Eilen se tapahtui. Näin sen kaiken, mitä en ollut vielä tänä talvena nähnyt. Valkeat maat, lumituiskun ja pakkasen. Olin palannut kotimaahan. Päivä oli todella pitkä, eikä sujunut ongelmitta, mikä tietysti kuvastaa osuvasti koko Sveitsin reissua.
Zurichin päässä olimme jo kymmenentenä jonossa, joka tarkoitti puolen tunnin viivästystä alkuperäiseen lähtöaikaan. Kapteeninamme toiminut Wannabe-Kimi Räikkönen (kuulutusten perusteella, äänestä ei saanut selvää. Koomista kuunneltavaa) ilmoitti myös, että "lnmme vstatuulessa, mmm, ssmnn...", jolla hän ilmeisesti halusi viestittää lentävämme vastatuulessa ja että myöhästymme lisää. Lentokoneessa tunnetusti on yhtä hauskaa kun armeijan 30 kilometrin marssilla. Nukkuminenkaan ei oikeen luonnistunut, joten sitä sitten odotteli että Suomi kutsuu. Sitten se ilmoitettiin, laskeutuminen edessä. Kotimaan kamara alkoi jo siintää todella lähellä, kun ensimmäistä kertaa jouduin jännittämään lentokoneessa ollessani.
Matkustamoon alkoi kerääntyä savua. Kaikki matkustajat ihmettelivät mistä on kysymys. Mieltä ei korottanut se, että miehistö ei ilmoittanut tilanteesta yhtään mitään. "Keskusradiosta" tosin kuului heidän keskinäinen keskustelu, jossa lentoemännän ääni sanoi: "Kyllä täällä pystyy olemaan". Edessäni istunut mies totesi osuvasti "Onko meillä vaihtoehtoja?".
Kun maahan oli luultavammin 10 metriä näin kuinka hälytysajoneuvoja tuli oikealta ja vasemmalta. Siinä vaiheessa kyllä mietti, että mitä jos samat savut olisivat olleet koneessa 10 minuuttia aikaisemmin. Koneen pysähdyttyä odoteltiin vielä, että päässään ulos. Kukaan ei tässäkään vaiheessa viitsinyt kertoa mistä on kysymys. No, ulos päästiin ja tässäpä sitä ollaan...
Ilta-Sanomat kertoi sitten minullekin mistä on kysymys. Ei näköjään mistään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti