Kierretään sitä puukkoa...

Antti O. Arponen kirjoitti NST-blogissa viikko-pari takaperin jutun ikimuistoisesta rankkarikilvasta. Siitä rankkarikilvasta, jossa Oksmanin Santtu viimeisenä upotti maalin ja NST:n juhlat alkoivat.

Tänään näin jutun toisesta ikimuistoisesta ottelusta. Siinäkin oli rankkarikilpa. Anttia lainatakseni: "Simo Ruuskasen luottomies Tuomo Reponen" laukoi siinä kilvassa ensimmäisenä. Eipä upottanut Tuomo maalia. Ei upottanut NST:stä kukaan muukaan. IC Akatemian juhlat alkoivat.

Hopeaa tuli. Tulos kismittää varmasti myös vahvasti mukana elänyttä Anttia. Voitte kuvitella, kuinka paljon se kismittää vieläkin joitain pelaajia. Tuomas "Bobi" Arposen kanssa tulee joskus juteltua näin internetin välityksellä niistä ja näistä. Välillä noistakin. Kyseinen ottelu esiintyy keskusteluissa vieläkin. Kahden vuoden jälkeen. Hoh-hoijaa, aina kismittää yhtä kovin.

Tuo kausi piti olla NST:n A-junnujen. Kuten Antti nimilistaa luetteli, se ryhmä oli loistava. Hienoja miehiä. Kentällä ja sen ulkopuolella. Joukkuehenki oli huipussaan, ja pitkälti sen ansiosta menimme niinkin pitkälle. Löytyi joukkueesta toki ripaus taitoakin, vaikka tuurilla ne laivatkin seilaa. Ja Gunnersin piti kävellä finaaliin NST:n yli.

Olin tuon kauden myös armeijassa pelikaveri Lasse "Pouttu" Kurrosen kanssa, joka muuten on Syöttötuolin#10, kuten joku saattoi jo arvatakin. Loppusodasta lähdettiin Espoon Oilersin kaatoon. Jätkät huutelivat lähtiessämme: "Koittakaa venyyttää kolmeen matsiin, niin ei enää tarvitse tulla mettään". Oltiin vähän samoilla linjoilla Poutun kanssa.

No, kävi niin, että Oilers kaatui 2-0. Sunnuntaina tultiin Espoosta. Ei hirveesti huvittanut lähteä takaisin sotimaan. Yksi puhelinsoitto, jonka pitkän arvonnan ja väittelyn jälkeen suoritti Pouttu. "Miul on sormi paskana ja Reponenkin on aika hapoilla."

Huumori- ja urheilumiehenä tunnettu Vänrikki Mikko Saarinen oli tilanteen tasalla. "Kyllä mä ymmärrän, että pelit ottaa voimille. Tulkaa ajelee autoilla tänne. Soittelen huomenna." Koko aamu odoteltiin, että soitto tulisi. Ei tullut. Illalla Saarinen soitti. "En mä mitään kyytiä teille saanut. Ootelkaa siellä".

Ai että oli mukavaa. Seuraavana viikonloppuna oli Gunnersia vastaan välierät. Loppusodan suorittaneet saivat kaksi kuntoutuslomapäivää torstaiksi ja perjantaiksi. Kuinka ollakaan, Reposelta ja Kurroselta löytyivät samat lomat. Olimme sentään metsässä yhden yön. Kiitoksia, kiitoksia.

Gunners ei sitten tosiaan kävellyt finaaliin. Tiukassa välieräsarjassa olimme parempia. Finaalisarjasta onkin spekuloitu jo tarpeeksi. Mitä enemmän spekuloidaan, sitä syvemmälle puukko uppoaa...