Sveitsin pölyt ovat karisseet jaloista kuukauden Suomessa asustelun jälkeen. Salibandykin on siinä sivussa jäänyt vähemmälle, mutta eilen oli aika palata tositoimiin. Pelilupa myönnettiin siirtopapereiden löydettyä mutkien ja jännityksien kautta oikeaan osoitteeseen.
Uusi joukkue ei ollut TSV, eikä se ollut Telakan Urheilijatkaan, vaikka jotkin NST:n keskustelussa niin tahtoivatkin arvailla. TelU:n kanssa kohtaaminen tosin on edessä jo puolentoista viikon kuluttua. Uudeksi joukkueeksi tuli Barbaarit, joka pelaa 2. divisioonassa.
Ensimmäinen ottelu oli PoNoVoa vastaan, jossa taas pelasi matkaseuralaiseni Ville Pulli. Kiihkeä paikallisvääntö keräsi lehtereille mukavasti yleisöä. Maaleja tarjottiin 20 kappaletta, jotka jakautuivat suotuisasti edustamalleni tiimille 12-8.
Peli oli kuin olikin erilaista mitä NLB:ssä oli tottunut. Liekö siinä syy, että itse koki välillä olevansa väärässä paikassa. Tosin niitä tuntemuksia tulee välillä kentän ulkopuolellakin. Anyway, ihan parhaassa terässä ei "ulkomaanvahvistus" ollut. Yksi säälisyöttö vaparista, kipeät jalat sekä joukkueelle tärkeät 2 pistettä. Siinä ottelun summaus.
Muutaman vuoden tauon jälkeen sain myös rinnalleni vanhan ja niin kunnollisen tutkaparin Lasse Kurrosen. Ei mennyt ihan niinkuin viimeisillä junnukausilla, mutta "Poden" sanoin: "Meilläpäin ruvetaan pelaamaan vasta keveemmällä".
Kahden viikon totaallinen tauko näkyi, mutta tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Onneksi salibandy on joukkuelaji, eikä yhden miehen tarvitse ratkaista ottelua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti