Otsikon viittaama lausahdus liitetään salibandyn mainontaan. Tosin ilman kysymysmerkkiä. Onhan lauseessa toki perää. Vuonna 2007 harrastajia lajilla oli peräti 354 000. Siihen ihmismassaan mahtuu monen ikäistä,kokoista ja näköistäkin "sählääjää".
On hyvin hellyyttävää nähdä, kun 5-vuotiaat lapset opettelevat lajin alkeita. Liikkumisen riemu ja ilo maksimoidaan onnistumisten kautta. Kaikilla on kivaa. Mennään muutama vuosi eteenpäin ja pelit alkavat. Kentän laidalla olevat 30-50 vuotiaat vanhemmat kannustavat omaa lastaan, ehkä siinä sivussa naapurin Jari-Pekkaakin. Jotkin eläytyvät peliin niin rajusti, etteivät aina muista mistä pelistä on kyse. Ylilyöntejä nähdään huutojen muodossa. Sellaista se vaan on, mutta siitä ei sen enempää.
Entäpä kun nämä saman ikäryhmän vanhemmat saadaan itse kehiin. Monethan käyvät työpaikkavuoroilla ja eri harrasteryhmissä liikkumassa. Kaikilla on kivaa? Paskan marjat.
50-vuotias äitini käy myös liikunnalisena ihmisenä pelaamassa salibandya. Lappeenrannasta löytyy ainakin kaksi porukkaa, jossa tämänikäiset, hieman nuoremmat tai vanhemmat naiset käyvät pelaamassa. Olin lupautunut ystävyysotteluun tuomariksi, joissa nämä kaksi joukkuetta ottaisivat toisistaan mittaa.
Ottelun alussa alkoi kuulua jo pientä närää. "Ei tässä oo mitään järkeä. Meitä on 7 ja noi on vielä ottanu vahvistuksia tonne"-kommentti kuului toisen joukkueen vaihtopenkiltä. Siinä sitten peliä vietiin eteenpäin. Eläytyminen ja yritys oli kyllä ihailtavan näköistä. Joillakin pallo totteli omistajaansa kuin Mika Kohosella konsanaan. Hauskaa ei silti kaikilla ollut. Äitini edustama joukkue nakutteli taululle 8-0 lukemat jossain vaiheessa toista erää, kun taas alkoi kuulua. "Nyt alkaa jo pikkuhiljaa v*tuttamaan tää touhu". Sitten alkoi selitys pienemmästä pelaajamäärästä, johon vastapuoli vetosi kommentilla: "Meilläkin oli viime pelissä saman verran ja silti pelasimme". Hyvä huomio.
Tuomari sai onneksi olla suht rauhassa. Ehkä 1-2 "Etkö nää mitään, se oli meidän sisäänlyönti"-katsetta otin vastaan. Muuten kaikki hyvin. Peli päättyi 19-2. Kiitokset hyvästä linjasta otin vastaan, peliin kuuluvia jälkispekulaatioita ei onneksi tarvinnut kuunnella.
tiistai 29. tammikuuta 2008
maanantai 28. tammikuuta 2008
Syöttötuolissa osa 6: Henri Johansson
Uskomatonta, mutta totta! Hän on täällä, ei toki fyysisesti, mutta mustaa on valkoisella. Aavistelin viime kirjoituksessa, että Henri Johansson välttelee Jatkuvaasyöttöä, mutta mitä vielä. Tekstiviestillä tiedusteltu pyyntö oli täysosuma. Akku oli päällä tällä kertaa ja tämä Classicissa pelaava taiturimainen hyökkääjä suostui haastatteluun.
Hei Henri! Pääsit tammikuun alussa niiden harvojen suomalaispelaajien joukkoon, joilta löytyy Euroopan Cup-mitali. Millainen kokemus oli? Onko jossitteluun aihetta?
-Erittäin hieno kokemus. Ruotsalaiset vaan jäi vielä kaatamatta, joten ei se pronssi ihan hirveästi kyllä lämmitä. Mutta hurrit olivat meitä hivenen parempia, joten pronssia enempää ei oltaisi ansaittukkaan.
No, ehkä ensi vuonna sitten. Olet mahdottoman näppärä kaveri pallon kanssa. Toisinaan saatat tehdä maalin tai kaksi, parhaimpina päivinä yhdeksän. Kuinka paljon lesottaa se, että salibandyliigan yhden ottelun maaliennätys on sinulla?
-Eipä sillä kauheasti voi lesoilla jos jakaa ennätyksen Riitesuon Lassen kanssa. Jos se olisi kokonaan omissa nimissä, niin sitten ehkä vähän lesottaisi.
Tee sitten kymmenen seuraavassa matsissa? Voititte NST:n 11-1. Jostain kummasta syystä en nähnyt tehotilastoissa Henri Johanssonin nimeä. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut?
-Kauden ensimmäisessäkin kohtaamisessa NST:tä vastaan oli kiikarit, joten ehkä siellä tunnetaan mun pelityyli jo liiankin hyvin?
Niin, kuten siinä viime vuoden TV-ottelussa, jossa kaadoit edustamani joukkueen tehden viisi maalia. A-junioreiden SM-finaalissa ratkaisit myös ottelun ICA:n eduksi. Miksi pilaat aina kaiken kivan?
-Tuomo, kaikilla ei voi aina olla kivaa. Ja itse kyllä nautin todella paljon molemmista otteluista.
Tiedän missä asut. Kyseistä TV-ottelua ennen yritin saada sinua haastatteluun otteluennakkoa varten. Akkusi kuitenkin loppui todella mystisesti juuri ennen haastattelua. Tähänkin tuoliin jouduin lähes pakottamaan sinua. Onko aikasi todella niin kortilla, ettet jaksa AINA lähteä haastateltavaksi.
-Siis akkuhan loppui ihan oikeasti, en vain jaksanut ladata sitä heti uudestaan koska tiesin että sieltä olisi joku haastattelu tulossa, ja sinut tuntien suhtaudun tälläisiin pienellä varauksella. Mutta muuten kyllä ehdin vastailemaan ihan hyvin haastatteluihin, koska oikeastihan niitä tulee todella vähän.
Kiitos, että tähän kuitenkin uskaltauduit. Olit jo nuorena miehenä tehokas. Pohjola-Cupissa voitit pistepörssin, ja kuulemani mukaan siitäkin huolimatta, ettei 5-6 pistettäsi edes merkattu. Oletko katkera turnausjärjestäjille?
-Itse kuulin myös jotain sellaista huhua että kaikkia pisteitäni ei tuonne pörssiin laitettu, mutta olen sen ainakin toistaiseksi ihan hyvin kestänyt. Ja pelithän pelattiin turussa, joten järjestäjillekkään ei voi vihainen olla.
Itse kuulin huhun sinulta itseltäsi. Olet saannut julkisuutta myös tekemällä alustavan sopimuksen Nokian KRP:n kanssa. Kommentoisitko hieman tätä sopimusta. Onko esitetty kritiikki mielestäsi aiheellista?
-Sanotaan näin että paljon riittää puhetta, mutta kuinka moni sitten oikeasti tietää miten asiat menee, onkin sitten toinen juttu.
Näinhän se usein menee. A-junioreiden finaalipeleissä hurmasit sankoin joukoin lappeenrantalaisia tyttöjä. Monet 15-kesäiset muistavat varmasti elämänsä loppuun saakka "söpö-Henrin". Oletko jo joutunut vaihtamaan sähköpostisi ja puhelinnumerosi salaisiksi hurjan kysynnän takia?
-Heh, en ole joutunut vaihtamaan. Mutta jos sain 15 kesäisistä tytöistä ihalijoita, niin sain kyllä vastapainoksi vihamiehiä muutamasta räkänokasta, joilta sain kuulla vikassa finaalissa lähes kokoajan että "vituuuuuu homoooo". Mutta eihän sitä aina voi keksiä järkevää huudeltavaa,kuten itsekin olet huomannut.
Ei. Itseasiassa huutelu katsomossa on usein vaikeampaa kuin itse pelaaminen. Maantietoon...asut Toijalassa. Legendaarisessa lastenohjelmassa Hugo oli menossa Toijalaan jos persaus kestää. Onko oma persauksesi kestänyt kaiken matkustamisen? Mikä Toijalassa on parasta?
-Kyllä oma persaus on kestänyt tähän asti, mutta välillä jotain puutumisen merkkejäkin on ollut havaittavissa. Parasta ja Toijalaa ei voi mainita samassa lauseessa, mutta sanotaan nyt vaikka että Adam Kebab, mistä saa Suomen parhaimmat isktrrr kebabit.
Nimi on vähintään mielenkiintoinen. Lappeenrannan erikoisuus on Vety. Toteutatko tänä kesänä viime kesäisen lupauksesi, ja tulet pelaamaan kanssamme katusählyä Lappeenrannan maineikkaalle Satamantorille?
-Soittele, jos vaikka akku kestäisi :)
....Niin......
Loppuun nopeat:
All-Stars kenttä (itsesi mukaan lukien)
-Johansson-Mattila-Jarmo Ahola (Tutkapari TFT:n höntsyistä)-Nieminen-Mika Hakala (TFT)
Toijala vai Tampere?
-Tampere
Nuorten MM vai miesten SM?
-Miesten SM
Akku vai Maila?
-Maila
Torres vai Nyman?
-Vänttinen
Haluaisit seuraavaksi syöttötuoliin....?
-Ilu Heikkisen
Hyvät naiset ja pahat naiset: Henri "Jönssi" Johansson. Seuraavana syöttötuolissa näemme kaverin, joka Lappeenrannasta kylläkin on. Ilari Heikkinen ei kuitenkaan nimeltään. Ehkä tulevaisuudessa näemme myös Ilarin! Sitä odotellessa.
Hei Henri! Pääsit tammikuun alussa niiden harvojen suomalaispelaajien joukkoon, joilta löytyy Euroopan Cup-mitali. Millainen kokemus oli? Onko jossitteluun aihetta?
-Erittäin hieno kokemus. Ruotsalaiset vaan jäi vielä kaatamatta, joten ei se pronssi ihan hirveästi kyllä lämmitä. Mutta hurrit olivat meitä hivenen parempia, joten pronssia enempää ei oltaisi ansaittukkaan.
No, ehkä ensi vuonna sitten. Olet mahdottoman näppärä kaveri pallon kanssa. Toisinaan saatat tehdä maalin tai kaksi, parhaimpina päivinä yhdeksän. Kuinka paljon lesottaa se, että salibandyliigan yhden ottelun maaliennätys on sinulla?
-Eipä sillä kauheasti voi lesoilla jos jakaa ennätyksen Riitesuon Lassen kanssa. Jos se olisi kokonaan omissa nimissä, niin sitten ehkä vähän lesottaisi.
Tee sitten kymmenen seuraavassa matsissa? Voititte NST:n 11-1. Jostain kummasta syystä en nähnyt tehotilastoissa Henri Johanssonin nimeä. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut?
-Kauden ensimmäisessäkin kohtaamisessa NST:tä vastaan oli kiikarit, joten ehkä siellä tunnetaan mun pelityyli jo liiankin hyvin?
Niin, kuten siinä viime vuoden TV-ottelussa, jossa kaadoit edustamani joukkueen tehden viisi maalia. A-junioreiden SM-finaalissa ratkaisit myös ottelun ICA:n eduksi. Miksi pilaat aina kaiken kivan?
-Tuomo, kaikilla ei voi aina olla kivaa. Ja itse kyllä nautin todella paljon molemmista otteluista.
Tiedän missä asut. Kyseistä TV-ottelua ennen yritin saada sinua haastatteluun otteluennakkoa varten. Akkusi kuitenkin loppui todella mystisesti juuri ennen haastattelua. Tähänkin tuoliin jouduin lähes pakottamaan sinua. Onko aikasi todella niin kortilla, ettet jaksa AINA lähteä haastateltavaksi.
-Siis akkuhan loppui ihan oikeasti, en vain jaksanut ladata sitä heti uudestaan koska tiesin että sieltä olisi joku haastattelu tulossa, ja sinut tuntien suhtaudun tälläisiin pienellä varauksella. Mutta muuten kyllä ehdin vastailemaan ihan hyvin haastatteluihin, koska oikeastihan niitä tulee todella vähän.
Kiitos, että tähän kuitenkin uskaltauduit. Olit jo nuorena miehenä tehokas. Pohjola-Cupissa voitit pistepörssin, ja kuulemani mukaan siitäkin huolimatta, ettei 5-6 pistettäsi edes merkattu. Oletko katkera turnausjärjestäjille?
-Itse kuulin myös jotain sellaista huhua että kaikkia pisteitäni ei tuonne pörssiin laitettu, mutta olen sen ainakin toistaiseksi ihan hyvin kestänyt. Ja pelithän pelattiin turussa, joten järjestäjillekkään ei voi vihainen olla.
Itse kuulin huhun sinulta itseltäsi. Olet saannut julkisuutta myös tekemällä alustavan sopimuksen Nokian KRP:n kanssa. Kommentoisitko hieman tätä sopimusta. Onko esitetty kritiikki mielestäsi aiheellista?
-Sanotaan näin että paljon riittää puhetta, mutta kuinka moni sitten oikeasti tietää miten asiat menee, onkin sitten toinen juttu.
Näinhän se usein menee. A-junioreiden finaalipeleissä hurmasit sankoin joukoin lappeenrantalaisia tyttöjä. Monet 15-kesäiset muistavat varmasti elämänsä loppuun saakka "söpö-Henrin". Oletko jo joutunut vaihtamaan sähköpostisi ja puhelinnumerosi salaisiksi hurjan kysynnän takia?
-Heh, en ole joutunut vaihtamaan. Mutta jos sain 15 kesäisistä tytöistä ihalijoita, niin sain kyllä vastapainoksi vihamiehiä muutamasta räkänokasta, joilta sain kuulla vikassa finaalissa lähes kokoajan että "vituuuuuu homoooo". Mutta eihän sitä aina voi keksiä järkevää huudeltavaa,kuten itsekin olet huomannut.
Ei. Itseasiassa huutelu katsomossa on usein vaikeampaa kuin itse pelaaminen. Maantietoon...asut Toijalassa. Legendaarisessa lastenohjelmassa Hugo oli menossa Toijalaan jos persaus kestää. Onko oma persauksesi kestänyt kaiken matkustamisen? Mikä Toijalassa on parasta?
