Tänään koin todellisen yllätyksen. Antti O. Arponen kirjoitti NST:n blogissa, jotain mitä en olisi hänen heti uskonut kirjoittavan. Juttu koski NST-persoonia, joita Antti on esitellyt aikaisemmin 10 kappaletta. NST:n persoonista kirjoittaminen ei sinänsä ole minulle yllätys. Se, että juttu koski tällä kertaa itseäni sen sijaan oli.
En voi muuta kuin arvostaa saamaani tunnustusta. Sellaiseksi tekstin kai voi laskea. Huvittuneena luin tekstiä, jossa Antti kertaili jalkapallourani vaiheita. Ei menneet metsään ne arviot. Samalla olin kyllä erittäin otettu tavasta, josta minusta kirjoitettiin.
Vastustaja Tsadista oli toki ehtinyt toteamaan leijaksi. Eipä haitannut yhtään. Rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. Kaikkia ei voi miellyttää, minkä viime päivinä olen jopa täällä netissä itkiessäni huomannut. Parempi kuitenkin, että erottuu sitten edes sillä, että on leija. "Ei ne paskoille huutele..." totesi joku palloilija aikanaan...
Kiitos arvostuksestasi Antti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti