Sveitsin maahankin saatiin vihdoin pientä valkoista peitettä myös ns. maantasalle. Alpeilla lunta on jo jonkin aikaa ollutkin ja maisemat omasta koti-ikkunasta kirkkaalla säällä eivät juuri komeammat voisikaan olla.
Syksy on pimeätä aikaa. Henkisesti raskasta, kun joka puolella on vain pimeää. Tosin suomalaisenahan tuohon on tottunut, mutta eipä uusi "kotimaa" tee poikkeusta tuohon asiaan. Mielen saa myös mustaksi miettimällä omaa tulevaisuuttaan. NST:n sivuilla matkatarinoitani lukeneet tietävätkin jo, että jos töitä ei löydy Villelle ja minulle, suuntana on se oikea kotimaa. Takaisin ei ole tulemista, ellei sitten lomalla halua piipahtaa.
Lähtölaskenta on jo alkanut ja kaikki on muutamasta viikosta kiinni. Zugin naisten joukkue paini ilmeisesti samoissa ongelmissa, mutta siellä ratkaisut on jo tehty. Tänään vieraillessani joukkueen kotisivuilla huomasin, että ruotsalainen Malin Backström on lähtenyt kotiin. Syynä töiden puuttuminen ja siitä johtuva budjetin ylitys, sillä joukkuehan palkat maksaa töiden puuttuessa. Samoin oli käynyt joukkueen saksalaispelurille, joka suuntasi Bäckströmin tavoin Ruotsiin. Syitä voimme vain arvailla.
En nyt voisi sanoa, että innolla odottelen milloin meille samanlainen viesti tulee. "Thank you guys. Here is your tickets". Tietyllä tavalla tuollainenkin sanoma olisi helpotus, sillä tähän "katsotaan katsotaan, ehkä nyt on, ehkä ei..." jaaritteluun alkaa pikkuhiljaa turtumaan. Kun mistään ei ole selvyyttä, sitä jostain kumman syystä asiaa mielessään pohtii, vaikka itse ei pysty tilanteeseen millään tavalla vaikuttamaan. Viime aikoina onkin miettinyt, josko sen sopimuksen purkaisi itse ja saisi mielenrauhan. Kun taas toisaalta, ei tästä upeasta maasta mikään kiire poiskaan ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Täs mie kommentoin. Syytä voit vain arvailla :D
Lähetä kommentti