Taistelua ystävistä ja kahvipaikoista

Sinäkin olet varmaan jo Facebookissa. Kukapa ei olisi. Nettisivustolla saat lisätä omat yhteistietosi ja luoda käyttäjäprofiilisi muiden nähtäviksi, sekä pyytää kavereita lisäämään sinut ystäviksesi, jotta koko Suomi ja maailma saa nähdä teidän olevan ystäviä.

Facebookissa näkee julkisuuden henkilöitä Hillary Clintonista Hanna Pakariseen. Alun perin pidin ideaa perin tyhmänä. Ihmiset, joita hädin tuskin tunnen, ovat lisänneet minut ystävikseen. Onhan se hienoa, kun on 200 kaveria, mutta rajansa kaikella. Lisäksi Facebookissa voit nipistellä ystäviäsi, lähettää heille ruusuja. Periaatteessa, voit tehdä siellä MITÄ TAHANSA.

Typeränä pidän paikkaa vieläkin, mutta yhteen villitykseen olen jäänyt koukkuun. "Friends For Sale"-nimisen pelin tarkoitus on ostaa ystäviäsi. Ostanpa vaikka Tuomas Arposen, kunnes Tommi Puustinen menee ja ostaa Tuomaksen takaisin. Tuomaksen arvo nousee. Seuraavalla kerralla, kun joku hänet ostaa, saan taas vähän enemmän rahaa. Hauskaa kuin mikä? Näköjään. Monet kavereistani pelaavat myös peliä. Loppupeleissä, en tiedä mitä hauskaa siinä edes on. Kaverit, kun eivät jätä vaikka Facebookissa en heitä omistaisikaan. Jotain todella koukuttavaa pelissä kuitenkin on. Kunnianhimo saada kallein omista kavereistani on kova.

Taistelu on kovaa myös tosielämässä. Lappeenrannan Coffee House on todella suosittu kahvipaikka nuorison, ja ilmeisesti myös vanhojen ihmisten keskuudessa. Koffin järjestämät parhaat paikat kalpenevat, kun kilpaillaan "Coffarin" ikkunapaikoista. Keskellä kahvilaa, kun on ahdistavaa istua, sillä pään pitää pyöriä kuin pöllöllä ihmisten mennessä ohi ja morjestellessa. Muutama päivä sitten näin kovan kaksinkamppailun. Istuin itse juurikin keskellä kahvilaa. Luin päivän lehteä, kunnes eräs mummo tuli ja laittoi tavaransa yhdelle vapaista penkistä. Riisui päällysvaatteensa ja häipyi kahvilasta. Hetken kuluttua hän tuli kauppakassin kanssa takaisin. Juuri silloin ikkunapöytä vapautui. Yksi näistä kuudesta halutusta. Mummo otti määrätietoisen liikkeen. Kamat kasaan ja kohti kultaa. Hän laski mandariininsa ja voinsa juuri pöydälle, kun pari hanskoja lensi pöydälle. "Hanskat oli ekana!!" totesi arviolta 25-27 ikävuoden omaava mies. Mummo ei jäänyt Pekkaa, Markoa tai Simeonia (mikä nimensä lie) pahemmaksi. "Minä olin ensin!!". Seurasin huvittuneena tilannetta. Mummon sisääntulo ja tavaroiden levittely oli jo sinänsä hauskaa, mutta tämä vei voiton. Kuten vei mummokin paikasta auringosta.

Lisää kahviloita Lappeenrantaan!!! Tai ikkunapaikkoja edes...ja salibandyhalleja...