Viikossa ihmeitä?

Nyt se sitten alkaa olla taputeltu. Eilinen keskustelu managerin kanssa todisti sen, että todennäköisesti kotiinlähtö koittaa suunniteltua aikaisemmin.

Töitä ei vakituisesti ole löydetty ja käytännössä joukkueella olisi niitä viikko aikaa hankkia. Tämän jälkeen alkaa sitten sovittelu kaikesta mitä jatkossa tapahtuu. Liput meillä on 23.12 hankittu. Paluukin olisi 30.12, koska manageri vakuutti lokakuussa, että ilman muuta voimme varata liput. Töitä kyllä on. No nytpä on sitten rahoja heitetty sinne kankkulan kaivoon. Elämä on välillä sellaista. Samin (ystäväni, nimi muutettu) kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että kannattavinta lähteminen on jo joulukuun alussa. Silloin vältytään monelta epäselvältä tilanteelta ja tulevaisuuskin on turvattu hetkeksi eteenpäin. Oudoltahan se tässä vaiheessa tuntuu, mutta vaihtoehdot alkavat olla vähissä.

Manageri ilmoitti joukkueelle, että "Jos ei ihmeitä tapahdu, joudumme purkamaan suomalaisten kanssa sopimukset". Vaikutti olevansa todella pahoillaan, ja sanoi, että 3 kuukautta sitten halusivat meidät tänne todella kovasti, ja tällä hetkellä haluaisivat pitää meidät täällä yhtä kovasti. Peliesitykset ovat tyydyttäneet, mutta minkäs teet. Eipähän tarvitse kantaa taakkaa mistää tai jossitella mitä olisi voinut tehdä toisin. Molemmat työpaikatkin jossa olemme työskennelleet, ovat ilmoittaneet seuralle, että työpanoksemme on ollut loistavaa. Kaikkemme antaneina voimme vain todeta, että luu jäi käteen. Monia kokemuksia rikkaampana takaisin, ellei viikossa sitä ihmettä tapahdu.

Valmentajamme Leinosen Juhan sanoin: "Mitä mä yhtään Sveitsiläistä meininkiä tunnen, niin täällä ei edes ambulanssi lähde viikossa..."

Jokainen päätelköön siitä, löytyyköhän niitä töitä vielä.