Viikon verran on Suomessa nyt vietetty. Suuri pahoitteluni niille, jotka tätä sivustoa lukevat, sillä lähes saman verran on ollut taukoa blogikirjoituksissa. Syitä on monia. Pitää nähdä kaikki kaverit. Tavata vanhempia, tyttöystävän miellyttämisestä nyt puhumattakaan. Siinä on yhdelle miehelle niin paljon, ettei tietokoneella tule vietettyä aikaa. Suurin syyllinen on tietysti monivuotinen luottomies, tutkaparinakin tunnettu Lasse Kurronen, jonka kanssa on ehtinyt touhuta yhtä sun toista. Pääasiassa PESsiä (Pro Evolution Soccer, jos et ole sivistynyt).
Työkuvioitakin on pikkasen joutunut selvittelemään, ja se joka väittää "ettei ne sulle kotiin soita, että meillä ois töitä..." syököön hatullisen paskaa tai hävetköön edes tietämättömyyttään. Minulle soitettiin. Jes. Kuvio nyt ei tietenkään ole satavarma, mutta ei se ollut Sveitsissäkään, joten tilanteeseen on tottunut. Tosin tämä soittaja on osoittautunut sveitsiläisiä pätevämmäksi kaveriksi jo silloin kuin Sveitsissä ei edes tiedetty Tuomo Reposesta, saati että mies on sinne vielä jonain päivänä tulossa. Joten luotto ja usko on kova.
Elämä alkaa normalisoitumaan. Toki tulee niitä hetkiä, kun kauppaan mennessä on tervehtimässä sveitsinsaksan sointuvalla kurkkuäänteellä suomalaisittain. Miltä lie kuulostaakaan. Väliäkö tuolla. Pelihommatkin varmaan selkenevät pikkuhiljaa. Jos ja kun töitä Lappeenrannasta nyt löytyy, niinkuin näyttää, uskoisin ettei tuleva seurani ole Taipalsaaren Veikot, eikä Telakan Urheilijat, kuten jotkin todelliset huumorimiehet NST:n keskustelussa spekuloivat.
Spekulointi on elämän suola. Siitä ei pääse mihinkään. Huonon huumorin viljelijät voisivat painua...minne mieli tekee. Paikkaa en halunnut kirjoittaa, koska joku väistämättä kommentoisi tyyliin: "No mene itse sitten sinne ku itse viljelet huonoa huumoria..."
Osuisivat asian ytimeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti