Tunnettuja kavereita

Useimmiten ulkomaalaisen pelaajan saapuessa uuteen joukkueeseen myllytys on aina tavallista kovempaa. Odotukset ovat tietenkin korkealla ja mediakin haluaa osana. Tai no...salibandyssa asiat eivät ihan näin kuitenkaan ole.

Tullessamme tänne paikallinen media oli niin kiinnostunut suomalaiskaksikosta, että lehden toimittaja lähetti viestin Samille. (ystäväni, nimi muutettu) Lyhyt itsensä esittely ja kysymys voisiko Samista tehdä lehtijutun. Sami kohteliaana kaverina suostui tietenkin. Haastattelupäivää ennen tuli kuitenkin viesti: "Kuvaajamme ei saannut sinusta kuvaa, joten teemme jutun toisesta pelaajasta." Eipä siinä mitään.

Itselleni tapahtui tänään jotain perin kummallista alkulämmittelyn jälkeen. Olin kävelemässä halliin sisään, kun kaksi arviolta 7-vuotiasta tyttöä tulivat kysymään nimikirjoitusta. Tietysti ensimmäisenä juolahti mieleen vanha kunnon piilokamerajekku, mutta kiltisti raapustin tytöille nimen paperiin. Ja piristihän tuo ihan mukavasti päivää, oikein herttaisia tyttöjä olivat.

En ole ihan varma, ovatko peliesitykset olleet Zugin asukkaiden mieleen, mutta jostain minutkin muistetaan täällä. Todistuksena siitä, että peleissämme käy katsojia, monet ovat tulleet juttelemaan vapaa-ajalla ja kertomaan, että heidän setänsä tätinsä serkku kävi kerran Suomessa ja itsekin ovat nähneet Helsingin kartan. Eräässä kotiottelussa maalista hullaantuneena keksin mennä tuulettamaan vierasjoukkueen kannattajaryhmän eteen. Heillä oli iso rumpu ja menin hakkaamaan käsiäni ikäänkuin rummuttaen, ja pyysin heitä jatkamaan meteliä. Jostain syystä rumpu ei kumahtanut, mutta yleisöllä oli hauskaa. Tämän jälkeen olenkin sitten saannut nähdä tuota rumputuuletusta enemmänkin. Eräissä kyläjuhlissa piipahtaessamme kolme eri ihmistä tuli eteeni heiluttamaan käsiä samaan rytmikkääseen tahtiin. "Joo nais to miit jyy, kuka muuten oot, ja oliko se tuuletus nyt noin hauska?". Hyvähän se toki on, että jostain muistetaan.

Suosittuja olemme olleet Samin kanssa muutenkin. Ferraria muistuttava Puntomme on tietenkin paparazzien mieleen. He ovat vieneet suomalaiskaksikon kyttäilyn niin pitkälle, että ovat ottaneet meistä kuvia tienposkeen viritetyillä kameroilla. Kuvien teettäminen vaan on todella kallista, joten he olettavat, että otamme osaa kustannuksiin. Samin kuvaan he olivat todella tyytyväisiä. Maksoivat kustannukset melkein kokonaan. Samille jäi 40 frangin omavastuu. Tällä pärställä ei pääsisi edes roska-auton kylkeen. 180 frangia napsahti, mikä tosin oli helpotus, koska enemmän odotin.

Laskut firma lähetti ystävällisesti managerillemme, jonka nimissä Puntomme on. Ne saatuaan tuli viesti puhelimeen, jonka mukaan hän ei halua joutua ongelmiin poliisin kanssa. Meinasin valaista häntä, että eihän tässä ketään sentään ole murhattu häntä muistuttava naamiaisasu päällä. Hetken puhelimessa juteltuamme kaikki oli onneksi taas hyvin.

Loppuun vielä ylistys sveitsiläistuomareille. ottelu Zugin ja Langenthalin välillä oli 59. peliminuutilla sopuisasti 8-8. Zug sai vaparin hyökkäyspäässä. Vaparia antanut pelaaja osui kaksi kertaa palloon, josta normaalisti peli poikki ja vapari toiseen suuntaan. Huomattuaan tämän tuomari otti askeleet kohti vapaalyöntipaikkaa. Ei elettäkään mihinkään suuntaan, ei vihellystä, ei mitään. Kaikki jäivät paikalleen, paitsi vastustajahyökkääjä joka otti pallon ja kävi sutaisemassa maalin. Tuomarit seurailivat tilannetta ne kuuluisat paskat housussa. Kumpikin imi pilliään, pallo keskelle ja markkinat pystyyn. Jäin suosiolla vaihtopenkille, sillä en olisi saannut keskustelusta mukaani kuin punaisen kortin. Lopputulos vierasjoukkueelle 8-9. Kiitos.