Fanikulttuuria

Urheiluun kuuluu olennaisena osana yleisö. Yleisön joukkoon taas olennaisena osana fanit, jotka kannattavat joukkuetta sen hienoilla, jotkin jopa heikoilla hetkillä.

Itse olen seurannut Lappeenrannassa kolmen eri joukkueen pelejä katsomon puolelta. Jääkiekko, koripallo ja salibandy ovat saaneet joukkueensa liigakartalle Lappeenrannassa. Pelaahan siellä Veiteräkin, mutta vanhan sanonnan: "Jääpallo, enemmän pakkasta kuin katsojia" vuoksi en ole pystynyt miehittämään tekojääradan reunustaa leutojen talvien vuoksi. Tuskin olisi muutenkaan tullut lähdettyä.

Etelä-Karjalaisen yleisön syvimpään olemukseen pääsee SaiPan peleissä. Joukkueella on pitkät perinteet, menestys on kiertänyt "Sputnikit" yhtä kaukaa kuin Sputnik aikoinaan maapallon. Yleisöä riittää, nuori joukkue taistelee itsensä kalkkiselle play-offviivalle ja tippuu play-offviivan alapuolelle usein kalkkiviivoilla. Menestystä halutaan ja kun joukkueella kulkee, katsomossa on kivaa. "Nyt on ihan huikea meininki. Snellman hirveessä liekissä. Aijaijai..." Kehuja tulee ja vieruskaveria läpsytellään selkään. SaiPa, SaiPa! Takkia on yhtä helppo kääntää kuin kirjan sivua. On huvittavaa, kuinka edellisen tiistain voittopelin sankari, jolle pitäisi lykätä ainakin viiden vuoden jatkopahvi käteen, voisi seuraavassa tappiollisessa pelissä "suksia kuuseen". Toiveet korkealla, pudotus kovaa.

Koripallossa menestystä tulee. Vankka kannattaja/katsojaryhmä pysyy kauden aikana lehtereillä, mutta playoffien alkaessa urheilutalo täyttyy ääriään myöten. Glory Huntereita löytyy joka kuopasta. Joskus se on niin läpinäkyvää tiettyjen ihmisten kohdalla, että ihan naurattaa. Eipä silti, kiinnostavat koripallofinaalit minuakin.

Varsinkin jääkiekossa fanikulttuuri on maanlaajuisesti jo melko hienoa. Finaalipelejä katsellessani Espoossa ja Oulussa ainakin osataan. Tunnelman aistii kotisohvalle. Salibandyssa orastavaa fanikulttuuria näkyy. Iittalat ja Seinäjoet ovat joka ottelussa äänekkäitä, muissa herätään kevään kynnyksellä. Pasilassa ei välttämättä silloinkaan, jos ei yksinäistä rumpalia oteta lukuun, joka käsitykseni mukaan rummuttelisi vaikka treeneissäkin. NST:n otteluissakin oli jo vähän meininkiä SSV:n vieraillessa Lappeenrannassa. Pieni on laji, pienet on faniryhmätkin. Alku on kuitenkin hyvä. Kannustusta olisi toki hienoa nähdä muissakin kuin lauantai-iltojen otteluissa. En ollut paikalla seuraamassa välieriä tai finaaleja, mutta Erä - Classic sarjassa taisivat olla äänekkäimmät fanit? Se oli harvoja kertoja, kun molempia joukkueita kannustettiin toden teolla.

Idea kirjoitukseen lähti, kun katselin eilen Zürich Lionsin ja Geneve Serveten välistä Sveitsin kiekkofinaalia. Soihdut paloivat, yleisö lauloi koko ottelun ajan. Mitä tapahtui, kun kotijoukkue varmisti mestaruuden rankkareilla? Tuhansia ihmisiä hyppäsi kentälle juhlimaan pelaajien joukkoon. Milloin Suomessa? Itse sain todistaa Sveitsin reissullani yhtä hikistä tiistai-illan paikallisvääntöä Lions vs Kloten. Halli oli yhtä suuri kuin Hartwall Areena, mutta meteliä riitti. Pelin taso oli niin ja näin, mutta yksi erä meni mukavasti ihmetellessä faneja.

Euroopan jalkapallo on ihan omissa oloissaan tässä aihepiirissä. Siitä ei sen enempää. Kuitenkin olen ihmetellyt miten Ruotsissakin osataan nämä hommat paremmin. Onko urheiluhullu Suomi kuitenkin niin ujoa kansaa, ettei kunnon tunnelmaa ja raikuvia aplodeja saada kuin Raipen läksiäisissä.