tiistai 11. marraskuuta 2008

Maisema vaihtuu

Tästä päivästä lähtien blogia voi lueskella Pääkallosta. Banneri löytyy sivun vasemmasta laidasta. Vanhat jutut säilyvät täällä, sillä niitä ei varmasti tule siirrettyä. Liian iso homma tällä taitotasolla, ehkä joku muu osaisi sen.

Vierailkaa myös uudessa blogissa!

Kiitos kaikille lukijoille ajasta bloggerin alaisuudessa. Matka jatkuu, maisema vaihtuu.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Paha poika

Katselinpa tilastoja ja törmäsin mielenkiintoiseen yksityiskohtaan. "Pahat pojat"-listalla, eli jäähyjä ottaneiden Top 10 komeili nimi Tuomo Reponen. Enpä muista, että aikaisemmin olisin missään vaiheessa kautta ollut noin korkealla jäähytilastoissa.

Pelityyli on ilmeisesti muuttunut todella rikkovaksi. Nyt on ainakin todistettu, että jalka on vieläkin huonompi kuin ennen. En mielestäni kyllä ole silti paha.

Samaisessa listassa komeili kärjessä pistepörssissäkin kärkeä havitteleva Henri Johansson. Miehellä oli yksi 10 minuutin jäähy, joka nosti osakkeita.

Mistäköhän se on tullut? Ehkä Johansson on suuttunut, kun joku on sotkenut hänen huolitellun kampauksensa? Tai sitten mekko on repeytynyt kesken pelin. Who knows.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Arvoja

Kotimuistutus ala-asteella: 0 euroa ja vihaiset vanhemmat.

Parkkisakko Lappeenrannan keskustassa: 35 euroa ja pieni harmi.

Huumori otteluraportissa: 150 euroa ja hyvät naurut.

Blogissa avautuminen: Korvaamatonta.

torstai 30. lokakuuta 2008

Talous kuntoon

Jatkuvaa Syöttöä sai mielenkiintoisen vedonlyöntivihjeen. Tai oikeastaan pelatun sellaisen.

Hävinneenä osapuolena oli tällä kertaa Erän valmentaja Petteri Bergman, joka rehtinä ja urheilevaa nuorisoa arvostavana miehenä päätti budjetoida ulkopuolisena sijoittajana 50 euroa NST:n kassaan.

"Hommahan meni siten, että työkaverini oli käynnyt paikan päällä seuraamassa NST:n kotivoittoon päättynyttä mittelöä Josbaa vastaan ja mainosti NST:n olevan hurjassa iskussa. Pienen spekulaation jälkeen totesimme seuraavan pelin olevan SSV:tä vastaan, ja kun hänellä tuntui olevan varauksetonta luottoa Lappeenrantalaisiin, niin eihän pientä vetomahdollisuutta kertakaikkisesti voinnut jättää käyttämättä", Bergman kommentoi Jatkuvalle Syötölle.

Veto sisälsi sen, että Bergmanin hävitessä hän ostaa viisi lippua NST - Erä otteluun omasta pussistaan.

"Mitä itse tulokseen tulee niin eipä se hirveän suuria tunteita herätä vielä tässä vaiheessa kautta. Voiton myötähän NST toki karkasi entisestään kasvattaen eroa Erän suhteen sarjataulukossa. Sovitun mukaisesti veto tulee kuitata seuraavan NST-Erä pelin yhteydessä ostamalla 50 eurolla lippuja kyseiseen otteluun." Bergman kertoo.

Jatkuvaa Syöttöä tiedusteli Petteriltä muita mahdollisia vetokohteita, johon hänellä olisi haluja.

Jännitystä kaipaavana miehenä hän kommentoi seuraavasti: "Ehdotuksia hyvistä vetokohteista otetaan luonnollisesti myös jatkossa vastaan!"

Jatkuvaa Syöttöä lupaa laittaa Petterille vielä jonkun vedonlyönnin kauden aikana. Siitä raportointi on kuitenkin vähän niin ja näin, sillä Salibandyliitto lätkäisi jo allekirjoittaneen otteluraportista johtuen 150 euron sakot. Lause, josta muistutus tuli, koski juuri vedonlyöntiä. Onko huikeampaa kuultu?

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Voi kyynel

Pääkallossa oli tilitystä Porin suunnasta huonoista olosuhteista pukukoppien suhteen. Aihetta varmasti on ollut, mutta eipä siellä Porissakaan niin huipputilanne ollut, että olisi varaa avautua tuossa mittasuhteessa.

Tiistai-iltana käydyssä kamppailussa vierasjoukkue NST sai yhden kopin käyttöönsä, joka ei sekään ihan riittänyt kaikille pelaajille. Lattiallakin kamoja vaihdettiin. Hyvät olosuhteet?

Yleisöä oli kyllä hyvin paikalla ja meteliäkin sieltä lähti. Pisteet Poriin.

Pelistä ne yleisön harmiksi ja NST:n onneksi lähtivät Lappeenrantaan.

Varmalla putoajalla on nyt kasassa 8 pistettä. Kuka olisi uskonut?

maanantai 27. lokakuuta 2008

Nainen katsomossa

Seuraava tilanne lienee monelle miesurheilijalle tuttu. Deittailet jotain tyttöä ja pyydät häntä katsomaan ottelua, jossa itse viiletät kentällä. Nainen suostuu tietenkin tulemaan, kehtaamatta myöntää ettei tiedä lajistasi muuta kuin sen, että pallo tai kiekko pitää saada maaliin. Tästä johtuen ottelun jälkeinen aika on hyvinkin mielenkiintoista. Kukaan ei voi olettaa, että kaikkien pitäisi tietää urheilusta sen saloja, mutta urheilua seuraamattomalle naiselle seuraavat kommentit ovat tyypillisiä. Niinä hetkinä miettii usein varmasti itse: "Oothan sä kaunis ja mukava, mutta voisitko olla hiljaa".

Jatkuvaa Syöttöä keräsi kokemusten ja kuulopuheiden pohjalta joitakin "kuolemattomia", joita nainen voi laukoa naama peruslukemilla pelin jälkeen.

1. Joukkue on voittanut harjoitusottelun kauden alla Peräkylän Keijoja (PeKe) vastaan 19-2. Pelaajalle juttu on selvä kuin pläkki. Tuntuu samalta kuin harjoituksissa tehty maali.
Nainen: "WAAUUU!! ONNEKS OLKOON!!! VÄHÄNKÖ HIENOO!!!!!! WOOOOOOUUUU!"

2. Joukkue on hävinnyt tärkeän sarjaottelun. Pelaaja on allapäin, eikä oikeastaan halua puhua ottelusta juuri mitään.
Nainen: "Älä välitä. Elämä jatkuu. Sie olit kuitenkii miun suosikki"

3. Pelaajan oma peli on mennyt päin sitä tärkeässä sarjaottelussa.
Nainen: "Sie olit miun mielestä teidän joukkueen paras"

4. Joukkue on hävinnyt SM-finaalin tms. kauden pääottelun, jossa voittaminen on urheilijalle kaikki kaikessa.
Nainen: "Mitä työ niinku nyt hävisitte? Oliks tuo tärkeä peli?"

5. Normaali sarjaottelu, voitto tai tappio, ei väliä.
Naisen huomiot ottelusta: "Vähän sillä vastustajan #14 oli ärsyttävä se hymy. Mistä se Esa on saannut ne siniset rannenauhat. Vähänkö törkeet. Miten Lars sai pysymään sen pallon kiinni lavassa vaikka se oli ilmassa?"

Siinäpä niitä. Joskus näin vain käy. Onko sinulla hyviä kommentteja? Laitathan kommenttiosastolle. Onneksi nykyisessä suhteessa vastaavia ei tule eteen.

Jatkuvaa Syöttöä ei aio tehdä samanlaista vedosta miesurheilijan katsomossa olevista poikaystävistä. Kokemus ja kuulopuheet puuttuvat.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Saanks miekii?



jUHo
Re: Ylex-Cup 22.10.2008 14:09

Alla oleva viesti löytyy useimpien pohjois-karjalaisten seurojen vieraskirjoista. Taitavat järjestää ihan kunnon tapahtumaa!

Nimi : Cremu
Löytyi : Viikingit ovat aina kiehtoneet minua.

Viesti : Daavid vastaan Goljat ensi lauantaina Intersport liikuntakeskuksella kello 19.00!

YleX Cupin neljännen kierroksen ottelussa kohtaavat vitosdivisioonan EC Cremasters sekä Josban viime viikolla voittanut NST Lappeenrannasta. Ottelun lisäksi illan ohjelmassa mm. rangaistuslaukaus- sekä tarkkuusammuntakilpailut! Liput tapahtumaan maksavat 3 euroa, ennakkoliput ovat jo myynnissä Intersport liikuntakeskuksella!

Tekeekö EC Cremasters historiaa, vai loppuuko Cupin tuhkimotarina tähän otteluun? Kuinka suuri on ero vitosdivisioonan höntsyporukan sekä liigaseuran välillä? Tule ja totea omin silmin niin ei tarvitse ensi viikolla kavereilta kuulla!


Tuollaista löytyi NST:n vieraskirjasta. Luvassa on siis huikea tapahtuma. Pääsisköhän itsekin ampumaan tutkaan niin ois heittää varma vastaus junnuille, jotka salibandyleirille kyselevät "Paljon vedät tutkaan?" Ei meinaan tuu varmasti edes kolminumeroista tulosta, jos pilkun takana olevaa lukua ei lasketa mukaan.

Barbaarit liigaan?

Lappeenrannan salibandy on saanut taas mukavasti palstatilaa ns. säbämediassa, kun Avokatsomo sekä Pääkallo ovat noteeranneet Antti O. Arposen blogikirjoituksen. Ajattelinpa itse suurena salibandymedian edustajana liittyä joukkoon värikkääseen spekuloimaan asiaa, kun taustatietoakin saattaa olla piirun verran enemmän kuin jo kirjoittaneilla tahoilla.

Barbaarit on todellakin aloittanut 1. divisioonan huikeasti. Rehellisesti sanottuna se yllätti minut, ja on myös hieman yllättänyt ainakin osan Barbaari-laumasta. Pelejä olen käynyt seuraamassa kolme kappaletta ja sen perusteella täytyy sanoa, että ykkösketju Pyysing - Lievonen - Kokkonen on todellakin rautaa 1. divisioonassa. Näin siitäkin huolimatta, että pojat suorastaan kävelevät suurimman osan pelistä.

AOA vertaa kirjoituksessaan ketjua NST:n liigajoukkueen hyökkäykseen. Jälkimmäiseen rykmenttiin kuuluvana olen hieman jäävi kommentoimaan asiaa, mutta siitäkin huolimatta asia ei mielestäni ole kovinkaan vertailukelpoinen. Pelejä katsomassa olleena olen laittanut merkille 1.divisoonan tason, joka on temmoltaan ja fyysisyydeltään jossei nyt valovuotta, niin ainakin pari päivää liigaa jäljessä. Taitojensa puolesta ketju kyllä mahtuisi varmasti liigaan, se on aivan selvä.

Pelasin itse viime vuonna "Lievosena", eli ketjun kolmantena lenkkinä Kokkosen ja Pyysingin kanssa. Nautin. Kaverit ovat hienoja pelimiehiä, joiden kanssa oli ilo pelata. Mielelläni pelaisin tälläkin kaudella samassa joukkueessa.

Tästä pääsenkin kätevästi aasinsiltaa pitkin AOA:n lausahdukseen. "Miksi Petri Pyysing, Toni Kokkonen ja Mikko Lievonen eivät pelaa NST:n liigajoukkueessa? Tähän osaavat tietysti vastata vain pelaajat itse, ja NST:n valmennusjohto."

Hän kirjoittaa myös: "Toni Kokkonen on kokeillut liigassa ja menestyi sielläkin. Menestyisi varmaan vieläkin, mutta se vaatisi sekä miehen itsensä että NST:n valmennusjohdon yhteisymmärrystä. En halua sotkeutua pelaajavalintoihin, mutta minä kaipaan muiden katsojien tapaan lähikausillakin maalintekijöitä liigapeleihin."

Tiedän tasantarkkaan, että miehiä on kyselty NST:n liigarinkiin, kuten olettaa saattaa. Tiedän myös senkin, että pelaavat mielummin alemmalla sarjatasolla. Motivaatio ei riitä liigatason treenaukseen, minkä ymmärrän myös hyvin.

Mielestäni asialla on muutenkin turha spekuloida, kun ovat nyt Barbaareissa. Totta on, että Toni menestyisi liigassakin. Siitä ei ole epäselvyyttä.

Barbaarit liigassa? Rehellisesti sanottuna yllätyn, jos ensi kaudella niin on. Ykköskentällinen on kova. Mutta, niinkuin 12-4 päättyneessä M-Team pelissä vieruskaveri totesi: "Peli olisi tasan, jos ykköskentän maalit otettaisiin pois". Taso ja tehokkuus putoaa roimasti, eikä Barbaarien treenimäärällä ja kunnolla pysyttäisi kahdella kentällä liigavauhdissa. Jos ja kun Lappeenrannassa olisi kaksi liigajoukkuetta, riittäisikö tasokkaita pelaajia kolmeen kenttään niihin molempiin? En usko.

Lisäksi yksi tärkeä pointti: Haluaako Barbaarit edes liigaan? Pojathan pelaavat lähinnä omaksi huvikseen. Salibandy ei ole ihan tärkein asia elämässä, that´s it!

Kommenttiosastoille on tullut Avokatsomoon ja NST-blogiin mielenkiintoisia tekstejä. Pyysingin fysiikkaa haukkunut "Olli" on henkilöllisyydeltään tunnistettu ainakin Jatkuvassa Syötössä. Kirjoitustyyli paljastaa. Hauskaa.

Loppuun vielä kommentti, joka tiivistää mielestäni hyvin sen, onko aiheesta edes järkevää puhua ja lietsoa enempää.

"eikös barbaarit alunperin perustettu jotta niille jotka ovat yli-ikäisiä a-junioreihin ja harjoittelu viisi kertaa viikossa edarin mukana ei juuri nappaa. no reenataan pari kertaa viikossa ja pelit päälle. porukka on niistä ekoista vuosista vaihtunut ja niin on sarjatasokin. mutta ei kai se barbaarien vika ole, että on niin hyviä jätkiä joukkueessa, että pärjään kahdella kentällä reenaten kaksi kertaa viikossa!? antaako lajille arvotusta se, että kaikki joukkueesta juoksee cooperissa 3400? "joo hei me pelataan tätä ns. suunnistuspalloa. juostaan päättömästi ja sillai"? lepo vaa!"

Olen samaa mieltä kuin Akura: Lepo vaa!

maanantai 20. lokakuuta 2008

Näin Lappeenrannassa



Pallo vaparista alakulmaan ja puhelimeen.
Kuvat: Markku Taurama (vas.) ja Lauri Heino (oik.)

Näin Vantaalla









Vasen kuva: Ilme kertoo kaiken oleellisen kyseisen tuomarin toiminnasta. Liitolle kysymys: Pelaajilla ei ole oikeutta kommentoida tuomareita edes huumorilla, mutta onko tuomareilla oikeus haukkua pelaajia "paskoiksi" pelin aikana? Kyseinen herra teki niin. Terveisiä.

Oikea kuva: Punamusta#4 on ymmärtänyt lauseen "Pelaa palloa, älä miestä". Tällä kertaa kohteena olivat väärät pallot. Terveisiä.

Jatkuvaa Syöttöä kiittää kuvista niiden isähahmoa Olli Laukkasta.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Hulluja nuo Roomalaiset

Lentävä lause Asterix-sarjakuvasta. Venäläislehdet ovat puineet sitä, kuinka suomalaiset ovat outoja, koska tekivät itseasiassa kaikki kolme maalia omiin. Edellisessä tekstissä mietin, että onneksi ei olla Kolumbiassa niin kukaan ei kuollut oman maalin takia.

Avasinpa tänään Ilta-Sanomien nettisivut. Sieltä paljastui tällaista.

Melko sanattomaksi vetää. Urheilu on näemmä niin raakaa, että kun oma maali syntyy, joku kärsii. Itse tein elämäni ensimmäisen pari viikkoa takaperin Classicia vastaan. Toivottavasti missään ei kärhämöity maalista johtuen.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Väärä maali

Olin eilen tiukan aikataulun uhri, jonka vuoksi en päässyt seuraamaan odotettua Venäjä - Suomi MM-karsintaottelua alusti asti. Hyppäsin peliin 30 minuutin kohdalla ja television tulostaulu näytti pahinta mahdollista: Rus 1 Fin 0.

Puoliajalla näin, kuinka Petri Pasanen puttasi pallon maalin edestä omaan rysään. Maali ei mitenkään peruspessimistisenä suomalaisena jalkapallon seuraajana säväyttänyt. Noitahan on sattunut joka karsinnoissa, joskus tärkeissäkin paikoissa. Vielä puoliajan loppuun, vai olikohan se seuraavan alussa, joukkue meinasi puttailla paniikkinappulan ollessa pohjassa toisen oman, mutta ei osunut.

Myöhemmin Veli sitten osui. Kyseessä ei ollut Arttu-veli, vaan Lammen Veli, joka teki Suomen toisen osuman. Valitettavasti taas omaan päähän. 2-0, pari manausta ja kanavan vaihto.

Vaikka maalit tulivatkin puolustuksen avustuksella, on tosiasia se, että ansaittuja olivat. Suomi olisi tarvinnut Bubi-huuhkajan ja 4 serkkua maalitolpille torjumaan. Lisäksi the real Bubi olisi tarvittu kentälle selittämään venäläisten päät sekaisin, ja välttämättä sekään ei olisi riittänyt.

Mikä takaisku MM-haaveille. Odotettu sellainen toki. Onneksi ei olla Kolumbiassa. Siellä oman maalin tekijöitä on kohdeltu aika rumasti. Suomessa moiseen on jo totuttu.

maanantai 13. lokakuuta 2008

En mie ainaskaa

Tirsa kyselee blogissaan Kouvolaan menijöistä? Lyhyen, mutta sitäkin värittömämmän oman Kouvolan historian aikanani voin todeta, että opiskelijan poikaystäväkään ei siellä viihtynyt. Eikä itse opiskelija. Siksi ymmärrän Ramsayn vaimoa erittäin hyvin ja toivotan hyvää jatkoa Kanadassa, joka on Kouvolasta ylempänä listalla: "Paikat, jossa haluaisin käydä".

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Ottelun hahmot






Toni Pekkinen:

Saavutukset: Kaksi vihellettyä rangaistuslaukausta, joista toisen syytä tuskin tietää itsekään. Tuomitsee monien mielestä väärässä sarjassa. Ylimielisen kävelytyylin kruunaamaton kuningas.

Tuomo Reponen:

Saavutukset: Neljä täkyä pakkasen puolella, yksi maali, jonka tosin puttasi kärkkärillä omaan päähän. Pelaa monien mielestä väärässä sarjassa. Netissä itkemisen ja huonon huumorin kruunaamaton kuningas.

Lappeenrannan urheilutalo 5.10.2008: NST - Classic 7-8

Kuvat napsi: Markku "Magic" Taurama

torstai 2. lokakuuta 2008

Varustesota

Liiga on saatu ainakin netissä käyntiin vauhdilla. Pyry Luukkosen housut ovat varastaneet shown ja palstatilat. Pimp my Pants- ohjelmaan housunsa lähettänyt Luukkonen sai takaisin hyvin peittävät pöksyt, jotka kehiteltiin monen ex-maalivahdin miehittämällä verstaalla.

Yksi syy, miksi housut ovat olleet esillä on tietenkin se, että NST sai pisteet juuri kyseessä olevien housujen ansiosta.

Tasuria ei pelistä tullut, ja kaikki eivät olleet tyytyväisiä, kuten itse ehdin toisaalla hieman mainostaa. Kuuleman mukaan karjalainen huumori ei ole uponnut jokaiseen lukijaan, ja tuostakin raportista saatetaan kuulla vielä. Lisää palstatilaa NST:lle. Mutta hei, ei se huumori uppoa täälläkään kaikkiin.

Lupaan kirjoittaa asiasta lisää tänne, jos joku ehtii tehdä sen ensin jossain muussa paikassa.

Myös Jarkko Rantala kärsii samasta ongelmasta. Mies heittää viekkaita kommentteja joka väliin, mutta aina löytyy niitä, jotka ovat mollaamassa, kuten NST:n sivujen keskusteluosastolla.

Varusteista puhuminen on johtanut siihen, että kuuleman mukaan jotkin puolustajapelaajat suunnittelevat mailojensa sisään rautaputkia, jotta poikittaisesta mailasta olisi enemmän hyötyä. Varustetehtailijoiden mukaan kyseessä ei ole virallinen maila, mutta toisaalta säännöissä on paljon tulkitsemisen varaa, sillä liigassa "poikkaria" saa tarjota surutta ilman rautaputkeakin.

Jatkuvaa Syöttöä listasi varusteista Top listat:

Laskussa Top 4
1. Puuhelmet
2. Geeli
3. Rannenauha
4. Mihan huumori

Nousussa Top 4
1. Lisäkankaat
2. Rautaputket
3. Luistimet
4. Jofa-kypärät

Älä seiso kehityksen tiellä.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Kiviäkin kiinnostaa


Eilen pelatussa Salibandyliigan ottelussa Josba - Erä veljekset Rein ja Raul iskivät yhteen. Ottelu oli Kivien suvun kannalta huhujen mukaan erittäin kiinnostava, ja sitä seurattiin ison joukon voimin rantamaisemiin viritetystä screenistä. Pidemmän korren vei Reinin edustama Erä, hänen maalatessa kertaalleen.

Ennätystasainen liiga

Puheet ennätystasaisesta salibandyliigasta eivät olleet tuulesta temmattuja. Sen osoitti jo ensimmäinen viikonloppu.

NST Lappeenrannasta on rankattu monessakin ennakossa (niissä, joita itse en saanut valmiiksi) suoraksi putoajaksi.

SPV ilmoittautui mestaruustaistoon, G-Kooveen tavoitteena on käsittääkseni play-offpaikka.

G-Kooveen valmentaja Myllyniemi ehdotti muiden muassa NST:tä suoraksi putoajaksi.

G-Koovee - NST 7-8.

SPV:n leirissä NST:stä ei tiedetä juuri mitään. Ei edes ottelun jälkeen. Vai mitä sanotte seuraavasta? Otos SPV:n raportista.

NST:n valmentaja Aki Molis totesi joukkueensa hävinneen huonon toisen erän ja omien virheiden seurauksena.

- Hiivimme avauserässä ja peli passivoitui myös toisessa erässä. Hieman oli sekavaa ja tuli paljon harhasyöttöjä, harmitteli Molis.

Kyseisellä Moliksella on varmasti jotain yhteyksiä Aki Kolikseen, joka kuuluu NST:n valmennustiimiin. Mies oli ottelun aikana n. 460 km:n päässä tapahtumapaikasta. Mukana olivat päävalmentaja Jarkko Rantala sekä valmentaja Simo Ruuskanen. Ehkä heiltä olisi kannattanut kysellä kommentteja?

Mestariehdokas kyykytti suoran putoajan 4-3.

No, kyseessä olivat avauskierrokset. Jokaisen joukkueen peli kehittyy vielä isoja askeleita eteenpäin, mutta kyllä liigasta on tulossa todella tasainen, jos erot pysyvät tällaisina. Harjoituspelit ovat harjoituspelejä, mutta nämä pisteet lasketaan keväälläkin. Täällä Lappeenrannassa jännitämme jo, milloin otamme sen kauden toisen voittomme. Enempään ei varmasti nimettömällä joukkuella ole rahkeita.

Loppuun vielä terveiset eräälle G-Kooveen pelaajalle, joka kehoitti pelin aikana "menemään kirjoittelemaan sinne nettiin". Tässä tätä tarinaa, pääset taas lukemaan ;)

Sitten omat veikkaukseni:

1. Kommenttiosastolle tulee joku avautumaan.

X. Pian nähdään Pääkallopaikalla.

2. Salibandy on peli meille kaikille, myös kädettömille.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Kausiennakoista

Olen poistanut jo julkaistut kausiennakot, sillä kuluneella viikolla en erinäisistä syistä pystynyt/motivoitunut kirjoittamaan kaikista joukkueista ennakkoja valmiiksi. Pahoittelen asiaa, ja pyydän anteeksi jos asia jäi kaivelemaan. Tekstejä tulossa taas ensi viikolla.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Tietoisku

Classicista tehty ennakko löytyy heinäkuun kirjoituksista. Tämä siksi, että kirjoitus on tallennettu heinäkuun aikana. Sieltä lukemaan, ken on kiinnostunut.

torstai 11. syyskuuta 2008

Huikea näytelmä

Jalkapallon MM-karsinnat alkoivat. Taas toivotaan ja toivotaan. Joko tällä kertaa? Pääsisikö Suomi vihdoinkin maailmalla niin arvostettuihin ja seuratuihin kisoihin.

EM-karsinnassa kaatui Puola heti kärkeen ja toiveet olivat korkealla. Sitten kämmättiin Azereille ja mitä vielä. Perus-suomalaista toimintaa.

Nyt lohko on kova. Kaksi maata Euroopan neljän parhaan joukosta, jos EM-kisojen tuloksia on uskominen.

Ensimmäinen vastustaja Saksa. Suomi pääsee johtoon "Tintti" Johanssonin osumalla. Stadion räjähtää. Nyt puolustuksen pitäisi kestää. Klose tulee ja tasoittaa pelin hetken päästä. Kotikatsomosta seurattuna tuli se kuuluisa fiilis: "Siinä meni johto, kohta tulevat ohi". Perus-suomalaista toimintaa.

Mitä tekee Suomi? Menee uudestaan johtoon, menettää johtoasemansa vieläkin nopeammin. Taas maalintekijänä joku Klose. Uskomatonta, mutta tulee vielä kolmas osuma. Vaihtomies Daniel Sjölund pelasi kenties elämänsä ottelun. Ensin syöttö ja nyt maali.

Reilu 80 minuuttia kellossa ja saadaan taas yksi pätkä siihen kategoriaan, jonka voisi otsikoida: "Suomen urheiluhetket, niin lähellä mutta niin kaukana"

Epäonneakin on matkassa, kun tämä Klosehan se oli...? tasoittaa ottelun kolmannen kerran.

3-3 tulos tietää pistettä. Se on loistava suoritus Saksan kaltaista futisjättiä vastaan. Niin monet olivat kuitenkin pettyneitä. Minä muiden joukossa. Saksa olisi paikkojen puolesta voinut voittaakin, mutta kun me johdimme loppuhetkille asti. Todella ristiriitaista. Kolme maalia futisottelussa on Suomelle harvinaista herkkua. Vielä erikoisempaa on tehdä se Saksaa vastaan.

Tietäisikö joku niilo muuten, milloin viimeeksi Saksan maajoukkueelle on tehty kolme uunia virallisessa maaottelussa? Veikkaisin, että vuosia saadaan mennä taaksepäin...

Huikea näytelmä se kuitenkin oli. Tästä puhutaan vielä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Voi mahoton

Viikonloppuna pelattiin Imatralla YleX-cupia. Heartbreakers oli mukana väännöissä ja odotuksia jatkopaikasta oli, vaikka vastustajatkin olivat kovia.

Toisin kuitenkin kävi. Turpiin tuli rumasti Hatsinalta ja Rajulta ensimmäisenä päivänä ja homma oli siinä. Korian Ponsi sentään kaatui. Pääkallossakin hehkutettu varma nousijajoukkue ei pelannut kuulopuheiden mukaan mitenkään erityisen hyvin.

Itse olen tottunut voittamaan HB:n rosterissa, toivottavasti se tahti alkaa heti 5. divarin käynnistyessä. Ihme on, jos näin ei tapahdu.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Onnistumisen iloa

Kävinpä työni puolesta tutustumassa Trap-ammuntaan. Lajiin, joka tuli Suomen tietoisuuteen Satu Mäkelä-Nummelan olympiavoiton kautta. Pääsin itsekin ampumaan, ja jouduin toteamaan ettei lajinvaihto ole paikallaan. 2/50. Kiva oli kokeilla. Haulikolla kun en ollut koskaan ampunut.

Rytmiryhmään kuului myös Vartti Etelä-Karjalan päätoimittaja Ari Toivonen, joka ampui 12 osumaa toisessa sarjassa. Hän kirjoittaa lehdessä näin: "Jotkut aloittelijat ovat minunkin rinnallani todellisia aloittelijoita. Mukana ollut toimituksen avustaja Tuomo Reponen ampui kanssani samat sarjat. Tulos oli tosin paljon heikompi. 50 kiekkoa, kaksi vahingossa rikki. Vaatii todennäköisesti hiukan enemmän aikaa, ennenkuin Reponen edustaa maatamme missään ampumakisoissa."

Ari paitsi muistutti minua kaksi päivää asiasta, halusi kirjoittaa ampumisestani lehteen. Mietin hieman minkätakia, sillä itse lähdin kokeilumielessä ampumaan. Toki oma saamattomuus alkoi turhauttaa, mutta en tainut olla radalla yhtä kovassa kilpailuhuumassa kuin Herra Päätoimittaja.

Hetken mietittyäni totesin, että Herra Päätoimittaja ei luultavammin ole koskaan voittanut mitään. Ellei mukaan lasketa sitä isoa Daim-suklaalevypahvia, jota Herra Päätoimittaja on koko kesän autossaan kuljettanut. Niitä saa Linnanmäeltä "Daim-pyörää" pyöräyttämällä. Sapattivapaalle jäävä Toivonen kertoo pääkirjoituksessa tekevänsä mitä eteen tulee, jos ei tule mitään, hän ei tee mitään.

Minulla on ehdotus: Kun on höykyyttänyt nuoremman ammunnassa, voi vapailla suunnata bingoon. Siellä on todennäköisesti vanhempia vastustajia ja taatusti enemmän haastetta kuin tässä kaverissa. Jos voitto tulee, voi kotimatkalla poiketa toimituksessa kirjoittamassa jutun. Se kun sijaitsee melkein Lappeenrannan bingopaikan vieressä.

No, kuitit pitää kuitata. Niin kortilla maksaessa, kuin verbaliikan maailmassakin. Sen onneksi molemmat tiedämme.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Onko hän Mr. Salibandy?


Jatkuvaa Syöttöä sai mielenkiintoisen sähköpostin, jossa äänestettiin jo keskustelupalstallakin ääniä saannutta Johnny Kotroa muodikkaimmaksi pelaajaksi.

Lähteen mukaan Josbassa pelaava Kotro käy hakemassa rusketuksensa solariumista, laittaa tukkansa viiteen eri kertaan ennen ottelua ja käyttää erilaisia rasvoja. Paikoista ei varmuutta.

Sain Johnnyn kiinni kesken Kreikan loman ja kyselin hieman kaverin mielipiteitä asiasta. Mies oli puhelinlinjojen välitykselläkin silminnähden tyytyväinen, että oli saanut useampia ääniä.

- Kiitos vaan paljon! Odotinkin jo milloin monien tuhansien tuntien työ palkitaan, Kotro kommentoi viitaten hiustenlaittoon mennyttä aikaa.

"Wonderboy" valoitti Jatkuvalle Syötölle enemmänkin hiustenlaitosta. - Hiukseni laitan pelipäivinä ennen aamupalaa, ennen hallille tuloa, ennen verryttelyä, ennen esittelyyn tuloa sekä tietysti molemmilla erätauoilla. Se ei ole mielestäni paljon, kun miettii kuinka hyvin ne ovat kokoajan.

Jatkuvaa Syöttöä oli myös tietoinen Johnnyn tavasta käydä suihkussa juuri ennen ottelua.
- Suihkua en enää harrasta, kun unohdin aina föönin kotiin, Kotro kommentoi.

Ei siis ihme, että tätä Lappeenrannan lahjaa Joensuun salibandylle pidetään muodikkaana. Näkeehän sen kuvastakin, oli urheilulaji mikä tahansa.

maanantai 25. elokuuta 2008

Mr. Salibandy?

Salibandyotteluissa on ensisijaisen tärkeää olla hyvä. Yleisölle jää mieleen SE kaveri, joka paukuttaa neljä uunia ja johdattaa joukkueensa voittoon. Otsikoihin voit päässä myös tappelemalla. Jäät varmasti myös yleisön mieleen, jos hankaat nyrkillä vastustajaa naamakarvaan, rintakarvaan tai vastakarvaan.

Yleisön mieleen voit myös jäädä näyttämällä hyvältä, tai muuten erikoiselta. Otteluissa näkeekin jos jonkinlaista tukkaviritystä ja ns. sählysälää aina varpaista korviin ja takaisin päin.

Olin edustamani joukkueen kanssa turnaamassa Tampereella reilu viikko sitten. Jouduin pieneen sanaharkkaan erään vastustajajoukkueen pelaajan kanssa, jossa puututtiin myös ulkonäkööni.

Näytin venäläiseltä ja amikselta, jonka olisi syytä vaihtaa hikipanta uuteen. Itse kehoitin kaveria pitämään viimeisen päälle laitettua tukkaa kuosissa jatkossakin.

Kieltämättä viikset olivat jääneet ajamatta. Silti kommentit huvittivat. Ajoin ne illalla ja kävin näyttämässä seuraavana päivänä kyseiselle pelurille. Mukava mies oli. Rauhoittui jo ensimmäisen erän jälkeen ja hymyili seuraavana päivänä.

Paljon on puhuttu, miten monelle on tärkeää näyttää kentältä hyvältä. Ehdotankin, että voisimme järjestää Mr. Salibandy-kilpailun. Kyseessä ei todellakaan ole kisa, jonka voittaa 20 vuotta lajin eteen hallit,pallot,elämäntyönsä ja kaikkensa tehnyt kaveri. Etsitään muodikkainta pelaajaa, sillä "komiat pärjää aina".

Jos SINULLA on ehdotus Salibandyliigan muodikkaimmasta pelaajasta, ole hyvä ja lähetä se perusteluineen. Jatkuvaasyöttöä-blogin omistamaan sähköpostiosoitteeseen Tuomo9@hotmail.com. Hyviä ehdokkaita tarvitaan!

Tilannetta seurataan viikko tai kaksi, kukaties läpi kauden.

P.S. Kuva ois kiva

Kirjoittaja on muodista tietämätön, enemmän erikoiselta kuin hyvältä näyttävä "höntyilevä junnu", joka saa parhaimmat fiilikset kentällä onnistuessaan hämmentämään pakkaa.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Kyselijöille ja kiinnostuneille

Tässä on vastaus.

Into on pitkästä aikaa kohdallaan, katsotaan mihin rahkeet riittää. Maitojuna-mahdollisuus on ainakin poissuljettu, mikä tietenkin huojentaa mieltä.

maanantai 11. elokuuta 2008

Mustat donkkaa tykimmin

On tullut aika palata blogin pariin. Lapsellisen huonosti mennyt kesä blogin merkeissä on nyt takanapäin ja juttua pyritään suoltamaan vanhaan malliin.

Mitään kesätarinoita on turha odottaa, sillä kiersihän Arska Suomen maan kiitettävän hyvin. Syksy alkoi jo hyvissä ajoin kesäkuussa ja elokuu toi mukanaan olympialaiset.

Katselin eilen USA:n ja Kiinan välistä korismatsia. Nautittavaa touhua. Kobe Bryant ja kumppanit järjestivät pallosirkuksen, jossa pelleinä toimivat Kiinan maajoukkueen pelurit. Hyvinhän isäntämaa laittoi alussa kampoihin, mutta tasoero oli loppujen lopuksi aika huima. Kimmoisaa porukkaa nuo jenkit, sen verran hienoja donkkeja näkyi.

Huumoria sain thaimaalaisnaisen kustannuksella. Painonnoston tuore olympiavoittaja tottelee nimeä Prapawadee Jaroenrattanatarakoon. Nainen oli vaihtanut nimeään ennustajaeukon suosituksesta. Liekö nimi syynä menestykseen, tiedä häntä, mutta en haluaisi toimia pappina kyseisen urheilijan häissä. Jos kikka todella toimii, voisin kokeilla esimerkiksi Miha Etuvaitakamasamullettilettiä. Jospa se siivittäisi edes yhteen ehjään kauteen ilman maitojunia ja potkuja vai mitä ne oli...

Kotimaan urheilukatsastuksessa huomasin Antti O. Arposen kirjoittaneen NST-blogissa salibandareiden huonosta asenteesta ja harjoittelumotivaatiosta. Itse en ole niin huolestunut, sillä kotikadullani käyty n. 60-vuotiaan entisen huippu-urheilijan ja NST:n liigapeluri Vili Rahkosen välinen juoksukilpailu päättyi jälkimmäisen voittoon. Uhoa oli tullut hävinneeltä osapuolelta koko kesän. Miehet kun ovat samassa rakennustyömaalla hommissa...

Nykyajan nuorista on sittenkin johonkin?

torstai 10. heinäkuuta 2008

Onni yksillä, kesä kaikilla

Bloginpitäjä ei ole lomilla, ja oikeastaan juuri siksi blogi taitaa olla. Aikaa on ollut aika niukasti kirjoitella, ja silloinkin kun sitä olisi, blogi ei ole ensimmäisenä mielessä. Laantunut päivitystahti ei tarkoita kuitenkaan lopettamista, joten (kiitos kommentoijalle!) kyllä niitä ennakkoja on luvassa lisää, kuten muitakin tekstejä!

Jatkuvaasyöttöä toivottaa lukijoille loistavaa ja aurinkoista (tämä ei ollut vitsi) kesää!

Älkää suinkaan päivittäkö suosikkilistaanne uuteen uskoon, vaan pitäkää se samana!

Tästä jatketaan...

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Laulu sadepäivän varalle

Suomalaiset lauluntekijät puhuvat pohjimmiltaan paljon paskaa. Tai näin ainakin oletan, sillä usein laulut tehdään elävästä elämästä ja kuulijan pitäisi pystyä sisäistämään niitä ja samaistumaan oman elämänsä pohjalta niihin. Viime viikolla näin ei ainakaan omalla kohdallani käynyt.

Käytännössä joka aamu lähdin 6:40 polkemaan kohti työpaikkaa aivan järkyttävässä kaatosateessa. Vaatetus oli viikon edetessä aina parempi ja parempi, mutta alkuviikosta hupparissa ja verkkareissa poljettu matka ei paljon naurattanut.

Mieleen tuli jostain syystä Leijonamielen tekemä "Laulu sadepäivän varalle"-biisi. Siinä lauletaan näin: "Tää on mun lauluni sadepäivän varalle, tiedän etten yksin jää". Itse olin kuitenkin yksin. Todella yksin. Siitäpä tuli mieleeni Samuli Edelmanin sanoitus: "Mä oon yksin, ja se tuntuu hyvältä. Oon viisas, mun sydämmel on kypärä". Täyttä paskaa tämäkin. Yksinolo ei todella tuntunut hyvältä. Aivotoiminta ei myöskään siinä tapauksessa riittänyt selvittämään onko sydämmellä kypärää, kun sitä ei ees ollut päässä, vaikka tietysti polkiessa pitäisi. Näiden kahden artistin ajatusmaailma poikkeaa omastani näköjään melkolailla. Onneksi Mikko Alatalo on levyttänyt aina varman "Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä". Siltä näyttää. Ja hei, luonto saa vettä!

Lauantaina aurinko sitten paistoi. Todistuksena rusketusraja keskellä otsaa. Syyllinen on hikipanta, joka on hieman paksumpi kuin normaali. Oli siinä kavereilla hauskaa. Katusähly oli tapahtumana mitä mainioin. Tie tyssäsi välierään, josta lisää saatte lukea Heartbreakersin kotisivuilta lähipäivinä. Puran luultavasti tuohtumustani Henri Johanssoniin, joka teki törkeät oharit, kuten hänen tapoihinsa kuuluu. Toisaalta Tirsa McYnen osoitti oivaa urheiluhenkeä pukemalla pelipaidan päälleen, mutta siitä lisää myöhemmin...

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Nettiä odotellessa

Joku saattaa ihmetellä, kun tekstiä ei ole tullut vähään aikaan. Tai sitten ei. Jokatapauksessa niille, jotka ihmettelevät kerron syyn. Kotiosoitteen muuttuessa olen saannut odotella nettiä, joten blogin päivittäminen näin ruokatunneilla ei ole ollut mikään houkutteleva vaihtoehto.

Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, joskin tekstiä ei tämän enempää tule. Katsellaan, jos sitä pääsisi johonkin kirjoittelemaan jossain vaiheessa...

torstai 29. toukokuuta 2008

Syöttötuolissa osa 11: Miha Rebolj

Syöttötuolissa sotketaan paikkoja jo 11. kertaa. Tällä kertaa valinta on salibandyväelle tuiki tuntematon kaveri. Mies kun pelaa jääkiekkoa Slovenian Jesenicessä ja edustaa samaista maata myös MM-kisoissa. Sain hullun idean pyytää lempinimeni isän Miha Reboljin haastatteluun. Se kävi yllättäen helposti, sillä Facebookissa ovat näköjään kaikki. Lisäsin miehen kaverikseni ja kirjoitin pienen tarinan itsestäni ja siitä, että lempinimeni on Miha. Lappeenrannan Saipaakin edustanut slovenipuolustaja otti ilomielin kutsun vastaan. Tällaista oli sydämmellä.

1. Hei Miha! Pelasit jääkiekkoa Lappeenrannassa, SaiPan joukkueessa. Millaisia muistoja sinulla on niiltä ajoilta?

- Muistoni SaiPasta ovat positiivisia. Siellä olo oli hienoa aikaa ja olin todella pettynyt ja surullinen, kun minun piti lähteä pois. Kiekko on sellaista...

2. Ehditkö maistamaan jotain suomalaista perinneruokia?

- Täytyy sanoa, että en. Pidän kyllä kaikista ruoista, joten Suomessa ollessani päivälliset ja lounaat maistuivat.

3. Pystytkö sanomaan Suomesta tai Lappeenrannasta 3 hyvää asiaa?

- Kiva kaupunki, ystävällisiä ihmisiä ja hienoja maisemia. Hienoa aikaa!

4. Mitä mieltä olet suomalaisista naisista?

- Mielestäni he ovat todella kauniita. He ovat avoimia ja heihin on helppo tutustua. Eivät ollenkaan ujoa porukkaa.

5. Saitko uusia ystäviä Lappeenrannasta?

- Kyllä. Olen edelleen yhteyksissä Jesse Wellingin kanssa, joka myös pelasi siellä.

6. Millaisia ajatuksia herättää se, että joku on saanut sinun mukaasi lempinimen?

- En voi uskoa, että sinulla on lempinimi minun mukaani. Varsinkin kun olin epäonnekseni niin pienen ajan siellä. Kuinka oikein sait sen?

7. Miltä tuntuu pelata samassa kaukalossa Venäjän ja Kanadan supertähtien kanssa?

- Huikea tunne. Mikään ei voisi motivoida enempää. Toisaalta, nekin ovat vain pelejä, joissa on annettava parhaansa kuten missä tahansa ottelussa.

8. Slovakia oli hieman niskan päällä putoamiskarsintaotteluissa. Pystytkö lupaamaan, että Slovenia palaa takaisin A-sarjaan?

- Varmasti! Pelaamme 2010 taas A-sarjassa.

9. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää suomalaisille?

- Haluan sanoa, että nautin todella ajastani Suomessa ja Lappeenrannassa. Paljon terveisiä Sloveniasta!

Sitten nopeat:

All-Stars

Nabokov (Kristan)
Rebolj - Kaberle
Oveckin - Kopitar - Nash

Saku Koivu vai Anze Kopitar? -Saanko valita molemmat?....Anze
SaiPa vai Acroni Jesenice? Jesenice, isosti höystettynä SaiPalla.
Taklaus vai Maali? Taklaus
Tumma vai Vaalea? Vaalea
Jääkiekko urallani aion... -Tehdä parhaani jokaisessa vaihdossa ja katsoa mihin se minua vie tulevina vuosina.
Seuraavissa MM-kisoissa Slovenia...-Rökittää Latvian ja säilyy A-sarjassa.

Näin siis Miha Rebolj. Täytyy todeta vähäisien kokemuksien ja juttutuokioiden perusteella, että ystävällinen ja hieno mies on kyseessä. Niinhän me kaikki Mihat.

torstai 22. toukokuuta 2008

Julmaa touhua

Viime tekstissä mainitsin jotain ihmisten aikoihin nukkumaankäymisestä. Heitti häränpyllyä nekin suunnitelmat. Tulihan eilen töllöstä Mestareiden Liigan finaali. Toinen Mestareiden Liigan finaali käytiin samaan aikaan eräässä kerrostaloasunnossa Tuomarilassa, Espoossa. Siellä allekirjoittanut taisteli kaiken nähnyttä ja kokenutta ns. hallitusta vastaan. Seurataanko televisiosta futboolia vai komisario Beckin murhamysteeriä.

Hallitus päättää viime kädessä, mutta liigafinaaliakin pääsin seuraamaan. Tulos tasan 1-1. Kaikille hyvä mieli ennen rankkareita, joita Tuomarilassa ei kuitenkaan nähty, sillä toinen osapuoli nukahti.

Olisi kai itsekin pitänyt. Kello lähemmäksi puolta yötä ja seuraavana aamuna 6:30 herätys, sekä pääsykokeet. Ei jatkoaikaa kuitenkaan voinut jättää väliin. Rankkareista nyt puhumattakaan.

Rankkarit. Yleisön rakastamat, pelaajien vihaamat. Paitsi, jos olet voittajien puolella. Muistan yhden rankkarikisan, jossa olen ollut. Krokotiilinkyynel, suolaa haavaan ja sitä rataa. Se siitä kisasta. Käyty läpi.

Jalkapallorankkareissa on sitä jotain. Suosikkijoukkue voitti, mutta sääliksi kävi John Terryä. Liukastuminen ratkaisevassa rankkarissa. Vaikka tappio ei siinä hetkessä varmistunutkaan. Kuvattiin jostain syystä murtunutta Chelsea-kapteenia pelin jälkeen. Koville otti, syystäkin. Vastaavan tilanteen muistan vuodelta 1994. Roberto Baggio lataa maalin yli. Brasilian juhlat alkoivat. Sekä Baggio että Franco Baresi, Italian jalkapallolegendat itkivät vuolaasti. MM-kulta meni sivusuun.

Pidän itsekin rankkareista. Kummasti sitä vain alkaa kääntyä sen puolelle, että annetaan poikien pelata loppuun. Heitetään noppaa kasinolla jos siltä rupeaa tuntumaan...

Julmaa on touhu. Liian julmaa.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Kisat ohi

Parin viikon periodi on nyt takana päin. Mitalikolmikko oli juuri se mitä kaverin tekemään kisaveikkaukseen rustasin. Tosin 1. ja 2. sija jaettiin väärinpäin.

Mitä pidemmälle kisat etenivät, sitä vähemmän homma kiinnosti. Käytännössä Suomi - USA 3-2 oli viimeinen mukava muisto. Välieräpeli Venäjää vastaan oli sellaista näytöstä, että huh huh. Pronssipeli nyt piti tietenkin katsoa, ei voinut väliinkään jättää. Silti suurin syttyminen oli jo takanapäin. Finaalista jaksoin katsoa 2. erää. 3. eräkin olisi tullut varmaan katsottua, jos Taavetin Pitkän Shellin veikkauskoneen kello olisi ollut samassa ajassa kuin seinäkello. Lapussa luki Kanada - Venäjä 4-4. Jokseenkin harmitti, että myöhästyin 20 sekuntia. Näitä sattuu.

Kisoja seuratessa oli tehtyä havainto Suomen kiekon "vallanvaihdoksesta". Siinä missä "Teukka" surffaili selkä suorana, muuan Pihlström taklasi ja painoi maaleja. Voisi tulla takaisin SaiPaan, mutta uskallan veikata, että saa paremmat viikkorahat jostain muualta...

Nyt vain jalkapallon EM-kisoja odottelemaan. Siihen asti on aikaa nukahtaa niin kutsuttuihin ihmisten aikoihin iltaisin...

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Historian ensimmäinen sivu

Ensi kaudella Suomen Salibandyliiton alaisessa sarjassa nähdään taas uusi joukkue Lappeenrannasta. Heartbreakers, jonka itse olen saanut kunnian perustaa, lähtee taistelemaan virallisiin peleihin ensimmäistä kertaa.

Joukkueella on pitkä historia Lappeenrannan puulaakipeleistä, ja rosteri on pitänyt sisällään mitä hienoimpia miehiä. Meriittilistalla kirkkaimpana helmenä löytyy Storvreta Innebandy Cupin voitto Uppsalassa. Se ei unohdu ikinä.

Idea joukkueen lähtemisestä sarjaan oli Lasse Kurrosen. Tosin "HB:n" nimellä lähtemiseen vahva painostus tuotiin Aki Sairan toimesta. Molemmat HB:n alkuperäisjäseniä. Pitkän linjan pelimiehiä.

Seuran Presidentin titteli langetettiin kohteliaasti perustajalle. Tunnekuohu on suuri. Kieltämättä polte oli suuri kuulua myös pelaajalistaan, mutta toisenlaiset suunnitelmat ottivat kuitenkin voiton siitä touhusta.

Sarjaan lähteminen tietää nettisivujen päivitystä pitkästä aikaa. Saattaa jäädä jonkun toisen harteille. Tai kuka sitä tietää. Heartbreakersin sivuilla kannattaa kuitenkin vierailla. Joukkuekin on taas vireillä jonkinlaisessa kokoonpanossa 14.6 Lappeenrannan Satamassa, kun katusählymestaruuksia jaetaan.

"HooBee, HooBee!!!!"

torstai 8. toukokuuta 2008

Kisatunnelmia

Lätkää on tullut katottua siihen malliin, että aamulla tekisi mieli sanoa jokaiselle vastaantulijalle: "Ole hiljaa!". Väsymys on melkoinen, eikä kisojen kyseenalainen taso ole tuonut sitä tyydytystä mitä sen odotin tarjoavan.

Kotimaa Suomi on MM-kisoissa paremmalla joukkueelle kuin pitkään aikaan, josta osoituksena 3-2 voitto umpisurkeasta Slovakiasta sekä 3-2 jatkoaikavoitto Norjasta, joka ei maailmalla ole tunnettu ainakaan jääkiekosta.

Tosin tämä Norjan joukkue on saanut sympatiat puolelleen. Eilen se taisteli VAIN 2-1 tappion mestarisuosikkia Kanadaa vastaan. Sumputuspeli on suoraan sanottuna tosi perseestä, mutta tulosta tulee. Pikaisen laskutoimituksen perusteella Norja tulee selviytymään puolivälieriin.
Lajille tekee kaiketi ihan hyvää.

Myös oma edustajani Miha Rebolj on ollut kehissä Slovenian joukkueessa. Mies on ollut syöttäjänä puolissa joukkueen maaleissa. Jatkuvaa Syöttöä onnittelee The Real Mihaa maalisyötöstä. Slovenia on tehnyt 2 maalia.

Kisojen parasta antia on ollut tähän mennessä USA - Kanada peli. Simo Ruuskasen sanoja lainaten: "Good old-time hockeya". Sitähän se oli. USA olisi tosin ansainnut voiton, mutta työvoittoja ei tunneta kuin urakkahommissa. Maalintekokilpailussa kiekkoa pitää laittaa pömpeliin enemmän kuin kaveri.

Tänään Suomi kohtaa Latvian. Jokohan Saku Koivun tuleminen sytyttäisi joukkueen pelaamaan niinkuin se osaa. Kohta nimittäin olisi pakko.

perjantai 2. toukokuuta 2008

H-hetki lähestyy

45 minuuttia vielä. Sitten se tapahtuu. Jääkiekon MM-kisat polkaistaan käyntiin. Teemu Selänteen liittyminen Suomen rosteriin tuotti tietysti mielihyvää paitsi joukkueenjohdolle, myös jokaiselle kansalaiselle. Mitalitoiveet voidaan taas kaivaa toivomuskaivon syövereistä.

Tutustuinpa hieman muihinkin joukkueisiin. Osasta pystyy toteamaan, kuin Kummelin rallitiimin huoltaja "Stories"-elokuvassa: "Ne on ihan pellejä!".

Mieltä kuitenkin lämmitti paitsi monien huippupelaajien läsnäolo kisoissa, myös Latvian aina varmat Aleksander Macijevskis, joka SaiPassa väänsi aikoinaan kiekkoa. Unohtamatta jäähykuninkaaksi ilmoittautunutta Martin Cipulista, jonka Cipuli ei ole kuulemma kestänyt koskaan.

Mitä huomaankaan selaillessani Slovenian kokoonpanoa?!?! Puolustaja: Miha Rebolj. Uskomatonta! Mies, jonka mukaan tämänkin miehen lempinimi väännettiin. Slovenian lahja SaiPalle, SaiPan killeri seuraavalle omistajalle. Miha itse. All-Stars kenttää valitessani vasemmaksi puolustajaksi saa ilmottautua vaikka legendaarinen Bobby Orr. Ei mahdu.

Jussi Bloggaa

Blogit ovat yleistyneet. Kaikenlaisia tarinoita saa netistä lukea. Yksi hyvä tarinaniskijä lisää saatiin, kun hyvä ystäväni Jussi Viljakainen aloitti bloggaamisen. http://mokottaja.blogspot.com osoitteessa kannattaa vierailla.

Vaan miksihän Jussi mokottaa, eli mököttää? Vastauksia odotellessa.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Valintojen maailma

Mika Hilska linkkasi Avokatsomoon otoksen Antti O. Arposen tekstistä. Asia koski monesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella askaruttaneeseen juttuun. Millä perustein NMJ:hin valitaan? Toisaalta, millä perustein niin moni lupaava juniori jää rannalle. Tähän väliin pitää jo sanoa, että itsekin olen Pohjola-Cupeissa pyörinyt, mutta en ole valinnoista katkera, vaikka joskus on itseni ja muutaman kaverin kohdalla miettinyt: Miksi?

Nuorten maajoukkuevalmentaja Lasse Eriksson on vetänyt pikkuhiljaa uppoavaa laivaansa usean vuoden. Ensimmäinen ikäluokka oli -84 syntyneet, joilla MM-kisoja ei järjestetty. Projekti tähtäsi -85 syntyneiden MM-kisoihin, joissa Suomi voitti ensimmäistä kertaa munallisten puolella MM-kultaa. Jo silloin mietittiin, onko joukkue oikea. Monien mielestä monta kovaa pelimiestä jäi rannalle. Viimeisin taidonnäyte saatiin Sveitsissä järjestetyistä kisoista. Suomi pokkasi vaivoin pronssin. Ennen kisoja todettiin, että "Nuorisomaajoukkueeseen pääsee suhteilla" eikä "Suomi valitse parhaita poikiaan".

Tulos muuttui neljässä vuodessa suvereenista Ruotsi-voitosta tiukimmassa mahdollisessa paikassa, sanoisin jopa täydelliseksi leviämiseksi. Olin molempina vuosina paikan päällä seuraamassa kisoja. Ero länsinaapuriin oli huomattava Sveitsissä. Sen lisäksi Tsekki kiilasi edelle, eikä Sveitsinkään voitto pronssiottelussa olisi ollut mikään vääryys. Nokankoputtajat saivat tuulta purjeisiinsa, ja uusia joukkueita julkaistaessa 4-5 varmaa kaveria jää monen mielestä pois.

Vastuu ei ole yksin Lassen. Aluejoukkuevalmentajien apua tarvitaan, jotta parhaat saadaan näytille Pohjola-Cupiin. Lisäksi he suosittelevat pelaajia maajoukkuevalmentajalle. Kehitystä tapahtuu, mutta fakta on, että aluejoukkueisiinkin valmentajat löytyvät yleensä sen alueen "isoista seuroista", jotka tasan tarkkaan tuovat esille mielummin sen oman joukkueensa puolustajan, kuin jonkin pikkuseuran Paavon, jonka isä on lähettänyt näyttämään taitojaan. Näin silti, vaikka Paavolla olisi kykyjä.

Liiton resurssit eivät varmasti ja valitettavasti riitä kustantamaan poikamaajoukkuevalmentajan reissuja ympäri Suomen. Näin ollen, useimmilla pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevalle ainoa näytönpaikka on Pohjola-Cup, tai joukkueen ollessa tarpeeksi hyvä A-junioreiden pudotuspelit, joita varmasti maajoukkueportaassa seurataan. Liigapelaajat ovat sitten jo erikseen, mutta heidän otsassaan on jo ennen kauden alkua useimmiten ruksi sen merkiksi, että joukkueessa ollaan.

Arponen on kirjoittanut asiasta monta kertaa. Yhtä monta kertaa muista kaupungeista on tullut vastaavanlaisia huomioita, joita sitten on uskallettu kirjoittaa Antin tekstin perään kommenttiosastolle. Helsingistä tulee yleensä "Älkää landespedet itkekö" kommentteja. Minkäs sille mahtaa, jos harmittaa?

-85 ja -89 joukkueita vertailtaessa on sanottava, että -85 ikäluokka oli noin 10 kertaa lahjakkaampi kuin -89 ikäluokka. Väitän, että mestarijoukkueesta olisi helposti voinut vaihtaa kentällisen, mutta tulos olisi ollut sama. -89 ikäluokassa taas 2-3 nimeä, jotka olisivat monen mielestä kuuluneet joukkueeseen, eivät olisi kultaa Suomeen tuoneet. Eivät mitenkään. Välierässäkin Tsekki nimenomaan oli parempi, eikä mestari Ruotsi.

Muistan, että eräs ikäluokkani pelaaja kertoi minulle valinnoista keskusteltaessa seuraavaa: "Lasse näkee täällä Helsingissä kaikkien pelaajien huonot päivätkin, ei pelkästään hyviä". Totta joka sana. Vaikka pelaaja kuuluisikin joukkueeseen, hänellekin tulee huonoja päiviä. Varmasti myös paljon hyviä. Entä jos pystymetsästä tulevan sählypelaajan "huonot päivät" osuvat ainoaan näytön paikkaan Pohjola-Cupiin. Ei varmasti auta, vaikka aluevalmentaja vinkkaa hieman, että "tuota kannattaa katsella jos siitä olisi johonkin".

Yksinkertaisesti parhaan mahdollisen joukkueen valinta Suomessa on tällä hetkellä mahdotonta. Syitä voidaan etsiä joka suunnalta. Raha, ammattimaisuus, panostus. Siinä muutamia. Ei paljon viimeeksi julkaistu joukkue itseänikään naurattanut, joitakin pelaajia kun sieltäkin satun tietämään. Jos siinä oli Suomen parhaimmisto, onko taso todella niin huono tänä päivänä? Vai ovatko ne paremmat jossain muualla?

Kirjoittaja on 50 hengen maajoukkueleirityksestä ulosjäännyt pelaaja -85 ikäluokassa, jonka "parhaat päivät" silloinen valmennusjohto näki Pohjola-Cupissa.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Vuoden kohokohtia...

Tunnustan olevani kova penkkiurheilija. Urheilijana tilanne on toisenlainen, mutta siitä lisää joskus toiste. Tällä hetkellä odotan innolla toukokuun alkua. Syynä ei ole se, että on kiva seurata valkolakki päässä heiluvia ihmisiä. Silloin alkavat jääkiekon MM-kisat.

