Nuorten MM-kisoissa

Bloggailu ei kyllä alkanut otsikon viittaamalla tavalla. Nyt kuitenkin uusi teksti. Lisääkin lupaan laittaa.

Salibandysta pitävänä ihmisenä päätin lähteä seuraamaan nuorten MM-kisoja, kun ne täällä Sveitsissä pelataan. Pullin Ville lähti tietenkin kaveriksi, kun samassa joukkueessa palloa lätkii.

Matkaa Bernin läheisyydessä olevaan Zuchwiliin oli n. 80 km. Kohdeotteluna oli isäntämaa Sveitsin ja kotimaan Suomen kohtaaminen. Ensimmäiset yllätykset koimme lippuluukulla. "Sold Out".

Siinäpä sitä sitten oltiin. Hirveä härdelli mistä saataisiin liput, emmekä suinkaan olleet ainoita jotka pulman kanssa painivat. Parinkymmenen minuutin kikkailun jälkeen sveitsiläinen kaverimme kaivoi "mustasta pörssistä" viisi lippua seurueellemme. Ainoa jännityksen aihe oli, että liput olivat lapsille. Ikäraja 16 vuotta. Ei muuta kun hakemaan rannekkeita, jotka saa lippuja vastaan. Ilmeisesti "lookki" oli kuin 14-vuotiaalla, sisäänpääsyn kanssa ei tullut ongelmia.

Ihmetyksen aihe löytyi hallista. Salibandyliiga.fi:n tietojen mukaan yleisömäärä oli 900, mutta epäilen, ettei hallin kapasiteetti ollut kuin 700. Miten kummassa alkusarjojen varmasti kiinnostavin ja seuratuin ottelu on asetettu sellaiseen rotanloukkuun. Ihmisiä survoutui sinne tänne ja saimme paikat ns. maalivahtiharjoitus-osastolta. Aivan maalin takaa. Mitään verkkoja ei ollut viritelty kuin alkulämpimän ajaksi. Joten sitä mielessään toivoi mahdollisimman vähän sveitsiläistilanteita jo pelkästään oman terveytensä kannalta.

Toisesta erästä lähtien teimme kuten kaikki suomalaiset tekevät. Halvalla lipulla parhaille paikoille. VIP-katsomoon oli mukava istahtaa, kun siinä mukavasti oli tilaa. Siinä sitten pari erää seurasin. Myös finaalipäivä on loppuunmyyty. Kuitenkin takaportti aukeni yllättäen, kun takanani ollut nainen ison suomalaislipun kanssa kertoi olevansa Suomen suurlähetystössä töissä. Aikamme rupateltuamme selvisi, että heillä on 2 ylimääräistä lippua finaalipäivälle, JOS pari työntekijää pysyvät sairaina. "Pikaista paranemista" eivät olleet ensimmäiset sanat, jotka tulivat mieleeni. Toivottavasti kyse ei ole kuin pikkuflunssasta, mutta kuitenkin voimia pois vetävästä ;) Tietäisi VIP-lippuja suomalaiskaksikolle finaaliin. Kelpaisi.

Itse pelistä tein muutamia havaintoja. Ensimmäinen erä oli tylsää. Sveitsiläiset pelasivat koko kentän miesvartioinnilla ja Suomi joutui aika paljon kyttäilemään avauksiensa kanssa. Suomi pelasi taktisesti viisaasti ja eliminoi suurilta osin tehokkuuden Sveitsin pelistä. Toisessa ja kolmannessa erässä peli aukeni hieman enemmän ja maalejakin nähtiin useampi kappale. Suomen 2-3 johdossa mentiin viimeiseen erään, jossa meikäläisten taitotaso ja luovuus mielestäni ratkaisivat pelin. Teräviä vastahyökkäyksiä saatiin useita ja lukemat olisivat paremmalla viimeistelyllä voineet kasvaa hieman enemmänkin. Lopputulos 3-5.

Joissain piireissä paljon parjattu Suomen joukkue ei kuitenkaan yksilötasolla tehnyt vaikutusta. Prahan kisoissa 2003 ollessani ryhmässä oli mielestäni paljon enemmän tähtiä kuin nyt. Tasainen joukkue, jossa henki on varmasti ja toivottavasti korkealla. Silti todellisia ratkaisijoita tarvitaan, jos Ruotsi meinataan kaataa.

Niinkutsutuista liigajyristä Asser Jääskeläinen jäi mieleen. Erittäin taitava kaveri, joka oli selkeästi Suomen paras. Saikin ansaitusti parhaan pelaajan palkinnon. Sen sijaan Petri Jalanko keskittyi jonkin sortin showhun pelin aikana. Jatkuva kielen heiluttelu ja muu elekieli kertoivat mielestäni enemmän ylimielisestä juniorista kuin pelimiehestä. Liekö sitten kaverin tyyli pelata, että naureskelee jatkuvasti ja muuta mukavaa. Odotin kuitenkin enemmän.

Parhainta onnea Suomen joukkueelle jatkoon kaikesta huolimatta!