Mika Hilska linkkasi Avokatsomoon otoksen Antti O. Arposen tekstistä. Asia koski monesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella askaruttaneeseen juttuun. Millä perustein NMJ:hin valitaan? Toisaalta, millä perustein niin moni lupaava juniori jää rannalle. Tähän väliin pitää jo sanoa, että itsekin olen Pohjola-Cupeissa pyörinyt, mutta en ole valinnoista katkera, vaikka joskus on itseni ja muutaman kaverin kohdalla miettinyt: Miksi?
Nuorten maajoukkuevalmentaja Lasse Eriksson on vetänyt pikkuhiljaa uppoavaa laivaansa usean vuoden. Ensimmäinen ikäluokka oli -84 syntyneet, joilla MM-kisoja ei järjestetty. Projekti tähtäsi -85 syntyneiden MM-kisoihin, joissa Suomi voitti ensimmäistä kertaa munallisten puolella MM-kultaa. Jo silloin mietittiin, onko joukkue oikea. Monien mielestä monta kovaa pelimiestä jäi rannalle. Viimeisin taidonnäyte saatiin Sveitsissä järjestetyistä kisoista. Suomi pokkasi vaivoin pronssin. Ennen kisoja todettiin, että "Nuorisomaajoukkueeseen pääsee suhteilla" eikä "Suomi valitse parhaita poikiaan".
Tulos muuttui neljässä vuodessa suvereenista Ruotsi-voitosta tiukimmassa mahdollisessa paikassa, sanoisin jopa täydelliseksi leviämiseksi. Olin molempina vuosina paikan päällä seuraamassa kisoja. Ero länsinaapuriin oli huomattava Sveitsissä. Sen lisäksi Tsekki kiilasi edelle, eikä Sveitsinkään voitto pronssiottelussa olisi ollut mikään vääryys. Nokankoputtajat saivat tuulta purjeisiinsa, ja uusia joukkueita julkaistaessa 4-5 varmaa kaveria jää monen mielestä pois.
Vastuu ei ole yksin Lassen. Aluejoukkuevalmentajien apua tarvitaan, jotta parhaat saadaan näytille Pohjola-Cupiin. Lisäksi he suosittelevat pelaajia maajoukkuevalmentajalle. Kehitystä tapahtuu, mutta fakta on, että aluejoukkueisiinkin valmentajat löytyvät yleensä sen alueen "isoista seuroista", jotka tasan tarkkaan tuovat esille mielummin sen oman joukkueensa puolustajan, kuin jonkin pikkuseuran Paavon, jonka isä on lähettänyt näyttämään taitojaan. Näin silti, vaikka Paavolla olisi kykyjä.
Liiton resurssit eivät varmasti ja valitettavasti riitä kustantamaan poikamaajoukkuevalmentajan reissuja ympäri Suomen. Näin ollen, useimmilla pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevalle ainoa näytönpaikka on Pohjola-Cup, tai joukkueen ollessa tarpeeksi hyvä A-junioreiden pudotuspelit, joita varmasti maajoukkueportaassa seurataan. Liigapelaajat ovat sitten jo erikseen, mutta heidän otsassaan on jo ennen kauden alkua useimmiten ruksi sen merkiksi, että joukkueessa ollaan.
Arponen on kirjoittanut asiasta monta kertaa. Yhtä monta kertaa muista kaupungeista on tullut vastaavanlaisia huomioita, joita sitten on uskallettu kirjoittaa Antin tekstin perään kommenttiosastolle. Helsingistä tulee yleensä "Älkää landespedet itkekö" kommentteja. Minkäs sille mahtaa, jos harmittaa?
-85 ja -89 joukkueita vertailtaessa on sanottava, että -85 ikäluokka oli noin 10 kertaa lahjakkaampi kuin -89 ikäluokka. Väitän, että mestarijoukkueesta olisi helposti voinut vaihtaa kentällisen, mutta tulos olisi ollut sama. -89 ikäluokassa taas 2-3 nimeä, jotka olisivat monen mielestä kuuluneet joukkueeseen, eivät olisi kultaa Suomeen tuoneet. Eivät mitenkään. Välierässäkin Tsekki nimenomaan oli parempi, eikä mestari Ruotsi.
Muistan, että eräs ikäluokkani pelaaja kertoi minulle valinnoista keskusteltaessa seuraavaa: "Lasse näkee täällä Helsingissä kaikkien pelaajien huonot päivätkin, ei pelkästään hyviä". Totta joka sana. Vaikka pelaaja kuuluisikin joukkueeseen, hänellekin tulee huonoja päiviä. Varmasti myös paljon hyviä. Entä jos pystymetsästä tulevan sählypelaajan "huonot päivät" osuvat ainoaan näytön paikkaan Pohjola-Cupiin. Ei varmasti auta, vaikka aluevalmentaja vinkkaa hieman, että "tuota kannattaa katsella jos siitä olisi johonkin".
Yksinkertaisesti parhaan mahdollisen joukkueen valinta Suomessa on tällä hetkellä mahdotonta. Syitä voidaan etsiä joka suunnalta. Raha, ammattimaisuus, panostus. Siinä muutamia. Ei paljon viimeeksi julkaistu joukkue itseänikään naurattanut, joitakin pelaajia kun sieltäkin satun tietämään. Jos siinä oli Suomen parhaimmisto, onko taso todella niin huono tänä päivänä? Vai ovatko ne paremmat jossain muualla?
Kirjoittaja on 50 hengen maajoukkueleirityksestä ulosjäännyt pelaaja -85 ikäluokassa, jonka "parhaat päivät" silloinen valmennusjohto näki Pohjola-Cupissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
No nyt on vihdoinkin joku kirjoittanut asiat niinkuin ne on. Ilman kiihkoa tai nurkkakuntaisuutta, realiteetit huomioon ottaen. Jos ja kun aluevalmentajilla ei ole seura sidonnaisuuksia on mahdollista että Mj valmentajalle todellakin esitellään "perämetsien" parhaat haastamaan urbaanit puuhelmipellet. Mihan teksti kannattaa aina lukea kun tuntuu että haluaa valittaa valinnoista. Kun on lukenut kaksi tai kolme kertaa ja saanut pulssin alle 80 voi ryhtyä arvostelemaan, ja kuten niin arvokasta on, anonyyminä. Jos haluaa kirjoittaa ilman lukemista ja pulssi yli 100 niin silloin on suotavaa laittaa nimi, niin voidaan tarjota seuraavalla kerralla pestiä kirjoittaneelle. Siinä sitten valitsemaan.
Pari kommenttia ja kysymys:
85-ikäluokka on 10 kertaa parempi kuin 89-ikäluokka, sanoo kirjoittaja vuosikertaa 85 :-) . "Nykyajan nuoriso..." .
On säälittävää jos liitolla ei ole varaa laittaa nmj valmentajaa 10 kertaa kauden aikana maakuntiin, ei luulisi olevan kustannuskysymys.
Onko muuten nmj-valmennuspesti elinikäinen vai jopa periytyvä?
Sitä mieltä olen, vaikka -85 ikäluokkaa olenkin. Tällä en halua vihjaista, että itse olisin jotenkin hyvä.
Nimet Bollström, Kapanen, Johansson, Palokangas, Ihme, Kosola jne...riittänevät perusteluiksi ainakin alkuun. Vai tiedätkö joitain pelaajia, jotka NMJ-ikäisinä pelasivat niin suurissa rooleissa joukkueissaan kuin nämä kaverit? Monet näistä kavereista mahtuivat myös -84 ikäluokan maajoukkueeseen. Toki "kasivitosilla" oli menossa kisaprojekti jo silloin, mutta silti.
Niin. Kustannuskysymys tai viitsimiskysymys. Sitä ei koskaan saada tietää. Hyvin sitä ei olla hoidettu kuitenkaan.
Tuohon kysymykseen ei valitettavasti löydy vastausta :)
Hyvä kommentti, Miha! Minä olen kirjoittanut asiasta niin monta kertaa, että enää en viitsi laajemmin.
Nmj:n menestys ei varmasti ole ollut kiinni muutaman pelaajan poissaolosta. Huomattavan määrän nuorten SM-sarjan pelejä syksystä 1998 lähtien nähneenä voin kyllä edelleen sanoa, että nuorten SM-sarjan peleissä olen nähnyt paljon nmj-ikäisiä pelureita, jotka ainakin SM-sarjapeleissä ovat olleet selvästi parempia kuin nmj:ssä pelanneet.
Heitä vain ei koskaan edes kutsuttu millekään leirille, kuten kävi Mihallekin.
Kasivitosten Pohjola cup aikoinaan: Kaaakkois-Suomi vastaan Etelä-Suomi 3-2, Kaakkois-Suomi vastaan Helsinki 5-3.
Muistaakseni Helsingin joukkueessa (Pohjola cup 2003) pelasivat muiden muassa Lauri Kapanen, Lauri ja Henri Lehtonen, Jussi Kosola, Miikka Linden, Miro Herlin, Felix Fagerström, Aku Inkeroinen, Ville Mäenpää ja veskari Petri Lesch eli 10 MM-kultapelaajaa.
Etelä-Suomi oli vaatimattomampi, vain Jani Kukkola, Markus Bollström ja muutama muu tähti.
Kaakko täysin "nimetön", sellaisia nimiä kuin haapasalo, heikkinen, kupsanen, reponen, kurronen, arponen, taurama, kangas...mitä niitä nyt leireille kyselemään, ihan vahingossa voittivat Helsingin ja Etelä-Suomen.
