Odotin jopa innolla Imatralle suuntautuvaa reissua. Blogissa kirjoitinkin jo edellisestä reissusta. Otsikon mukaan kerran vuoteen riittää, mutta joukkuevalinnan myötä toinen reissu koitti.
Vastustaja ei ollut Raju, vaan se uudeksi seuraksenikin spekuloitu Telakan Urheilijat. Olimme alussa todella huonoja, ja vaikka peli paranikin ajoittain ei tuloksena ollut muuta kuin jatkoaikatappio. Kismittävä sellainen, sillä nousuhaaveet ykköseen kokivat pahan kolauksen.
Tunnetta pelissä taas oli, eikä tuomaripari Pirhonen - Pekkinen ollut aivan tilanteen tasalla. En suinkaan tarkoita, että hävisimme tuomareiden takia, sillä melko tasapuolisesti pillipiiparit toivat päänvaivaa joukkueille. Siltikään en ymmärrä, että käsittääkseni imatralainen Toni Pekkinen pystyy toimimaan kentällä niin erikoisesti. Pilli soi poikkeuksetta, kun kotijoukkueen vaihtopenkki älähti, vaikka ns. tilanne oli jo ohi. En tiedä, onko tuomarin työhön kuuluvaa tiedustella kesken kolmannen erän onko Telakan puolustaja ollut ryyppäämässä edellisenä iltana. En vaan ymmärrä.
Sainpahan myös joitain huutoja. Niitä odotinkin, jotain ilmeisesti vielä jäi hampaankoloon. Vastustajan vaihtopenkiltä kuului epäonnistuneen harhautuksen jälkeen jotain "Reponen oot niin loistava, ihan liigatasoa". Pelin jälkeen ilmeisesti ison lihankimpaleen hampaankolossaan omistava katsoja tiedusteli kovaan ääneen paljonko jäin pakkaselle? Tyydyin hymyilemään. Vastausta en ehtinyt esittää. En ole siitä edes aivan varma. Yhden miinuksella tai nollissa. Toivottavasti kaikki nukkuvat nyt yönsä hyvin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti