Tämän vuoden Salibandyliiga näytti mielenkiintoiselta ennen kauden alkua. SSV:n jälkeen. Vahvistunut joukkue oli ainoa mestarisuosikki kauteen lähdettäessä. Muiden joukkueiden osalta kaikki oli auki, ja alkukierroksilla nähtiinkin yllätyksiä niin yksittäisissä peleissä kuin sarjataulukossakin.
Runkosarjan voitti SSV. Silti se kompasteli kauden aikana Suomen Cupissa ja perään vielä Euroopan Cupissa, mikä oli joukkueelle jopa päätavoite kauden aikana? Mediaan puhuttiin "triplan" hakemisesta. Suuria puheita, mutta perusteltuja. Joukkue oli paperilla yhtä vahva kuin musta tussi.
Classic ylsi EC-pronssille. Se oli muutenkin kauden aikana ollut ainoa joukkue, joka horjutti SSV:tä toden teolla. Play-offeissa NST sai ainoana joukkueena SSV:ltä voiton, mikä tietenkin näin lappeenrantalaisena lämmittää mieltä. SPV:kin laittoi kampoihin todella tiukasti, mutta voittoon asti hekään eivät päässeet. Lähellä olivat joka kerta.
Classicin peli takkuili kautta play-offien. "Passo" Peltola otti mokat omaan piikkiinsä. Pöytää vasta katettiin illalliselle, jossa ruokaseurana olisi SSV. Sami Nyman ja Ville Lahdensuo loukkantuivat. Okei, kaksi kovan luokan pelimiestä, mutta silti...
SSV - Classic 14-2. 14-2......14-2!!!! Pelataan Suomen mestaruudesta. SSV oli finaaleissa niin hyvä, kun sen pitikin olla koko kauden. Tai sitten Classic niin huono. Mene ja tiedä. Kovin hyvin valmistelut eivät ilmeisesti kuitenkaan olleet tamperelaisleirissä menneet.
Itse katsoin peliajasta n. 15 minuuttia. Blues - Jokerit kiinnosti enemmän.
Veikkasin aikaisemmin, että Classic pystyisi todella haastamaan SSV:n. Ei todella pystynyt. Vuosi ollaan taas viisaampia. Muut joukkueet ovat ottaneet Classicia kiinni. Erot ovat tasoittuneet, sen osoitti jo runkosarja, mutta eritoten playoffit. SSV on pitänyt eron samana. He ovat juuri niin ylivoimaisia kotimaan kentällä kuin haluavat. Nimenomaan silloin, kun panoksena on Suomen Mestaruus. Mikään ei ole muuttunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oltiin valmentamieni poikien kanssa (12 v.) katsomassa peliä. Suorastaan hävetti, että olin raahannut ne paikalle. Tän piti olla palkinto ja siisti juttu, mutta olis sittenkin pitäny vetää ne treenit. Ja kas kummaa, eniten pojat innostu kun joku katto kännykästä väliaikatietoja lätkämatsista.
Jotenki uskomatonta. (No, eka kaukalopallofinaali tais päättyä 19-0.)
Ette varmaan olleet ainoita, jotka olivat pettyneitä. Kaveri kertoi, että hänen kaverinsa oli mennyt salibandyotteluun n. viidettä kertaa. Maksanut 18 euron sikahinnan lipusta ja lähti toisessa erässä kotiin.
Tuskin Urheilukanavallakaan oli katsojia toisen erän puolesta välistä eteenpäin.
Lähetä kommentti