Tekstareiden vallankumous

Jos etsitään nykypäivien kuuminta puheenaihetta, ei vastausta tarvitse kauan miettiä. Tietenkin tekstiviestit. Lähetä 160 merkin mittainen runolausunto, hymiöllä varustettu ehdotus tai vaikkapa vihamielinen "Lopeta hei se mitä puuhaat, tai..." ja sinut huomataan! Ainakin jos olet julkisuuden henkilö. Itse en valitettavasti ole, joten olen jäänyt paitsi kaikesta kivasta henkilökohtaisella tasolla.

Viime viikkojen aikana Ilta-Sanomien otsikot pyörivät vain ja ainoastaan "tekstareiden" ympärillä. Ilkka Kanervan tekstiviestit julkaisi Hymy. Matti Vanhasen tekstiviestien julkaisijaa arvuutellaan vielä. Suomen kansan (jostain käsittämättömästä syystä) suosiman tanssikilpailun sylkykuppi "Kanki-Kaikkonen" on nyt saanut uhkailuviestejä, koska Suomen kansa äänesti hänet jatkoon.

Uutiskynnyksen ylittämiseen tarvitaan vain tekstari. Siksi olen itsekin jättänyt sähköpostin pois kysellessäni Syöttötuoliin osallistujia. Isken suoraan arimpaan paikkaan, puhelimeen ja toivon kovasti, ettei kukaan haastetuista paljasta mitä olen viestissäni kysellyt.

Tekstarit ovat nykypäivää. On erittäin noloa ottaa yhteyttä toiseen soittamalla. Se on niiiiin 90-lukumaista.

Salibandymediassa ei toistaiseksi ole vielä mehevillä tekstiviesteillä herkuteltu. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikki toimittajat kyttäävät silmät kovana mahdollista iskun paikkaa. Itse ainakin avustavana höylänä näin teen. Mikä olisi hienompaa, kuin paljastaa esimerkiksi Mika Kohosen tekstiviesti veljelleen Mikolle. Toki aineksia on jo koossa. Pääkallo.fi on jo avannut pelin, puhumalla tekstiviesteistä, joita Ari Vehniäinen lähetti Erälle. Salibandyn 7 päivää aikookin joidenkin huhujen mukaan repäistä mehevän "Vehniäinen kommentoi: Ehkä lähetin viestin, ehkä en" otsikon ensi lehtensä kanteen. Suuret rahat käärii se, joka uskaltaa paljastaa paljon puhuttaneiden viestien salaisuuden.

Piip piip, piip piip.