sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Laulu sadepäivän varalle

Suomalaiset lauluntekijät puhuvat pohjimmiltaan paljon paskaa. Tai näin ainakin oletan, sillä usein laulut tehdään elävästä elämästä ja kuulijan pitäisi pystyä sisäistämään niitä ja samaistumaan oman elämänsä pohjalta niihin. Viime viikolla näin ei ainakaan omalla kohdallani käynyt.

Käytännössä joka aamu lähdin 6:40 polkemaan kohti työpaikkaa aivan järkyttävässä kaatosateessa. Vaatetus oli viikon edetessä aina parempi ja parempi, mutta alkuviikosta hupparissa ja verkkareissa poljettu matka ei paljon naurattanut.

Mieleen tuli jostain syystä Leijonamielen tekemä "Laulu sadepäivän varalle"-biisi. Siinä lauletaan näin: "Tää on mun lauluni sadepäivän varalle, tiedän etten yksin jää". Itse olin kuitenkin yksin. Todella yksin. Siitäpä tuli mieleeni Samuli Edelmanin sanoitus: "Mä oon yksin, ja se tuntuu hyvältä. Oon viisas, mun sydämmel on kypärä". Täyttä paskaa tämäkin. Yksinolo ei todella tuntunut hyvältä. Aivotoiminta ei myöskään siinä tapauksessa riittänyt selvittämään onko sydämmellä kypärää, kun sitä ei ees ollut päässä, vaikka tietysti polkiessa pitäisi. Näiden kahden artistin ajatusmaailma poikkeaa omastani näköjään melkolailla. Onneksi Mikko Alatalo on levyttänyt aina varman "Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä". Siltä näyttää. Ja hei, luonto saa vettä!

Lauantaina aurinko sitten paistoi. Todistuksena rusketusraja keskellä otsaa. Syyllinen on hikipanta, joka on hieman paksumpi kuin normaali. Oli siinä kavereilla hauskaa. Katusähly oli tapahtumana mitä mainioin. Tie tyssäsi välierään, josta lisää saatte lukea Heartbreakersin kotisivuilta lähipäivinä. Puran luultavasti tuohtumustani Henri Johanssoniin, joka teki törkeät oharit, kuten hänen tapoihinsa kuuluu. Toisaalta Tirsa McYnen osoitti oivaa urheiluhenkeä pukemalla pelipaidan päälleen, mutta siitä lisää myöhemmin...

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Nettiä odotellessa

Joku saattaa ihmetellä, kun tekstiä ei ole tullut vähään aikaan. Tai sitten ei. Jokatapauksessa niille, jotka ihmettelevät kerron syyn. Kotiosoitteen muuttuessa olen saannut odotella nettiä, joten blogin päivittäminen näin ruokatunneilla ei ole ollut mikään houkutteleva vaihtoehto.

Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, joskin tekstiä ei tämän enempää tule. Katsellaan, jos sitä pääsisi johonkin kirjoittelemaan jossain vaiheessa...