Hopea ei ole häpeä. Entäpä pronssi?

Siinäpä kysymys. Nuorten MM-kisat päättyivät Suomen osalta juurikin tuohon tulokseen. Sveitsi kaatui pronssiottelussa 3-2. "Pronssi on voitettu mitali"..."Harvalla kaverilla on MM-tason 3. sija"..."Oli joka tapauksessa hieno taistelu pronssiottelussa"...

Niin. Lienee totta jokainen sana. Suomi todellakin sai pronssin taistelemalla. Sveitsin 1-1 tasoituksen jälkeen, nuoret leijonat olivat täydellisessä paniikissa. Yksi maali Suomen verkkoon lisää ja himmeimmät mitalit olisivat todennäköisesti jääneet alppimaahan. Hirvittävä määrä huolimattomuutta, sekä käsittämättömiä harhasyöttöjä alimmalta mieheltä. Maalivahtivalinnoista voidaan olla montaa mieltä, mutta Tuomas Turusen ansiosta ne mitalit Suomeen tulivat. Kaveri pelasi hienon ottelun. Juho Tikka nousi esiin kahdella maalillaan ja teki ne tarvittavat osumat, jotka riittivät.

Lisäksi vielä edellämainittuihin lauseisiin tarttuen. Onko pronssi todellakin sitä mitä lähdettiin hakemaan? Kuinka moni joukkueessa on siihen tyytyväinen? Voitetun ottelun jälkeen mitali varmasti tuntui hyvältä, koska vaihtoehtona olisi ollut meriitti osallistumisesta kisoihin. Silti uskoisin, että tavoitteet olivat varmasti korkeammalla. Hopeaa korkeammaksi tulokset eivät kuitenkaan olisi nousseet. Ruotsi pöllytti Tsekkiä 9-3 ja oli täysin ylivoimainen koko turnauksessa.

All-stars kenttäänkin ujutettiin jokaisesta välieräjoukkueesta 1 pelaaja, mutta kyllähän tuon olisi voinut samalla vaivalla kerätä Ruotsin joukkueesta. Maalivahtia lukuunottamatta. Tämä havainto vain niiden pelien perusteella, jotka itse näin.

Fakta on kuitenkin se, että tämä ikäluokka oli todella vaisu. JunnuSB:ssä (jossa vuosien tauon jälkeen vieraillessani totesin, ettei mikään ole muuttunut) lienee se kovin keskustelu oikeiden valintojen pitävyydestä. Pitäisi vaihtaa kaikki pelaajat ja päälle vielä valmentaja. Huolto sentään taisi selvittää juomat pulloihin juuri niinkuin pitää ja bussikuskikin löysi hallille sovittuun aikaan?

Keskustelun aloitti julkisesti Michael Keinänen. Jälkeenpäin voisin todeta, että kaveri tiesi mistä puhui. Se, olisiko toisilla valinnoilla pronssi vaihtunut hopeaan, on ikuisuuskysymys. Kullasta en uskaltaisi itse puhua, olisi siellä ollut pelaamassa ketä tahansa. Ruotsi on todellakin muita maita niin paljon edellä.

Mitali on mitali. Onnittelut Suomelle siitä, mutta oliko se todella riittävästi? Jos suunta on tällainen, "Meidän vuoroa" saadaan odotella.