torstai 27. maaliskuuta 2008

Syöttötuoli osa 10: Lasse Kurronen

Juhlanumero 10. Moni odotti varmaan vähintään Mika Kohosta, Väänäsen Jussi jopa Jari Litmasta. Ei. Lappeenrannassa kasvaneena ja pelanneena yksi ihminen on kohonnut ylitse muiden. Niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Tämän miehen kanssa taival alkoi kymmenisen vuotta sitten SaiPan junnuissa ja jatkui NST:ssä. Barbaareissakin vielä hetken vedimme tällä kaudella rinta rinnan, kunnes "velimies" laittoi kengät naulaan. Vaikka peliura on tältä kaverilta ohi, taival jatkuu edelleen. Monet kutsuivat tätä herrasmiestä ja minua tutkapariksi. Rohkeimmat (tai tietämättömimmät) veljeksiksi. Kai se touhu on siltä välillä näyttänyt. Oma salibandyurani lähenee 10 vuotta pikkuhiljaa. Ilman tätä kaveria se olisi ollut puolet tylsempi, eikä tehosarakekkaan olisi koskaan näyttänyt niitä numeroita, joita se on näyttänyt. Tällä miehelle sattuu ja tapahtuu, joten haastattelukin on normaalia pidempi. Hyvät naiset ja pahat naiset, herroja unohtamatta: Lasse "Pouttu" Kurronen

Hei Pouttu! Lopetit melko pitkän salibandyurasi kevätkauden alkupuolella. Mitä siitä kaikesta jäi käteen? Vieläkö veri vetää kentille ensi kaudella?

- ”Urasta” jäi käteen kyllä hyvät eväät pelivuosien jälkeistä aikaa ajatellen. Kiitos kentällä tapahtuneiden ohjeistuksien, osaan melko hyvin arvioida, koska on syytä mennä parturiin ja kuka on milloinkin homoseksuaali. Veri varmaan vetäisi vielä kentille, mutta jalat, pää ja kädet eivät.


Ensi kaudella veren voimalla. Olet eritoten lappeenrantalaisessa salibandyssa tunnettu kaveri. "Pode" nimi vilahtelee tuon tuosta mm. Arposen Antin kirjoituksista. Oletko pettynyt, kun pelinumero ei ole noussut vielä minkään hallin kattoon?

- En suinkaan. En koe olevani läheskään sillä tasolla, millaisia kavereita olen Lappeenrannan halleissa nähnyt pelaavan. Minulle riittää, että nämä oikeat legendat morjestelevat hallien käytävillä.

Kukapa ei morjestaisi. Pelikentillä sinut tunnettiin maalintekijänä. Voisitko kertoa nykyjunioreille, jotka osaavat vain kärkineppejä ja ilmaveivejä, miten maali tehdään. Säilyy mitalikanta NST:ssä jatkossakin.

- Totta kai. Ensinnäkin on syytä varmistaa, että pääsee riittävästi kentälle, jotta maaleja pystyy tekemään. Suosittelisin hakeutumaan valmentajan kaveriksi. Pieni tekonauru valmentajan vitsille on aina paikallaan, jos sen osaa oikein tehdä. Toiseksi on syytä hankkia hyvät ketjukaverit. Suosittelisin jo nuorena alkamaan hengailemaan sellaisten kavereiden kanssa, jotka osaavat pelata. Valmentajat yleensä ainakin kokeilevat ketjuihin kavereita, joilla kulkee kaukalon ulkopuolella. Kolmanneksi suosittelisin laukomaan, jos et osaa syöttää. Näillä eväillä ainakin itse painelin aikanaan.

Nyt vaan juniorit kirjaamaan. Antti O. Arponen kirjoitti NST - IC Akatemia finaalista NST:n blogiin. Itsekin kyseistä finaalia olen täällä spekuloinut. Kismittääkö tuo finaali vielä sinua tänä päivänä? Millä mittapuulla?

- Kyllähän se vielä vähän kismittää. Mittapuuna voisi olla sellainen NHL-viivoitin, johon mahtuu kaikkien joukkueiden logot. Eli melko hyvin olen päässyt ottelusta yli. Itse olin kyseisessä ottelussa kuumeessa ja koutsi Ruuskasella oli hyvä syy ottaa filaan pelin puolivälissä. Toki olin aina ajatellutkin lopettavani tosipelit penkin päässä.

Jotkin pitävät sinua todella hitaana, mutta huhujen mukaan sinulta löytyy Suomen 3 nopeinta askelta. Kertoisitko miten asia on?

- Asia todella on näin, kuten sinullekin on huhuiltu. Sääli, että minut usein otettiin niin iholta, että harvoin pääsin niitä kolmea askelta ottamaan. Sen vuoksi monet pitävät minua todella hitaana, mutta tämä siis ei pidä paikkaansa. Hienoa, että tämänkin asian pääsee oikaisemaan.

Kivi varmasti putosi sydämmeltä. Olet kentän ulkopuolella ja kentälläkin huumorimies, jolle sattuu ja tapahtuu. Kovin kommelluksesi lienee pudotus viidestä metristä laiturille, jonka paikallislehtikin noteerasi. One more time, mitä oikein tapahtui? Onko jotain muuta huonon onnen tempauksia, joita haluat valottaa lukijoille?

- Tapauksessa oli kyse nuoren henkilön huonosta fysiikan tuntemuksesta. Näin ollen jalkapohjan ja alustan kitka oli arvioitua pienempi, joka johti liukastumiseen. Tuloksena Joona Puhakan tyyliin kierteellä pää edellä laituriin. Alkuperäinen tarkoitus oli siis veteen. Tämä tuntee olevan sinun lempijuttujasi, voimme tästä keskustella joskus yön pimeinä tunteina kun ei tule uni silmään. Mitä muihin kommelluksiin tulee, niin todennäköisesti niitä kertoilen joskus rippileirejä kierrellen.

Keskustelu kuulostaa hyvältä. Terävän kielesi ansiosta olet osannut ärsyttää monet vastapelaajat sekä kentällä että siviilissä raivon partaalle. Mitä juttuja viljelet? Ovatko seuraamukset olleet kovia?

- No se riippuu ihan vastustajasta. Kuuleman mukaan olen aika ärsyttävän (eli typerän) näköinen, mikä on tietysti plussaa kuumennus hommissa. Lisäksi pelityylini, jolla ei siis ole taidon kanssa mitään tekemistä, on ilmeisesti aika ärsyttävä. Tiedät itsekin, että harmittaa kun joku lyö mailalla nilkkaan. Seuraamuksista sen verran, että vastapuolelta ei ole hirveästi kentällä kavereita löytynyt. Juttuja viljelin lähinnä yleensä vain tuomareille.

Eihän niitä kavereita kentältä etsitäkään. Erään tarinan mukaan olet todennut jollekin paikalliselle, ettet suinkaan ole Lappeenrannan kovin jätkä "kettuilemaan", mutta ihan kärkipäässä, kun tämä hieman vihamielisesti sitä tuli sinulta kyselemään. Pitääkö legenda paikkansa? Mitä tapahtui?

- Pitää paikkansa. Tapahtuma juontaa juurensa myöhäisuhmaikään(minulla noin 15v), jolloin olin viettämässä iltaa teinien ja hitaasti kypsyvien(kuten minun ja sinun) kantapaikassa Lappeenrannassa. Olin taas länkyttänyt leukoja jollekin, joka oli tilanteesta sitten saanut pienen pienen herneen nenäänsä. Kaveri oli kertonut ISOMMILLE, ja noin kaksi kertaa minun kokoinen kaveri tuli tiedustelemaan, olenkohan mahdollisesti Lappeenrannan kovin kettuilemaan. Vastasin, että tuskin kovin, mutta varmaan ihan kärkipäässä. Kaveri jäi suu auki tuijottamaan ja kun muutama kärpänen oli suuhun lentänyt, niin päätti ratkaista tilanteen heittämällä minut vesilätäkköön. Sen jälkeen meni herne minun nenään ja lähdin vaatteet märkänä kotiin mököttämään.

Ikävä päätös illalle. Takaisin salibandyyn. Miten on mahdollista, että NST:ssä kovana maalintekijänä tunnettu "Pouttu" Kurronen on saanut Helsingin reissullaan nimityksen "Kiikari-Kurronen"?

- Tämä johtuu siitä, että muuttaessa Helsinkiin jätin tehot kuitenkin Lappeenrantaan. Pelikaverit Helsingissä leimasi ekojen treenien noin seitsemännellä minuutilla Kiikari-Kurroseksi. Sen jälkeen oli niin iso apina selässä, että nimitys kulki matkassa koko kauden ja ilmeisesti sen jälkeenkin.

Onneksi vain Helsingissä. Matkaileva mies kun olet, lienet kokenut reissuillasi kaikenlaista. Paljasta joltain peli- tai "pelireissulta" muistelo, joka on jäänyt ikuisesti mieleen, tai joka on muuten vaan mainitsemisen arvoinen.

- Näitä muisteloita on paljon, osa sellaisia, joita ei edes tämän palstan kaikille lukijoille (joita spekulaatioiden mukaan siis on) kehtaa paljastaa. Voisin kertoa eräästä B-nuorten SM-välierästä, mutta AOA on kertonut siitä niin monesti, niin koitan keksiä jotain vähemmän tunnettua. Yksi mielenkiintoinen pelireissu tulee mieleen viime keväältä. Lähdimme helsinkiläisten pelikavereiden kanssa (vahvistettuna liigatykki Tuomo Reposella) kohti Ahvenanmaata voittamaan jotain mitä Suomessa eikä Ruotsissa voi voittaa. Laiva lähti illalla kohti Tukholmaa, meidän pysäkki oli siis puolivälissä ja noin klo 04 piti olla skarppina valmis hyppäämään laivasta. Kello oli noin 02 kun havahduin, että koko joukkue laulaa karaokea, kuin olympiakultaa voittaneet. Pelaajia oli mukana pari kentällistä ja veskari. Arvelin, että saamme ekaan matsiin noin 3 pelaajaa kasaan. Kuitenkin kaikki pääsivät onnelliset oikealla pysäkillä pois laivasta ja nautimme parin tunnin unet Maarienhaminan terminaalissa. Auringon noustessa käppäilimme hallille ja taisimme voittaa finaalia vaille kaikki pelit. Hopeaa siis sieltäkin. Poistulomatka onkin sitten toinen tarina

Siitä lisää myöhemmin. Peliuran jälkeen ja sen aikanakin olet toiminut myös nakkibisneksessä. Tuotemerkki Pouttu on hyvin suosittu Suomessa. Kerrotko hieman lisää siitä?

- Itse asiassa kyseinen tuotemerkki ei ilmeisesti ole aivan niin suosittu kuin luulet. Ainakin omassa lähikaupassa Pouttu-merkillä varustetut makkarat on varustettu punaisella alennustarralla. Itse suosin kyseistä merkkiä ja suosittelen sitä lämpimästi myös muille.

Pakko oli mainostaa. Salibandyliiton sivujen mukaan yksi harrastuksistasi on moukari. Valoita tuon uran taustoja.

- Tämä tieto oli minulle varmasti yhtä kova yllätys kuin sinulle. Moukari ei suinkaan ollut syy salibandyn lopettamiseen. Uskon, että salibandyssä olen kuitenkin parempi kuin moukarissa, vaikka ruumiinrakenteeni on enemmän ehkä moukariin sopiva. Pitää kesällä kokeilla paljonko nykyään ”moukku” lentää.

Tulen paikalle nauramaan. Sitten mielikuvitusta peliin. Tosielämän tilanne. Olet Madison Square Gardenin lavalla mikrofoni kädessä. Oikealla vetää Marilyn Manson ja vasemmalla Kari Tapio. Mistä löytyy selitys?

- Huh huh. Tässä saa tosiaan laittaa mielikuvitusta peliin. Luulen, että homma juontaa juurensa vuoteen 2012, jolloin vedän tangomarkkinoiden karaoketeltassa Neon kakkosen Kemiaa, johon syttyvät Kari Tapio ja Samuli Edelman. Samana syntyy yhtye Elämän Sankarit. Olemme Yhdysvalloissa kiertueella ja ”Samppa” tekee läheistä tuttavuutta alkoholin kanssa. New Yorkin keikan Samuli joutuu jättämään väliin. Marilyn Manson värvätään hoitamaan Samun osuudet biisissä ”Tuhannen Yötä”. Minä siis soitan keskellä kitaraa Marilyn hoitaa Samulin osuuksia ja vasemmalla Kari Tapio laulaa Sanin säkeistöt.

Selkeää kuin mikä!

Loppuun vielä nopeita!

All-Stars kenttä

Lasse Kurronen-Toni Kokkonen-Tuomo Reponen
Ilari Heikkinen-Timo Kupsanen
Ossi Lahti

Kiikari vai Moukari? -Moukari!
Uppsala vai Tahko? -Nykyisin Tahko
Puikot vai Maali? -Ehdottomasti puikot.
Sähly vai Karaoke? -Karaoke

Valmentaja jota arvostan... Simo Ruuskanen
Salibandyssa muuttaisin... Tasurin sattuessa rankkarit. Sama systeemi kun nykyisin lätkässä.
Syöttötuolissa haluaisin nähdä...Nyt on taas Lappeenrantalaisia ollut viimeaikoina, niin kysäseppä vaikka Salutskijn Tedyä.

Ei huono vaihtoehto ollenkaan! Näin tarinoi aina hauska mies Lasse "Pouttu" Kurronen. Syöttötuoli saavutti 10 henkilön rajapyykin, muttei suinkaan jää siihen. Uutta odotellessa...

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Syöttötuolissa osa 9: Jussi Väänänen

Syöttötuolin yhdeksäs uhri on varsinkin lappeenrantalaiselle salibandy-yleisölle tuttu mies. Väänänen#23 on löytänyt tiensä urheilutalon seinälle. Ensimmäisenä jäädytettynä pelinumerona NST:n seurahistoriassa. Nykyään tämä tuore tyttölapsen isä lätyttelee Barbaareissa, jotka nousivat ykkösdivisioonaan. Mutta nouseeko Jussi mukana? Mitä muuta mies mietiskelee?

Terve Jussi! Onneksi olkoon myös Jatkuvansyötön kautta lapsen syntymästä. Monet ovat sanoneet sen mullistavan koko elämän. Oletko itse huomannut jo mullistuksen aallon? Millä tavalla?
- Kyllähän se hieno tapahtuma oli. Ainakin kaveri on ainut tässä maailmassa joka tykkää miun laulamisesta, tai sitten se on jo tajunnut, että lopetan laulamisen heti kun hän lakkaa itkemästä.

Fiksu kaveri, tullut äitiinsä? Lupauduit haastatteluun "sitten jos noustaan ykköseen". Kuinka paljon harmittaa nyt, kun nousu toteutui ja jouduit Syöttötuoliin?
- Ei haastatteluun joutuminen mutta tuo nousu…pitää taas etsiä uusi joukkue tai alkaa tosissaan reissaamaan. Muutenhan nousu on jo pelkästään alueen salibandylle hieno juttu.

Totta. Olet erikoislaatuinen pelaaja. Harva kaveri on saannut salibandyssa jäädytettyä pelinumeroa. Lappeenrannan Urheilutalolla komeilee kuitenkin seinällä "Väänänen#23". Millaisia tunteita tuo plakaatti herättää sinussa? Lesottaako?
- Itse tilanne herätti mukavia tuntoja ja onhan se hienoa, että seurauskollisuutta arvostetaan. Vaikka Lesottaa on hieno sana, niin täytyy sanoa, että ei.

Hieno ja hieno. Liiton sivujen mukaan sinulla on hyvät kädet, huonot jalat ja kohtalainen keskivartalo. Millainen harjoittelu pitää käydä läpi, että näinkin sopusuhtaiseen lopputulokseen päässään?
- No, kaikkihan lähtee pihahöntsyistä… mutta sen jälkeen panostamalla erilaisiin lajiharjoituksiin, välttelemällä punttisaleja ja liiallista fysiikkareeniä (Jos salille kuitenkin eksyy kannattaa kuunnella musaa, turista ukkojen kanssa ja tehdä huolella vatsoja.). Eli niillä keinoilla millä saattaa tulla hyviä salibandyn pelaajia mutta huonoja urheilijoita.

Siinä neuvo joka junnulle! Olet spekuloinut sitä, kun käsiesi ansiosta pääset vastustajan ohi, mutta jalkojesi ansiosta sama vastustaja tulee vielä uudemman kerran vastaan ennen maalintekosektoria. Tuntuuko, että työmäärä on kohtuuton? Oletko muuten koskaan päässyt läpiajoon?
- Todellakin, joskus joku on kysynyt onko rankkaa pelata koko ajan ylämäkeen – kyllä on. Jos sellaisia ns. puolittaisia ei lasketa, niin ei muistu mieleen. Luulisi, että jo näilläkin pelimäärillä olisi joskus päässyt edes vahingossa.

Jos olet nähnyt Jussin läpi, ilmoita! Sait hieman palautetta Imatran suunnasta blogin kommenttiosastolla, kun olin käyttänyt lausahdustasi tekstissä. Rupesiko harmittamaan?
- Lukeeko sitä blogia joku? Ainahan sitä tappion tuskassa tulee heiteltyä vaikka mitä mutta eipä juuri.