No niin, taas AOA aloitti tuon kitinänsä ja heti joku komppaa taustalta. Miha ymmärtää valitsemisen vaikeuden ja sen, että valitsijan pitää tehdä VALINTOJA keitä leirittää ja valitsee joukkueeseen. Muutenkin tämän Mihan taitoja kuvastaa se, että ei pärjännyt Sveitsin divarissa samaan aikaan kun valitut vetää suomessa ja ulkomailla liigoissa. Eikä taida kotimaassakaan liigassa hirveästi tapahtumia takana. Miha kirjoitti hyvän analyysin, joten älkää nyt pilatko kirjoitusta maakuntapoliittisella tirinällä.
Hyvä analyysi tai ei. Mielipide vaan, kannanotto sallittua. Näkökulma kuin näkökulma kelpaa.
Tuosta Sveitsin divarista ja siellä pärjäämisestä olisi kyllä mukava kuulla muutama fakta lisää :)Mihin tuo lause perustui ja miten se liittyi keskusteltavaan asiaan? Kysehän ei ole siitä miksi MINÄ en junnumaajoukkueessa ole ollut. Enkä sitä edes spekuloi.
Liigassa ei tosiaan ole kuin yksi kausi. Debyyttikaudeksi oli mielestäni ihan mukiinmenevä. Ainakin itse olin ihan tyytyväinen.
Kun edelliset lähtivät tilastoilla vertailemaan vastasin vertailemalla pelaajien näyttöjä laajemmalti ja ne näytöt nyt kuitenkin puoltavat silloisia valintoja.Sveitsissä jäi aikaisessa vaiheessa kesken joten ei ehkä pelit kulkenut...vai miten on?
Kuten sanoin niin on väärin, kirjoituksen avointa henkeä kohtaan, ruveta AOA:n taholta taas urputtamaan. Jos AOA on niin pätevä kuin kirjoituksistaan antaa ymmärtää, niin miksei kaveri tule sieltä näppiksen takaa kentälle toteuttamaan väitteitään.
Jos olet blogia lukenut, niin toisaalla kerron kyllä täysin rehellisesti miten asiat Sveitsissä menivät.
Kyse oli joukkueen taloudellisesta tilanteesta. Ei Villen tai minun näytöistä johtuva ratkaisu.
Tilastoista puhuttaessa, olimme joukkueen pistepörssissä sijoilla 3. ja 4. Plusmiinuksessa jaetulla ykkössijalla. Joukkue olisi halunnut pitää meidät, mutta resursseja siihen ei ollut.
Tämä aihe sivuaa kyllä taas blogitekstistä melkoisesti, mutta tulipahan kerrattua :)
Tekstin tarkoitus ei missään nimessä ollut oman uran kertaaminen numeroina. Toivottavasti se ainakin on nyt tullut selville.
Uusi kesä alkaa ja sen myötä uudet kujeet. Katsotaan, jos niitä näyttöjä pystyisi antamaan joskus jossain päin Suomen kenttiä. Blogit on erikseen. Hauska harrastus ja ajanviete.
Älkää asiaa tuntemattomat mollatko Mihan pelaamista. Mies teki debyyttikaudella liigassa 8+10 liigan häntäpäähän kuuluneessa jengissä. Ei huono. Ja sitä ennen A-junnuissa kaudesta toiseen SM-sarjan pistepörssin kärkipäässä.
Miksi tämä huippulupaus sitten pelaa divarissa eikä paikkakunnan liigajoukkueessa? Olisiko aika ruveta treenamaan ja pelaamaan kunnon pelejä? Silloin myös näillä kirjoituksilla olisi hieman substanssia...
Eihän tässä blogitekstissä siitä ole ollut kyse? Enkä ole itseäni tuonut mitenkään esille. Vielä vähemmän pidän itseäni huippulupauksena.
Rauhoittukaa ihmiset ;)
p.s. treenaminen on alkanut, pelipaikka epäselvä.
Jos tällä tielle lähdetään: mitä väliä sillä on, missä nuo aikanaan maajoukkueen ulkopuolelle jääneet pelaajavat ovat nyt, jos he valintojen aikaan olivat valittuja parempia? Ehkäpä nämä valitut ovat kehittyneet, koska ovat saaneet jatkuvasti kovia pelejä maajoukkueessa ja myöhemmin seurajoukkueissaan. Toisten tie on voinut viedä alasarjoihin aivan muista syistä kuin lahjakkuuden tai taitojen puutteesta.
Mihan kirjoituksessa tuotiin hyvin esille syitä, mistä puutteet pelaajavalinnoissa voivat johtua. Mitenhän tapahtuisi, jos tuleva nmj-valmentaja tulisi Lappeenrannasta? Kyllä sinne joukkueeseen varmasti muutama NST-junnari mahtuisi ja taas alkaisi hirveä kitinä, kuinka suositaan oman kylän poikia. Kyllähän tämä näkyy ihan aikuistenkin maajoukkueessa, että pääkaupunkiseudulla on helpompi antaa näyttöjä. Miksei sitten nuorissakin?
Taisipa eräs Järvinenkin varmistella paikkansa kisajoukkueessa SSV-siirrolla. :)
Ei sinne NST:stä mahdu silti ketään. Ei siellä ole ketään huippua...:D
Lähetä kommentti