-Kyllä oma persaus on kestänyt tähän asti, mutta välillä jotain puutumisen merkkejäkin on ollut havaittavissa. Parasta ja Toijalaa ei voi mainita samassa lauseessa, mutta sanotaan nyt vaikka että Adam Kebab, mistä saa Suomen parhaimmat isktrrr kebabit.
Nimi on vähintään mielenkiintoinen. Lappeenrannan erikoisuus on Vety. Toteutatko tänä kesänä viime kesäisen lupauksesi, ja tulet pelaamaan kanssamme katusählyä Lappeenrannan maineikkaalle Satamantorille?
-Soittele, jos vaikka akku kestäisi :)
....Niin......
Loppuun nopeat:
All-Stars kenttä (itsesi mukaan lukien)
-Johansson-Mattila-Jarmo Ahola (Tutkapari TFT:n höntsyistä)-Nieminen-Mika Hakala (TFT)
Toijala vai Tampere?
-Tampere
Nuorten MM vai miesten SM?
-Miesten SM
Akku vai Maila?
-Maila
Torres vai Nyman?
-Vänttinen
Haluaisit seuraavaksi syöttötuoliin....?
-Ilu Heikkisen
Hyvät naiset ja pahat naiset: Henri "Jönssi" Johansson. Seuraavana syöttötuolissa näemme kaverin, joka Lappeenrannasta kylläkin on. Ilari Heikkinen ei kuitenkaan nimeltään. Ehkä tulevaisuudessa näemme myös Ilarin! Sitä odotellessa.
tiistai 22. tammikuuta 2008
Statistiikka ja havaintoja
Blogini on ollut voimissaan osapuilleen 2,5 kuukautta. Blogger.comissa en valitettavasti nää, kuinka monta kävijää sivuillani käy, sillä näen ainoastaan kirjautuneiden käyttäjien vierailut. Niitä on vähän alle pari sataa.
Blogiini on tullut yhteensä 21 kommenttia, joista arviolta 14 kommenttia imatralaisilta. Nopeasti laskettuna imatralaisten osuus on n. 66,6%.
Tekstejä olen syöttänyt jatkuvasti, tai sitten en. Ennen tätä tilitystä, olen kirjoittanut 29 blogimerkintää. Jokainen merkintä on siis saannut 0,7241379 kommenttia. Se on masentava luku. Peiliin katsominen ja täydellinen itsensä tutkistelu ei ole kaukana. Ilmeisesti pitää kirjoittaa enemmän kritiikkiä, ja pyydellä sitten anteeksi, jotta kommentteja saataisiin. Toki, jos ei ole kommentoitavaa, ei sille minkää mahda. Ottakaa kantaa ja kommentoikaa!
Syöttötuolin kovin jätkäkin on löytynyt. Se ei vaan ole kukaan tuolissa istuneista. Titteliä pitää nimissään Sami Strömsten, joka on nimetty kahden eri henkilön All-Stars kentälliseen. Toki "Suntulta" All-Stars kentällinen unohtui kysyä, joten lukema voisi olla vieläkin huimempi. Syöttötuoliin-istuneista siis 40-60% arvostaa Strömstenin omaan tähtikuusikkoon tai viisikkoon. Jokainen ei muistanut laittaa maalivahtia. Ehkäpä "Sunttu" luuli, että minä jotenkin poistan maalivahdit vastauksista, sillä laitoin kyllä All-Stars pyynnön hänelle, hieman jälkikäteen tosin.
Jatkuvaasyöttöä on noteerattu minun tietojeni mukaan kolmessa eri paikassa internetin ihmeellisessä maailmassa. Tirsamaassa (peräti kahdesti), NST:n vieraskirjassa ja jopa etusivulla, sekä lisäksi Rajun vieraskirjassa. Rajun vieraskirjassa näkynyt maininta oli ilmeisesti kaikkein tuottavin, nimenomaan kommenttien kannalta.
Jatkuvansyötön kovin välttelijäkin on löytynyt. Hän on Classicin maaliahne laituri Henri Johansson, joka ei syystä tai toisesta (luultavammin syystä) uskalla tulla Syöttötuoliin istumaan. Henri pelkää, että haastattelija kaataa vanukkaat syliin, mutta hei, eihän Tirsaltakaan palanut kuin pylly.
Loppuun vielä pieni kommenttikoukku, eli kysymys, jonka tarkoituksena on saada keskustelua aikaan. Mistä SINÄ haluaisit lukea Jatkuvassasyötössä? Onko henkilöä, jonka ehdottomasti haluaisit istuttaa Syöttötuoliin?
Entä oletko sinä tehnyt jonkin tilastollisen havainnon, joka ehdottomasti olisi pitänyt mainita tässä tekstissä?
Paras tilastollinen havainto palkitaan. Lähetä havaintosi osoitteeseen Tuomo9@hotmail.com. Lisää mukaan nimesi ja yhteystietosi. Voittaja ilmoitetaan 1.2.2008.
Blogiini on tullut yhteensä 21 kommenttia, joista arviolta 14 kommenttia imatralaisilta. Nopeasti laskettuna imatralaisten osuus on n. 66,6%.
Tekstejä olen syöttänyt jatkuvasti, tai sitten en. Ennen tätä tilitystä, olen kirjoittanut 29 blogimerkintää. Jokainen merkintä on siis saannut 0,7241379 kommenttia. Se on masentava luku. Peiliin katsominen ja täydellinen itsensä tutkistelu ei ole kaukana. Ilmeisesti pitää kirjoittaa enemmän kritiikkiä, ja pyydellä sitten anteeksi, jotta kommentteja saataisiin. Toki, jos ei ole kommentoitavaa, ei sille minkää mahda. Ottakaa kantaa ja kommentoikaa!
Syöttötuolin kovin jätkäkin on löytynyt. Se ei vaan ole kukaan tuolissa istuneista. Titteliä pitää nimissään Sami Strömsten, joka on nimetty kahden eri henkilön All-Stars kentälliseen. Toki "Suntulta" All-Stars kentällinen unohtui kysyä, joten lukema voisi olla vieläkin huimempi. Syöttötuoliin-istuneista siis 40-60% arvostaa Strömstenin omaan tähtikuusikkoon tai viisikkoon. Jokainen ei muistanut laittaa maalivahtia. Ehkäpä "Sunttu" luuli, että minä jotenkin poistan maalivahdit vastauksista, sillä laitoin kyllä All-Stars pyynnön hänelle, hieman jälkikäteen tosin.
Jatkuvaasyöttöä on noteerattu minun tietojeni mukaan kolmessa eri paikassa internetin ihmeellisessä maailmassa. Tirsamaassa (peräti kahdesti), NST:n vieraskirjassa ja jopa etusivulla, sekä lisäksi Rajun vieraskirjassa. Rajun vieraskirjassa näkynyt maininta oli ilmeisesti kaikkein tuottavin, nimenomaan kommenttien kannalta.
Jatkuvansyötön kovin välttelijäkin on löytynyt. Hän on Classicin maaliahne laituri Henri Johansson, joka ei syystä tai toisesta (luultavammin syystä) uskalla tulla Syöttötuoliin istumaan. Henri pelkää, että haastattelija kaataa vanukkaat syliin, mutta hei, eihän Tirsaltakaan palanut kuin pylly.
Loppuun vielä pieni kommenttikoukku, eli kysymys, jonka tarkoituksena on saada keskustelua aikaan. Mistä SINÄ haluaisit lukea Jatkuvassasyötössä? Onko henkilöä, jonka ehdottomasti haluaisit istuttaa Syöttötuoliin?
Entä oletko sinä tehnyt jonkin tilastollisen havainnon, joka ehdottomasti olisi pitänyt mainita tässä tekstissä?
Paras tilastollinen havainto palkitaan. Lähetä havaintosi osoitteeseen Tuomo9@hotmail.com. Lisää mukaan nimesi ja yhteystietosi. Voittaja ilmoitetaan 1.2.2008.
maanantai 21. tammikuuta 2008
Syöttötuolissa Osa 5: Markus Suntila
Viidentenä uskaliakkona Syöttötuoliin istahti Josbasta Trackersiin siirtynyt Markus Suntila. Vuosia Suomen parhaimpiin maalivahteihin kuulunut "Sunttu" pitää paljon matkustelusta ja nauttii silloin tällöin makkaran tai kaksi. Omaakin sivustoa pitävä sanavalmis herrasmies ei epäröinyt ottaa haastattelupyyntöä vastaan. Tällaista saatiin aikaan.
1. Hei Sunttu! Olit isossa henkilökuvassa Salibandylehdessä, ja nyt olet jo Syöttötuolissa. Mediahuomio ei juuri voisikaan tässä lajissa olla korkeammalla sinun kohdallasi. Legendaarisesti: Miltä nyt tuntuu?
-No, mitäs, mukavaahan se on erilaisissa kuvissa ja jutuissa pyöriskellä kun on kauniit kasvot ja hauskat jutut.
2. Kasvot eivät kuitenkaan vaikuttaneet tähän valintaan. Salibandylehden mukaan olet kova matkustelemaan. Matkakohteet ovat tavallisesta tallaajasta poikkeavia. Kuinka paljon sinulle pitäisi maksaa, että lähtisit Teneriffan lomalle, jos vaihtoehtona olisi pääsy esimerkiksi johonkin Aasian maahan?
-Ei ole 7päivää vielä pyytänyt. Kyllähän totuus on se, että tässä ja tällä hetkellä en välttämättä vaihtaisi kohteitani Teneriffaan. Kavereiden kanssa sitä kuitenkin olen valmis lähtemään vaikka Ruotsiin kesäksi, jos kaikki sitä mieltä ovat. Ja se se on sentään kohtaloista kauhein.
3. Matkasi ovat varmasti antoisia. Mitä niiltä on tarttunut käteen, tai mahdollisesti muihin paikkoihin?
-Niistä on tarttunut käteen suuri määrä tunteita; iloa, naurua, joskus myös harvoin pelkoa ja muuta negaa. Siis kaikkea mitä elämässä tarvitaan. Maailman paskin laulaja Tero Vaara, on yhdessä ja vain tässä yhdessä säkeessä ollut oikeassa. "Ne kaikki tietää sen, ei pidä jäädä paikoilleen, ne kaikki tietää sen, ei pidä pysähtyä." Ja siis vain tässä yhdessä ainoassa! Levottomana sieluna pitää kokoajan tehdä, nähdä, elää ja ennen kaikkea pitää hauskaa ja röhnötellä kaikelle mitä on sattunut ja tapahtunut. Elän kuitenkin yhdessä asiassa myös suojaten itseäni, joten käsi on ainut mihin on voinut tarttua.
4. Aivan niin. Sitten salibandyyn. Lappeenrantalaisena pakko kysyä tätä. Olit toinen osapuoli valtakunnan suurimmassa "Makkarajupakassa". Maistuuko makkara paremmin kirjoitettuna vai syötynä? Jaken kanssahan söitte ns. sovintomakkaraa liigaottelun jälkeen.
-Sovintomakkarat tulee aina syödä jupakan jälkeen. Kyllähän siinä hiukan taisi olla turhan kohun aineksia, mutta tuollaista sattuu.
5. Jostain otsikot on revittävä. Mikä oli suurin syy siihen, että vaihdoit menestystä hamuavan Josban Trackersiin, joka toki myös on kovassa nousussa ja mitaliehdokas. Pelottiko, että Väänäsen ja Jussilan paluun myötä sinulle aletaan tekemään maaleja treeneissä?
-Kyllä Tuomainen nöyryytti mua aina niin pahasti treeneissä, että siinä ei Jussilan ja Väänäsen sutaisut enää tunnu miltään. Syy lähtööni oli kyllä puhtaasti halussa päästä Etelä-Suomeen, jossa suuri osa läheisimmistä ihmisistäni majailee. Moni spekuloi, että tulin Hämeenlinnaan osittain siksi, kun se oli entuudestaan tuttu, mutta kyllä suurin syy oli se, että tiesin sen olevan noususuhdanteisin ja myös ehdottomasti potentiaalisin tulevaisuuden kestomenestyjäjoukkue.
6. Hyvältä ainakin näyttää. Kuten todettua, Trackers on vahva mitaliehdokas. Kuinka realistisena pidät sitä, että joukkue menee päätylankkuun, tappiin, loppuun, eli mestaruuteen saakka?
-Turhaa oikeastaan edes spekuloida tuota. Katsotaan mitä tuleman pitää.
7. Spekulointihan on elämän suola! Omat otteesikin ovat olleet vuosien varrella todella vahvoja. Maajoukkuekutsut eivät kuitenkaan löytäneet susirajalle saakka. Kuinka pettynyt olet valintoihin? Rehellisesti sanottuna, tunnetko kokeneesi vääryyttä?
-Monesti olen ihmetellyt. Ainut aidosti katkera paikka lienee ollut se, kun pari kuukautta ennen MM-kisoja liigavalmentajat äänestivät minut liigan parhaaksi maalivahdiksi niukasti yli Toivoniemen ja Tilander oli jo minulle ykkösveskarin paikkaa kisoihin ehdotellut. Sitten salibandyliigan finaalien jälkeen en kuitenkaan yhtäkkiä mahtunut edes kolmen parhaan joukkoon MM-kisoihin. Tällöin oli vaikea uskoa sitä, että toiminta olisi ollut objektiivista. Olinhan muiden lajin parhaiden asiantuntijoiden eli liigan päävalmentajien mielestä ollut paras. En kuitenkaan syytä asiasta pätkääkään Tilanderia. Tilastot ja objektiivisit näkemykset ovat muutenkin vielä salibandyssä lasten kengissä. Kokoajan kuitenkin mennään eteenpäin ja uskon, että minunkin vuoroni kisakoneessa vielä tulee.
8. Salibandysta elämän tärkeisiin asioihin. Sivuillasi olet maininnut Tuomas Arposen tatuoinnista. Olen itse nähnyt "Bobilla" vastaavan jo aikaisemmin. Tuliko miehestä Joensuun aikoina todellinen gangsteri? Mitä oikein tapahtui?
-Bobista tuli gangsteri sinä päivänä, kun lupailin hänelle erinäisiä bonuksia, jos hän tekee tv-pelissä maalin. No Pappa A, joksi itse Bobia kutsun, teki maalin ja siitä alkoivat miehen kissan päivät Joensuussa. Pappa A aloittaa arkipäivän nykyään yleensä shampanjalla ja viinirypäleillä. Taustalla vähäpukeinen hakaa uutta tatskaa hauberiin.
9. Ilmankos mies onkin pikkupöhnässä. Markus Suntila saa päähänsä kirjoittaa elämänkerran. Mikä olisi kirjan nimi? Voisitko myös mahdollisesti kirjoittaa pienen katkelman, jonka varmasti mielenkiintoinen opus pitää sisällään.
-Eikös elämänkerran kirjoita yleensä joku muu kuin itse. Ainiin, no siinä tapauksessa, jos sitä kukaan muu ei kirjoita, niin se on kai pakko väsätä itse. No tehdään sitten itse, otsikkoa en keksi! "Herään yltiötörkyisen, mutta toki myös halvimman bungalowin sängystä epämääräiseen kolinaan ja vaimeaan apuapyytävään huutoon. Kuumemittari osoitti nukkumaan mennessäni kolmatta päivää 39.5:tä ja epäilemättä se on pysynyt edelleen samassa. Nousen nopeasti avaamaan oven kaverilleni. Hän sulkee valon ja sanoo, että nyt ollaan ihan hiljaa, ne jahtaa ja niillä on pistooli. Kysyn ketkä, pohtien samalla, onko kuumeiset painajaisuneni kuitenkin paremmat kuin vallitseva todellisuus näissä vuosisatoja alistetuissa maissa."
10. Tuo oli todella syvällistä. Heräät ilman kamojasi reissussa ollessasi viidakon keskeltä. Päälläsi on "I love Sunny Beach" t-paita, ja taskusta löytyvässä puhelimessasi taustakuvana itsesi poseeraamassa aurinkorannalla. Matkaseurueesikin on huolissaan. Tekstiviestissä lukee "Minne katosit?" Mitä oikein on tapahtunut?
-Tuo on niin lähellä todellisuutta, että en jaksa edes kommentoida.
Loppuun nopeat:
Josba vai Trackers?
-Trackers
Punttisali vai nuotio?
-Punttisali viikolla, notski viikonloppuisin
Suomessa vai kaukomailla?
-Kaukomailla
Otto Moilanen vai Mika Savolainen?
-Molemmat, mutta eri aikaan.
Yhden käden liimaus vai läpiheitto?
-Läpiheitto.
Pikkusikaa vai kunnon blokki liian lähellä olevalle hyökkääjälle?
-Kunnon bloggi
Salibandylehti vai Syöttötuoli?
-Pääkallo
Näin siis Markus Suntila! Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa mies, jolta onnistuvat hyökkäyspään niksit.
1. Hei Sunttu! Olit isossa henkilökuvassa Salibandylehdessä, ja nyt olet jo Syöttötuolissa. Mediahuomio ei juuri voisikaan tässä lajissa olla korkeammalla sinun kohdallasi. Legendaarisesti: Miltä nyt tuntuu?
-No, mitäs, mukavaahan se on erilaisissa kuvissa ja jutuissa pyöriskellä kun on kauniit kasvot ja hauskat jutut.
2. Kasvot eivät kuitenkaan vaikuttaneet tähän valintaan. Salibandylehden mukaan olet kova matkustelemaan. Matkakohteet ovat tavallisesta tallaajasta poikkeavia. Kuinka paljon sinulle pitäisi maksaa, että lähtisit Teneriffan lomalle, jos vaihtoehtona olisi pääsy esimerkiksi johonkin Aasian maahan?
-Ei ole 7päivää vielä pyytänyt. Kyllähän totuus on se, että tässä ja tällä hetkellä en välttämättä vaihtaisi kohteitani Teneriffaan. Kavereiden kanssa sitä kuitenkin olen valmis lähtemään vaikka Ruotsiin kesäksi, jos kaikki sitä mieltä ovat. Ja se se on sentään kohtaloista kauhein.
3. Matkasi ovat varmasti antoisia. Mitä niiltä on tarttunut käteen, tai mahdollisesti muihin paikkoihin?
-Niistä on tarttunut käteen suuri määrä tunteita; iloa, naurua, joskus myös harvoin pelkoa ja muuta negaa. Siis kaikkea mitä elämässä tarvitaan. Maailman paskin laulaja Tero Vaara, on yhdessä ja vain tässä yhdessä säkeessä ollut oikeassa. "Ne kaikki tietää sen, ei pidä jäädä paikoilleen, ne kaikki tietää sen, ei pidä pysähtyä." Ja siis vain tässä yhdessä ainoassa! Levottomana sieluna pitää kokoajan tehdä, nähdä, elää ja ennen kaikkea pitää hauskaa ja röhnötellä kaikelle mitä on sattunut ja tapahtunut. Elän kuitenkin yhdessä asiassa myös suojaten itseäni, joten käsi on ainut mihin on voinut tarttua.
4. Aivan niin. Sitten salibandyyn. Lappeenrantalaisena pakko kysyä tätä. Olit toinen osapuoli valtakunnan suurimmassa "Makkarajupakassa". Maistuuko makkara paremmin kirjoitettuna vai syötynä? Jaken kanssahan söitte ns. sovintomakkaraa liigaottelun jälkeen.
-Sovintomakkarat tulee aina syödä jupakan jälkeen. Kyllähän siinä hiukan taisi olla turhan kohun aineksia, mutta tuollaista sattuu.
5. Jostain otsikot on revittävä. Mikä oli suurin syy siihen, että vaihdoit menestystä hamuavan Josban Trackersiin, joka toki myös on kovassa nousussa ja mitaliehdokas. Pelottiko, että Väänäsen ja Jussilan paluun myötä sinulle aletaan tekemään maaleja treeneissä?
-Kyllä Tuomainen nöyryytti mua aina niin pahasti treeneissä, että siinä ei Jussilan ja Väänäsen sutaisut enää tunnu miltään. Syy lähtööni oli kyllä puhtaasti halussa päästä Etelä-Suomeen, jossa suuri osa läheisimmistä ihmisistäni majailee. Moni spekuloi, että tulin Hämeenlinnaan osittain siksi, kun se oli entuudestaan tuttu, mutta kyllä suurin syy oli se, että tiesin sen olevan noususuhdanteisin ja myös ehdottomasti potentiaalisin tulevaisuuden kestomenestyjäjoukkue.
6. Hyvältä ainakin näyttää. Kuten todettua, Trackers on vahva mitaliehdokas. Kuinka realistisena pidät sitä, että joukkue menee päätylankkuun, tappiin, loppuun, eli mestaruuteen saakka?
-Turhaa oikeastaan edes spekuloida tuota. Katsotaan mitä tuleman pitää.
7. Spekulointihan on elämän suola! Omat otteesikin ovat olleet vuosien varrella todella vahvoja. Maajoukkuekutsut eivät kuitenkaan löytäneet susirajalle saakka. Kuinka pettynyt olet valintoihin? Rehellisesti sanottuna, tunnetko kokeneesi vääryyttä?
-Monesti olen ihmetellyt. Ainut aidosti katkera paikka lienee ollut se, kun pari kuukautta ennen MM-kisoja liigavalmentajat äänestivät minut liigan parhaaksi maalivahdiksi niukasti yli Toivoniemen ja Tilander oli jo minulle ykkösveskarin paikkaa kisoihin ehdotellut. Sitten salibandyliigan finaalien jälkeen en kuitenkaan yhtäkkiä mahtunut edes kolmen parhaan joukkoon MM-kisoihin. Tällöin oli vaikea uskoa sitä, että toiminta olisi ollut objektiivista. Olinhan muiden lajin parhaiden asiantuntijoiden eli liigan päävalmentajien mielestä ollut paras. En kuitenkaan syytä asiasta pätkääkään Tilanderia. Tilastot ja objektiivisit näkemykset ovat muutenkin vielä salibandyssä lasten kengissä. Kokoajan kuitenkin mennään eteenpäin ja uskon, että minunkin vuoroni kisakoneessa vielä tulee.
8. Salibandysta elämän tärkeisiin asioihin. Sivuillasi olet maininnut Tuomas Arposen tatuoinnista. Olen itse nähnyt "Bobilla" vastaavan jo aikaisemmin. Tuliko miehestä Joensuun aikoina todellinen gangsteri? Mitä oikein tapahtui?
-Bobista tuli gangsteri sinä päivänä, kun lupailin hänelle erinäisiä bonuksia, jos hän tekee tv-pelissä maalin. No Pappa A, joksi itse Bobia kutsun, teki maalin ja siitä alkoivat miehen kissan päivät Joensuussa. Pappa A aloittaa arkipäivän nykyään yleensä shampanjalla ja viinirypäleillä. Taustalla vähäpukeinen hakaa uutta tatskaa hauberiin.
9. Ilmankos mies onkin pikkupöhnässä. Markus Suntila saa päähänsä kirjoittaa elämänkerran. Mikä olisi kirjan nimi? Voisitko myös mahdollisesti kirjoittaa pienen katkelman, jonka varmasti mielenkiintoinen opus pitää sisällään.
-Eikös elämänkerran kirjoita yleensä joku muu kuin itse. Ainiin, no siinä tapauksessa, jos sitä kukaan muu ei kirjoita, niin se on kai pakko väsätä itse. No tehdään sitten itse, otsikkoa en keksi! "Herään yltiötörkyisen, mutta toki myös halvimman bungalowin sängystä epämääräiseen kolinaan ja vaimeaan apuapyytävään huutoon. Kuumemittari osoitti nukkumaan mennessäni kolmatta päivää 39.5:tä ja epäilemättä se on pysynyt edelleen samassa. Nousen nopeasti avaamaan oven kaverilleni. Hän sulkee valon ja sanoo, että nyt ollaan ihan hiljaa, ne jahtaa ja niillä on pistooli. Kysyn ketkä, pohtien samalla, onko kuumeiset painajaisuneni kuitenkin paremmat kuin vallitseva todellisuus näissä vuosisatoja alistetuissa maissa."
10. Tuo oli todella syvällistä. Heräät ilman kamojasi reissussa ollessasi viidakon keskeltä. Päälläsi on "I love Sunny Beach" t-paita, ja taskusta löytyvässä puhelimessasi taustakuvana itsesi poseeraamassa aurinkorannalla. Matkaseurueesikin on huolissaan. Tekstiviestissä lukee "Minne katosit?" Mitä oikein on tapahtunut?
-Tuo on niin lähellä todellisuutta, että en jaksa edes kommentoida.
Loppuun nopeat:
Josba vai Trackers?
-Trackers
Punttisali vai nuotio?
-Punttisali viikolla, notski viikonloppuisin
Suomessa vai kaukomailla?
-Kaukomailla
Otto Moilanen vai Mika Savolainen?
-Molemmat, mutta eri aikaan.
Yhden käden liimaus vai läpiheitto?
-Läpiheitto.
Pikkusikaa vai kunnon blokki liian lähellä olevalle hyökkääjälle?
-Kunnon bloggi
Salibandylehti vai Syöttötuoli?
-Pääkallo
Näin siis Markus Suntila! Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa mies, jolta onnistuvat hyökkäyspään niksit.
torstai 17. tammikuuta 2008
Harmittava tappio
Odotin jopa innolla Imatralle suuntautuvaa reissua. Blogissa kirjoitinkin jo edellisestä reissusta. Otsikon mukaan kerran vuoteen riittää, mutta joukkuevalinnan myötä toinen reissu koitti.
Vastustaja ei ollut Raju, vaan se uudeksi seuraksenikin spekuloitu Telakan Urheilijat. Olimme alussa todella huonoja, ja vaikka peli paranikin ajoittain ei tuloksena ollut muuta kuin jatkoaikatappio. Kismittävä sellainen, sillä nousuhaaveet ykköseen kokivat pahan kolauksen.
Tunnetta pelissä taas oli, eikä tuomaripari Pirhonen - Pekkinen ollut aivan tilanteen tasalla. En suinkaan tarkoita, että hävisimme tuomareiden takia, sillä melko tasapuolisesti pillipiiparit toivat päänvaivaa joukkueille. Siltikään en ymmärrä, että käsittääkseni imatralainen Toni Pekkinen pystyy toimimaan kentällä niin erikoisesti. Pilli soi poikkeuksetta, kun kotijoukkueen vaihtopenkki älähti, vaikka ns. tilanne oli jo ohi. En tiedä, onko tuomarin työhön kuuluvaa tiedustella kesken kolmannen erän onko Telakan puolustaja ollut ryyppäämässä edellisenä iltana. En vaan ymmärrä.
Sainpahan myös joitain huutoja. Niitä odotinkin, jotain ilmeisesti vielä jäi hampaankoloon. Vastustajan vaihtopenkiltä kuului epäonnistuneen harhautuksen jälkeen jotain "Reponen oot niin loistava, ihan liigatasoa". Pelin jälkeen ilmeisesti ison lihankimpaleen hampaankolossaan omistava katsoja tiedusteli kovaan ääneen paljonko jäin pakkaselle? Tyydyin hymyilemään. Vastausta en ehtinyt esittää. En ole siitä edes aivan varma. Yhden miinuksella tai nollissa. Toivottavasti kaikki nukkuvat nyt yönsä hyvin.
Vastustaja ei ollut Raju, vaan se uudeksi seuraksenikin spekuloitu Telakan Urheilijat. Olimme alussa todella huonoja, ja vaikka peli paranikin ajoittain ei tuloksena ollut muuta kuin jatkoaikatappio. Kismittävä sellainen, sillä nousuhaaveet ykköseen kokivat pahan kolauksen.
Tunnetta pelissä taas oli, eikä tuomaripari Pirhonen - Pekkinen ollut aivan tilanteen tasalla. En suinkaan tarkoita, että hävisimme tuomareiden takia, sillä melko tasapuolisesti pillipiiparit toivat päänvaivaa joukkueille. Siltikään en ymmärrä, että käsittääkseni imatralainen Toni Pekkinen pystyy toimimaan kentällä niin erikoisesti. Pilli soi poikkeuksetta, kun kotijoukkueen vaihtopenkki älähti, vaikka ns. tilanne oli jo ohi. En tiedä, onko tuomarin työhön kuuluvaa tiedustella kesken kolmannen erän onko Telakan puolustaja ollut ryyppäämässä edellisenä iltana. En vaan ymmärrä.
Sainpahan myös joitain huutoja. Niitä odotinkin, jotain ilmeisesti vielä jäi hampaankoloon. Vastustajan vaihtopenkiltä kuului epäonnistuneen harhautuksen jälkeen jotain "Reponen oot niin loistava, ihan liigatasoa". Pelin jälkeen ilmeisesti ison lihankimpaleen hampaankolossaan omistava katsoja tiedusteli kovaan ääneen paljonko jäin pakkaselle? Tyydyin hymyilemään. Vastausta en ehtinyt esittää. En ole siitä edes aivan varma. Yhden miinuksella tai nollissa. Toivottavasti kaikki nukkuvat nyt yönsä hyvin.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Euroopan paras selvillä
Niinhän siinä sitten taas kävi. Ruotsalaiset menivät menojaan Euroopan Cupissa ja ottivat kaksoisvoiton. Puheet ruotsalaisten ylivoimaisuudesta ovat taas valmiit. Epätoivo hiipii pelihousujen sisään, eikä lähde pois. Keskustelut ovat esillä siitä, että Suomeen pitäisi saada 10 joukkueen liiga ja ruotsalaisvalmentaja maajoukkueen perämiseen.
On totta, että 10 joukkueen liigassa taso on väistämättä kovempi kuin 14 joukkueen liigassa. Nopeasti heitettynä 80 heikointa pelimiestä putoaa siinä vaiheessa pois, kun liigaa ruvetaan supistamaan. Tämä toki takaa kovempia pelejä lahden toisella puolella ympäri kauden, mutta oliko siinä syy suomalaisten taaperrukseen. Tai pikemminkin SSV:n.
Maajoukkuepeleissä on nähty, että suomalaiset ovat täysin tasavertaisia ruotsalaisten kanssa. Nytkään erot eivät olleet suuria. Ruotsalaiset toki osaavat noussa aina tasoihin asti, ja lopulta ohikin. Classicilta ja SSV:ltä tämä jäi tekemättä, mutta taistelu oli kunniallinen.
Euroopan Cupin perusteella uskaltaisin veikata, että näiden suomalaisten marssijärjestys on sama myös keväällä. Sitä uumoilin jo hieman edellisessä kirjoituksessanikin. SSV:n joukkue on nimellisesti Suomen maajoukkueesta seuraava, suurilta osin jopa identtinen. Classicissa on kuitenkin kansainväliset mitat täyttäviä pelimiehiä, joilta maaotteluita puuttuu vyöltä. Hyökkäykseen nojautuva pelityyli on näyttävän näköistä ja useimmiten tehokasta. Nälkääkin joukkueella tuntuu olevan. SSV:ssä on monen Suomen mestaruuden miehiä, Classicilla ei. Eurooppa cupiin ei luulisi olevan vaikea syttyä, tuskin homma siitä oli kiinnikään. Jokin kuitenkin mätti.
Syitä SSV:n taaperrukseen voi hakea kahdelta kantilta. Joko joukkue oli niin varma itsestään, että se meni yli ja kostautui pahimmalla mahdollisella tavalla tosipaikassa. Tai toisaalta, paineet menestymisestä olivat niin valtavat, että nuppi ei sitä kestänyt. Huolimatta siitä, että joukkue on kokenut. Classicillahan ei turnauksessa ollut kuin voitettavaa. Karsintojen kautta sisään ja lohkossakin uumoiltiin kolmatta sijaa. Joukkue kuitenkin näytti osaamisensa ja venymiskykynsä. SSV:tä vastaan viimeisellä minuutilla kahden maalin takaa tasoihin, ja välierässäkin melkein tasoihin. Harmi, että vastassa oli ruotsalaisjoukkue, joka todennäköisesti olisi tehnyt voittomaalin vaikka väkisin.
Finaalihan oli siitä erikoinen peli, että ruotsalaista takaa-ajoa ei voitu nähdä, koska vastassa oli oman maan miehiä. Sen sijaan ratkaisu tehtiin mahdollisimman ärsyttäväksi niille, jotka odottivat jo maukkaita rankkareita. Ruotsalaiset osaavat olla siis ilkeitä suomalaisille, vaikka suomalaisia ei vastassa olisikaan. Toinen erikoisuus nähtiin siinä, että kentän ainoa suomalainen poistui kaukalosta voittajana. Ehkä turnauksen paras maalivahti Pekka Nieminen pelasi upeasti EC-rupeaman ja kruunuksi sai kannatella voittopokaalia. Onneksi jatkoaika on salibandyssa äkkikuolemaperiaatteella. Alle minuutissa ruotsalaiset ovat tehneet ennenkin ihmeitä nimenomaan suomalaisia vastaan...
Vaikka kaksi ensimmäistä sijaa Ruotsiin nyt menivätkin, Suomen ja Ruotsin tasoa vertaillessa, en silti olisi niin huolissani. Maajoukkueesta puhuttaessa taistellaan edelleen MM-kullasta. Se on täysin realistista. Nuorten maajoukkue floppasi komeasti omissa kisoissaan, mutta nuoria lahjakkuuksia on aina. Kultaisesta -85 ikäluokasta 4-5 pelaajaa ovat kunnossa pysyessään kisaehdot täyttäviä miehiä. Joukkueena Suomi on jäljessä nuorissa, mutta miesten kisoissa saa - onneksi - pelata kaikenikäisiä. Uskon itse vahvasti, että MM-kulta on seuraavissa kisoissa mahdollinen.
Kisoista puheenollen, valitsijat voisivat lisätä listaan yhden Niemisen.
On totta, että 10 joukkueen liigassa taso on väistämättä kovempi kuin 14 joukkueen liigassa. Nopeasti heitettynä 80 heikointa pelimiestä putoaa siinä vaiheessa pois, kun liigaa ruvetaan supistamaan. Tämä toki takaa kovempia pelejä lahden toisella puolella ympäri kauden, mutta oliko siinä syy suomalaisten taaperrukseen. Tai pikemminkin SSV:n.
Maajoukkuepeleissä on nähty, että suomalaiset ovat täysin tasavertaisia ruotsalaisten kanssa. Nytkään erot eivät olleet suuria. Ruotsalaiset toki osaavat noussa aina tasoihin asti, ja lopulta ohikin. Classicilta ja SSV:ltä tämä jäi tekemättä, mutta taistelu oli kunniallinen.
Euroopan Cupin perusteella uskaltaisin veikata, että näiden suomalaisten marssijärjestys on sama myös keväällä. Sitä uumoilin jo hieman edellisessä kirjoituksessanikin. SSV:n joukkue on nimellisesti Suomen maajoukkueesta seuraava, suurilta osin jopa identtinen. Classicissa on kuitenkin kansainväliset mitat täyttäviä pelimiehiä, joilta maaotteluita puuttuu vyöltä. Hyökkäykseen nojautuva pelityyli on näyttävän näköistä ja useimmiten tehokasta. Nälkääkin joukkueella tuntuu olevan. SSV:ssä on monen Suomen mestaruuden miehiä, Classicilla ei. Eurooppa cupiin ei luulisi olevan vaikea syttyä, tuskin homma siitä oli kiinnikään. Jokin kuitenkin mätti.
Syitä SSV:n taaperrukseen voi hakea kahdelta kantilta. Joko joukkue oli niin varma itsestään, että se meni yli ja kostautui pahimmalla mahdollisella tavalla tosipaikassa. Tai toisaalta, paineet menestymisestä olivat niin valtavat, että nuppi ei sitä kestänyt. Huolimatta siitä, että joukkue on kokenut. Classicillahan ei turnauksessa ollut kuin voitettavaa. Karsintojen kautta sisään ja lohkossakin uumoiltiin kolmatta sijaa. Joukkue kuitenkin näytti osaamisensa ja venymiskykynsä. SSV:tä vastaan viimeisellä minuutilla kahden maalin takaa tasoihin, ja välierässäkin melkein tasoihin. Harmi, että vastassa oli ruotsalaisjoukkue, joka todennäköisesti olisi tehnyt voittomaalin vaikka väkisin.
Finaalihan oli siitä erikoinen peli, että ruotsalaista takaa-ajoa ei voitu nähdä, koska vastassa oli oman maan miehiä. Sen sijaan ratkaisu tehtiin mahdollisimman ärsyttäväksi niille, jotka odottivat jo maukkaita rankkareita. Ruotsalaiset osaavat olla siis ilkeitä suomalaisille, vaikka suomalaisia ei vastassa olisikaan. Toinen erikoisuus nähtiin siinä, että kentän ainoa suomalainen poistui kaukalosta voittajana. Ehkä turnauksen paras maalivahti Pekka Nieminen pelasi upeasti EC-rupeaman ja kruunuksi sai kannatella voittopokaalia. Onneksi jatkoaika on salibandyssa äkkikuolemaperiaatteella. Alle minuutissa ruotsalaiset ovat tehneet ennenkin ihmeitä nimenomaan suomalaisia vastaan...
Vaikka kaksi ensimmäistä sijaa Ruotsiin nyt menivätkin, Suomen ja Ruotsin tasoa vertaillessa, en silti olisi niin huolissani. Maajoukkueesta puhuttaessa taistellaan edelleen MM-kullasta. Se on täysin realistista. Nuorten maajoukkue floppasi komeasti omissa kisoissaan, mutta nuoria lahjakkuuksia on aina. Kultaisesta -85 ikäluokasta 4-5 pelaajaa ovat kunnossa pysyessään kisaehdot täyttäviä miehiä. Joukkueena Suomi on jäljessä nuorissa, mutta miesten kisoissa saa - onneksi - pelata kaikenikäisiä. Uskon itse vahvasti, että MM-kulta on seuraavissa kisoissa mahdollinen.
Kisoista puheenollen, valitsijat voisivat lisätä listaan yhden Niemisen.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Aina ei voi voittaa
Salibandykauden suurin yllätys Suomen joukkueita ajatellen on nyt nähty. Triplaa hakenut SSV kompastui ensin oman maansa cupissa. Paljon oli satsattu aina puheista kuntopohjaan nyt meneillä olevaan Euroopan Cupiin. Tuliko paska vaippaan vai kirjailija Kjell Westön luoman romaanin "Leijat Helsingin yllä"-ilmiö. Mene ja tiedä.
SSV pelaa sijoista 5.-6. Tappio Warbergille varmisti joukkueen toisen tavoitteen menemisen pannukakuksi. Sen sijaan nääsvillen ylpeys Classic porskuttaa kohti kirkkaimpia mitaleita kahden länsinaapurin, sekä ehkä jopa pienoisen yllättäjän Tatranin seurassa.
Herää väistämättä kysymys, johon halukkaat saavat vastata: Onko SSV:ssä käynyt sama ilmiö, kuin Jokereille muutamia vuosia sitten? Liikaa kultamunia samassa korissa.
On ymmärrettävää, ettei keskiviikkoillan Happee-peli sytytä tähtiä pelaamaan täysillä, mutta ylivoimaiseksi ja voittamattomaksikin leimattu joukkue on suihkinut 66,666666% tavoitteistaan tehopesulla ja linkouksella viemäriin.
Urheilu on siitä hieno asia, ettei otteluja nimillä voiteta. Uskoisin silti, että vähintään 99% salibandyväestä odotti SSV:n olevan neljän joukossa.
Ainoa jäljellä oleva mahdollisuus täyttää edes se yksi tavoite, on kotoinen Salibandyliiga. Sielläpä on joukkueita, joilla Euroopan Cupia ei ole. Joukkueita, jotka eivät tavoittele kuuta taivaalta, vaan satsaavat täysillä juuri kotoiseen sarjaan. Urakka ei todellakaan ole helppo. Materiaali SSV:llä on edelleen ylivertainen nimillä katsottuna, mutta onko motivaatio kohdallaan pelastamaan edes sen "vähän" mitä pelastettavissa on?
Classic (tai tarkemmin IC-Akatemia) on tuhonnut aikoinani minun unelmani "Tuplasta". A-junioreiden Storvreta Cup oli jo taskussa, kunnes SM-finaalissa Henri Johanssonin johdolla tamperelaiset veivät kirkkaimmat mitalit. Pilaakohan sama mies SSV:n kevätjuhlan? Kevät sen näyttää.
SSV pelaa sijoista 5.-6. Tappio Warbergille varmisti joukkueen toisen tavoitteen menemisen pannukakuksi. Sen sijaan nääsvillen ylpeys Classic porskuttaa kohti kirkkaimpia mitaleita kahden länsinaapurin, sekä ehkä jopa pienoisen yllättäjän Tatranin seurassa.
Herää väistämättä kysymys, johon halukkaat saavat vastata: Onko SSV:ssä käynyt sama ilmiö, kuin Jokereille muutamia vuosia sitten? Liikaa kultamunia samassa korissa.
On ymmärrettävää, ettei keskiviikkoillan Happee-peli sytytä tähtiä pelaamaan täysillä, mutta ylivoimaiseksi ja voittamattomaksikin leimattu joukkue on suihkinut 66,666666% tavoitteistaan tehopesulla ja linkouksella viemäriin.
Urheilu on siitä hieno asia, ettei otteluja nimillä voiteta. Uskoisin silti, että vähintään 99% salibandyväestä odotti SSV:n olevan neljän joukossa.
Ainoa jäljellä oleva mahdollisuus täyttää edes se yksi tavoite, on kotoinen Salibandyliiga. Sielläpä on joukkueita, joilla Euroopan Cupia ei ole. Joukkueita, jotka eivät tavoittele kuuta taivaalta, vaan satsaavat täysillä juuri kotoiseen sarjaan. Urakka ei todellakaan ole helppo. Materiaali SSV:llä on edelleen ylivertainen nimillä katsottuna, mutta onko motivaatio kohdallaan pelastamaan edes sen "vähän" mitä pelastettavissa on?
Classic (tai tarkemmin IC-Akatemia) on tuhonnut aikoinani minun unelmani "Tuplasta". A-junioreiden Storvreta Cup oli jo taskussa, kunnes SM-finaalissa Henri Johanssonin johdolla tamperelaiset veivät kirkkaimmat mitalit. Pilaakohan sama mies SSV:n kevätjuhlan? Kevät sen näyttää.
maanantai 7. tammikuuta 2008
Syöttötuolissa osa 4: Simo Ruuskanen
Kohtalaisen lyhyen, mutta sitäkin värikkäämmän urani aikana olen tavannut hienoja ihmisiä ja jopa valmentajia. Yksi heistä, jos ei nyt ylitse muiden, mutta ehdottomasti palkintopallilla kukkapuskaansa heiluttava mies on Simo Ruuskanen. Mies, joka tällä hetkellä valmentaa NST:n liigajoukkuetta. Istutin lievästi sanottuna hauskan veikon Syöttötuoliin. Tulos oli juuri niin tehokasta, kuin oletinkin.
Terve Simo! Viime talvena olit tässä vaiheessa kautta mielissäsi siitä, että treeneihin on ollut kiva ajella vähäisen lumen takia. Onko tänä vuonna tullut enemmän ilon aiheita?
- Terveppä terve, Miha. Ja juu, tottakai, mut nastat ois kivat, nastat.
Eli parannettavaakin löytyy. NST söi kesän makkaraa, ja peli kulkee yllättävän hyvin. Kertoisitko omin sanoin makkaransyöntikilpailuista ja mahdollisista tuloksista? Olet kuitenkin Jaken kanssa niitä järjestellyt.
- Jaahas, tällä kertaa sitä makkaraa syödään ihan kilpaa. Ok sitten, makkaransyöntikilipaaluissa on 3 lajia: 1.Kuka syö eniten(klassikko), 2.Makkaratuijotus(eli makkara nokan alla kaveria tuijottaen, kumpi lankeaa ensimmäisenä, tuttu juttu) ja 3. Piilota makkara(t). Tämä viimeinen on hieman harvinaisempi, lähinnä kauden päättäjäisiin sijoittuva laji. Sanotaan näin, että kyllä Kososen Eero ottaa ainakin ensimmäisessä lajissa kirkkaimman mitalin. Jakke on pirun velmu tuossa kakkosessa. Kolmannesta ei ole mitään hajua, viimevuotista kisaa puidaan vieläkin. Olisiko Rahkosen Vili voittanut..?
Vili ainakin oli vahvasti esillä. Voittajasta en ole itsekään varma. Salibandyn lisäksi olet harrastanut monia muita lajeja. Mm. hiihtoa ja jääpalloa. Olet menestynyt ja saanut huhujen mukaan yli 50 hopeamitalia. Kerrotko, mitä hopeaa arvostat eniten ja SEN hopean tarinan.
- No tuosta hiihdosta tulikin mieleen, että kohtuullisen kovaa sivakointia oli tuossa 80-luvulla ja menestystä tuli…Ei tosin minulle. Löysin jostain vanhan kuvan, jossa olin reppanan näköisenä (niin kuin aina) lähtövaatteen alla starttia odottamassa. Jotenkin toivoin, että enhän minä tuossa kuvassa voi olla. Totuus kuitenkin paljastui kääntöpuolen tekstistä: ” Simo, -87, hiihtokilpailut, sijoittui 31. Oijoi…Hopea olisi maistunut. Muut pojat sai palkinnoksi kasettinauhuria ja muuta kivaa.
Toivottavasti mehukojussa oli edes kuumaa juotavaa. Salibandyssa olet ollut menestynyt junnuvalmentaja ennen siirtymistäsi liigajoukkueeseen. Sait yllättäen viimeiseksi juniorivalmennusmitaliksi Hopean. Kuinka paljon rankkarikisatappio kismittää sinun mieltäsi tänä päivänä?
- Tolppa sisään – tolppa ulos…Äh, ei tuollasia olekkaan. Eli ihan sama. Kuitenkin kaikki mitalit himmenee, viimeistään kun laitetaan valot pois. Tuomo, joko sinun haavasi ovat umpeutuneet?
Kyseisen ottelun kohdalla. Eivät kai koskaan. Huhujen mukaan harrastat tätä nykyä juoksua. Haluaisitko kertoa lisää sprinteistäsi, joita teet useimmiten kaupunkimaisemissa.
- Juu, meillä on muutaman hyvän kaverin (tilanne 7.1.2008) kanssa sellainen tiimi, ns. Kuuma Ryhmä. Tällä sakilla sitten sprinttaillaan, ehkä kotimaisemissa yhä harvemmin. Kadut (naamat) kun alkaa olemaan jo sen verran kuluneita.
Olet Prismassa töissä, joka asiakkaiden onneksi ja suruksi laajeni noin Forssan kokoiseksi alueeksi. Löydätkö enää omalle osastollesi? Itsehän en löydä sieltä enää juuri mitään.
- Kyllä löydän. Voin tulla oppaaksesi, jos sitä tarvitset. Tiedät numeroni. Myös edes auttava lukutaito on osoittautunut helpotukseksi kaupassa asioidessa. Voit pysäköidä traktorisi(muista lukkoketjut) minun vastaavan viereen. Siitä on ovelle max 20m, et voi eksyä.
Kiitos, oloni on jo turvallisempi. Olet kokoelmajoukkueiden miehiä. Olet pelannut Heartbreakersissä sekä toiminut Finnsta IBK:n taustalla. Kumpi on sinulle läheisempi, entä kumman joukkueen voittoa toivoit, kun Finnsta IBK ja Heartbreakers ottivat yhteen Uppsalan turnauksen finaalissa.
- Paha. Hienoja ja maineikkaita joukkueita molemmat. Toivoin vuorotellen molempien voittoa, mutta en kummankaan häviötä, ok. Käsittääkseni molemmilla oli myös hienot taustaryhmät mukana, eli miten kävi spektaakkelissa taustaryhmät vs keltatakkiset??
Kentällä olleena vaikea sanoa näin äkkiseltään. Finnstasta puheenollen, heidän reissunsa ovat tietääkseni melko värikkäitä. Mikä on Physio Supervisor Simo Ruuskasen vastuu niillä reissuilla?
- Monihan kuvittelee, että reissut olisi pelkkää lomailua ja turistikohteiden pälyilyä, mutta ei. Kyllä se on kovaa duunia hienon joukkueen kanssa viikon verran. Harmi että se turnaus on myös jäänyt voittamatta, hopeaa siis sieltäkin…Oma duuni oli ihan perushuoltajan hommia, pullojen täyttämistä ja tyhjentämistä. Ja jos opas oli joskus hukassa, niin piti miettiä halleille kulkua, parkkipaikkojen löytymistä ym.
Iso rooli pienellä miehellä. Moni ihminen ei varmasti tiedä, että juuri sinä olet henkilö, joka keksi Miha-lempinimen kaverille, joka tätäkin blogia kirjoittaa. Kuinka paljon häpeät, että olet näin kyseenalaisen kaverin lempinimen isä?
- Pakko myöntää, että se oli sekavaa aikaa se. Kaikkea ne C-juniori-ikäiset nassikat uskovatkin. Sori.
Viimeeksi tänään joku C-juniori-ikäinen huusi minua Mihaksi työmaallani. Se toki söi miestä, mutta muuten olen asian kanssa sinut. Viimeiseksi kysymykseksi tulevan kevään tilanne. NST voittaa Suomen mestaruuden. Happee taipuu jatkoajalla 3-2 viidennessä ottelussa. Voittomaalin tekee Jari-Pekka Lehtonen Simo Ruuskasen syötöstä, joka pelaa ensimmäistä otteluaan tällä kaudella. Mitä matkan varrella on tapahtunut?
- Happee on ainakin pelannut hemmetin kovan kevätkauden. Sillä selittänee myös nuo kaksi tappiotamme finaalisarjassa. Muuten ok.
Loppuun nopeat:
Unelmakentällinen (itsesi mukaan laittaen)
-Tähän meni aikaa, mutta sain lopulta oikean vastauksen:
Simo Kopsa – Ville Perälä – Manu Laurikainen
O-P Englund – Simo Ruuskanen
MV Janne Okko
Höntsäten vai Täysillä?
-Riippuu seurasta
Kouvola vai Lappeenranta?
-Mikä juttu tää on? Lappeenranta
Kentällä vai penkin takana?
-Ei ainakaan kentällä. Joko penkin päässä tai takana.
Paini Tinken kanssa vai paini Karhun (Ei Jari) kanssa?
-Ok, eli Tinkeä en ainakaan, eli karhu.
Makkaranpaisto vai kova treenaus?
-Tällä sapluunalla se olisi sitten tuo jälkimmäinen…
Siru vai Rusi?
-Kiitos
....Kiitos itsellesi! Näin siis Simo Ruuskanen. Seuraavaksi syöttötuolissa näemme liigapelurin, jonka nimeä en tässä vaiheessa vielä paljasta.
Terve Simo! Viime talvena olit tässä vaiheessa kautta mielissäsi siitä, että treeneihin on ollut kiva ajella vähäisen lumen takia. Onko tänä vuonna tullut enemmän ilon aiheita?
- Terveppä terve, Miha. Ja juu, tottakai, mut nastat ois kivat, nastat.
Eli parannettavaakin löytyy. NST söi kesän makkaraa, ja peli kulkee yllättävän hyvin. Kertoisitko omin sanoin makkaransyöntikilpailuista ja mahdollisista tuloksista? Olet kuitenkin Jaken kanssa niitä järjestellyt.
- Jaahas, tällä kertaa sitä makkaraa syödään ihan kilpaa. Ok sitten, makkaransyöntikilipaaluissa on 3 lajia: 1.Kuka syö eniten(klassikko), 2.Makkaratuijotus(eli makkara nokan alla kaveria tuijottaen, kumpi lankeaa ensimmäisenä, tuttu juttu) ja 3. Piilota makkara(t). Tämä viimeinen on hieman harvinaisempi, lähinnä kauden päättäjäisiin sijoittuva laji. Sanotaan näin, että kyllä Kososen Eero ottaa ainakin ensimmäisessä lajissa kirkkaimman mitalin. Jakke on pirun velmu tuossa kakkosessa. Kolmannesta ei ole mitään hajua, viimevuotista kisaa puidaan vieläkin. Olisiko Rahkosen Vili voittanut..?
Vili ainakin oli vahvasti esillä. Voittajasta en ole itsekään varma. Salibandyn lisäksi olet harrastanut monia muita lajeja. Mm. hiihtoa ja jääpalloa. Olet menestynyt ja saanut huhujen mukaan yli 50 hopeamitalia. Kerrotko, mitä hopeaa arvostat eniten ja SEN hopean tarinan.
- No tuosta hiihdosta tulikin mieleen, että kohtuullisen kovaa sivakointia oli tuossa 80-luvulla ja menestystä tuli…Ei tosin minulle. Löysin jostain vanhan kuvan, jossa olin reppanan näköisenä (niin kuin aina) lähtövaatteen alla starttia odottamassa. Jotenkin toivoin, että enhän minä tuossa kuvassa voi olla. Totuus kuitenkin paljastui kääntöpuolen tekstistä: ” Simo, -87, hiihtokilpailut, sijoittui 31. Oijoi…Hopea olisi maistunut. Muut pojat sai palkinnoksi kasettinauhuria ja muuta kivaa.
Toivottavasti mehukojussa oli edes kuumaa juotavaa. Salibandyssa olet ollut menestynyt junnuvalmentaja ennen siirtymistäsi liigajoukkueeseen. Sait yllättäen viimeiseksi juniorivalmennusmitaliksi Hopean. Kuinka paljon rankkarikisatappio kismittää sinun mieltäsi tänä päivänä?
- Tolppa sisään – tolppa ulos…Äh, ei tuollasia olekkaan. Eli ihan sama. Kuitenkin kaikki mitalit himmenee, viimeistään kun laitetaan valot pois. Tuomo, joko sinun haavasi ovat umpeutuneet?
Kyseisen ottelun kohdalla. Eivät kai koskaan. Huhujen mukaan harrastat tätä nykyä juoksua. Haluaisitko kertoa lisää sprinteistäsi, joita teet useimmiten kaupunkimaisemissa.
- Juu, meillä on muutaman hyvän kaverin (tilanne 7.1.2008) kanssa sellainen tiimi, ns. Kuuma Ryhmä. Tällä sakilla sitten sprinttaillaan, ehkä kotimaisemissa yhä harvemmin. Kadut (naamat) kun alkaa olemaan jo sen verran kuluneita.
Olet Prismassa töissä, joka asiakkaiden onneksi ja suruksi laajeni noin Forssan kokoiseksi alueeksi. Löydätkö enää omalle osastollesi? Itsehän en löydä sieltä enää juuri mitään.
- Kyllä löydän. Voin tulla oppaaksesi, jos sitä tarvitset. Tiedät numeroni. Myös edes auttava lukutaito on osoittautunut helpotukseksi kaupassa asioidessa. Voit pysäköidä traktorisi(muista lukkoketjut) minun vastaavan viereen. Siitä on ovelle max 20m, et voi eksyä.
Kiitos, oloni on jo turvallisempi. Olet kokoelmajoukkueiden miehiä. Olet pelannut Heartbreakersissä sekä toiminut Finnsta IBK:n taustalla. Kumpi on sinulle läheisempi, entä kumman joukkueen voittoa toivoit, kun Finnsta IBK ja Heartbreakers ottivat yhteen Uppsalan turnauksen finaalissa.
- Paha. Hienoja ja maineikkaita joukkueita molemmat. Toivoin vuorotellen molempien voittoa, mutta en kummankaan häviötä, ok. Käsittääkseni molemmilla oli myös hienot taustaryhmät mukana, eli miten kävi spektaakkelissa taustaryhmät vs keltatakkiset??
Kentällä olleena vaikea sanoa näin äkkiseltään. Finnstasta puheenollen, heidän reissunsa ovat tietääkseni melko värikkäitä. Mikä on Physio Supervisor Simo Ruuskasen vastuu niillä reissuilla?
- Monihan kuvittelee, että reissut olisi pelkkää lomailua ja turistikohteiden pälyilyä, mutta ei. Kyllä se on kovaa duunia hienon joukkueen kanssa viikon verran. Harmi että se turnaus on myös jäänyt voittamatta, hopeaa siis sieltäkin…Oma duuni oli ihan perushuoltajan hommia, pullojen täyttämistä ja tyhjentämistä. Ja jos opas oli joskus hukassa, niin piti miettiä halleille kulkua, parkkipaikkojen löytymistä ym.
Iso rooli pienellä miehellä. Moni ihminen ei varmasti tiedä, että juuri sinä olet henkilö, joka keksi Miha-lempinimen kaverille, joka tätäkin blogia kirjoittaa. Kuinka paljon häpeät, että olet näin kyseenalaisen kaverin lempinimen isä?
- Pakko myöntää, että se oli sekavaa aikaa se. Kaikkea ne C-juniori-ikäiset nassikat uskovatkin. Sori.
Viimeeksi tänään joku C-juniori-ikäinen huusi minua Mihaksi työmaallani. Se toki söi miestä, mutta muuten olen asian kanssa sinut. Viimeiseksi kysymykseksi tulevan kevään tilanne. NST voittaa Suomen mestaruuden. Happee taipuu jatkoajalla 3-2 viidennessä ottelussa. Voittomaalin tekee Jari-Pekka Lehtonen Simo Ruuskasen syötöstä, joka pelaa ensimmäistä otteluaan tällä kaudella. Mitä matkan varrella on tapahtunut?