Pelasin itsekin lätkää 13-vuotiaaksi asti. Laji loppui, kun harjoitukset alkoivat muokkaamaan viikko-ohjelman. Sitä ei laiskaksikin luonnehdittu harjoittelija siinä(kään) iässä kestänyt. Väittivät, että edellytyksiä eteenpäin olisi kiekossakin ollut. Ei ole kaduttanut kuitenkaan, että seuraavana vuonna kaukalo vaihtui salibandymalliseen. Kiekko kiinnosti ja kiinnostaa yhä.

Minulla meni monta vuotta, etten käynyt katsomassa salibandypelejä kuin 1-2 kaudessa. Ei vaan kiinnostanut olla katsomon puolella. Sen sijaan SaiPan peleissä tuli vierailtua sitäkin useammin.
Nykyään suhdanne on vähän päin vastoin.

Perheessä on kuitenkin sen parin kappaleen verran lätkäjätkiä, jotka osaltaan myös vaikuttavat siihen, että kiekkoa tulee seurattua paljon.

Maailmanmestaruuskisat sekä Olympialaiset ovat penkkiurheilijan kohokohta. Pate Mustajärvikin tietää kertoa, että Suomen pelatessa lätkää, se iskee joka jätkään. Totta puhuu. Menee valvomiseksi toukokuu, mutta mistä muualta saa samanlaisia fiiliksiä suomalaisena, kun Antero Mertarannan hehkutuksista kiekon painuessa verkkoon. En tiedä.

Toivottavasti mitalipelit kutsuvat Suomea, vaikka Ruotsi usein tuppaakin saamaan kauhunhetkiä aikaan. Onneksi syykin on nyt selvillä ja jotain on ehkä opittu.

torstai 17. huhtikuuta 2008

Kuka lähtee, kuka jää

Huhtikuu on hienoa aikaa. Kausi on paketissa, vieraskirjat täyttyvät teksteistä, joissa spekuloidaan minkälaisia joukkueita nähdään ensi kauden Salibandyliigassa. Uutisointia uusista pelaajasopimuksistakin esiintyy, joista sitten seuraa luonnollisesti keskustelua.

Pienen paikkakunnan vieraskirjoissa jännitellään:"Kake ku lähti ni veikkaisin, ettei mitää saumoja pleijareihin ens vuonna". Tai sitten jonkun perinteisen seuran sivuilla mainitaan: "Kyllä nyt on sellainen joukkue kasassa, että noussaan viidessä pelissä ylemmälle sarjatasolla ja siellä budjetti on miljoona, joten Ruotsin maajoukkue on käytännössä meidän ensi kauden joukkueemme".

Kauden jälkeen sitten ihmetellään, kuka floppasi tyylillä. Oskari Frösen vai mestarisuosikki? Toistaiseksi tilanne on tasan.

Salibandyssahan joukkuevalintoihin vaikuttavat muutkin kuin pelilliset tekijät. Koska ammattilaisen palkkaa ei tietääkseni makseta kuin kouralliselle pelaajia koko maailmassa, vaikuttavat valintaan mahdollinen työ- tai opiskelupaikka sekä perhe-elämän tilanne. Tästä syystä monet huiput lopettavat, kun mittari näyttää 30.

Lappeenrantalaisena salibandypelaajana ei huhuilta voi välttyä. Sveitsistä tullessani minua vietiin joka suuntaan. Huumorillakin toki, mutta yksi vitsi on äijäkin. Tänään luin myös melko hauskan tarinan ensi vuotta koskien. NST:n vieraskirjasta, tottakai.

Huhuilija nimimerkkiä lainatakseni: "Nuoret miehet ei vielä huhtikuussa tiedä missä tyttöystävä asuu tai opiskelee syksyllä. Naisten perässä sitten mennään. Miha menossa Kouvolan Susiin?"

Huhuilijalla on jäänyt kuulematta tai näkemättä se, ettei Kouvola kuulu niihin kaupunkeihin joihin muuttaisin. Helpotukseksi tiedän myös, missä tyttöystävä asuu syksyllä. Naisetkin näyttävät suuntaa, mutta Kouvolan Susiin? Kirjoittaja ei selkeästi ole lähipiiriin kuuluva, mutta Miha ei ole menossa Susiin pelaamaan. Ei edes Kouvolaan, muuta kuin ehkä käymään. Sekin ennen kesää.

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Tekstareiden vallankumous

Jos etsitään nykypäivien kuuminta puheenaihetta, ei vastausta tarvitse kauan miettiä. Tietenkin tekstiviestit. Lähetä 160 merkin mittainen runolausunto, hymiöllä varustettu ehdotus tai vaikkapa vihamielinen "Lopeta hei se mitä puuhaat, tai..." ja sinut huomataan! Ainakin jos olet julkisuuden henkilö. Itse en valitettavasti ole, joten olen jäänyt paitsi kaikesta kivasta henkilökohtaisella tasolla.

Viime viikkojen aikana Ilta-Sanomien otsikot pyörivät vain ja ainoastaan "tekstareiden" ympärillä. Ilkka Kanervan tekstiviestit julkaisi Hymy. Matti Vanhasen tekstiviestien julkaisijaa arvuutellaan vielä. Suomen kansan (jostain käsittämättömästä syystä) suosiman tanssikilpailun sylkykuppi "Kanki-Kaikkonen" on nyt saanut uhkailuviestejä, koska Suomen kansa äänesti hänet jatkoon.

Uutiskynnyksen ylittämiseen tarvitaan vain tekstari. Siksi olen itsekin jättänyt sähköpostin pois kysellessäni Syöttötuoliin osallistujia. Isken suoraan arimpaan paikkaan, puhelimeen ja toivon kovasti, ettei kukaan haastetuista paljasta mitä olen viestissäni kysellyt.

Tekstarit ovat nykypäivää. On erittäin noloa ottaa yhteyttä toiseen soittamalla. Se on niiiiin 90-lukumaista.

Salibandymediassa ei toistaiseksi ole vielä mehevillä tekstiviesteillä herkuteltu. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki toimittajat kyttäävät silmät kovana mahdollista iskun paikkaa. Itse ainakin avustavana höylänä näin teen. Mikä olisi hienompaa, kuin paljastaa esimerkiksi Mika Kohosen tekstiviesti veljelleen Mikolle. Toki aineksia on jo koossa. Pääkallo.fi on jo avannut pelin, puhumalla tekstiviesteistä, joita Ari Vehniäinen lähetti Erälle. Salibandyn 7 päivää aikookin joidenkin huhujen mukaan repäistä mehevän "Vehniäinen kommentoi: Ehkä lähetin viestin, ehkä en" otsikon ensi lehtensä kanteen. Suuret rahat käärii se, joka uskaltaa paljastaa paljon puhuttaneiden viestien salaisuuden.

Piip piip, piip piip.

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Fanikulttuuria

Urheiluun kuuluu olennaisena osana yleisö. Yleisön joukkoon taas olennaisena osana fanit, jotka kannattavat joukkuetta sen hienoilla, jotkin jopa heikoilla hetkillä.

Itse olen seurannut Lappeenrannassa kolmen eri joukkueen pelejä katsomon puolelta. Jääkiekko, koripallo ja salibandy ovat saaneet joukkueensa liigakartalle Lappeenrannassa. Pelaahan siellä Veiteräkin, mutta vanhan sanonnan: "Jääpallo, enemmän pakkasta kuin katsojia" vuoksi en ole pystynyt miehittämään tekojääradan reunustaa leutojen talvien vuoksi. Tuskin olisi muutenkaan tullut lähdettyä.

Etelä-Karjalaisen yleisön syvimpään olemukseen pääsee SaiPan peleissä. Joukkueella on pitkät perinteet, menestys on kiertänyt "Sputnikit" yhtä kaukaa kuin Sputnik aikoinaan maapallon. Yleisöä riittää, nuori joukkue taistelee itsensä kalkkiselle play-offviivalle ja tippuu play-offviivan alapuolelle usein kalkkiviivoilla. Menestystä halutaan ja kun joukkueella kulkee, katsomossa on kivaa. "Nyt on ihan huikea meininki. Snellman hirveessä liekissä. Aijaijai..." Kehuja tulee ja vieruskaveria läpsytellään selkään. SaiPa, SaiPa! Takkia on yhtä helppo kääntää kuin kirjan sivua. On huvittavaa, kuinka edellisen tiistain voittopelin sankari, jolle pitäisi lykätä ainakin viiden vuoden jatkopahvi käteen, voisi seuraavassa tappiollisessa pelissä "suksia kuuseen". Toiveet korkealla, pudotus kovaa.

Koripallossa menestystä tulee. Vankka kannattaja/katsojaryhmä pysyy kauden aikana lehtereillä, mutta playoffien alkaessa urheilutalo täyttyy ääriään myöten. Glory Huntereita löytyy joka kuopasta. Joskus se on niin läpinäkyvää tiettyjen ihmisten kohdalla, että ihan naurattaa. Eipä silti, kiinnostavat koripallofinaalit minuakin.

Varsinkin jääkiekossa fanikulttuuri on maanlaajuisesti jo melko hienoa. Finaalipelejä katsellessani Espoossa ja Oulussa ainakin osataan. Tunnelman aistii kotisohvalle. Salibandyssa orastavaa fanikulttuuria näkyy. Iittalat ja Seinäjoet ovat joka ottelussa äänekkäitä, muissa herätään kevään kynnyksellä. Pasilassa ei välttämättä silloinkaan, jos ei yksinäistä rumpalia oteta lukuun, joka käsitykseni mukaan rummuttelisi vaikka treeneissäkin. NST:n otteluissakin oli jo vähän meininkiä SSV:n vieraillessa Lappeenrannassa. Pieni on laji, pienet on faniryhmätkin. Alku on kuitenkin hyvä. Kannustusta olisi toki hienoa nähdä muissakin kuin lauantai-iltojen otteluissa. En ollut paikalla seuraamassa välieriä tai finaaleja, mutta Erä - Classic sarjassa taisivat olla äänekkäimmät fanit? Se oli harvoja kertoja, kun molempia joukkueita kannustettiin toden teolla.

Idea kirjoitukseen lähti, kun katselin eilen Zürich Lionsin ja Geneve Serveten välistä Sveitsin kiekkofinaalia. Soihdut paloivat, yleisö lauloi koko ottelun ajan. Mitä tapahtui, kun kotijoukkue varmisti mestaruuden rankkareilla? Tuhansia ihmisiä hyppäsi kentälle juhlimaan pelaajien joukkoon. Milloin Suomessa? Itse sain todistaa Sveitsin reissullani yhtä hikistä tiistai-illan paikallisvääntöä Lions vs Kloten. Halli oli yhtä suuri kuin Hartwall Areena, mutta meteliä riitti. Pelin taso oli niin ja näin, mutta yksi erä meni mukavasti ihmetellessä faneja.

Euroopan jalkapallo on ihan omissa oloissaan tässä aihepiirissä. Siitä ei sen enempää. Kuitenkin olen ihmetellyt miten Ruotsissakin osataan nämä hommat paremmin. Onko urheiluhullu Suomi kuitenkin niin ujoa kansaa, ettei kunnon tunnelmaa ja raikuvia aplodeja saada kuin Raipen läksiäisissä.

torstai 3. huhtikuuta 2008

Mikään ei ole muuttunut

Tämän vuoden Salibandyliiga näytti mielenkiintoiselta ennen kauden alkua. SSV:n jälkeen. Vahvistunut joukkue oli ainoa mestarisuosikki kauteen lähdettäessä. Muiden joukkueiden osalta kaikki oli auki, ja alkukierroksilla nähtiinkin yllätyksiä niin yksittäisissä peleissä kuin sarjataulukossakin.

Runkosarjan voitti SSV. Silti se kompasteli kauden aikana Suomen Cupissa ja perään vielä Euroopan Cupissa, mikä oli joukkueelle jopa päätavoite kauden aikana? Mediaan puhuttiin "triplan" hakemisesta. Suuria puheita, mutta perusteltuja. Joukkue oli paperilla yhtä vahva kuin musta tussi.

Classic ylsi EC-pronssille. Se oli muutenkin kauden aikana ollut ainoa joukkue, joka horjutti SSV:tä toden teolla. Play-offeissa NST sai ainoana joukkueena SSV:ltä voiton, mikä tietenkin näin lappeenrantalaisena lämmittää mieltä. SPV:kin laittoi kampoihin todella tiukasti, mutta voittoon asti hekään eivät päässeet. Lähellä olivat joka kerta.

Classicin peli takkuili kautta play-offien. "Passo" Peltola otti mokat omaan piikkiinsä. Pöytää vasta katettiin illalliselle, jossa ruokaseurana olisi SSV. Sami Nyman ja Ville Lahdensuo loukkantuivat. Okei, kaksi kovan luokan pelimiestä, mutta silti...

SSV - Classic 14-2. 14-2......14-2!!!! Pelataan Suomen mestaruudesta. SSV oli finaaleissa niin hyvä, kun sen pitikin olla koko kauden. Tai sitten Classic niin huono. Mene ja tiedä. Kovin hyvin valmistelut eivät ilmeisesti kuitenkaan olleet tamperelaisleirissä menneet.

Itse katsoin peliajasta n. 15 minuuttia. Blues - Jokerit kiinnosti enemmän.

Veikkasin aikaisemmin, että Classic pystyisi todella haastamaan SSV:n. Ei todella pystynyt. Vuosi ollaan taas viisaampia. Muut joukkueet ovat ottaneet Classicia kiinni. Erot ovat tasoittuneet, sen osoitti jo runkosarja, mutta eritoten playoffit. SSV on pitänyt eron samana. He ovat juuri niin ylivoimaisia kotimaan kentällä kuin haluavat. Nimenomaan silloin, kun panoksena on Suomen Mestaruus. Mikään ei ole muuttunut.

torstai 27. maaliskuuta 2008

Syöttötuoli osa 10: Lasse Kurronen

Juhlanumero 10. Moni odotti varmaan vähintään Mika Kohosta, Väänäsen Jussi jopa Jari Litmasta. Ei. Lappeenrannassa kasvaneena ja pelanneena yksi ihminen on kohonnut ylitse muiden. Niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Tämän miehen kanssa taival alkoi kymmenisen vuotta sitten SaiPan junnuissa ja jatkui NST:ssä. Barbaareissakin vielä hetken vedimme tällä kaudella rinta rinnan, kunnes "velimies" laittoi kengät naulaan. Vaikka peliura on tältä kaverilta ohi, taival jatkuu edelleen. Monet kutsuivat tätä herrasmiestä ja minua tutkapariksi. Rohkeimmat (tai tietämättömimmät) veljeksiksi. Kai se touhu on siltä välillä näyttänyt. Oma salibandyurani lähenee 10 vuotta pikkuhiljaa. Ilman tätä kaveria se olisi ollut puolet tylsempi, eikä tehosarakekkaan olisi koskaan näyttänyt niitä numeroita, joita se on näyttänyt. Tällä miehelle sattuu ja tapahtuu, joten haastattelukin on normaalia pidempi. Hyvät naiset ja pahat naiset, herroja unohtamatta: Lasse "Pouttu" Kurronen

Hei Pouttu! Lopetit melko pitkän salibandyurasi kevätkauden alkupuolella. Mitä siitä kaikesta jäi käteen? Vieläkö veri vetää kentille ensi kaudella?

- ”Urasta” jäi käteen kyllä hyvät eväät pelivuosien jälkeistä aikaa ajatellen. Kiitos kentällä tapahtuneiden ohjeistuksien, osaan melko hyvin arvioida, koska on syytä mennä parturiin ja kuka on milloinkin homoseksuaali. Veri varmaan vetäisi vielä kentille, mutta jalat, pää ja kädet eivät.


Ensi kaudella veren voimalla. Olet eritoten lappeenrantalaisessa salibandyssa tunnettu kaveri. "Pode" nimi vilahtelee tuon tuosta mm. Arposen Antin kirjoituksista. Oletko pettynyt, kun pelinumero ei ole noussut vielä minkään hallin kattoon?

- En suinkaan. En koe olevani läheskään sillä tasolla, millaisia kavereita olen Lappeenrannan halleissa nähnyt pelaavan. Minulle riittää, että nämä oikeat legendat morjestelevat hallien käytävillä.

Kukapa ei morjestaisi. Pelikentillä sinut tunnettiin maalintekijänä. Voisitko kertoa nykyjunioreille, jotka osaavat vain kärkineppejä ja ilmaveivejä, miten maali tehdään. Säilyy mitalikanta NST:ssä jatkossakin.

- Totta kai. Ensinnäkin on syytä varmistaa, että pääsee riittävästi kentälle, jotta maaleja pystyy tekemään. Suosittelisin hakeutumaan valmentajan kaveriksi. Pieni tekonauru valmentajan vitsille on aina paikallaan, jos sen osaa oikein tehdä. Toiseksi on syytä hankkia hyvät ketjukaverit. Suosittelisin jo nuorena alkamaan hengailemaan sellaisten kavereiden kanssa, jotka osaavat pelata. Valmentajat yleensä ainakin kokeilevat ketjuihin kavereita, joilla kulkee kaukalon ulkopuolella. Kolmanneksi suosittelisin laukomaan, jos et osaa syöttää. Näillä eväillä ainakin itse painelin aikanaan.

Nyt vaan juniorit kirjaamaan. Antti O. Arponen kirjoitti NST - IC Akatemia finaalista NST:n blogiin. Itsekin kyseistä finaalia olen täällä spekuloinut. Kismittääkö tuo finaali vielä sinua tänä päivänä? Millä mittapuulla?

- Kyllähän se vielä vähän kismittää. Mittapuuna voisi olla sellainen NHL-viivoitin, johon mahtuu kaikkien joukkueiden logot. Eli melko hyvin olen päässyt ottelusta yli. Itse olin kyseisessä ottelussa kuumeessa ja koutsi Ruuskasella oli hyvä syy ottaa filaan pelin puolivälissä. Toki olin aina ajatellutkin lopettavani tosipelit penkin päässä.

Jotkin pitävät sinua todella hitaana, mutta huhujen mukaan sinulta löytyy Suomen 3 nopeinta askelta. Kertoisitko miten asia on?

- Asia todella on näin, kuten sinullekin on huhuiltu. Sääli, että minut usein otettiin niin iholta, että harvoin pääsin niitä kolmea askelta ottamaan. Sen vuoksi monet pitävät minua todella hitaana, mutta tämä siis ei pidä paikkaansa. Hienoa, että tämänkin asian pääsee oikaisemaan.

Kivi varmasti putosi sydämmeltä. Olet kentän ulkopuolella ja kentälläkin huumorimies, jolle sattuu ja tapahtuu. Kovin kommelluksesi lienee pudotus viidestä metristä laiturille, jonka paikallislehtikin noteerasi. One more time, mitä oikein tapahtui? Onko jotain muuta huonon onnen tempauksia, joita haluat valottaa lukijoille?

- Tapauksessa oli kyse nuoren henkilön huonosta fysiikan tuntemuksesta. Näin ollen jalkapohjan ja alustan kitka oli arvioitua pienempi, joka johti liukastumiseen. Tuloksena Joona Puhakan tyyliin kierteellä pää edellä laituriin. Alkuperäinen tarkoitus oli siis veteen. Tämä tuntee olevan sinun lempijuttujasi, voimme tästä keskustella joskus yön pimeinä tunteina kun ei tule uni silmään. Mitä muihin kommelluksiin tulee, niin todennäköisesti niitä kertoilen joskus rippileirejä kierrellen.

Keskustelu kuulostaa hyvältä. Terävän kielesi ansiosta olet osannut ärsyttää monet vastapelaajat sekä kentällä että siviilissä raivon partaalle. Mitä juttuja viljelet? Ovatko seuraamukset olleet kovia?

- No se riippuu ihan vastustajasta. Kuuleman mukaan olen aika ärsyttävän (eli typerän) näköinen, mikä on tietysti plussaa kuumennus hommissa. Lisäksi pelityylini, jolla ei siis ole taidon kanssa mitään tekemistä, on ilmeisesti aika ärsyttävä. Tiedät itsekin, että harmittaa kun joku lyö mailalla nilkkaan. Seuraamuksista sen verran, että vastapuolelta ei ole hirveästi kentällä kavereita löytynyt. Juttuja viljelin lähinnä yleensä vain tuomareille.

Eihän niitä kavereita kentältä etsitäkään. Erään tarinan mukaan olet todennut jollekin paikalliselle, ettet suinkaan ole Lappeenrannan kovin jätkä "kettuilemaan", mutta ihan kärkipäässä, kun tämä hieman vihamielisesti sitä tuli sinulta kyselemään. Pitääkö legenda paikkansa? Mitä tapahtui?

- Pitää paikkansa. Tapahtuma juontaa juurensa myöhäisuhmaikään(minulla noin 15v), jolloin olin viettämässä iltaa teinien ja hitaasti kypsyvien(kuten minun ja sinun) kantapaikassa Lappeenrannassa. Olin taas länkyttänyt leukoja jollekin, joka oli tilanteesta sitten saanut pienen pienen herneen nenäänsä. Kaveri oli kertonut ISOMMILLE, ja noin kaksi kertaa minun kokoinen kaveri tuli tiedustelemaan, olenkohan mahdollisesti Lappeenrannan kovin kettuilemaan. Vastasin, että tuskin kovin, mutta varmaan ihan kärkipäässä. Kaveri jäi suu auki tuijottamaan ja kun muutama kärpänen oli suuhun lentänyt, niin päätti ratkaista tilanteen heittämällä minut vesilätäkköön. Sen jälkeen meni herne minun nenään ja lähdin vaatteet märkänä kotiin mököttämään.

Ikävä päätös illalle. Takaisin salibandyyn. Miten on mahdollista, että NST:ssä kovana maalintekijänä tunnettu "Pouttu" Kurronen on saanut Helsingin reissullaan nimityksen "Kiikari-Kurronen"?

- Tämä johtuu siitä, että muuttaessa Helsinkiin jätin tehot kuitenkin Lappeenrantaan. Pelikaverit Helsingissä leimasi ekojen treenien noin seitsemännellä minuutilla Kiikari-Kurroseksi. Sen jälkeen oli niin iso apina selässä, että nimitys kulki matkassa koko kauden ja ilmeisesti sen jälkeenkin.

Onneksi vain Helsingissä. Matkaileva mies kun olet, lienet kokenut reissuillasi kaikenlaista. Paljasta joltain peli- tai "pelireissulta" muistelo, joka on jäänyt ikuisesti mieleen, tai joka on muuten vaan mainitsemisen arvoinen.

- Näitä muisteloita on paljon, osa sellaisia, joita ei edes tämän palstan kaikille lukijoille (joita spekulaatioiden mukaan siis on) kehtaa paljastaa. Voisin kertoa eräästä B-nuorten SM-välierästä, mutta AOA on kertonut siitä niin monesti, niin koitan keksiä jotain vähemmän tunnettua. Yksi mielenkiintoinen pelireissu tulee mieleen viime keväältä. Lähdimme helsinkiläisten pelikavereiden kanssa (vahvistettuna liigatykki Tuomo Reposella) kohti Ahvenanmaata voittamaan jotain mitä Suomessa eikä Ruotsissa voi voittaa. Laiva lähti illalla kohti Tukholmaa, meidän pysäkki oli siis puolivälissä ja noin klo 04 piti olla skarppina valmis hyppäämään laivasta. Kello oli noin 02 kun havahduin, että koko joukkue laulaa karaokea, kuin olympiakultaa voittaneet. Pelaajia oli mukana pari kentällistä ja veskari. Arvelin, että saamme ekaan matsiin noin 3 pelaajaa kasaan. Kuitenkin kaikki pääsivät onnelliset oikealla pysäkillä pois laivasta ja nautimme parin tunnin unet Maarienhaminan terminaalissa. Auringon noustessa käppäilimme hallille ja taisimme voittaa finaalia vaille kaikki pelit. Hopeaa siis sieltäkin. Poistulomatka onkin sitten toinen tarina

Siitä lisää myöhemmin. Peliuran jälkeen ja sen aikanakin olet toiminut myös nakkibisneksessä. Tuotemerkki Pouttu on hyvin suosittu Suomessa. Kerrotko hieman lisää siitä?

- Itse asiassa kyseinen tuotemerkki ei ilmeisesti ole aivan niin suosittu kuin luulet. Ainakin omassa lähikaupassa Pouttu-merkillä varustetut makkarat on varustettu punaisella alennustarralla. Itse suosin kyseistä merkkiä ja suosittelen sitä lämpimästi myös muille.

Pakko oli mainostaa. Salibandyliiton sivujen mukaan yksi harrastuksistasi on moukari. Valoita tuon uran taustoja.

- Tämä tieto oli minulle varmasti yhtä kova yllätys kuin sinulle. Moukari ei suinkaan ollut syy salibandyn lopettamiseen. Uskon, että salibandyssä olen kuitenkin parempi kuin moukarissa, vaikka ruumiinrakenteeni on enemmän ehkä moukariin sopiva. Pitää kesällä kokeilla paljonko nykyään ”moukku” lentää.

Tulen paikalle nauramaan. Sitten mielikuvitusta peliin. Tosielämän tilanne. Olet Madison Square Gardenin lavalla mikrofoni kädessä. Oikealla vetää Marilyn Manson ja vasemmalla Kari Tapio. Mistä löytyy selitys?

- Huh huh. Tässä saa tosiaan laittaa mielikuvitusta peliin. Luulen, että homma juontaa juurensa vuoteen 2012, jolloin vedän tangomarkkinoiden karaoketeltassa Neon kakkosen Kemiaa, johon syttyvät Kari Tapio ja Samuli Edelman. Samana syntyy yhtye Elämän Sankarit. Olemme Yhdysvalloissa kiertueella ja ”Samppa” tekee läheistä tuttavuutta alkoholin kanssa. New Yorkin keikan Samuli joutuu jättämään väliin. Marilyn Manson värvätään hoitamaan Samun osuudet biisissä ”Tuhannen Yötä”. Minä siis soitan keskellä kitaraa Marilyn hoitaa Samulin osuuksia ja vasemmalla Kari Tapio laulaa Sanin säkeistöt.

Selkeää kuin mikä!

Loppuun vielä nopeita!

All-Stars kenttä

Lasse Kurronen-Toni Kokkonen-Tuomo Reponen
Ilari Heikkinen-Timo Kupsanen
Ossi Lahti

Kiikari vai Moukari? -Moukari!
Uppsala vai Tahko? -Nykyisin Tahko
Puikot vai Maali? -Ehdottomasti puikot.
Sähly vai Karaoke? -Karaoke

Valmentaja jota arvostan... Simo Ruuskanen
Salibandyssa muuttaisin... Tasurin sattuessa rankkarit. Sama systeemi kun nykyisin lätkässä.
Syöttötuolissa haluaisin nähdä...Nyt on taas Lappeenrantalaisia ollut viimeaikoina, niin kysäseppä vaikka Salutskijn Tedyä.

Ei huono vaihtoehto ollenkaan! Näin tarinoi aina hauska mies Lasse "Pouttu" Kurronen. Syöttötuoli saavutti 10 henkilön rajapyykin, muttei suinkaan jää siihen. Uutta odotellessa...

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Syöttötuolissa osa 9: Jussi Väänänen

Syöttötuolin yhdeksäs uhri on varsinkin lappeenrantalaiselle salibandy-yleisölle tuttu mies. Väänänen#23 on löytänyt tiensä urheilutalon seinälle. Ensimmäisenä jäädytettynä pelinumerona NST:n seurahistoriassa. Nykyään tämä tuore tyttölapsen isä lätyttelee Barbaareissa, jotka nousivat ykkösdivisioonaan. Mutta nouseeko Jussi mukana? Mitä muuta mies mietiskelee?

Terve Jussi! Onneksi olkoon myös Jatkuvansyötön kautta lapsen syntymästä. Monet ovat sanoneet sen mullistavan koko elämän. Oletko itse huomannut jo mullistuksen aallon? Millä tavalla?
- Kyllähän se hieno tapahtuma oli. Ainakin kaveri on ainut tässä maailmassa joka tykkää miun laulamisesta, tai sitten se on jo tajunnut, että lopetan laulamisen heti kun hän lakkaa itkemästä.

Fiksu kaveri, tullut äitiinsä? Lupauduit haastatteluun "sitten jos noustaan ykköseen". Kuinka paljon harmittaa nyt, kun nousu toteutui ja jouduit Syöttötuoliin?
- Ei haastatteluun joutuminen mutta tuo nousu…pitää taas etsiä uusi joukkue tai alkaa tosissaan reissaamaan. Muutenhan nousu on jo pelkästään alueen salibandylle hieno juttu.

Totta. Olet erikoislaatuinen pelaaja. Harva kaveri on saannut salibandyssa jäädytettyä pelinumeroa. Lappeenrannan Urheilutalolla komeilee kuitenkin seinällä "Väänänen#23". Millaisia tunteita tuo plakaatti herättää sinussa? Lesottaako?
- Itse tilanne herätti mukavia tuntoja ja onhan se hienoa, että seurauskollisuutta arvostetaan. Vaikka Lesottaa on hieno sana, niin täytyy sanoa, että ei.

Hieno ja hieno. Liiton sivujen mukaan sinulla on hyvät kädet, huonot jalat ja kohtalainen keskivartalo. Millainen harjoittelu pitää käydä läpi, että näinkin sopusuhtaiseen lopputulokseen päässään?
- No, kaikkihan lähtee pihahöntsyistä… mutta sen jälkeen panostamalla erilaisiin lajiharjoituksiin, välttelemällä punttisaleja ja liiallista fysiikkareeniä (Jos salille kuitenkin eksyy kannattaa kuunnella musaa, turista ukkojen kanssa ja tehdä huolella vatsoja.). Eli niillä keinoilla millä saattaa tulla hyviä salibandyn pelaajia mutta huonoja urheilijoita.

Siinä neuvo joka junnulle! Olet spekuloinut sitä, kun käsiesi ansiosta pääset vastustajan ohi, mutta jalkojesi ansiosta sama vastustaja tulee vielä uudemman kerran vastaan ennen maalintekosektoria. Tuntuuko, että työmäärä on kohtuuton? Oletko muuten koskaan päässyt läpiajoon?
- Todellakin, joskus joku on kysynyt onko rankkaa pelata koko ajan ylämäkeen – kyllä on. Jos sellaisia ns. puolittaisia ei lasketa, niin ei muistu mieleen. Luulisi, että jo näilläkin pelimäärillä olisi joskus päässyt edes vahingossa.

Jos olet nähnyt Jussin läpi, ilmoita! Sait hieman palautetta Imatran suunnasta blogin kommenttiosastolla, kun olin käyttänyt lausahdustasi tekstissä. Rupesiko harmittamaan?
- Lukeeko sitä blogia joku? Ainahan sitä tappion tuskassa tulee heiteltyä vaikka mitä mutta eipä juuri.

Epäilen vahvasti, mutta joskus joku on lukenut. Olet pitkän peliurasi aikana nähnyt kaikenlaista hiihtäjää ja pelaajiakin. Pistetään samanlaista kuin Matille edellisessä syöttötuolissa. Kenen pelikaverisi ottaisit mukaan autiolle saarelle. Entä mitkä kaksi tavaraa haluaisit hänen tuovan mukanaan?
- Kyllä sinne tulisi vanha kunnon lökäpöksy Juha ”Anttu” Haapalainen (Kaverin kanssa ei ole koskaan tylsää). Mukaan hän ottaisi golfsetin, palloja ja ajettavan ruohonleikkurin. Tässähän on tavallaan kolme ”tavaraa” mutta luin Tiilin haastattelun ja hänhän taisi jättää yhden esineen seuraavalle. Edellytän muuten tässä, että autiosaari on jossain lämpimässä paikassa kuten aina leffoissa.

Voidaan sopia, että on. "Antun" kanssa pelailet myös jääpalloa. Huhujen mukaan taskussa on nyt 3. divisioonan voitto tältä kaudelta. Kumpi on hauskempaa puuhaa, jääpallo vai salibandy? Pärjäätkö jäällä samoilla eväillä kuin parketilla tai matolla?
- Kyllä pitkän tauon jälkeen oli jääpallo ehkä mukavampaa. Pärjään/en pärjää juuri samoilla keinoilla, eli ennakoinnilla ja pikkuvilpillä.

Pikkuvilppi on pelin suola. Vaimosi Anne on myös pelannut salibandya NST:ssä. Puhutaanko teillä kotona muusta kuin salibandysta? Onko kritiikki suuntaan tai toiseen ollut kovaa pelien jälkeen? Jos on, millaista?
- Välillä eksymme muihinkin aiheisiin. Kritiikkiä ei ole kotona jaettu, siis siitä asiasta.

Ei lisäkysymyksiä tuosta. Olet mies joka sanoo mielipiteesi ja asiasi suoraan. Nyt sinulla on tilaisuus täräyttää viiltävä mielipide johonkin valitsemaasi ajankohtaiseen tai vähemmän ajankohtaiseen asiaan. Anna palaa!
- Ei kukko käskien laula. Mutta haluaisin todellisena penkkiurheilijana nostaa esiin sykähdyttävän urheiluhetken kun Raimo Helmistä palkittiin viimeisessä maaottelussa, kerrankin näytti siltä kuin Suomessa olisi jotain oikeanlaista urheilukulttuuria. Lisää sellaista.

Oli todella upea hetki! Loppuun vielä muutamat nopeat.

All-Stars kenttä (itsesi mukaan): - Minä, Matti Tiilikainen, Jarno Heiskanen, Johnny ”boy wonder” Kotro, Aki Seppälä ja Mikko Sinkko. Ollaan yksi takana, taas, ja veskari on otettu pois.

Jääpallo vai Salibandy? -Kaikki pallopelit käy.
Mailannosto vai Maali? -Kyllä kunnon ”Huuli” Sandell vie voiton.
Bure vai Fedorov? -Fedorov
Vastalause vai Hyväksyntä? -Ehdottomasti vastalause.

Salibandyssa muuttaisin...Paljon asioita jotka liittyvät lajikulttuuriin mutta hiljakseen ne kai korjaantuvat.
Syöttötuolissa haluaisin nähdä...Jari Litmasen, ei taida vain olla kovin realistinen, vaikka en täysin tiedäkään sinun suhteitasi.
Seuraavalla kaudella pelaan...vaikea sanoa kun nousukin toteutui mutta jossain sählätään.

Näin siis Jussi Väänänen! Numerolla 10 Syöttötuoliin minun salibandyurani huikein kaveri. Tutkaparinakin tunnettu Lasse "Pouttu" Kurronen.

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Aijaijai...

Papas - Barbaarit 10 -4. Sitä ei taulukossa vielä näy, mutta tuntuupa silti mukavalta.

Nyt on aika.

lauantai 15. maaliskuuta 2008

Pieniä piirejä, ja pelikieltospekulaatioita

Tämän tekstin aihepiiriin olen saannut inspiraatiota toisilta ja kolmansilta osapuolilta. Kun pitää korvat tarkkana ja nauraa samoille vitseille kuin muut, uskaltaa niitä luetella itse ääneenkin. Vaikka nyt varsinaisesti ääniversiota en blogiini saanutkaan.

Salibandystahan koitetaan kovaa vauhtia saada arvostettu laji niin yleisön kuin mediankin keskuudessa. Suunta on oikea, mutta onko totuus vasemmalla? Entä jos vedetään suoraan, eli kultaista keskitietä. Muutama todistus salibandyn pienistä piireistä ja sen parissa toimivista ihmisistä tulee tässä. Tulee jotain muutakin.

Pienessä piirissä on spekuloitu, kuinka pienet piirit voivat vallita myös isommissa ympyröissä. Minusta jo sinänsä oli hauskaa, että Salibandyliiton valmennuspäällikkö Jari Oksanen avautui, kuinka poikamaajoukkueen valintoihin vaikuttaminen vaarantaisi hänen työnsä. Tarve avautumiseen tuli, kun Michael Keinänen oli ensin sohaissut ampiaispesää kirjoituksellaan.

Tuskin monessa muussa lajissa vastaavaa nähtäisiin. Lehdistö kirjoittelee milloin mitäkin. Kolumnistit räksyttävät irvailevia leukojaan tuon tuosta, ja tämänkin salibandyblogin kirjoittaja on ylistänyt Imatraa. Urheiluseurojen pomot ja pelaajat antavat kirjoitusten olla omissa oloissaan ja arvoissaan. Salibandyssa, eeeeei välttämättä.

Huipennuksessa olevan salibandykauden alkuvaiheessa Antti O. Arponen arvioi NST:n blogissa, että Oilers sijoittuu 10. sijalle. Playoffeihin ei ole asiaa. Hexi Arteva päätti ottaa yhteyttä Anttiin ja lyödä asiasta vetoa. Näin se homma käy. Ajatus siitä, että Hannu Aravirta ottaisi yhteyttä Jääkiekkolehden toimittajaan sanomalla: "Olit sitten veikannut meidät sijalle 7. runkosarjassa. Pelikaantipaisti vetoa, että ollaan viiden sakissa." huvittaa melkoisesti. Eihän niin vaan kukaan toimi. Hexi päätti toimia.

Tulipa kuuleviin korviini myös surkuhupaisa tarina. Erään liigajoukkueen pelaaja on neuvottelemassa ensi kaudeksi sopimusta uuteen joukkueeseen. Ilmeisen asiantuntevat vanhemmat olivat ottaneet yhteyttä yhden kiinnostuneen joukkueen valmentajaan ja kertoneet, että "meidän poika on kova sana. Lyökää hyvä sopimus kouraan, saa varmasti sellaisia monesta seurasta". En tiedä, onko tällaista toimintaa missään lajissa? Ei voi olla! Tämähän ei varsinaisesti kuvasta salibandya lajina, enemmänkin vanhempien nallekarkinjakotilaisuutta, jossa vuoronumero oli jossain miljoonan jälkeen. Näinkin voi käydä. Ja siltikin... Huippu-urheilustako puhutaan?

Sitten vielä pakollinen kannanotto Tarmo Kirjoselle langetettuun pelikieltoon. Mies lepäili hyvän aikaa sairastuvalla. Tervehtyessään liiga langetti hänelle pelikiellon syksyllä tapahtuneesta pääpuskusta. Okei, pelikielto oli varmasti ansaittu. Puskuthan kuuluvat jalkapalloon (joka muute on huippu-urheilua), tosin silloinkin kohteena on hyvä pitää pallo. Kurinpitäjät eivät osuneet ihan napakymppiin, tuolla toiminnalla. Kauden tärkeimmät pelit edessä ja vanhojen kaivelulla kaverilta mahdollisuus pelata niitä pois. En itsekään välttämättä kuulu Kirjosen fanikerhoon, mutta oikeudenmukaisuutta hänellekin vähän suotakoon.

Huhujen mukaan Peik Salminen ei tule pelaamaan SM-finaaleissa, jos SSV sinne selviää. Viimeisten MM-kisojen finaaleista lähtien Ruotsin Parturi&Hiustenkunnossapitoliitto on nimittäin saamassa päätökseen selvitystään, joka langettaisi törkeään kampauksen sotkemiseen syyllistyneen Salmisen vähintään 10 ottelun pelikieltoon. Kielto tulee voimaan heti, kun pelataan mitaleista MM tai SM-tasolla.

Miksi itse pelaan salibandya, jos sitä en mielestäni huippu-urheiluna pidä ja sen ympärillä tapahtuvat asiat naurattavat? Onpa mahdottoman mukava peli. Ei kai sitä muuten Kajaanin asti huomenaamulla taas lähtisi...

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Kierretään sitä puukkoa...

Antti O. Arponen kirjoitti NST-blogissa viikko-pari takaperin jutun ikimuistoisesta rankkarikilvasta. Siitä rankkarikilvasta, jossa Oksmanin Santtu viimeisenä upotti maalin ja NST:n juhlat alkoivat.

Tänään näin jutun toisesta ikimuistoisesta ottelusta. Siinäkin oli rankkarikilpa. Anttia lainatakseni: "Simo Ruuskasen luottomies Tuomo Reponen" laukoi siinä kilvassa ensimmäisenä. Eipä upottanut Tuomo maalia. Ei upottanut NST:stä kukaan muukaan. IC Akatemian juhlat alkoivat.

Hopeaa tuli. Tulos kismittää varmasti myös vahvasti mukana elänyttä Anttia. Voitte kuvitella, kuinka paljon se kismittää vieläkin joitain pelaajia. Tuomas "Bobi" Arposen kanssa tulee joskus juteltua näin internetin välityksellä niistä ja näistä. Välillä noistakin. Kyseinen ottelu esiintyy keskusteluissa vieläkin. Kahden vuoden jälkeen. Hoh-hoijaa, aina kismittää yhtä kovin.

Tuo kausi piti olla NST:n A-junnujen. Kuten Antti nimilistaa luetteli, se ryhmä oli loistava. Hienoja miehiä. Kentällä ja sen ulkopuolella. Joukkuehenki oli huipussaan, ja pitkälti sen ansiosta menimme niinkin pitkälle. Löytyi joukkueesta toki ripaus taitoakin, vaikka tuurilla ne laivatkin seilaa. Ja Gunnersin piti kävellä finaaliin NST:n yli.

Olin tuon kauden myös armeijassa pelikaveri Lasse "Pouttu" Kurrosen kanssa, joka muuten on Syöttötuolin#10, kuten joku saattoi jo arvatakin. Loppusodasta lähdettiin Espoon Oilersin kaatoon. Jätkät huutelivat lähtiessämme: "Koittakaa venyyttää kolmeen matsiin, niin ei enää tarvitse tulla mettään". Oltiin vähän samoilla linjoilla Poutun kanssa.

No, kävi niin, että Oilers kaatui 2-0. Sunnuntaina tultiin Espoosta. Ei hirveesti huvittanut lähteä takaisin sotimaan. Yksi puhelinsoitto, jonka pitkän arvonnan ja väittelyn jälkeen suoritti Pouttu. "Miul on sormi paskana ja Reponenkin on aika hapoilla."

Huumori- ja urheilumiehenä tunnettu Vänrikki Mikko Saarinen oli tilanteen tasalla. "Kyllä mä ymmärrän, että pelit ottaa voimille. Tulkaa ajelee autoilla tänne. Soittelen huomenna." Koko aamu odoteltiin, että soitto tulisi. Ei tullut. Illalla Saarinen soitti. "En mä mitään kyytiä teille saanut. Ootelkaa siellä".

Ai että oli mukavaa. Seuraavana viikonloppuna oli Gunnersia vastaan välierät. Loppusodan suorittaneet saivat kaksi kuntoutuslomapäivää torstaiksi ja perjantaiksi. Kuinka ollakaan, Reposelta ja Kurroselta löytyivät samat lomat. Olimme sentään metsässä yhden yön. Kiitoksia, kiitoksia.

Gunners ei sitten tosiaan kävellyt finaaliin. Tiukassa välieräsarjassa olimme parempia. Finaalisarjasta onkin spekuloitu jo tarpeeksi. Mitä enemmän spekuloidaan, sitä syvemmälle puukko uppoaa...

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Karjalasta kajahtaa

Kuten aikaisemmassa blogitekstissäni aavistelin ja toivoin, lappeenrantalaisille salibandyjännäreille on luvassa mielenkiintoinen kevät. Oikeassa olin. Toki siihen tarvittiin Barbaarien onnistuminen karsinnoissa sekä NST:n onnistuminen viimeisillä liigakierroksilla. NST selvisi nipin napin "pleijareihin". Kuuluin niihin "Aksun" mainitsemiin tietoniiloihin, jotka veikkasivat NST:tä ulos kolmessa ottelussa. Syynä ei ollut se, ettenkö luottaisi viime kauden joukkueeseeni. Oletin SSV:n olevan liian kova pala tässä vaiheessa kautta. Mitä vielä! En muista milloin viimeeksi on ollut näin siistiä olla väärässä.

Ensimmäistä ottelua jännitin Suomen parhaassa kaupungissa, vai oliko se päinvastoin...
Tietokoneen "äfvitonen" sai yhtä kovaa runtua kuin Mike Tysonin vastustajat, silloin kun Mike vielä nyrkkeili eikä kokeillut hampaidensa pitävyyttä. Ottelun seurantaa toki sotki seurustelusuhteen vuosipäivä, joten ihan reaaliajassa tulos ei sitten loppujenlopuksi tullut. Tuli kuitenkin. Voitot tällä hetkellä 1-1. NST:llä kaikki mahdollisuudet. Toivon parasta.

Barbaarien kanssa kävimme Savonlinnassa. Tällä kertaa kotimatka sujui rattoisammin. 4-3 voitto oli yhtä maukas kuin kesän ensimmäinen Vety Lappeenrannan satamatorilla. Maistui. 6 joukkueen lohkossa pitäisi selviytyä neljän joukkoon. Vaikeaa, muttei mahdotonta. No ei edes kovin vaikeaa. Todennäköisyydet ovat puolellamme. Pyöreesti 67 % joukkueista pelit kuitenkin jatkuvat. Ollapa siinä joukossa.

Loppuun vielä havainto. Liigassa on melkosen paljon kovempi vauhti kuin 2. divarin kärkipäässä. Totesin sen eilen. Treeneissä käydessäni mailan ja kenkien lisäksi olisi pitänyt ottaa mukaan "I Love Spain"-paita, rantahattu sekä vyölaukku. Ainakin sellainen olo jäi.

Oli miten oli. Salibandyjännärit: Löytäkää tienne katsomoon! Lappeenrannassa on nyt paljon tarjontaa! Toivotaan, että Karjalasta kajahtaa...enkä puhu nyt Josban mestaruushaaveista.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Vieraskirjojen henkilöhahmoista

Salibandyaiheisten sivujen suola: Vieraskirja. Pura kaikki vanhat tai juuri tulleet patoutumasi kirjoittamalla ensin itsellesi naseva nikki, eli nickname tai pysy täysin anonyymina. Omaa nimeähän netissä ei saa antaa. Ei varsinkaan tuntemattomille. Äiti on kieltänyt.

Seuraava vaihe. Katso aihe mistä vieraskirjassa/keskustelupalstalla keskustellaan. Kun olet varmistanut, ettei sinua tunnisteta. Hauku joku aivan paskaksi tai kerro miten asiat voisi tehdä paremmin.

Jos joku erehtyy kritisoimaan näkökantaasi, vastaa siihen tyyliin: "Kiviä taskuun idiootti. Et osaa itsekään ees kävellä. P.S. Porvoo on paras, te muut ootte huonoja!"

Seuraavassa esittelen hieman erilaisia vieraskirjojen/keskustelupalstojen käyttäjiä.


1. Munalliset
"Kirjoittavat AINA omalla nimellään tai tunnistettavalla nimimerkillä, jonka takana tiedetään olevan juuri sen Pekan. Uskaltavat antaa kritiikkiä ja ottaa sitä vastaan. Kehtaavat käyttää omaa nimeään sanojensa takana, jos vaikka puheenaihe olisi jostakin henkilöstä. Eivät sorru asiattomuuksiin tai keskustelupalstan sabotointiin."


2. Semi-munalliset
"Kirjoittavat samalla aina nimimerkillä. Teksti pysyy asialinjoissa, mutta kukaan ei kuitenkaan tiedä, kenestä on kysymys. Tahtoo noudattaa äitin neuvoa, mutta ottaa kuitenkin reilusti osaa keskusteluihin."


3. Mukahauskatjätkät
"Kirjoittavat erilaisilla nimillä vieraskirjoihin, useimmiten jotain inside-läppää. Kirjoitukset painottuvat pe-la-su välisiin öihin. Tekstien laatu on yhtä "hauskaa" kuin Ostos-TV:n "Aromipesä"-vitsit"


4. Traktorinsa hukanneet
"Joku asia harmittaa näitä ihmisiä. Kello ei muutenkaan lyö jokaisen tunnin kohdalla, ja tulos on tehokasta. Tekstien laatu painottuu jonkin asian tai jonkun ihmisen haukkumiseen tai muuten vaan todelliseen hölmöilyyn. Nimimerkkinä "Persenaama" tai ihan perus "Jorma" hyvin käytettyjä."

5. Anonyymit
"Esiintyvät palstoilla, joissa vaaditaan tunnistautuminen. Muunmuassa tässä blogissa. Tekstien laatu vaihtelee. Joskus positiivista, mutta nimen "anonyymi" taakse on ihanaa piiloutua ja haukkua esim. kirjoittajan naamaa, jos ei muuta tule mieleen."


Siinäpä heitä. Tunnistitko itsesi? Itse olen sitä mieltä, että jos johonkin asiaan ottaa kantaa, varsinkin jonkin henkilön tekemisiin, on reilua kirjoittaa sillä tunnistettavalla nikillä tai sitten omalla nimellä. Siihen olen itse pyrkinyt. Äitikin antaa varmasti anteeksi.

maanantai 25. helmikuuta 2008

Taistelu jatkuu

Taistelu alueellisen jatkosarjan osalta on tauonnut. Joensuun reissu toi 2 pistettä. Suureksi ihmetyksen aiheeksi koitui vastustaja PyU, joka ei pelannut ainakaan sillä tasolla, jota voisi odottaa lohkovoittajalta.

Sunnuntaina LeBa-96 saapui Lappeenrantaan. Voittaja jatkoon Top Teamin seuraksi. Saimaan Salibandykeskus sai jäähyväiset kotivoiton siivittämänä. Selkeät 8-3 numerot eivät jättäneet arvailun varaa, kumpi joukkueista ansaitsi jatkopaikan. Hyyryläisen Ville sai kiitokset niin Barbaareilta, kuin NST:ltäkin. Molempien kausi jatkuu, mikä on hieno homma. SBK:lla ei harjoituksia tai pelejä nähdä. Ei enää koskaan.

Jatkolohkokin selvisi. Mikä hienointa, samassa lohkossa ovat joukkueet Oulusta ja Kajaanista. Runkopelipäivätkin ovat selvillä, ja mikä hienointa, molemmat joukkueet ovat ottaneet yhden viikonlopun Helsingin keikkaa varten. Sikäli ymmärrettävää. Me joudumme näillä näkymin tekemään kaksi erillistä reissua pohjoiseen. Lievästi ilmaistuna harmittaa.

Jäljellä on vielä 12 joukkuetta, jotka haluavat divariin. Kovia pelimiehiä löytyy tältäkin tasolta, ja ennakkoon on mahdotonta sanoa, ketkä läpäisevät seuraavan vaiheen.

Sekin on mahdotonta sanoa, missä pelaamme kotiotteluita. NST meni jatkoon, joten Urheilutalolta "salibandyvuorot" ovat jotakuinkin jaettu. Eipä silti, olen yhtä innoissani NST:n menestyksestä, kuin omastamme.

Toivoa sopii, että mattokenttiä löytyy pohjoisesta. Saisimme edes jonkintason "kotiotteluita", vaikka matka kotiin olisikin 700 kilometriä.

sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Syöttötuolissa osa 8: Matti Tiilikainen

Moni tätä lienee jo toivonut. Onhan uransa lopettanut mies pysytellyt poissa mediasta. Jatkuvaasyöttöä ei valtakunnan tasolla mediaksi nyt voi edes hyvällä tahdolla välttämättä kutsua, mutta mielenkiintoinen mies on taas kerran Syöttötuolissa. Pidätin haastattelun julkaisuajankohtaa kalenterista johtuen. Hyvät naiset ja herrat, Matin päivän kunniaksi: Matti Tiilikainen


Hei Matti! Päätit peliurasi kesken tämän kauden. Olisi typerä kysymys tiedustella "Miltä nyt tuntuu?". Kysynkin, oletko suunnitellut jatkoa alasarjoissa tai kenties valmennuspuolella?
-Hieno ettet lähtenyt tuolla em. typeryydellä liikkeelle, olisi voinut haastattelu kuivua heti alkuunsa.. Enpä ole juurikaan jatkoa miettinyt, tarpeeksi tuli vaivattua päätä tuossa vuodenvaihteessa, joten kesän aikana varmaan jatkan painia itseni kanssa.

Take your time. Kentällä sinut tunnettiin kovana maalintekijänä. Toissa kaudella teit maalin pelaamatta vaihtoakaan. Lisäksi viime kaudella lupasit tehdä 2 maalia ja toteutit lupauksesi. Onko maalinteko sinulle todellakin noin helppoa? Kerro tarinasi.
-Kyllä se maalinteko on itselle helpompaa ollut kuin syöttöpisteiden keräily, niitä ei ole tullut kuin päätylankusta kimmonneista ohivedoista.. Maalintekijän rooli tuli itselle jo junnuvuosina (oisko ollut jotain -93 /-94). Silloin(kaan) ei ollut taitoa kuin takatolpalla seisoskeluun. Rooli luotiin siis tahtomattani, ja mukavampaahan tuo maalinteko on kuin vasempana puolustajana safetailu!

On varmasti. Terveisiä vasemmille pakeille. Olet viime kausina ollut joukkueesi kokeneempaa kaartia. Voitaisiin puhua jopa isähahmosta nuoremmille. Lisäksi olet tyttövauvan isä. Koetko olevasi isähamo kentällä, entä sen ulkopuolella?
-Enemmän kentän ulkopuolella. Tosin ollaan me muutaman kerran Ilun ja Vilin kanssa tuopin ääressä mietitty elämän tärkeitä asioita... silloin sitä tuntee itsensä vanhaksi ja viis... vanhaksi.

Edellä mainitussa seurassa ehkä myös viisaaksi? Myös hyvä ystäväsi Antti "Öre" Karttunen sai lapsen. Joitakin kuukausia ennen sinua. Oliko tämä kaverusten kesken sovittu juttu tai kenties jonkinlainen kilpailu?
- Joo, hommahan lähti ihan perinteisestä vitsinheitosta, tyyliin ”et muuten uskalla! No jos uskallat niin minä perässä!” No ei vaan, kyllä tämä myös liittyy vanhaksi tulemiseen. Sattumankauppaa, sanon minä.

Pitää ehkä kysyä myös Ören mielipidettä. Olet Imatralta kotoisin. Itse otin kosketusta blogissa myös Imatraan. Olenko sinun pelikirjassasi mies, jolle pitäisi tulla noutaja kuin Pesosen Jussille SM-liigassa joitakin vuosia sitten.
- Kuten meillä on korttipöydässä tapana sanoa, ”Villissä lännessä olisit jo kuollut!!” Korjataan alkuun; Imatrassa ei mitään vikaa, mutta olen Ruokolahdelta, Leijonien pitäjästä. Eli kyllä se Noutaja tulee tuosta erehdyksestäsi, ei nuo Imatra-pilkat niin omaan nilkkaan osu. Muuten, ostin pelireissulla hienon nalli-revolverin kohentamaan hieman jäykkää tunnelmaa korttipöydässä. Ei toiminut.

Hyvä tietää, että uskallan jutella taas sinulle kasvotusten. Olet NST:n sivujen pelaajakortin mukaan "kävelevä lääkärikirja". Kertoisitko Jatkuvansyötön lukijoille. Mitä kaikkia loukkaantumisia todellisuudessa olet kokenut ja kuinka usein. Monelle se kuitenkin on epäselvää.
- Joo, kyllähän sitä on tullut telakalla oltua. Salibandyn parissa itseasiassa ei ole suurempia loukkeja tullut kuin 1xpolven ristiside ja 1xkierukka. Sitten lumilaudalla teloin toisen ristisiteen ja kevätjäillä lätkässä murtui ranne. Anestesialääkäri on kyllä tullut tutuksi, laskin äkkiseltään että parin viime vuoden aikana olen päässyt kemialliseen uneen kuusi kertaa! Huimaa, eikö totta.

Kyllä. Tiedän tosin ihmisiä, jotka lähtevät kemiallisille reissuille harva se päivä. Loukkaantuneena ollessasi teit paljon harjotteita toisen telakalla olleen Ville Aapron kanssa. Kummalla nousee enemmän penkistä? Oliko harjoitusmotivaationa olla parempi kuin "Santtu"?
- Njaa, nyt tuli paha. Ollaan Villen kanssa ”sulassa sovussa” käyty ilman keskinäistä kilpailua salilla, lähinnä Vainikaisen Arton kehonrakennusopeilla on touhuttu. Villen puntti kyllä saattoi loppua viime perjantaihin, kun hänkin siirtyi ”miesten kerhoon” eli nousi markka penkistä. Ehkäpä otamme leikkimielisen kisailun joku päivä, ilmoitan sitten blogisi sähkeisiin, kuinka penakisassa kävi!

Ilmoita jo etukäteen, niin tule kameroiden kanssa paikalle. Sitten jatketaan siitä, jota edellisessä haastattelussa kysyin. Paljasta itsestäsi tai jostain joukkuetoveristasi jokin salaisuus (esim. Salarakas-epäilyt) koko Suomelle.
- Tämä paljastus koskee vanhaa joukkuekaveria, edelleen Maailman Vahvimman Salibandypelaajan viittaa harteillaan kantavaa Jarno ”Ahma” Arposta. Hän aikoinaan uhkasi tuplapeliviikonlopun huonosti menneen ekan matsin jälkeen, ettei pelaa toista peliä, jos ei tyttöystävä suo hellyyttä illalla. No, aamulla Ahma käveli leveä hymy huulilla vastaan, pelikamat mukana. Oli kuulemma uusi sänkykin hajonnut tunteiden myrskyssä.

Tilanne meni siis ikäänkuin 50-50. Tosielämän tilanne. Joudut autiosaarelle. Ystäväsi Henki Lamppu ilmestyy ja kertoo, että saat 3 toivomusta. Ensimmäinen pitää käyttää siihen, että saat jonkin NST-pelurin saarelle. 2 seuraavaa tavaroihin, joita henkilön mukana tulee. Valitse, ja perustele valintasi.
-1. kyssäriin valinta on helppo. Ossi Lahti, maalivahti. Siinä ei aika käy pitkäksi kun tämän veijarin kanssa touhuilee. Hauska mies maalivahdiksi, terkkuja vaan Ossille. 2. kyssäriin: retkikeitin lisukkeineen on kova juttu. Kun Ossi sen kanssa puuhailee, sitä seuraillessa aika menee kuin iltamissa! Ja kyllä tämä riittää, toisen tavaran jätän seuraavalle Syötettävälle käytettäväksi.

En epäile hetkeäkään valintaasi. Kyselit jo sunnuntaina minulta NST - AC Haki ottelussa, "joks on 10 kovaa tulilla" tai jotain sinnepäin. Jännittikö tämä haastattelu paljonkin vai tarkoititko kenties jotain muuta asiaa?
-Joo, jännitti. Ei se ihan jokapäiväistä ole maalaiskylän kasvatille, että tällaiseen mediaan pääsee. Joten arvasit ihan oikein, kyllä se oli jännitys mikä suupieliä väänsi.

No nyt onneksi sekin paha on ohi.

Loppuun vielä nopeat:

All-Stars

Väänäsen Jussi – Johnny”Weismüller”Kotro – allekirjoittanut
Jappe Arponen – Kapteeni Kupsanen
Rauski Ryynänen

Vessa vai Sauna?
-Kyllä sauna vie voiton (en ymmärrä kysymystä:)
Raju vai Hellä?
-Raju on aina Raju
Tiilitalo vai Puutalo?
-Tiili on rock
Syöttötuolissa haluaisin nähdä... Jarno ”Amisviiksi” Heiskanen
Haluan sanoa... miksi maalivahdit on aina paremmin varusteltuja kuin muut?

Sitä sopiikin jokaisen miettiä. Tässä siis kauan kaivattu, Matti Tiilikainen. Syöttötuoli jatkaa, ja juhlanumerolla 10 tuolissa istuu minun salibandyurani huikein kaveri. Numero 9 toki siihen väliin. Niitä odotellessa!