Epäilen vahvasti, mutta joskus joku on lukenut. Olet pitkän peliurasi aikana nähnyt kaikenlaista hiihtäjää ja pelaajiakin. Pistetään samanlaista kuin Matille edellisessä syöttötuolissa. Kenen pelikaverisi ottaisit mukaan autiolle saarelle. Entä mitkä kaksi tavaraa haluaisit hänen tuovan mukanaan?
- Kyllä sinne tulisi vanha kunnon lökäpöksy Juha ”Anttu” Haapalainen (Kaverin kanssa ei ole koskaan tylsää). Mukaan hän ottaisi golfsetin, palloja ja ajettavan ruohonleikkurin. Tässähän on tavallaan kolme ”tavaraa” mutta luin Tiilin haastattelun ja hänhän taisi jättää yhden esineen seuraavalle. Edellytän muuten tässä, että autiosaari on jossain lämpimässä paikassa kuten aina leffoissa.

Voidaan sopia, että on. "Antun" kanssa pelailet myös jääpalloa. Huhujen mukaan taskussa on nyt 3. divisioonan voitto tältä kaudelta. Kumpi on hauskempaa puuhaa, jääpallo vai salibandy? Pärjäätkö jäällä samoilla eväillä kuin parketilla tai matolla?
- Kyllä pitkän tauon jälkeen oli jääpallo ehkä mukavampaa. Pärjään/en pärjää juuri samoilla keinoilla, eli ennakoinnilla ja pikkuvilpillä.

Pikkuvilppi on pelin suola. Vaimosi Anne on myös pelannut salibandya NST:ssä. Puhutaanko teillä kotona muusta kuin salibandysta? Onko kritiikki suuntaan tai toiseen ollut kovaa pelien jälkeen? Jos on, millaista?
- Välillä eksymme muihinkin aiheisiin. Kritiikkiä ei ole kotona jaettu, siis siitä asiasta.

Ei lisäkysymyksiä tuosta. Olet mies joka sanoo mielipiteesi ja asiasi suoraan. Nyt sinulla on tilaisuus täräyttää viiltävä mielipide johonkin valitsemaasi ajankohtaiseen tai vähemmän ajankohtaiseen asiaan. Anna palaa!
- Ei kukko käskien laula. Mutta haluaisin todellisena penkkiurheilijana nostaa esiin sykähdyttävän urheiluhetken kun Raimo Helmistä palkittiin viimeisessä maaottelussa, kerrankin näytti siltä kuin Suomessa olisi jotain oikeanlaista urheilukulttuuria. Lisää sellaista.

Oli todella upea hetki! Loppuun vielä muutamat nopeat.

All-Stars kenttä (itsesi mukaan): - Minä, Matti Tiilikainen, Jarno Heiskanen, Johnny ”boy wonder” Kotro, Aki Seppälä ja Mikko Sinkko. Ollaan yksi takana, taas, ja veskari on otettu pois.

Jääpallo vai Salibandy? -Kaikki pallopelit käy.
Mailannosto vai Maali? -Kyllä kunnon ”Huuli” Sandell vie voiton.
Bure vai Fedorov? -Fedorov
Vastalause vai Hyväksyntä? -Ehdottomasti vastalause.

Salibandyssa muuttaisin...Paljon asioita jotka liittyvät lajikulttuuriin mutta hiljakseen ne kai korjaantuvat.
Syöttötuolissa haluaisin nähdä...Jari Litmasen, ei taida vain olla kovin realistinen, vaikka en täysin tiedäkään sinun suhteitasi.
Seuraavalla kaudella pelaan...vaikea sanoa kun nousukin toteutui mutta jossain sählätään.

Näin siis Jussi Väänänen! Numerolla 10 Syöttötuoliin minun salibandyurani huikein kaveri. Tutkaparinakin tunnettu Lasse "Pouttu" Kurronen.

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Aijaijai...

Papas - Barbaarit 10 -4. Sitä ei taulukossa vielä näy, mutta tuntuupa silti mukavalta.

Nyt on aika.

lauantai 15. maaliskuuta 2008

Pieniä piirejä, ja pelikieltospekulaatioita

Tämän tekstin aihepiiriin olen saannut inspiraatiota toisilta ja kolmansilta osapuolilta. Kun pitää korvat tarkkana ja nauraa samoille vitseille kuin muut, uskaltaa niitä luetella itse ääneenkin. Vaikka nyt varsinaisesti ääniversiota en blogiini saanutkaan.

Salibandystahan koitetaan kovaa vauhtia saada arvostettu laji niin yleisön kuin mediankin keskuudessa. Suunta on oikea, mutta onko totuus vasemmalla? Entä jos vedetään suoraan, eli kultaista keskitietä. Muutama todistus salibandyn pienistä piireistä ja sen parissa toimivista ihmisistä tulee tässä. Tulee jotain muutakin.

Pienessä piirissä on spekuloitu, kuinka pienet piirit voivat vallita myös isommissa ympyröissä. Minusta jo sinänsä oli hauskaa, että Salibandyliiton valmennuspäällikkö Jari Oksanen avautui, kuinka poikamaajoukkueen valintoihin vaikuttaminen vaarantaisi hänen työnsä. Tarve avautumiseen tuli, kun Michael Keinänen oli ensin sohaissut ampiaispesää kirjoituksellaan.

Tuskin monessa muussa lajissa vastaavaa nähtäisiin. Lehdistö kirjoittelee milloin mitäkin. Kolumnistit räksyttävät irvailevia leukojaan tuon tuosta, ja tämänkin salibandyblogin kirjoittaja on ylistänyt Imatraa. Urheiluseurojen pomot ja pelaajat antavat kirjoitusten olla omissa oloissaan ja arvoissaan. Salibandyssa, eeeeei välttämättä.

Huipennuksessa olevan salibandykauden alkuvaiheessa Antti O. Arponen arvioi NST:n blogissa, että Oilers sijoittuu 10. sijalle. Playoffeihin ei ole asiaa. Hexi Arteva päätti ottaa yhteyttä Anttiin ja lyödä asiasta vetoa. Näin se homma käy. Ajatus siitä, että Hannu Aravirta ottaisi yhteyttä Jääkiekkolehden toimittajaan sanomalla: "Olit sitten veikannut meidät sijalle 7. runkosarjassa. Pelikaantipaisti vetoa, että ollaan viiden sakissa." huvittaa melkoisesti. Eihän niin vaan kukaan toimi. Hexi päätti toimia.

Tulipa kuuleviin korviini myös surkuhupaisa tarina. Erään liigajoukkueen pelaaja on neuvottelemassa ensi kaudeksi sopimusta uuteen joukkueeseen. Ilmeisen asiantuntevat vanhemmat olivat ottaneet yhteyttä yhden kiinnostuneen joukkueen valmentajaan ja kertoneet, että "meidän poika on kova sana. Lyökää hyvä sopimus kouraan, saa varmasti sellaisia monesta seurasta". En tiedä, onko tällaista toimintaa missään lajissa? Ei voi olla! Tämähän ei varsinaisesti kuvasta salibandya lajina, enemmänkin vanhempien nallekarkinjakotilaisuutta, jossa vuoronumero oli jossain miljoonan jälkeen. Näinkin voi käydä. Ja siltikin... Huippu-urheilustako puhutaan?

Sitten vielä pakollinen kannanotto Tarmo Kirjoselle langetettuun pelikieltoon. Mies lepäili hyvän aikaa sairastuvalla. Tervehtyessään liiga langetti hänelle pelikiellon syksyllä tapahtuneesta pääpuskusta. Okei, pelikielto oli varmasti ansaittu. Puskuthan kuuluvat jalkapalloon (joka muute on huippu-urheilua), tosin silloinkin kohteena on hyvä pitää pallo. Kurinpitäjät eivät osuneet ihan napakymppiin, tuolla toiminnalla. Kauden tärkeimmät pelit edessä ja vanhojen kaivelulla kaverilta mahdollisuus pelata niitä pois. En itsekään välttämättä kuulu Kirjosen fanikerhoon, mutta oikeudenmukaisuutta hänellekin vähän suotakoon.

Huhujen mukaan Peik Salminen ei tule pelaamaan SM-finaaleissa, jos SSV sinne selviää. Viimeisten MM-kisojen finaaleista lähtien Ruotsin Parturi&Hiustenkunnossapitoliitto on nimittäin saamassa päätökseen selvitystään, joka langettaisi törkeään kampauksen sotkemiseen syyllistyneen Salmisen vähintään 10 ottelun pelikieltoon. Kielto tulee voimaan heti, kun pelataan mitaleista MM tai SM-tasolla.

Miksi itse pelaan salibandya, jos sitä en mielestäni huippu-urheiluna pidä ja sen ympärillä tapahtuvat asiat naurattavat? Onpa mahdottoman mukava peli. Ei kai sitä muuten Kajaanin asti huomenaamulla taas lähtisi...

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Kierretään sitä puukkoa...

Antti O. Arponen kirjoitti NST-blogissa viikko-pari takaperin jutun ikimuistoisesta rankkarikilvasta. Siitä rankkarikilvasta, jossa Oksmanin Santtu viimeisenä upotti maalin ja NST:n juhlat alkoivat.

Tänään näin jutun toisesta ikimuistoisesta ottelusta. Siinäkin oli rankkarikilpa. Anttia lainatakseni: "Simo Ruuskasen luottomies Tuomo Reponen" laukoi siinä kilvassa ensimmäisenä. Eipä upottanut Tuomo maalia. Ei upottanut NST:stä kukaan muukaan. IC Akatemian juhlat alkoivat.

