Ei paljon naurata

Viimeiset päivät ovat tarjonneet toden teolla mietittävää. Kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin, asuminen Sveitsissä saattaa loppua nopeammin kuin oli suunniteltu. Pää alkaa olla siihen malliin jumissa, ettei nokkelinkaan partiolainen avaisi sitä merimiessolmua, jonka aivot ovat saaneet aikaan.

Huippulaatuisia kokemuksia ei toki kukaan ota pois, mutta ikävä varjo niitä jää peittämään mitä todennäköisemmin. Töitä näkyvissä. Ensi viikoksi. 2-4 päivää, ei varmaa tietoa. MUTTA! Vain ensi viikoksi. Sen jälkeen taas odotellaan ja odotellaan. Mitä todennäköisemmin sopimus purkautuu marras-joulukuun vaihteessa ja poistuminen viimeistään 23. päivä joulukuuta. Aion ottaa itse asiaan puheeksi, sillä ei tätä kestä se kuuluisa Erkkikään. Kekseliäimmät voivat siis alkaa miettimään jo aina yhtä hauskoja "maitojuna"-letkautuksia. Tämä nyt ei vaan tällä kertaa satu olemaan itsestään kiinni.

Aikaisemmin en ottanut asiasta mitään paineita, mutta sitä pikkuhiljaa rupesi heräämään, kun tajusi, että Suomessakin pitää löytää työt,asunnot,jne. Sekin on hieman pistänyt sylettämään, että kotimaassa työpaikka oli vuodeksi varmistettu. Eipä ole enää. Nykyinen "elämänkumppani" Pullin Ville on samoilla linjoilla asian kanssa. Voitte kuvitella millä motivaatiolla tämä kaksikko lähtee treenaamaan joukkueen kanssa, joka ei ole hoitanut sovittuja asioita. Ei paljon naurata...

Eikä muuten naurattanut tänäänkään, kun lähdin tutkimaan miten kaverit olivat pelanneet.

Jotta ei menisi liian synkistelyksi niin laitetaan vielä pätkä, missä kaverilla on hauskaa. Kysymys kuuluukin, mitä aineita äijä on vetänyt ja kuinka kauan? Ei tuossa keskimmäisen heebon naurussa vaan ole järkeä. Sellaista....