- Happee on ainakin pelannut hemmetin kovan kevätkauden. Sillä selittänee myös nuo kaksi tappiotamme finaalisarjassa. Muuten ok.
Loppuun nopeat:
Unelmakentällinen (itsesi mukaan laittaen)
-Tähän meni aikaa, mutta sain lopulta oikean vastauksen:
Simo Kopsa – Ville Perälä – Manu Laurikainen
O-P Englund – Simo Ruuskanen
MV Janne Okko
Höntsäten vai Täysillä?
-Riippuu seurasta
Kouvola vai Lappeenranta?
-Mikä juttu tää on? Lappeenranta
Kentällä vai penkin takana?
-Ei ainakaan kentällä. Joko penkin päässä tai takana.
Paini Tinken kanssa vai paini Karhun (Ei Jari) kanssa?
-Ok, eli Tinkeä en ainakaan, eli karhu.
Makkaranpaisto vai kova treenaus?
-Tällä sapluunalla se olisi sitten tuo jälkimmäinen…
Siru vai Rusi?
-Kiitos
....Kiitos itsellesi! Näin siis Simo Ruuskanen. Seuraavaksi syöttötuolissa näemme liigapelurin, jonka nimeä en tässä vaiheessa vielä paljasta.
lauantai 5. tammikuuta 2008
Avausottelu pelattu
Sveitsin pölyt ovat karisseet jaloista kuukauden Suomessa asustelun jälkeen. Salibandykin on siinä sivussa jäänyt vähemmälle, mutta eilen oli aika palata tositoimiin. Pelilupa myönnettiin siirtopapereiden löydettyä mutkien ja jännityksien kautta oikeaan osoitteeseen.
Uusi joukkue ei ollut TSV, eikä se ollut Telakan Urheilijatkaan, vaikka jotkin NST:n keskustelussa niin tahtoivatkin arvailla. TelU:n kanssa kohtaaminen tosin on edessä jo puolentoista viikon kuluttua. Uudeksi joukkueeksi tuli Barbaarit, joka pelaa 2. divisioonassa.
Ensimmäinen ottelu oli PoNoVoa vastaan, jossa taas pelasi matkaseuralaiseni Ville Pulli. Kiihkeä paikallisvääntö keräsi lehtereille mukavasti yleisöä. Maaleja tarjottiin 20 kappaletta, jotka jakautuivat suotuisasti edustamalleni tiimille 12-8.
Peli oli kuin olikin erilaista mitä NLB:ssä oli tottunut. Liekö siinä syy, että itse koki välillä olevansa väärässä paikassa. Tosin niitä tuntemuksia tulee välillä kentän ulkopuolellakin. Anyway, ihan parhaassa terässä ei "ulkomaanvahvistus" ollut. Yksi säälisyöttö vaparista, kipeät jalat sekä joukkueelle tärkeät 2 pistettä. Siinä ottelun summaus.
Muutaman vuoden tauon jälkeen sain myös rinnalleni vanhan ja niin kunnollisen tutkaparin Lasse Kurrosen. Ei mennyt ihan niinkuin viimeisillä junnukausilla, mutta "Poden" sanoin: "Meilläpäin ruvetaan pelaamaan vasta keveemmällä".
Kahden viikon totaallinen tauko näkyi, mutta tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Onneksi salibandy on joukkuelaji, eikä yhden miehen tarvitse ratkaista ottelua.
Uusi joukkue ei ollut TSV, eikä se ollut Telakan Urheilijatkaan, vaikka jotkin NST:n keskustelussa niin tahtoivatkin arvailla. TelU:n kanssa kohtaaminen tosin on edessä jo puolentoista viikon kuluttua. Uudeksi joukkueeksi tuli Barbaarit, joka pelaa 2. divisioonassa.
Ensimmäinen ottelu oli PoNoVoa vastaan, jossa taas pelasi matkaseuralaiseni Ville Pulli. Kiihkeä paikallisvääntö keräsi lehtereille mukavasti yleisöä. Maaleja tarjottiin 20 kappaletta, jotka jakautuivat suotuisasti edustamalleni tiimille 12-8.
Peli oli kuin olikin erilaista mitä NLB:ssä oli tottunut. Liekö siinä syy, että itse koki välillä olevansa väärässä paikassa. Tosin niitä tuntemuksia tulee välillä kentän ulkopuolellakin. Anyway, ihan parhaassa terässä ei "ulkomaanvahvistus" ollut. Yksi säälisyöttö vaparista, kipeät jalat sekä joukkueelle tärkeät 2 pistettä. Siinä ottelun summaus.
Muutaman vuoden tauon jälkeen sain myös rinnalleni vanhan ja niin kunnollisen tutkaparin Lasse Kurrosen. Ei mennyt ihan niinkuin viimeisillä junnukausilla, mutta "Poden" sanoin: "Meilläpäin ruvetaan pelaamaan vasta keveemmällä".
Kahden viikon totaallinen tauko näkyi, mutta tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Onneksi salibandy on joukkuelaji, eikä yhden miehen tarvitse ratkaista ottelua.
perjantai 4. tammikuuta 2008
Syöttötuolissa osa 3: Juha Leinonen
Kolmantena syöttötuoliin tuli ruokittavaksi Juha "Leiska" Leinonen, joka valmentaa kuluvalla kaudella Zug Unitedia Sveitsin NLB:ssä. Intohimoisimmat säbäfanit saattavat muistaa Juhan sieltä 70-80 luvun taitteesta, jolloin salibandy oli vielä aitoa ja miehet todella rautaa. Mies pelasi salibandyliigaa AC Hakissa, sekä Kirkkonummen Rangersissa. "Silloin kun mä ja J-P..." tarina on kuultu monet kerrat. Usein niin epäasiallinen ja huumorintajuinen mies menetti kaiken sen mitä omisti, ja vakavoitui haastatteluun. Miksi? Minä en tiedä.
Asut nyt neljättä vuotta Sveitsissä. Viihdytkö maassa niin hyvin, vai etkö ole löytänyt reittiä Suomeen takaisin?
- Toimittaja tarkoittaa varmaan että asun kolmatta vuotta Sveitsissä. Sveitsi on kyllä hieno maa jossa on puhdas ja kaunis luonto, mahtavat maisemat, hyvät laskettelu mahdollisuudet ja ihmisillä uskomaton huumorintaju ;). Lisäksi olemme avopuolisoni Sannan kanssa saaneet koulutusta vastaavat työpaikat, joten toistaiseksi olemme pättäneet asettua tänne. Reitin Suomeen kyllä tulen aina muistamaan.
Joo, kolme tai neljä. Sama se. Valmennat Zug Unitedia, jossa myös pelasit. Joukkue pelaa NLB:ssä. Tämä kausi on ollut vähän vaikeampi joukkueelle, jonka itsekin olen kokenut. Kommenttisi kuluneesta kaudesta ja salibandysta yleensä Sveitsin maalla?
- Niin, kauteen lähdettiin aika isoin odotusten, olimmehan saaneet vahvistuksia niin NLA:sta sekä Suomesta (Reponen&Pulli). Sarja osoittautui kuitenkin erittäin tasaiseksi. Monet loukkaantumiset sekä suomalaisten paluu takaisin kotimaahaan marraskuun lopulla heikensivät joukkuetta. Hävisimme tärkeitä pelejä maalin erolla, ja niinpä majailemme tälle hetkellä 7. sijalla. Täytyy kuitenkin todeta että sijat 5-8 kaikki ovat yhden pisteen sisällä, joten tulevat 3 peliä ovat erittäin tärkeitä jotta pääsisimme 6 parhaan joukkoon eli Masterroundille. Nuori joukkue, jossa paljon paljon potentiaalia. Muutenhan tämä salibandy-kulttuuri on vähän erilaista kuin Suomessa. Kovia ovat juoksemaan, mutta taktinen puoli sekä yksilötaito ovat vielä työn alla täällä. Erityisesti aluksi täällä häiritse syöttötaidon puute.Kuuluisa A.Ahtiainen totesi joskus: "25 ikävuoden jälkeen et voi kehittyä enää salibandyssä". Onneksi meillä on nuori joukkue, niin voimme vielä kehittää sitä taitoa.
3. Toivottavasti näin. Siviilitöinäsi opetat yksityiskoulussa. Huhujen mukaan oppilaat puhuttelevat sinua "Sir" nimellä. Tavallisesta tallaajasta se voisi tuntua oudolta, entä sinunlaisestasi päälliköstä?
- Päälliköstä en tiedä mitään, mutta pitihän siihen vähän aikaa korvan totuteltava, kun Suomessa kuitenkin kutsuttiin tuttavallisesti "ope". Kulttuurierostahan siinä on vain kyse. "Sir" on oppilaille täällä yhtä luonnollista kuin Suomessa opettajan kutsumista "opeksi", joten ei siitä egobuustia voi ottaa.
Ja siitäkin huolimatta olet kuitenkin ottanut. Monet suomalaiset lähtevät Sveitsiin ja tuovat sieltä auton. Aiotko sinä toimia samoin? Monta autoa meinasit tuoda, sillä sinullahan on huhujen mukaan autotalli niitä täynnä. Kertoisitko vähän enemmän omin samoin keräilyharrastuksestasi.
- Niin, keräilyharrastukseni aloitin jo 6-vuotiaana. Erityisesti tykkäsin kaikista pelastusajoneuvoista ja rekka-autoista. Niillä sitten leikin mummoni matolla ja liikennekartalla. Nyttemmin olen sitten kyllä päätynyt "vain" yhteen autoon ja eiköhän se tule mukana sitten joskus kun muutamme takaisin. Monet tosiaan käyttävät sen edun hyväksi täällä pelatessa, että ostavat verovapaan auton. Ja miksi ei, onhan se melkein puolet halvempi verovapaana ostettaessa.
Sinullahan homma ei kuitenkaan jää rahasta kiinni. Suomen kentillä pelasit HNMKY:ssä, Kirkkonummen Rangersissa ja AC Hakissa. Liigaottelujakin sinulla on muutama tuhat vyölläsi? Vieläkö kaipuu vie Kirkkonummelle ja huutavatko pelikengät: "Laita meidät jalkaan". Ikäsi puolesta voisit hyvin vielä pelata.
- Olihan se mukava pelata ko. joukkueissa ja sain sieltä paljon hyviä ystäviä, mutta kun luoja loi tällaiset ranteet, joilla voisi virtsata mielummin muuntajaan kuin pelata salibandyä, niin viime vuotinen lopettamispäätös on ollut ihan oikea. Välillä tietenkin käy mielessä, että mitä jos vielä...
Ajatteluleikit ovat aina kivoja. En suosittele muuntajaan virtsaamista. Olet myös musiikkimiehiä. Vannot Kissin ja Gene Simmonsin nimeen. Mitä kommentoisit takaisin, jos sanoisin, että Kiss on syvältä ja kysyisin perään: Kuka Gene Simmons?
- Vaikka en olekaan väkivaltainen ihminen niin kommenttisi ja kysymyksesi jälkeen löisin erittäin terävän avokkaan poskelle ja sanoisin: "poika!" :)
Onneksi en suorita tätä haastattelua live-versiona. Soitat itse rumpuja ja suuta. Keikkaakin olet tehnyt. Onko suurimmat meriittisi salibandysta, musiikkialalta vai koulumaailmasta? Mitä ne mahdollisesti ovat?
- Tuohon täytyy vastata, että musiikkialalta, olenhan soittanut Paula Koivuniemen bändissä tamburiinia yhden biisin ajan ("Aikuinen nainen").
Lähetän mitalin suorituksen johdosta myöhemmin. Sinulla on myös tyttöystävä, jonka kanssa olet viihtynyt vielä pidempään kuin Sveitsin maassa. Milloin häitä tanssitaan?
- Kunhan löytyy sopiva sormus...
Kutsua postiin. Millaisia terveisiä haluaisit välittää Jatkuvansyötön kautta Suomen salibandyväelle?
- Nuorille pelaajille suosittelen ulkomailla pelaamista. Vaikkei salibandya voikkaan pelata ammatikseen, niin kannataa käyttää tilaisuus hyväkseen, jos aukenee mahdollisuus pelata ulkomailla. Joukkueen hoitaessa asiat kuntoon etukäteen muuttaminenkin on helpompaa. Näistä reissuista jää ainakin hyviä muistoja, joita on sitten kiva muistella kiikkustuolissa ja kertoa tarinoita lapsenlapsille. Niin, opetelkaa syöttäämään ennen kärkiveivejä!!
Viimeisenä kysymyksenä ennen nopeita. Olen lukenut monta kertaa, että ihmiset tietävät totuuden kahden nuoren miehen Sveitsin reissusta. Juha, Kerro oma totuutesi Sveitsin reissusta.
- Nuorten miesten reissu oli lyhyt, mutta antoisa. Pojat nousivat tuhkasta joukkueen kantavaksi palkiksi ja juuri kun talo oli valmis tuli sade rankka ja pojat vei. Parempia poikia ei voisi toivoa joukkueelleen, niin taidollisesti että ihmisenä. Sopivalla huumorintajulla varustettuja hyvän työmoraalin omaavia poikia, joiden tulevaisuus ei tule kulumaan saksan kielioppia opiskellen. Jos olisivat tehneet sen pari vuotta sitten niin kukapa tietää missä pojat olisivat nyt... Ja kuten tiedämme Sveitsistä ei matkusteta junalla pois. Täältä lennetään pois.
Mietin kahdesti julkaisenko tuon.
Sitten nopeat:
Laita järjestykseen 4 kotikaupunkiasi: Helsinki, Lappeenranta, Kirkkonummi ja Zug.
- 1. HKI 2. Lappeenranta 3. Zug 4. Kirkkonummi
Unelmakentällinen (itsesi mukaan laittaen)
- Juha Leinonen-Sami Strömsten-Klaus Justander-JP Lehtonen-Henri Huhtala
Massi vai Kauppakassi?
- Massi
Skotti vai Hurri?
- Skotti
Suomi vai Sveitsi?
- Suomi
Keijo vai Gärtner?
- Mikä ero?
Varma diili vai saletti koijaus?
- Varma diili
Näiden sanojen siivittämänä poistui Juha Leinonen. Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa NST:n liigajoukkueen valmentaja Simo Ruuskanen.
Asut nyt neljättä vuotta Sveitsissä. Viihdytkö maassa niin hyvin, vai etkö ole löytänyt reittiä Suomeen takaisin?