Hopeaa tuli. Tulos kismittää varmasti myös vahvasti mukana elänyttä Anttia. Voitte kuvitella, kuinka paljon se kismittää vieläkin joitain pelaajia. Tuomas "Bobi" Arposen kanssa tulee joskus juteltua näin internetin välityksellä niistä ja näistä. Välillä noistakin. Kyseinen ottelu esiintyy keskusteluissa vieläkin. Kahden vuoden jälkeen. Hoh-hoijaa, aina kismittää yhtä kovin.

Tuo kausi piti olla NST:n A-junnujen. Kuten Antti nimilistaa luetteli, se ryhmä oli loistava. Hienoja miehiä. Kentällä ja sen ulkopuolella. Joukkuehenki oli huipussaan, ja pitkälti sen ansiosta menimme niinkin pitkälle. Löytyi joukkueesta toki ripaus taitoakin, vaikka tuurilla ne laivatkin seilaa. Ja Gunnersin piti kävellä finaaliin NST:n yli.

Olin tuon kauden myös armeijassa pelikaveri Lasse "Pouttu" Kurrosen kanssa, joka muuten on Syöttötuolin#10, kuten joku saattoi jo arvatakin. Loppusodasta lähdettiin Espoon Oilersin kaatoon. Jätkät huutelivat lähtiessämme: "Koittakaa venyyttää kolmeen matsiin, niin ei enää tarvitse tulla mettään". Oltiin vähän samoilla linjoilla Poutun kanssa.

No, kävi niin, että Oilers kaatui 2-0. Sunnuntaina tultiin Espoosta. Ei hirveesti huvittanut lähteä takaisin sotimaan. Yksi puhelinsoitto, jonka pitkän arvonnan ja väittelyn jälkeen suoritti Pouttu. "Miul on sormi paskana ja Reponenkin on aika hapoilla."

Huumori- ja urheilumiehenä tunnettu Vänrikki Mikko Saarinen oli tilanteen tasalla. "Kyllä mä ymmärrän, että pelit ottaa voimille. Tulkaa ajelee autoilla tänne. Soittelen huomenna." Koko aamu odoteltiin, että soitto tulisi. Ei tullut. Illalla Saarinen soitti. "En mä mitään kyytiä teille saanut. Ootelkaa siellä".

Ai että oli mukavaa. Seuraavana viikonloppuna oli Gunnersia vastaan välierät. Loppusodan suorittaneet saivat kaksi kuntoutuslomapäivää torstaiksi ja perjantaiksi. Kuinka ollakaan, Reposelta ja Kurroselta löytyivät samat lomat. Olimme sentään metsässä yhden yön. Kiitoksia, kiitoksia.

Gunners ei sitten tosiaan kävellyt finaaliin. Tiukassa välieräsarjassa olimme parempia. Finaalisarjasta onkin spekuloitu jo tarpeeksi. Mitä enemmän spekuloidaan, sitä syvemmälle puukko uppoaa...

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Karjalasta kajahtaa

Kuten aikaisemmassa blogitekstissäni aavistelin ja toivoin, lappeenrantalaisille salibandyjännäreille on luvassa mielenkiintoinen kevät. Oikeassa olin. Toki siihen tarvittiin Barbaarien onnistuminen karsinnoissa sekä NST:n onnistuminen viimeisillä liigakierroksilla. NST selvisi nipin napin "pleijareihin". Kuuluin niihin "Aksun" mainitsemiin tietoniiloihin, jotka veikkasivat NST:tä ulos kolmessa ottelussa. Syynä ei ollut se, ettenkö luottaisi viime kauden joukkueeseeni. Oletin SSV:n olevan liian kova pala tässä vaiheessa kautta. Mitä vielä! En muista milloin viimeeksi on ollut näin siistiä olla väärässä.

Ensimmäistä ottelua jännitin Suomen parhaassa kaupungissa, vai oliko se päinvastoin...
Tietokoneen "äfvitonen" sai yhtä kovaa runtua kuin Mike Tysonin vastustajat, silloin kun Mike vielä nyrkkeili eikä kokeillut hampaidensa pitävyyttä. Ottelun seurantaa toki sotki seurustelusuhteen vuosipäivä, joten ihan reaaliajassa tulos ei sitten loppujenlopuksi tullut. Tuli kuitenkin. Voitot tällä hetkellä 1-1. NST:llä kaikki mahdollisuudet. Toivon parasta.

Barbaarien kanssa kävimme Savonlinnassa. Tällä kertaa kotimatka sujui rattoisammin. 4-3 voitto oli yhtä maukas kuin kesän ensimmäinen Vety Lappeenrannan satamatorilla. Maistui. 6 joukkueen lohkossa pitäisi selviytyä neljän joukkoon. Vaikeaa, muttei mahdotonta. No ei edes kovin vaikeaa. Todennäköisyydet ovat puolellamme. Pyöreesti 67 % joukkueista pelit kuitenkin jatkuvat. Ollapa siinä joukossa.

Loppuun vielä havainto. Liigassa on melkosen paljon kovempi vauhti kuin 2. divarin kärkipäässä. Totesin sen eilen. Treeneissä käydessäni mailan ja kenkien lisäksi olisi pitänyt ottaa mukaan "I Love Spain"-paita, rantahattu sekä vyölaukku. Ainakin sellainen olo jäi.

Oli miten oli. Salibandyjännärit: Löytäkää tienne katsomoon! Lappeenrannassa on nyt paljon tarjontaa! Toivotaan, että Karjalasta kajahtaa...enkä puhu nyt Josban mestaruushaaveista.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Vieraskirjojen henkilöhahmoista

Salibandyaiheisten sivujen suola: Vieraskirja. Pura kaikki vanhat tai juuri tulleet patoutumasi kirjoittamalla ensin itsellesi naseva nikki, eli nickname tai pysy täysin anonyymina. Omaa nimeähän netissä ei saa antaa. Ei varsinkaan tuntemattomille. Äiti on kieltänyt.

Seuraava vaihe. Katso aihe mistä vieraskirjassa/keskustelupalstalla keskustellaan. Kun olet varmistanut, ettei sinua tunnisteta. Hauku joku aivan paskaksi tai kerro miten asiat voisi tehdä paremmin.

Jos joku erehtyy kritisoimaan näkökantaasi, vastaa siihen tyyliin: "Kiviä taskuun idiootti. Et osaa itsekään ees kävellä. P.S. Porvoo on paras, te muut ootte huonoja!"

Seuraavassa esittelen hieman erilaisia vieraskirjojen/keskustelupalstojen käyttäjiä.


1. Munalliset
"Kirjoittavat AINA omalla nimellään tai tunnistettavalla nimimerkillä, jonka takana tiedetään olevan juuri sen Pekan. Uskaltavat antaa kritiikkiä ja ottaa sitä vastaan. Kehtaavat käyttää omaa nimeään sanojensa takana, jos vaikka puheenaihe olisi jostakin henkilöstä. Eivät sorru asiattomuuksiin tai keskustelupalstan sabotointiin."


2. Semi-munalliset
"Kirjoittavat samalla aina nimimerkillä. Teksti pysyy asialinjoissa, mutta kukaan ei kuitenkaan tiedä, kenestä on kysymys. Tahtoo noudattaa äitin neuvoa, mutta ottaa kuitenkin reilusti osaa keskusteluihin."


3. Mukahauskatjätkät
"Kirjoittavat erilaisilla nimillä vieraskirjoihin, useimmiten jotain inside-läppää. Kirjoitukset painottuvat pe-la-su välisiin öihin. Tekstien laatu on yhtä "hauskaa" kuin Ostos-TV:n "Aromipesä"-vitsit"


4. Traktorinsa hukanneet
"Joku asia harmittaa näitä ihmisiä. Kello ei muutenkaan lyö jokaisen tunnin kohdalla, ja tulos on tehokasta. Tekstien laatu painottuu jonkin asian tai jonkun ihmisen haukkumiseen tai muuten vaan todelliseen hölmöilyyn. Nimimerkkinä "Persenaama" tai ihan perus "Jorma" hyvin käytettyjä."

5. Anonyymit
"Esiintyvät palstoilla, joissa vaaditaan tunnistautuminen. Muunmuassa tässä blogissa. Tekstien laatu vaihtelee. Joskus positiivista, mutta nimen "anonyymi" taakse on ihanaa piiloutua ja haukkua esim. kirjoittajan naamaa, jos ei muuta tule mieleen."


Siinäpä heitä. Tunnistitko itsesi? Itse olen sitä mieltä, että jos johonkin asiaan ottaa kantaa, varsinkin jonkin henkilön tekemisiin, on reilua kirjoittaa sillä tunnistettavalla nikillä tai sitten omalla nimellä. Siihen olen itse pyrkinyt. Äitikin antaa varmasti anteeksi.