Euroopan paras selvillä

Niinhän siinä sitten taas kävi. Ruotsalaiset menivät menojaan Euroopan Cupissa ja ottivat kaksoisvoiton. Puheet ruotsalaisten ylivoimaisuudesta ovat taas valmiit. Epätoivo hiipii pelihousujen sisään, eikä lähde pois. Keskustelut ovat esillä siitä, että Suomeen pitäisi saada 10 joukkueen liiga ja ruotsalaisvalmentaja maajoukkueen perämiseen.



On totta, että 10 joukkueen liigassa taso on väistämättä kovempi kuin 14 joukkueen liigassa. Nopeasti heitettynä 80 heikointa pelimiestä putoaa siinä vaiheessa pois, kun liigaa ruvetaan supistamaan. Tämä toki takaa kovempia pelejä lahden toisella puolella ympäri kauden, mutta oliko siinä syy suomalaisten taaperrukseen. Tai pikemminkin SSV:n.



Maajoukkuepeleissä on nähty, että suomalaiset ovat täysin tasavertaisia ruotsalaisten kanssa. Nytkään erot eivät olleet suuria. Ruotsalaiset toki osaavat noussa aina tasoihin asti, ja lopulta ohikin. Classicilta ja SSV:ltä tämä jäi tekemättä, mutta taistelu oli kunniallinen.



Euroopan Cupin perusteella uskaltaisin veikata, että näiden suomalaisten marssijärjestys on sama myös keväällä. Sitä uumoilin jo hieman edellisessä kirjoituksessanikin. SSV:n joukkue on nimellisesti Suomen maajoukkueesta seuraava, suurilta osin jopa identtinen. Classicissa on kuitenkin kansainväliset mitat täyttäviä pelimiehiä, joilta maaotteluita puuttuu vyöltä. Hyökkäykseen nojautuva pelityyli on näyttävän näköistä ja useimmiten tehokasta. Nälkääkin joukkueella tuntuu olevan. SSV:ssä on monen Suomen mestaruuden miehiä, Classicilla ei. Eurooppa cupiin ei luulisi olevan vaikea syttyä, tuskin homma siitä oli kiinnikään. Jokin kuitenkin mätti.

Syitä SSV:n taaperrukseen voi hakea kahdelta kantilta. Joko joukkue oli niin varma itsestään, että se meni yli ja kostautui pahimmalla mahdollisella tavalla tosipaikassa. Tai toisaalta, paineet menestymisestä olivat niin valtavat, että nuppi ei sitä kestänyt. Huolimatta siitä, että joukkue on kokenut. Classicillahan ei turnauksessa ollut kuin voitettavaa. Karsintojen kautta sisään ja lohkossakin uumoiltiin kolmatta sijaa. Joukkue kuitenkin näytti osaamisensa ja venymiskykynsä. SSV:tä vastaan viimeisellä minuutilla kahden maalin takaa tasoihin, ja välierässäkin melkein tasoihin. Harmi, että vastassa oli ruotsalaisjoukkue, joka todennäköisesti olisi tehnyt voittomaalin vaikka väkisin.

Finaalihan oli siitä erikoinen peli, että ruotsalaista takaa-ajoa ei voitu nähdä, koska vastassa oli oman maan miehiä. Sen sijaan ratkaisu tehtiin mahdollisimman ärsyttäväksi niille, jotka odottivat jo maukkaita rankkareita. Ruotsalaiset osaavat olla siis ilkeitä suomalaisille, vaikka suomalaisia ei vastassa olisikaan. Toinen erikoisuus nähtiin siinä, että kentän ainoa suomalainen poistui kaukalosta voittajana. Ehkä turnauksen paras maalivahti Pekka Nieminen pelasi upeasti EC-rupeaman ja kruunuksi sai kannatella voittopokaalia. Onneksi jatkoaika on salibandyssa äkkikuolemaperiaatteella. Alle minuutissa ruotsalaiset ovat tehneet ennenkin ihmeitä nimenomaan suomalaisia vastaan...


Vaikka kaksi ensimmäistä sijaa Ruotsiin nyt menivätkin, Suomen ja Ruotsin tasoa vertaillessa, en silti olisi niin huolissani. Maajoukkueesta puhuttaessa taistellaan edelleen MM-kullasta. Se on täysin realistista. Nuorten maajoukkue floppasi komeasti omissa kisoissaan, mutta nuoria lahjakkuuksia on aina. Kultaisesta -85 ikäluokasta 4-5 pelaajaa ovat kunnossa pysyessään kisaehdot täyttäviä miehiä. Joukkueena Suomi on jäljessä nuorissa, mutta miesten kisoissa saa - onneksi - pelata kaikenikäisiä. Uskon itse vahvasti, että MM-kulta on seuraavissa kisoissa mahdollinen.

Kisoista puheenollen, valitsijat voisivat lisätä listaan yhden Niemisen.