- Toimittaja tarkoittaa varmaan että asun kolmatta vuotta Sveitsissä. Sveitsi on kyllä hieno maa jossa on puhdas ja kaunis luonto, mahtavat maisemat, hyvät laskettelu mahdollisuudet ja ihmisillä uskomaton huumorintaju ;). Lisäksi olemme avopuolisoni Sannan kanssa saaneet koulutusta vastaavat työpaikat, joten toistaiseksi olemme pättäneet asettua tänne. Reitin Suomeen kyllä tulen aina muistamaan.
Joo, kolme tai neljä. Sama se. Valmennat Zug Unitedia, jossa myös pelasit. Joukkue pelaa NLB:ssä. Tämä kausi on ollut vähän vaikeampi joukkueelle, jonka itsekin olen kokenut. Kommenttisi kuluneesta kaudesta ja salibandysta yleensä Sveitsin maalla?
- Niin, kauteen lähdettiin aika isoin odotusten, olimmehan saaneet vahvistuksia niin NLA:sta sekä Suomesta (Reponen&Pulli). Sarja osoittautui kuitenkin erittäin tasaiseksi. Monet loukkaantumiset sekä suomalaisten paluu takaisin kotimaahaan marraskuun lopulla heikensivät joukkuetta. Hävisimme tärkeitä pelejä maalin erolla, ja niinpä majailemme tälle hetkellä 7. sijalla. Täytyy kuitenkin todeta että sijat 5-8 kaikki ovat yhden pisteen sisällä, joten tulevat 3 peliä ovat erittäin tärkeitä jotta pääsisimme 6 parhaan joukkoon eli Masterroundille. Nuori joukkue, jossa paljon paljon potentiaalia. Muutenhan tämä salibandy-kulttuuri on vähän erilaista kuin Suomessa. Kovia ovat juoksemaan, mutta taktinen puoli sekä yksilötaito ovat vielä työn alla täällä. Erityisesti aluksi täällä häiritse syöttötaidon puute.Kuuluisa A.Ahtiainen totesi joskus: "25 ikävuoden jälkeen et voi kehittyä enää salibandyssä". Onneksi meillä on nuori joukkue, niin voimme vielä kehittää sitä taitoa.
3. Toivottavasti näin. Siviilitöinäsi opetat yksityiskoulussa. Huhujen mukaan oppilaat puhuttelevat sinua "Sir" nimellä. Tavallisesta tallaajasta se voisi tuntua oudolta, entä sinunlaisestasi päälliköstä?
- Päälliköstä en tiedä mitään, mutta pitihän siihen vähän aikaa korvan totuteltava, kun Suomessa kuitenkin kutsuttiin tuttavallisesti "ope". Kulttuurierostahan siinä on vain kyse. "Sir" on oppilaille täällä yhtä luonnollista kuin Suomessa opettajan kutsumista "opeksi", joten ei siitä egobuustia voi ottaa.
Ja siitäkin huolimatta olet kuitenkin ottanut. Monet suomalaiset lähtevät Sveitsiin ja tuovat sieltä auton. Aiotko sinä toimia samoin? Monta autoa meinasit tuoda, sillä sinullahan on huhujen mukaan autotalli niitä täynnä. Kertoisitko vähän enemmän omin samoin keräilyharrastuksestasi.
- Niin, keräilyharrastukseni aloitin jo 6-vuotiaana. Erityisesti tykkäsin kaikista pelastusajoneuvoista ja rekka-autoista. Niillä sitten leikin mummoni matolla ja liikennekartalla. Nyttemmin olen sitten kyllä päätynyt "vain" yhteen autoon ja eiköhän se tule mukana sitten joskus kun muutamme takaisin. Monet tosiaan käyttävät sen edun hyväksi täällä pelatessa, että ostavat verovapaan auton. Ja miksi ei, onhan se melkein puolet halvempi verovapaana ostettaessa.
Sinullahan homma ei kuitenkaan jää rahasta kiinni. Suomen kentillä pelasit HNMKY:ssä, Kirkkonummen Rangersissa ja AC Hakissa. Liigaottelujakin sinulla on muutama tuhat vyölläsi? Vieläkö kaipuu vie Kirkkonummelle ja huutavatko pelikengät: "Laita meidät jalkaan". Ikäsi puolesta voisit hyvin vielä pelata.
- Olihan se mukava pelata ko. joukkueissa ja sain sieltä paljon hyviä ystäviä, mutta kun luoja loi tällaiset ranteet, joilla voisi virtsata mielummin muuntajaan kuin pelata salibandyä, niin viime vuotinen lopettamispäätös on ollut ihan oikea. Välillä tietenkin käy mielessä, että mitä jos vielä...
Ajatteluleikit ovat aina kivoja. En suosittele muuntajaan virtsaamista. Olet myös musiikkimiehiä. Vannot Kissin ja Gene Simmonsin nimeen. Mitä kommentoisit takaisin, jos sanoisin, että Kiss on syvältä ja kysyisin perään: Kuka Gene Simmons?
- Vaikka en olekaan väkivaltainen ihminen niin kommenttisi ja kysymyksesi jälkeen löisin erittäin terävän avokkaan poskelle ja sanoisin: "poika!" :)
Onneksi en suorita tätä haastattelua live-versiona. Soitat itse rumpuja ja suuta. Keikkaakin olet tehnyt. Onko suurimmat meriittisi salibandysta, musiikkialalta vai koulumaailmasta? Mitä ne mahdollisesti ovat?
- Tuohon täytyy vastata, että musiikkialalta, olenhan soittanut Paula Koivuniemen bändissä tamburiinia yhden biisin ajan ("Aikuinen nainen").
Lähetän mitalin suorituksen johdosta myöhemmin. Sinulla on myös tyttöystävä, jonka kanssa olet viihtynyt vielä pidempään kuin Sveitsin maassa. Milloin häitä tanssitaan?
- Kunhan löytyy sopiva sormus...
Kutsua postiin. Millaisia terveisiä haluaisit välittää Jatkuvansyötön kautta Suomen salibandyväelle?
- Nuorille pelaajille suosittelen ulkomailla pelaamista. Vaikkei salibandya voikkaan pelata ammatikseen, niin kannataa käyttää tilaisuus hyväkseen, jos aukenee mahdollisuus pelata ulkomailla. Joukkueen hoitaessa asiat kuntoon etukäteen muuttaminenkin on helpompaa. Näistä reissuista jää ainakin hyviä muistoja, joita on sitten kiva muistella kiikkustuolissa ja kertoa tarinoita lapsenlapsille. Niin, opetelkaa syöttäämään ennen kärkiveivejä!!
Viimeisenä kysymyksenä ennen nopeita. Olen lukenut monta kertaa, että ihmiset tietävät totuuden kahden nuoren miehen Sveitsin reissusta. Juha, Kerro oma totuutesi Sveitsin reissusta.
- Nuorten miesten reissu oli lyhyt, mutta antoisa. Pojat nousivat tuhkasta joukkueen kantavaksi palkiksi ja juuri kun talo oli valmis tuli sade rankka ja pojat vei. Parempia poikia ei voisi toivoa joukkueelleen, niin taidollisesti että ihmisenä. Sopivalla huumorintajulla varustettuja hyvän työmoraalin omaavia poikia, joiden tulevaisuus ei tule kulumaan saksan kielioppia opiskellen. Jos olisivat tehneet sen pari vuotta sitten niin kukapa tietää missä pojat olisivat nyt... Ja kuten tiedämme Sveitsistä ei matkusteta junalla pois. Täältä lennetään pois.
Mietin kahdesti julkaisenko tuon.
Sitten nopeat:
Laita järjestykseen 4 kotikaupunkiasi: Helsinki, Lappeenranta, Kirkkonummi ja Zug.
- 1. HKI 2. Lappeenranta 3. Zug 4. Kirkkonummi
Unelmakentällinen (itsesi mukaan laittaen)
- Juha Leinonen-Sami Strömsten-Klaus Justander-JP Lehtonen-Henri Huhtala
Massi vai Kauppakassi?
- Massi
Skotti vai Hurri?
- Skotti
Suomi vai Sveitsi?
- Suomi
Keijo vai Gärtner?
- Mikä ero?
Varma diili vai saletti koijaus?
- Varma diili
Näiden sanojen siivittämänä poistui Juha Leinonen. Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa NST:n liigajoukkueen valmentaja Simo Ruuskanen.
torstai 3. tammikuuta 2008
LOL
Seuraavan tekstin ideaa olen pyöritellyt jo jonkin aikaa päässäni, mutta lueskellessani erästä suosikkiblogiani ja huomatessani kirjainlyhenteitä siellä, päätin nostaa kissan pöydälle.
Kommunikointi on elämän suola. Ihminen on viestittänyt asioita toisilleen jo vuosisatojen ajan. Huhujen mukaan, jopa eläimet osaavat kommunikoida toisilleen. Kommunikoinnin tarkoituksena on viestittää haluttu asia vastapelurille, kanssapelurille tai vaikka kaupan tädille. Tapoja on monia. Kun ei olla Facebookissa (Kasvokirja), vaan keskustellaan kasvoista kasvoihin (From Face To Face), käytetään puhetta. Mielellään Suomea, jos molemmat ovat suomalaisia, suomea äidinkielenään puhuvia ihmisiä. Helppoako? Ei aina.
Internetissä kommunikoidaan myös. Koska aika on rahaa, ja ihmisen aika rajallinen, on monia lauseita ja sanontoja korvattu kirjainyhdistelmillä. Miksi tuhlata 2 sekuntia kirjottaessaan: "Ei vois vähempää kiinnostaa", kun sen voi muotoilla alle 1 sekunnissa muotoon EVVK. Siinäpä se. Nuorison keskuudessa erittäin suosittua, tai oikeastaan teini-ikäisten. Vaikka räkä nenästä valuukin, koen olevani siirtynyt teini-iän ohi. En ole koskaan syttynyt kirjainyhdistelmiin, enkä ymmärrä niistä puoliakaan. Älytöntä esimerkiksi kirjoittaa numeroilla. Jos vaikka 0 on o ja 7 on t. Kirjoitan nimeni 7u0m0. Olenko nyt muodikas?
Olen itsekin törmännyt monesti yhdistelmiin. Yläaste-iässä kysyin ystävältäni jotain asiaa. Sain vastauksen EVVVK. Ihmettelin vastausta ja kysyin asiaani uudestaan. Vastaus oli sama EVVVK. Tässä vaiheessa jo hieman tuohtuneena kysyin, voisiko hän valottaa tuon viisikirjaimisen "sanan" syvintä olemusta. EVVK:n esittelin jo aikaisemmin. Ylimääräinen V saadaan väliin, kun lisätään jotain genitaalialueesta tuttua tuohon lauseeseen. Nauroin. Typerää.
Edellinen tapahtui tietokoneen välityksellä. Mikä kauheinta, nämä yhdistelmät esiintyvät myös puhekielessä. Lukiossa ollessani jouduin keskustelurinkiin ystäväni kautta. Joku ringissä sanoi jotain, mikä ilmeisesti hieman järkytti vasta -tai kanssapeluria. Hän kommentoi asiaa näin: "OMFG". Mietin hetken mitä ihmettä moinen voisi tarkoittaa. Sitten muistin, että OMG on "Oh my God". F-kirjain saataneen väliin, kun pidetään kielenä englanti ja kaivetaan se genitaalialueilta tuttu sana väliin. Tällä kertaa repesin niin paljon, että jouduin lähtemään pois keskustelusta.
Entäpä jos toinen osapuoli ei ymmärrä lyhenteiden merkitystä. Tuloshan voi olla mitä kamalinta. Vai mitä luulette, jos italialainen ja kiinalainen koittavat kommunikoida molemmat omilla äidinkielillään. Näinköhän asia saadaan perille?
Esimerkki:
X: Moi, mitä kuuluu?
Y: THX g00d. U?
X: Mitä oikein selität?
Y: OMFG, et tajuu? LOL!!
X: Joo en, voitko selventää?
Y: 5un p17ää 73lv3ntää 53 1h4n 173.
X: Ootko vetäny jotain?
Näyttääkö typerältä?
LOL!! (LOL on ääneen nauramista tarkoittava lyhenne (akronyymi), joka tulee englannin kielen sanoista laughing out loud tai lots of laugh (suomeksi ”nauraa ääneen” tai ”paljon naurua”).)
Lähde: Wikipedia.org
HND (Have a Nice Day/Hereille Nyt Dingot)
Kommunikointi on elämän suola. Ihminen on viestittänyt asioita toisilleen jo vuosisatojen ajan. Huhujen mukaan, jopa eläimet osaavat kommunikoida toisilleen. Kommunikoinnin tarkoituksena on viestittää haluttu asia vastapelurille, kanssapelurille tai vaikka kaupan tädille. Tapoja on monia. Kun ei olla Facebookissa (Kasvokirja), vaan keskustellaan kasvoista kasvoihin (From Face To Face), käytetään puhetta. Mielellään Suomea, jos molemmat ovat suomalaisia, suomea äidinkielenään puhuvia ihmisiä. Helppoako? Ei aina.
Internetissä kommunikoidaan myös. Koska aika on rahaa, ja ihmisen aika rajallinen, on monia lauseita ja sanontoja korvattu kirjainyhdistelmillä. Miksi tuhlata 2 sekuntia kirjottaessaan: "Ei vois vähempää kiinnostaa", kun sen voi muotoilla alle 1 sekunnissa muotoon EVVK. Siinäpä se. Nuorison keskuudessa erittäin suosittua, tai oikeastaan teini-ikäisten. Vaikka räkä nenästä valuukin, koen olevani siirtynyt teini-iän ohi. En ole koskaan syttynyt kirjainyhdistelmiin, enkä ymmärrä niistä puoliakaan. Älytöntä esimerkiksi kirjoittaa numeroilla. Jos vaikka 0 on o ja 7 on t. Kirjoitan nimeni 7u0m0. Olenko nyt muodikas?
Olen itsekin törmännyt monesti yhdistelmiin. Yläaste-iässä kysyin ystävältäni jotain asiaa. Sain vastauksen EVVVK. Ihmettelin vastausta ja kysyin asiaani uudestaan. Vastaus oli sama EVVVK. Tässä vaiheessa jo hieman tuohtuneena kysyin, voisiko hän valottaa tuon viisikirjaimisen "sanan" syvintä olemusta. EVVK:n esittelin jo aikaisemmin. Ylimääräinen V saadaan väliin, kun lisätään jotain genitaalialueesta tuttua tuohon lauseeseen. Nauroin. Typerää.
Edellinen tapahtui tietokoneen välityksellä. Mikä kauheinta, nämä yhdistelmät esiintyvät myös puhekielessä. Lukiossa ollessani jouduin keskustelurinkiin ystäväni kautta. Joku ringissä sanoi jotain, mikä ilmeisesti hieman järkytti vasta -tai kanssapeluria. Hän kommentoi asiaa näin: "OMFG". Mietin hetken mitä ihmettä moinen voisi tarkoittaa. Sitten muistin, että OMG on "Oh my God". F-kirjain saataneen väliin, kun pidetään kielenä englanti ja kaivetaan se genitaalialueilta tuttu sana väliin. Tällä kertaa repesin niin paljon, että jouduin lähtemään pois keskustelusta.
Entäpä jos toinen osapuoli ei ymmärrä lyhenteiden merkitystä. Tuloshan voi olla mitä kamalinta. Vai mitä luulette, jos italialainen ja kiinalainen koittavat kommunikoida molemmat omilla äidinkielillään. Näinköhän asia saadaan perille?
Esimerkki:
X: Moi, mitä kuuluu?
Y: THX g00d. U?
X: Mitä oikein selität?
Y: OMFG, et tajuu? LOL!!
X: Joo en, voitko selventää?
Y: 5un p17ää 73lv3ntää 53 1h4n 173.
X: Ootko vetäny jotain?
Näyttääkö typerältä?
LOL!! (LOL on ääneen nauramista tarkoittava lyhenne (akronyymi), joka tulee englannin kielen sanoista laughing out loud tai lots of laugh (suomeksi ”nauraa ääneen” tai ”paljon naurua”).)
Lähde: Wikipedia.org
HND (Have a Nice Day/Hereille Nyt Dingot)
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Syöttötuolissa osa 2: Timo Mäkynen
Toisena henkilönä syöttötuoliin istahti Timo "Tirsa" Mäkynen. Mies on kotoisin Helsingistä ja vaikuttaa salibandypiireissä mm. Pääkallo.fi:n toimituspäällikkönä. Unelias kaveri viihtyy myös Tirsamaassa, (toim. huom. suosittelen) joka on miehen henkilökohtainen projekti, tarkemmin sanottuna blogi. Seuraavassa lisää tästä lähes kaksimetrisestä entisestä liigapelurista.
Hei Timo! Olet kärsinyt loukkaantumisista, joiden johdosta salibandyurasi kentällä on päättynyt, onko elämää salibandyn jälkeen?
- Onhan sitä, vaikka pelaaminenkin vielä houkuttaisi aika paljon. Kynä kuitenkin sopii meikäläisen käteen paremmin kuin mela.
Peliurallakin ehdit saada tulosta aikaan. Kumpi on henkilökohtaisesti kovempi meriitti, "miesmalli”-kuva salibandyliigan etusivulla vai Pääkallo.fi:n toimituspäällikön titteli?
- Kuittailujen perusteella varmaan se kuva, mutta Pääkallo.fi:n mennessä eteenpäin tulevaisuudessa todennäköisesti jälkimmäinen. Ei ihme, että yleisö ei löydä katsomoon, kun lajia promotaan jollain meikäläisen kuvalla. Onneksi poistivat kuvan sieltä liigan sivuilta, niin salibandylla on paremmat saumat nousta suurten urheilulajien joukkoon.
Ei niin kauan, kuin oma kuvani on salibandyliigan etusivulla vaihtuvassa kuvasarjassa. Olet tosiaan Pääkallo.fi:ssä vahvasti mukana. Miten toiminta on lähtenyt käyntiin omasta mielestäsi?
- Erittäin hyvin. Lehdelle ja nettisivustolle on selkeästi ollut Suomessa salibandyn parissa tarvetta. Alhaisesta 15 euron vuositilaushinnasta huolimatta lehden tilaajia saisi tietysti aina olla enemmän. Huomaa että salibandyväki on tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi. Mitä maksat mulle tästä haastattelusta?
Saman verran kuin sinä minulle Pääkallo.fi kirjoituksista. Pidät majaa internetin maailmassa myös Tirsamaassa. Olen huomannut, että Erän pelaajat saavat puukkoa silloin tällöin. Oletko katkera heille menneistä ja tulevista vuosista, vai missä syy?
- ”En ole katkera, hän toteaa katkerasti.” Eräläisistä on helppo heittää huulta, kun tietää jo kokemuksesta, ettei ne ota läppiä liian vakavasti ja tule kaupungilla halaamaan puukko kainalossa. Osasyy on myös se, että kuvatoimittajani, Dubbelandian Ruhtinas Jari Parkkinen on erikoistunut eräläisiin, ”Specialised for periods”.
Se selittää paljon. Hyvät ystäväsi Tom Strömsten ja Saku Lehti siirtyivät SSV:hen. Ajatusleikki: Finaalissa kohtaavat SSV ja Erä. Kumman puolesta Timo Mäkynen heiluttaa lippua?
- Puolueettomana toimittajana en voi heiluttaa oikein kummankaan lippua. Jos on Erän kotipeli ja Erä on myynyt pääsylipun, niin varmaan Erän lippua. Samalla logiikalla SSV:n kotipelissä SSV:n lippua.
Odotin sinun pystyvän parempaan. Jos on Bobi mielestään alimittainen, on sinulle siunautunut senttejä ainakin jonnekin. Mikä on pituutesi salaisuus?
- Suosikkinäyttelijäni, Erä-hyökkääjä Pasi Laitilan mukaan olen syönyt nuorena paljon spagettia seisaaltaan. Elopituuden jälkeen muista pituuksista osaa parhaiten vastata naapurissa kiikarien takana lymyilevä naishenkilö.
Puhut varmaan showsta, jonka järjestät naapureille juuri ennen nukkumaanmeno aikaa. Olet tehnyt pitkän työn salibandyn eteen netissä juttuja kirjoittamalla. Kuinka usein olet saanut "Hyvä Timo!" kommentin ja taputuksen selkään. Tunnetko, että työtäsi arvostetaan?
- Oliko painotus sanassa PITKÄN työn? Kieltämättä kirjoitusmäärään nähden aika vähän sitä palautetta tulee. Normaali kommentti ensin kiivaan utelun jälkeen on ”ihan hyvä juttu”. Rakentavimmat kommentit kuulee silloin kun vastapuoli on humalassa, Se on ihan ymmärrettävää, eivät naisetkaan uskalla tulla juttelemaan minulle muuten kuin kännissä. En koe että duuniani mitenkään erityisemmin arvostettaisiin, mutta en minä mitään ”Kaikki kirjottaa” –pokaalia kaipaakaan.
Joo, ei se pokaali ole mitenkään erikoinen. Miltä salibandyliiga näyttää silmiisi tällä hetkellä? Oletko yllättynyt jostain, toisaalta, mistä et ole yllättynyt?
- Tietyt joukkueet ovat tietysti yllättäneet positiivisesti ja (hiv)negatiivisesti. Muutamissa peleissä wauhti on yllättänyt menneisiin vuosiin verrattuna sen verran, että kirjoitin sen kaksoisveellä. En ole yllättynyt siitä, etten ole yllättynyt yllättymättä olemisesta.
9. Sitten takaisin todellisuuteen. Heräät railakkaan illan jälkeen Matti Nykäsen ja Tarja Halosen välistä. Mitä on tapahtunut?
- Päällekkäin välistä vai vierekkäin välistä? Olemme olleet Linnan juhlien jälkeisillä jatkoilla juhlistamassa kirjoittamaani menestyskirjaa: ”Maailman ympäri 75 päissään”. Molemmat ovat lähteneet puuliiterille mukaan Matille yllyttämästäni ideasta nykästä halosta.
Loppuun nopeat:
Unelmakentällinen?
- Sami Strömsten – Saku Lehti, Lauri Kapanen - Timo Mäkynen – Jani Kukkola
Univiidakko vai Tirsamaa?
-Tirsamaa. Ainoastaan su-ma liskojen yöt vietän univiidakossa.
Oilinki vai Ojala?
-Ojala. Ei kasva nännit poskissa.
Fila vai Loukki?
-Fila. Minua on kielletty reagoimasta lauseisiin, missä esiintyvät sanat loukki tai pelillä.
Kynä vai Maila?
-Kynä ja näppiz.
Kiitos haastattelustasi Timo! Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa Juha "Leiska" Leinonen.
Hei Timo! Olet kärsinyt loukkaantumisista, joiden johdosta salibandyurasi kentällä on päättynyt, onko elämää salibandyn jälkeen?
- Onhan sitä, vaikka pelaaminenkin vielä houkuttaisi aika paljon. Kynä kuitenkin sopii meikäläisen käteen paremmin kuin mela.
Peliurallakin ehdit saada tulosta aikaan. Kumpi on henkilökohtaisesti kovempi meriitti, "miesmalli”-kuva salibandyliigan etusivulla vai Pääkallo.fi:n toimituspäällikön titteli?
- Kuittailujen perusteella varmaan se kuva, mutta Pääkallo.fi:n mennessä eteenpäin tulevaisuudessa todennäköisesti jälkimmäinen. Ei ihme, että yleisö ei löydä katsomoon, kun lajia promotaan jollain meikäläisen kuvalla. Onneksi poistivat kuvan sieltä liigan sivuilta, niin salibandylla on paremmat saumat nousta suurten urheilulajien joukkoon.
Ei niin kauan, kuin oma kuvani on salibandyliigan etusivulla vaihtuvassa kuvasarjassa. Olet tosiaan Pääkallo.fi:ssä vahvasti mukana. Miten toiminta on lähtenyt käyntiin omasta mielestäsi?
- Erittäin hyvin. Lehdelle ja nettisivustolle on selkeästi ollut Suomessa salibandyn parissa tarvetta. Alhaisesta 15 euron vuositilaushinnasta huolimatta lehden tilaajia saisi tietysti aina olla enemmän. Huomaa että salibandyväki on tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi. Mitä maksat mulle tästä haastattelusta?
Saman verran kuin sinä minulle Pääkallo.fi kirjoituksista. Pidät majaa internetin maailmassa myös Tirsamaassa. Olen huomannut, että Erän pelaajat saavat puukkoa silloin tällöin. Oletko katkera heille menneistä ja tulevista vuosista, vai missä syy?
- ”En ole katkera, hän toteaa katkerasti.” Eräläisistä on helppo heittää huulta, kun tietää jo kokemuksesta, ettei ne ota läppiä liian vakavasti ja tule kaupungilla halaamaan puukko kainalossa. Osasyy on myös se, että kuvatoimittajani, Dubbelandian Ruhtinas Jari Parkkinen on erikoistunut eräläisiin, ”Specialised for periods”.
Se selittää paljon. Hyvät ystäväsi Tom Strömsten ja Saku Lehti siirtyivät SSV:hen. Ajatusleikki: Finaalissa kohtaavat SSV ja Erä. Kumman puolesta Timo Mäkynen heiluttaa lippua?
- Puolueettomana toimittajana en voi heiluttaa oikein kummankaan lippua. Jos on Erän kotipeli ja Erä on myynyt pääsylipun, niin varmaan Erän lippua. Samalla logiikalla SSV:n kotipelissä SSV:n lippua.
Odotin sinun pystyvän parempaan. Jos on Bobi mielestään alimittainen, on sinulle siunautunut senttejä ainakin jonnekin. Mikä on pituutesi salaisuus?
- Suosikkinäyttelijäni, Erä-hyökkääjä Pasi Laitilan mukaan olen syönyt nuorena paljon spagettia seisaaltaan. Elopituuden jälkeen muista pituuksista osaa parhaiten vastata naapurissa kiikarien takana lymyilevä naishenkilö.
Puhut varmaan showsta, jonka järjestät naapureille juuri ennen nukkumaanmeno aikaa. Olet tehnyt pitkän työn salibandyn eteen netissä juttuja kirjoittamalla. Kuinka usein olet saanut "Hyvä Timo!" kommentin ja taputuksen selkään. Tunnetko, että työtäsi arvostetaan?
- Oliko painotus sanassa PITKÄN työn? Kieltämättä kirjoitusmäärään nähden aika vähän sitä palautetta tulee. Normaali kommentti ensin kiivaan utelun jälkeen on ”ihan hyvä juttu”. Rakentavimmat kommentit kuulee silloin kun vastapuoli on humalassa, Se on ihan ymmärrettävää, eivät naisetkaan uskalla tulla juttelemaan minulle muuten kuin kännissä. En koe että duuniani mitenkään erityisemmin arvostettaisiin, mutta en minä mitään ”Kaikki kirjottaa” –pokaalia kaipaakaan.
Joo, ei se pokaali ole mitenkään erikoinen. Miltä salibandyliiga näyttää silmiisi tällä hetkellä? Oletko yllättynyt jostain, toisaalta, mistä et ole yllättynyt?
- Tietyt joukkueet ovat tietysti yllättäneet positiivisesti ja (hiv)negatiivisesti. Muutamissa peleissä wauhti on yllättänyt menneisiin vuosiin verrattuna sen verran, että kirjoitin sen kaksoisveellä. En ole yllättynyt siitä, etten ole yllättynyt yllättymättä olemisesta.
9. Sitten takaisin todellisuuteen. Heräät railakkaan illan jälkeen Matti Nykäsen ja Tarja Halosen välistä. Mitä on tapahtunut?
- Päällekkäin välistä vai vierekkäin välistä? Olemme olleet Linnan juhlien jälkeisillä jatkoilla juhlistamassa kirjoittamaani menestyskirjaa: ”Maailman ympäri 75 päissään”. Molemmat ovat lähteneet puuliiterille mukaan Matille yllyttämästäni ideasta nykästä halosta.
Loppuun nopeat:
Unelmakentällinen?
- Sami Strömsten – Saku Lehti, Lauri Kapanen - Timo Mäkynen – Jani Kukkola
Univiidakko vai Tirsamaa?
-Tirsamaa. Ainoastaan su-ma liskojen yöt vietän univiidakossa.
Oilinki vai Ojala?
-Ojala. Ei kasva nännit poskissa.
Fila vai Loukki?
-Fila. Minua on kielletty reagoimasta lauseisiin, missä esiintyvät sanat loukki tai pelillä.
Kynä vai Maila?
-Kynä ja näppiz.
Kiitos haastattelustasi Timo! Seuraavaksi syöttötuoliin istahtaa Juha "Leiska" Leinonen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)