisista kunnostautui parhaana Lasse Riitesuo."

Julkaistu: Lasse Riitesuo teki 2+1.

2. "Olli Oilingin Chur oli suurissa vaikeuksissa Floorball Könitzia vastaan. Oilinki merkautti tehot 1+2, mutta pisteet jäivät ottelusta kuitenkin saamatta."

Julkaistu: Köniz - Chur 6-5. Oilinki pelasi hyvin.

3. "Pelimme on ollut alkukaudesta hieman tahmeaa. Suunta on kuitenkin kokoajan parempaa kohti, ja edellisen ottelun voitto ruokki paljon itseluottamusta, Sveitsissä hyvin viihtyvä Anssi Pärssinen pyörittelee."

Julkaistu: Pelimme paranee askel askeleelta, Pärssinen sanoo.

Loppuun vielä todellinen helmi edellisestä tekstistä, jonka loppuun toimituspäällikkö itse lisäsi NLB:n kierroksen suomalaisten pisteet. Lapsus oli netissä muutamia tunteja, mutta se oli sitäkin hauskempi. "Zugin suomalaiskaksikko Tuomo Reponen ja Tommi Pulli". Nauratti aivan sikana, eikä tämä ollut edes väritys ;)

Tunnettuja kavereita

2007-11-25T15:07:00.000-08:00

Useimmiten ulkomaalaisen pelaajan saapuessa uuteen joukkueeseen myllytys on aina tavallista kovempaa. Odotukset ovat tietenkin korkealla ja mediakin haluaa osana. Tai no...salibandyssa asiat eivät ihan näin kuitenkaan ole.

Tullessamme tänne paikallinen media oli niin kiinnostunut suomalaiskaksikosta, että lehden toimittaja lähetti viestin Samille. (ystäväni, nimi muutettu) Lyhyt itsensä esittely ja kysymys voisiko Samista tehdä lehtijutun. Sami kohteliaana kaverina suostui tietenkin. Haastattelupäivää ennen tuli kuitenkin viesti: "Kuvaajamme ei saannut sinusta kuvaa, joten teemme jutun toisesta pelaajasta." Eipä siinä mitään.

Itselleni tapahtui tänään jotain perin kummallista alkulämmittelyn jälkeen. Olin kävelemässä halliin sisään, kun kaksi arviolta 7-vuotiasta tyttöä tulivat kysymään nimikirjoitusta. Tietysti ensimmäisenä juolahti mieleen vanha kunnon piilokamerajekku, mutta kiltisti raapustin tytöille nimen paperiin. Ja piristihän tuo ihan mukavasti päivää, oikein herttaisia tyttöjä olivat.

En ole ihan varma, ovatko peliesitykset olleet Zugin asukkaiden mieleen, mutta jostain minutkin muistetaan täällä. Todistuksena siitä, että peleissämme käy katsojia, monet ovat tulleet juttelemaan vapaa-ajalla ja kertomaan, että heidän setänsä tätinsä serkku kävi kerran Suomessa ja itsekin ovat nähneet Helsingin kartan. Eräässä kotiottelussa maalista hullaantuneena keksin mennä tuulettamaan vierasjoukkueen kannattajaryhmän eteen. Heillä oli iso rumpu ja menin hakkaamaan käsiäni ikäänkuin rummuttaen, ja pyysin heitä jatkamaan meteliä. Jostain syystä rumpu ei kumahtanut, mutta yleisöllä oli hauskaa. Tämän jälkeen olenkin sitten saannut nähdä tuota rumputuuletusta enemmänkin. Eräissä kyläjuhlissa piipahtaessamme kolme eri ihmistä tuli eteeni heiluttamaan käsiä samaan rytmikkääseen tahtiin. "Joo nais to miit jyy, kuka muuten oot, ja oliko se tuuletus nyt noin hauska?". Hyvähän se toki on, että jostain muistetaan.

Suosittuja olemme olleet Samin kanssa muutenkin. Ferraria muistuttava Puntomme on tietenkin paparazzien mieleen. He ovat vieneet suomalaiskaksikon kyttäilyn niin pitkälle, että ovat ottaneet meistä kuvia tienposkeen viritetyillä kameroilla. Kuvien teettäminen vaan on todella kallista, joten he olettavat, että otamme osaa kustannuksiin. Samin kuvaan he olivat todella tyytyväisiä. Maksoivat kustannukset melkein kokonaan. Samille jäi 40 frangin omavastuu. Tällä pärställä ei pääsisi edes roska-auton kylkeen. 180 frangia napsahti, mikä tosin oli helpotus, koska enemmän odotin.

Laskut firma lähetti ystävällisesti managerillemme, jonka nimissä Puntomme on. Ne saatuaan tuli viesti puhelimeen, jonka mukaan hän ei halua joutua ongelmiin poliisin kanssa. Meinasin valaista häntä, että eihän tässä ketään sentään ole murhattu häntä muistuttava naamiaisasu päällä. Hetken puhelimessa juteltuamme kaikki oli onneksi taas hyvin.

Loppuun vielä ylistys sveitsiläistuomareille. ottelu Zugin ja Langenthalin välillä oli 59. peliminuutilla sopuisasti 8-8. Zug sai vaparin hyökkäyspäässä. Vaparia antanut pelaaja osui kaksi kertaa palloon, josta normaalisti peli poikki ja vapari toiseen suuntaan. Huomattuaan tämän tuomari otti askeleet kohti vapaalyöntipaikkaa. Ei elettäkään mihinkään suuntaan, ei vihellystä, ei mitään. Kaikki jäivät paikalleen, paitsi vastustajahyökkääjä joka otti pallon ja kävi sutaisemassa maalin. Tuomarit seurailivat tilannetta ne kuuluisat paskat housussa. Kumpikin imi pilliään, pallo keskelle ja markkinat pystyyn. Jäin suosiolla vaihtopenkille, sillä en olisi saannut keskustelusta mukaani kuin punaisen kortin. Lopputulos vierasjoukkueelle 8-9. Kiitos.

Viikossa ihmeitä?

2007-11-24T06:07:00.000-08:00

Nyt se sitten alkaa olla taputeltu. Eilinen keskustelu managerin kanssa todisti sen, että todennäköisesti kotiinlähtö koittaa suunniteltua aikaisemmin.

Töitä ei vakituisesti ole löydetty ja käytännössä joukkueella olisi niitä viikko aikaa hankkia. Tämän jälkeen alkaa sitten sovittelu kaikesta mitä jatkossa tapahtuu. Liput meillä on 23.12 hankittu. Paluukin olisi 30.12, koska manageri vakuutti lokakuussa, että ilman muuta voimme varata liput. Töitä kyllä on. No nytpä on sitten rahoja heitetty sinne kankkulan kaivoon. Elämä on välillä sellaista. Samin (ystäväni, nimi muutettu) kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että kannattavinta lähteminen on jo joulukuun alussa. Silloin vältytään monelta epäselvältä tilanteelta ja tulevaisuuskin on turvattu hetkeksi eteenpäin. Oudoltahan se tässä vaiheessa tuntuu, mutta vaihtoehdot alkavat olla vähissä.

Manageri ilmoitti joukkueelle, että "Jos ei ihmeitä tapahdu, joudumme purkamaan suomalaisten kanssa sopimukset". Vaikutti olevansa todella pahoillaan, ja sanoi, että 3 kuukautta sitten halusivat meidät tänne todella kovasti, ja tällä hetkellä haluaisivat pitää meidät täällä yhtä kovasti. Peliesitykset ovat tyydyttäneet, mutta minkäs teet. Eipähän tarvitse kantaa taakkaa mistää tai jossitella mitä olisi voinut tehdä toisin. Molemmat työpaikatkin jossa olemme työskennelleet, ovat ilmoittaneet seuralle, että työpanoksemme on ollut loistavaa. Kaikkemme antaneina voimme vain todeta, että luu jäi käteen. Monia kokemuksia rikkaampana takaisin, ellei viikossa sitä ihmettä tapahdu.

Valmentajamme Leinosen Juhan sanoin: "Mitä mä yhtään Sveitsiläistä meininkiä tunnen, niin täällä ei edes ambulanssi lähde viikossa..."

Jokainen päätelköön siitä, löytyyköhän niitä töitä vielä.

Hetki lyö...

2007-11-22T14:03:00.000-08:00

Sveitsiläinen työviikko on nyt takana. Perjantaihin se ei meidän osaltamme (onneksi) kestänyt, sillä kaikki hommat saatiin suomalaisella sisulla ja raivolla aikasemmin tehdyksi. Tänään torstaina sykimme aina puoli seitsemään asti. Kaikkemme antaneena oli mukava lähteä kotiin. Melkein välittömästi autoon päästyäni nukahdin.

Huomenna ei töitä tarvitse siis jännittää. Muuten kyllä. Molemmat managerit ovat tulossa harjoituksiin. Siellä palaveerataan suomalaisten tulevaisuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Sopimuksessa on muutamia aukkoja, joiden kanssa varmasti joutuu tekemään kompromissejä. Ehkä jopa hieman keskustelemaan siitä, kuka onkaan oikeassa. Ne aukot ovat kuitenkin liian pimeitä valaistavaksi tällä palstalla.

Viitteitä voi katsoa NST:n sivujen matkakertomuksesta ja aikaisemmista blogiteksteistä. Jännitys tiivistyy ja tiivistyy...

Pala sveitsiläisyyttä osa 1 "Työt"

2007-11-20T14:23:00.000-08:00

Lähtö lähenee. Perjantaina istutaan alas, ja katsellaan mikä on homman nimi. Silloin pitäisi olla kaikkien työkuvioiden selvillä, kohtalomme ohella. Vakituisia töitä ei ole vieläkään, mutta olemme kuitenkin tämän viikon alun työskennelleet, kuten tulemme tekemään perjantaihin asti. Työpaikka on löytynyt Schenker-nimisestä firmasta. Olemme pääosin lajitelleet asiakkaille lähteviä vuosikalentereita, joita on onneksi vain tuhansia, ja asiakkaat tilaavat keskimäärin 3-4 kalenteria. Savottaa riittää.

Kun Suomessa on tottunut kahdeksan tunnin työpäivään, jonne Lappeenrannan kokoisella alueella matkustat mukavasti 15 minuutissa, olet paikalla kello kahdeksan ja poistut vieläkin mukavammin saman matkan hieman kello neljän jälkeen, on paikallinen työkulttuuri tuonut uusia tuulia tähän tottumukseen.

Matka alkaa hyvissä ajoin ennenkuin silmät ehtivät aueta. Paikalle kahdeksan pintaan. Tänään tiistaina emme pystyneet jatkamaan maanantaina aloitettua urakkaa, koska pakkausmateriaali oli päässyt loppumaan. Töitä kuitenkin löytyi mukavasti. Sillä eilen valmiiksi saadut paketit, jotka "voitte vaan heittää tuohon koriin", piti lajitella koon mukaan. Paketteja oli lähes 500. Arvaa harmittiko? Siinä sitten aikamme lajiteltiin, ja totesimme, ettei ollut ensimmäinen kerta, kun sveitsiläinen asioiden järjestelykyky pettää. Meininki pomon tullessa ilmoittamaan asia, oli vähän kun näillä kavereilla.

Hommia kuitenkin paiskittiin aina puoli kolmeen asti. Pakkausmateriaali ei ollut vieläkään saapunut, joten kotiinlähtö oli lähellä. Joukkuekaverimme, joka duunin hommasi, sanoi, että pomo varmasti voi antaa meille firman auton, jolla pääsemme jo nyt kotiin. Hän itse on töissä 4-5 asti. Eipä siinä, mukava hymy kasvoille. Päivä oli ollut raskas. 15 minuuttia myöhemmin avaimet olivatkin jo Samin (ystäväni, nimi muutettu) kädessä.

Joskus onnellisuus on pienestä kiinni. Täydellinen romahdus, päivän piloille meneminen, ja maksimaalinen harmitus voi tapahtua yllättävän pienessä ajassa. Juha Miedolle tuo aika oli vaivainen 1 sadasosa tuntien hiihtämisen jälkeen, Andreas "Masken" Carlsson taas pilasi Suomen lätkämaajoukkueen, ellei koko Suomen kansan päivän alle minuutissa. Meillä tuo ratkaiseva aika kirjattiin n. 3 min 42 sek.

Hetken juteltuamme ja hyvät loppupäivät toivoteltuamme olimme menossa kohti ovea. Silloin ilmestyy toimiston täti. Naama iloisena, kuin juuri lottovoiton saannut. "Hei, pakkausmateriaalit
saapuivat juuri. Kai te vielä jäätte töihin?" Maailma mureni palasiksi, naaman peruslukemilla pitäminen oli yhtä vaikeaa kuin oman nimeni kirjoittaminen paikallisille (Tuoma, Thuomo, Thomo ovat olleet hyviä kokeiluja). Sekunnin murto-osan katse toisiimme, kumpikin tiesi mitä tuleman pitää. Jouduimme vieläpä valehtelemaan kaiken päätteeksi, joka on todella huono tapa. "Joo, siis tottakai me jäädään".

Niin sitä sitten jäätiin. Todettiin, että onneksi kello on jo niin paljon, että 1,5 tunnin päästä kotimatka koittaa. Kun tuo puolitoista tuntinen oli kulunut ja hermopiuhakin kiristynyt sopivan vetreäksi, päätimme lähteä pitämään taukoa. Tai minä päätin, sillä kaksikirjaiminen huone kutsui. Suomalaiseen tyyliin kaveria ei jätetä, joten Sami päätti lähteä mukaan ja jauhoi sitten 10 minuuttia sitä, mitä itse olin työstämässä. Väärällä kädellä pelaaville tiedoksi, olimme kuitenkin eri lokeroissa. Sen jälkeen vielä kahvit naamaan, alkoi mennä lusmuilun puolelle. Viideltä takaisin ihmettelemään, onko meidät unohdettu sinne varastoon. Toimistot kun ovat 4 kerrosta ylempänä.

Loppujen lopuksi kello löi jo 18. Se oli vapauttava hetki, sillä työpäivämme julistettiin VIHDOIN ja VIIMEIN päättyneeksi. Kuulimme myös, että "Tämä on ihan normaali työpäivä". Voin sanoa, että siitä oli normaali kaukana. Helppo se on tietysti toimistotiloissa juoda kahvia ja tehdä niitä näitä. Väännäppä 10 tuntia ruumillista työtä, jossa joudut kantelemaan laatikkoja ja seisomaan kokoajan. Toki ylitöitä silloin tällöin jaksaa, mutta onko NORMAALIA viettää töissä matkoineen päivineen 12 tuntia? Joka päivä. Ei mielestäni. Joku voisi sanoa laiskaksi paskaksi, minä sanon kansainvälisesti "Try it".

Jotkin ihmiset haluavat tänäkin päivänä sen Karjalan takaisin, minulle kelpaisi oikein hyvin normaalit kahdeksan tunnin työpäivät.

"Nautittavaa peliä"

2007-11-19T10:57:00.000-08:00

Sveitsin sarjat pyörähtivät taas viikonloppuna käyntiin. Joukkueemme matkusti Bernin vieraaksi, josta tarkoituksena oli hakea revanssi avausottelussa kärsitystä tappiosta. Sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaan. Voitto irtosi numeroin 8-3. Oman kentän pelikin kulki ihan kivasti. Pelattiin uusilla koostumuksilla ja kenttäni vasempana laitana pelannut joukkueemme kapteeni tuli 2+1 saalistettuaan kertomaan pelin jälkeen minulle kuinka hyvin kentällämme kulki. Hän sanoi myös "Nautin pelistä ensimmäistä kertaa tällä kaudella!"

Nyökyttelin vieressä ja totesin, että kentällämme tosiaan meni ihan mukavasti. Nautittavaa en pelistä saanut, en ole saannut koko kauden aikana, enkä tule todennäköisesti saamaankaan, jos paikallisillakin kestää yli puoli runkosarjaa nautinnon saavuttamiseen...

Toki syyt nautintoon ovat varmasti erilaisia. Seuraavassa muutamia syitä, joiden takia en todennäköisesti tule nauttimaan pelistä kuluvalla kaudella. Hauskaa "sähly" toki voi olla ajoittain, mutta että nautittavaa...

En todennäköisesti tule nauttimaan Sveitsin NLB:ssä salibandysta koska...

...joukkueessani kaikentietävät sveitsiläiset tulevat neuvomaan minulle miten minun kuuluisi pelata.

...joku idiootti on mennyt liimaamaan otsaani näkymättömän lapun jossa lukee: "Ulkomaalainen, saa hakata"

...tuomarit noudattavat lapun antamia ohjeita. Joka pelin jälkeen jalat ovat kipeät polvitaklauksista.

...saan jäähyn siitä, että "lyön vastustajaa mailalla", vetäessäni sitä pois hänen tiukasta otteestaan.

...tsempatessani joukkuetta, tai näyttämällä muuten edes vähän äänekkäämmin tunnetilaani, joku koputtaa olkaan ja sanoo: "Hei Tuomo, ota rauhallisesti"

...pelin alkulämmittelystä menee 1/3 siihen, että pelaajat syöttelevät toisilleen.

...suurin osa paikallisista ei tunne termejä "Yhden kosketuksen peli" tai "Vastahyökkäys"

Lista voisi jatkua ehkä pidempääkin. Tai sitten pitäisi katsoa välillä itsekin peiliin. Onneksi en ole mietteiteni kanssa yksin. NLB:ssä taitaa pelata muitakin pelaajia, jotka ovat huomanneet saman. Ovat muuten kaikki suomalaisia. Suoraan sanottuna suurinpiirtein, sellaista elämä on...

Ei paljon naurata

2007-11-16T13:53:00.000-08:00

Viimeiset päivät ovat tarjonneet toden teolla mietittävää. Kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin, asuminen Sveitsissä saattaa loppua nopeammin kuin oli suunniteltu. Pää alkaa olla siihen malliin jumissa, ettei nokkelinkaan partiolainen avaisi sitä merimiessolmua, jonka aivot ovat saaneet aikaan.

Huippulaatuisia kokemuksia ei toki kukaan ota pois, mutta ikävä varjo niitä jää peittämään mitä todennäköisemmin. Töitä näkyvissä. Ensi viikoksi. 2-4 päivää, ei varmaa tietoa. MUTTA! Vain ensi viikoksi. Sen jälkeen taas odotellaan ja odotellaan. Mitä todennäköisemmin sopimus purkautuu marras-joulukuun vaihteessa ja poistuminen viimeistään 23. päivä joulukuuta. Aion ottaa itse asiaan puheeksi, sillä ei tätä kestä se kuuluisa Erkkikään. Kekseliäimmät voivat siis alkaa miettimään jo aina yhtä hauskoja "maitojuna"-letkautuksia. Tämä nyt ei vaan tällä kertaa satu olemaan itsestään kiinni.

Aikaisemmin en ottanut asiasta mitään paineita, mutta sitä pikkuhiljaa rupesi heräämään, kun tajusi, että Suomessakin pitää löytää työt,asunnot,jne. Sekin on hieman pistänyt sylettämään, että kotimaassa työpaikka oli vuodeksi varmistettu. Eipä ole enää. Nykyinen "elämänkumppani" Pullin Ville on samoilla linjoilla asian kanssa. Voitte kuvitella millä motivaatiolla tämä kaksikko lähtee treenaamaan joukkueen kanssa, joka ei ole hoitanut sovittuja asioita. Ei paljon naurata...

Eikä muuten naurattanut tänäänkään, kun lähdin tutkimaan miten kaverit olivat pelanneet.

Jotta ei menisi liian synkistelyksi niin laitetaan vielä pätkä, missä kaverilla on hauskaa. Kysymys kuuluukin, mitä aineita äijä on vetänyt ja kuinka kauan? Ei tuossa keskimmäisen heebon naurussa vaan ole järkeä. Sellaista....

Ensilumi saapuu, pelaajia lähtee...

2007-11-14T06:46:00.000-08:00

Sveitsin maahankin saatiin vihdoin pientä valkoista peitettä myös ns. maantasalle. Alpeilla lunta on jo jonkin aikaa ollutkin ja maisemat omasta koti-ikkunasta kirkkaalla säällä eivät juuri komeammat voisikaan olla.

Syksy on pimeätä aikaa. Henkisesti raskasta, kun joka puolella on vain pimeää. Tosin suomalaisenahan tuohon on tottunut, mutta eipä uusi "kotimaa" tee poikkeusta tuohon asiaan. Mielen saa myös mustaksi miettimällä omaa tulevaisuuttaan. NST:n sivuilla matkatarinoitani lukeneet tietävätkin jo, että jos töitä ei löydy Villelle ja minulle, suuntana on se oikea kotimaa. Takaisin ei ole tulemista, ellei sitten lomalla halua piipahtaa.

Lähtölaskenta on jo alkanut ja kaikki on muutamasta viikosta kiinni. Zugin naisten joukkue paini ilmeisesti samoissa ongelmissa, mutta siellä ratkaisut on jo tehty. Tänään vieraillessani joukkueen kotisivuilla huomasin, että ruotsalainen Malin Backström on lähtenyt kotiin. Syynä töiden puuttuminen ja siitä johtuva budjetin ylitys, sillä joukkuehan palkat maksaa töiden puuttuessa. Samoin oli käynyt joukkueen saksalaispelurille, joka suuntasi Bäckströmin tavoin Ruotsiin. Syitä voimme vain arvailla.

En nyt voisi sanoa, että innolla odottelen milloin meille samanlainen viesti tulee. "Thank you guys. Here is your tickets". Tietyllä tavalla tuollainenkin sanoma olisi helpotus, sillä tähän "katsotaan katsotaan, ehkä nyt on, ehkä ei..." jaaritteluun alkaa pikkuhiljaa turtumaan. Kun mistään ei ole selvyyttä, sitä jostain kumman syystä asiaa mielessään pohtii, vaikka itse ei pysty tilanteeseen millään tavalla vaikuttamaan. Viime aikoina onkin miettinyt, josko sen sopimuksen purkaisi itse ja saisi mielenrauhan. Kun taas toisaalta, ei tästä upeasta maasta mikään kiire poiskaan ole.

Kommentointiongelmia?

2007-11-13T13:42:00.001-08:00

Ainakin blogillani on yksi lukija, sillä palautetta tuli kommentoinnista. Huomasin itsekin asiaa tutkittuani, että aikaisemmin blogia ei ole voinut kommentoida kuin blogger.comin käyttäjät. Nyt kommentointi on vapaata, elikkäs antaa mennä vaan! Keskustelun herätti AOA, joka muuten kirjoittelee itsekin jos jonkinlaista tarinaa NST:n blogiin!

Hopea ei ole häpeä. Entäpä pronssi?

2007-11-13T04:07:00.000-08:00

Siinäpä kysymys. Nuorten MM-kisat päättyivät Suomen osalta juurikin tuohon tulokseen. Sveitsi kaatui pronssiottelussa 3-2. "Pronssi on voitettu mitali"..."Harvalla kaverilla on MM-tason 3. sija"..."Oli joka tapauksessa hieno taistelu pronssiottelussa"...

Niin. Lienee totta jokainen sana. Suomi todellakin sai pronssin taistelemalla. Sveitsin 1-1 tasoituksen jälkeen, nuoret leijonat olivat täydellisessä paniikissa. Yksi maali Suomen verkkoon lisää ja himmeimmät mitalit olisivat todennäköisesti jääneet alppimaahan. Hirvittävä määrä huolimattomuutta, sekä käsittämättömiä harhasyöttöjä alimmalta mieheltä. Maalivahtivalinnoista voidaan olla montaa mieltä, mutta Tuomas Turusen ansiosta ne mitalit Suomeen tulivat. Kaveri pelasi hienon ottelun. Juho Tikka nousi esiin kahdella maalillaan ja teki ne tarvittavat osumat, jotka riittivät.

Lisäksi vielä edellämainittuihin lauseisiin tarttuen. Onko pronssi todellakin sitä mitä lähdettiin hakemaan? Kuinka moni joukkueessa on siihen tyytyväinen? Voitetun ottelun jälkeen mitali varmasti tuntui hyvältä, koska vaihtoehtona olisi ollut meriitti osallistumisesta kisoihin. Silti uskoisin, että tavoitteet olivat varmasti korkeammalla. Hopeaa korkeammaksi tulokset eivät kuitenkaan olisi nousseet. Ruotsi pöllytti Tsekkiä 9-3 ja oli täysin ylivoimainen koko turnauksessa.

All-stars kenttäänkin ujutettiin jokaisesta välieräjoukkueesta 1 pelaaja, mutta kyllähän tuon olisi voinut samalla vaivalla kerätä Ruotsin joukkueesta. Maalivahtia lukuunottamatta. Tämä havainto vain niiden pelien perusteella, jotka itse näin.

Fakta on kuitenkin se, että tämä ikäluokka oli todella vaisu. JunnuSB:ssä (jossa vuosien tauon jälkeen vieraillessani totesin, ettei mikään ole muuttunut) lienee se kovin keskustelu oikeiden valintojen pitävyydestä. Pitäisi vaihtaa kaikki pelaajat ja päälle vielä valmentaja. Huolto sentään taisi selvittää juomat pulloihin juuri niinkuin pitää ja bussikuskikin löysi hallille sovittuun aikaan?

Keskustelun aloitti julkisesti Michael Keinänen. Jälkeenpäin voisin todeta, että kaveri tiesi mistä puhui. Se, olisiko toisilla valinnoilla pronssi vaihtunut hopeaan, on ikuisuuskysymys. Kullasta en uskaltaisi itse puhua, olisi siellä ollut pelaamassa ketä tahansa. Ruotsi on todellakin muita maita niin paljon edellä.

Mitali on mitali. Onnittelut Suomelle siitä, mutta oliko se todella riittävästi? Jos suunta on tällainen, "Meidän vuoroa" saadaan odotella.

Nuorten MM-kisoissa

2007-11-09T05:34:00.000-08:00

Bloggailu ei kyllä alkanut otsikon viittaamalla tavalla. Nyt kuitenkin uusi teksti. Lisääkin lupaan laittaa.

Salibandysta pitävänä ihmisenä päätin lähteä seuraamaan nuorten MM-kisoja, kun ne täällä Sveitsissä pelataan. Pullin Ville lähti tietenkin kaveriksi, kun samassa joukkueessa palloa lätkii.

Matkaa Bernin läheisyydessä olevaan Zuchwiliin oli n. 80 km. Kohdeotteluna oli isäntämaa Sveitsin ja kotimaan Suomen kohtaaminen. Ensimmäiset yllätykset koimme lippuluukulla. "Sold Out".

Siinäpä sitä sitten oltiin. Hirveä härdelli mistä saataisiin liput, emmekä suinkaan olleet ainoita jotka pulman kanssa painivat. Parinkymmenen minuutin kikkailun jälkeen sveitsiläinen kaverimme kaivoi "mustasta pörssistä" viisi lippua seurueellemme. Ainoa jännityksen aihe oli, että liput olivat lapsille. Ikäraja 16 vuotta. Ei muuta kun hakemaan rannekkeita, jotka saa lippuja vastaan. Ilmeisesti "lookki" oli kuin 14-vuotiaalla, sisäänpääsyn kanssa ei tullut ongelmia.

Ihmetyksen aihe löytyi hallista. Salibandyliiga.fi:n tietojen mukaan yleisömäärä oli 900, mutta epäilen, ettei hallin kapasiteetti ollut kuin 700. Miten kummassa alkusarjojen varmasti kiinnostavin ja seuratuin ottelu on asetettu sellaiseen rotanloukkuun. Ihmisiä survoutui sinne tänne ja saimme paikat ns. maalivahtiharjoitus-osastolta. Aivan maalin takaa. Mitään verkkoja ei ollut viritelty kuin alkulämpimän ajaksi. Joten sitä mielessään toivoi mahdollisimman vähän sveitsiläistilanteita jo pelkästään oman terveytensä kannalta.

Toisesta erästä lähtien teimme kuten kaikki suomalaiset tekevät. Halvalla lipulla parhaille paikoille. VIP-katsomoon oli mukava istahtaa, kun siinä mukavasti oli tilaa. Siinä sitten pari erää seurasin. Myös finaalipäivä on loppuunmyyty. Kuitenkin takaportti aukeni yllättäen, kun takanani ollut nainen ison suomalaislipun kanssa kertoi olevansa Suomen suurlähetystössä töissä. Aikamme rupateltuamme selvisi, että heillä on 2 ylimääräistä lippua finaalipäivälle, JOS pari työntekijää pysyvät sairaina. "Pikaista paranemista" eivät olleet ensimmäiset sanat, jotka tulivat mieleeni. Toivottavasti kyse ei ole kuin pikkuflunssasta, mutta kuitenkin voimia pois vetävästä ;) Tietäisi VIP-lippuja suomalaiskaksikolle finaaliin. Kelpaisi.

Itse pelistä tein muutamia havaintoja. Ensimmäinen erä oli tylsää. Sveitsiläiset pelasivat koko kentän miesvartioinnilla ja Suomi joutui aika paljon kyttäilemään avauksiensa kanssa. Suomi pelasi taktisesti viisaasti ja eliminoi suurilta osin tehokkuuden Sveitsin pelistä. Toisessa ja kolmannessa erässä peli aukeni hieman enemmän ja maalejakin nähtiin useampi kappale. Suomen 2-3 johdossa mentiin viimeiseen erään, jossa meikäläisten taitotaso ja luovuus mielestäni ratkaisivat pelin. Teräviä vastahyökkäyksiä saatiin useita ja lukemat olisivat paremmalla viimeistelyllä voineet kasvaa hieman enemmänkin. Lopputulos 3-5.

Joissain piireissä paljon parjattu Suomen joukkue ei kuitenkaan yksilötasolla tehnyt vaikutusta. Prahan kisoissa 2003 ollessani ryhmässä oli mielestäni paljon enemmän tähtiä kuin nyt. Tasainen joukkue, jossa henki on varmasti ja toivottavasti korkealla. Silti todellisia ratkaisijoita tarvitaan, jos Ruotsi meinataan kaataa.

Niinkutsutuista liigajyristä Asser Jääskeläinen jäi mieleen. Erittäin taitava kaveri, joka oli selkeästi Suomen paras. Saikin ansaitusti parhaan pelaajan palkinnon. Sen sijaan Petri Jalanko keskittyi jonkin sortin showhun pelin aikana. Jatkuva kielen heiluttelu ja muu elekieli kertoivat mielestäni enemmän ylimielisestä juniorista kuin pelimiehestä. Liekö sitten kaverin tyyli pelata, että naureskelee jatkuvasti ja muuta mukavaa. Odotin kuitenkin enemmän.

Parhainta onnea Suomen joukkueelle jatkoon kaikesta huolimatta!

Minä olen

2007-11-06T07:00:00.000-08:00

Terve! Internettiin näemmä vahvasti riippuvaisena ja urheilusta pitävänä ihmisenä olen eksynyt mitä mielenkiintoisempiin sivustoihin. Viime aikoina olen lukenut ahkerasti eri herrojen kirjoittelemia blogeja. Mielenkiintoisempina mainittakoon Tirsamaa ja Karhuherran Murinat. Suosittelen. Kello 02 ja jotain sain sitten loistavan idean. Oma blogi on tehtävä.

Tässä se nyt sitten on. Miha - Jatkuvaa syöttöä.

Nimi Miha on lempinimeni, jonka useat ihmiset tietävät. Blogin nimellä on kaksoismerkitys, toinen liittyy pelitapaani kentällä, toinen kirjoituksen määrään blogissa (toivottavasti).

Ensimmäisen julkaisun loppuun lyhyt fact file:

Nimi: Tuomo "Miha" Reponen
Elän: Sveitsissä
Teen: Urheilu-uraa paikallisessa NLB-joukkueessa Zug Unitedissa. Lajina on Salibandy.
Lisäksi: Kirjoittelen salibandyaiheisille sivustoille tarinaa (mm. Pääkallo, NST:n sivut)
Muuta: Nauttikaa, kommentoikaa, kritisoikaa.